Suomalaiset nuoret ovat etuoikeutettuja ja elävät lintukodossa tuntematta ihmisen kärsimyksiä muualla maailmassa. Siksi meillä uudet nuoret kunnanvaltuutetutkin ovat kiinnostuneita vain ilmaston lämpenemisen vastustamisesta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä kaupungeissa. Muualla maailmassa oleva ankara kamppailu elämisen ehdoista on täysin tuntematonta ja kun monet suomalaiset julkkikset matkustavat maailmalla, he ”järkyttyvät” maailman todellisuudesta. Onko tämä ”järkyttyminen” todellista, vai populistista julkisuuden hakua, jää huomiotta.
Maailmalla on paljon epäoikeudenmukaisuutta ja nälkää ja taistelua toimeentulosta, alistamista, epähygieenistä. Monet joutuvat lätäköistä suodattamaan juomavetensä, kun meillä juomavettä vedetään alas vessastakin. Kaatopaikoilta monet lapset kaivavat jotain, jota myydä ja viedä kotiin elämisen tarpeiksi. Länsimaista elektroniikkaromua lapset erottelevat terveytensä kustannuksella.
Meillä nuoret huutavat ilmaston lämpenemistä vastaan, vaikka Helsingissä keskilämpötila on vain 6 astetta Celcius ja lapsia ja nuoria pelotellaan, että ovat käyttäneet vuoden uusiutuvat luonnonvarat jo toukokuussa ja vesi loppuu maailmasta ja kirkkokin osallistuu tähän harhaan sammuttamalla valot kirkoista tunniksi joka vuosi ja suosivat lihatonta lokakuuta ja näin osallistuvat pelastamaan maapallon.
Mutta missä on ihminen? Lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöt lisääntyvät jyrkästi ja keski-ikäiset naiset siirtyvät ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä, kun kilpailevat miesten kanssa, mutta kuitenkin uupuvat. Onko syynä tämä maapallon saastumisella ja raaka-aineiden loppumisella tapahtuva perusteeton pelottelu, vai onko syynä avioerot, jonka riitoihin kymmenet tuhannet lapset joka vuosi joutuvat? Vai onko syynä kasvava moraalittomuus ja yhteiskunnan luopuminen Jumalasta? Ihminenkö maapallon pelastaa, vai Jumalako sen pitää pystyssä Jeesuksen toiseen tulemiseen asti? Missä on ”ilmastokriisi” Suomessa?
Jos Helsingin kaupunginvaltuusto ja Espoon kirkkovaltuusto vietäisiin bussilla 50 kilometriä pohjoiseen, päättäjät saisivat nähdä suomalaisen luonnon moninaisuuden ja ihanuuden ja rauhan ja voisivat lopettaa turhan vouhottamisen ja lasten pelottelun ja näpertelyn mm liito-oravien papanoilla asutusalueilla ja valkoposkihanhien saastuttamisen suojelulla tai koiria ja lampaita raastavien susien hemmottelulla ja keskittyä suomalaisen ihmisen mielenrauhan saavuttamiseen, meditoimalla Jumalan sanaa.
On tosiasia, että maailman ilmakehää saastutetaan surutta ja vahingollisesti polttamalla hiiltä. Mutta ei siinä auta, että jokaisen on laihdutettava 50 kg, olipa alkupaino 150 kg tai 70 kg! Tällainen on nimittäin YK:n ilmastosopimus, jossa jokaisen on alennettava päästöjä sama prosentti, olipa lähtötaso mikä tahansa. Ilmastokriisi on Kiinassa ja Intiassa ja Venäjällä ja USA:ssa! Ei Suomessa.
Haluan rohkaista suomalaisia nuoria ja myös naisia Raamatun lupauksella. Niin kauan kuin Jumala haluaa, jatkuu yltäkylläinen elämä, ainakin Suomessa. Ja sitten toteutuu kristillinen tasa-arvo, kun Jeesus tulee noutamaan omansa: toinen otetaan ja toinen jätetään. Ole sinä otettavien joukossa. Se käy yksinkertaisesti uskomalla, että Jeesus on Jumalan Poika ja synneistä Vapahtava.
Avaruustähtitieteilijä Esko Valtaoja totesi hyvin tämänpäivän Hesarissa, että kymmenen vuoden päästä tämän päivän vouhotukset ja turhat pelot ovat unohdettua historiaa.
Tarkoittiko myös kirkon hittituotteen eli turhan helvetinpelon unohtamista?
Arvostettu professori toteaa uutisilla pelottelusta: ”Ainahan meillä on ongelmia ollut. Oma sukupolveni näki painajaisia ydinsodasta ja nälänhädästä. Maailmanloppu on ollut aina likellä. Kovin usein unohdamme, että tämän päivän kauhea uutinen on kymmenen vuoden päästä ollutta ja mennyttä. Katselemme maailmaa liian mustien lasien läpi.”
Toteamus ei kiistäne niitä suuria ongelmia, joilla asiantuntijoiden ylivoimainen enemmistö ihmiskunnan johtoa ja meitä sen jäseniä juuri nyt muistuttaa. Ilmastonmuutos, vesipula ja yhä uusien eliölajien marssi kohti sukupuuttoa eivät vaadi mustia laseja, synkkyyttä riittää ilmankin.
Hienoa, että tuon tason tiedemies jaksaa olla tulevaisuusoptimisti ja luottaa ihmisen kykyyn selvittää ongelmat. Tai kuten hän tuossa haastattelussa toteaa: ”Niin, mulla on ollut tapana sanoa, etten ole optimisti vaan positiivinen realisti”.
Raamattu kannustaa luottamaan maapallon Tekijään: ”Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”(Jer29:11) Ja tuo toivo koskee myös tämän maapallon tulevaisuutta alunperin ihmistä varten luotuna asuinpaikkana.
Tutustupa Erkki O tuohon:
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008099619.html?fbclid=IwAR2XrBQX08mk5eA5vHTdgnvvfbXx8RJbk695Ufhvb9s_QxpccXX7V8Zifis
Onko vain viherpipertäjien propakandaa?
Se on kyllä jännä miten keskeisiin seikkoihin Seppo osaa sormensa tökätä. Mä en alkuun ollenkaan hyväksynyt asiaa, että muka pelon tähden oltaisiin uskovia. Mun mielestä ei kirkossa millään helvetin pelolla mässäillä. Sitten kun kuulin siitä, miten jossain muualla on ihmisiä peloteltu. Varmaan sitä on ollut enempi kirkonkin piirissä ja jossain päin varmaan vieläkin. Joten kyllä Seppo on ihan oikeassa tuossa, että Helvettiä jotkut ihan oikeasti kovasti pelkää. Semmoisella pelolla voi kätevästi ohjata kansaa.
Islamissa se tulee esiin vielä selvemmin. Porukat on siellä ihan kauhuissaan, jos joutuvat tekemään jotain vastoin Allahin tahtoa. Pelkkä uhka sellaisesta saa heidät usein ihan pois tolaltaan. Siltä pohjalta voi helposti käsittää senkin miten jyrkästi Islamia toteutetaan jossain päin maailmaa.
Pelkään minäkin helvettiä. On se vaan pakko tunnustaa. Muslimi ei voi lopulliseen päätökseen mitenkään vaikuttaa. Heillä päätösvalta on kokonaan enkeleillä ja sekin vasta kuoleman jälkeen. Minä taas voin vaikuttaa asiaan paljonkin.
Jumala on jo ennen maailman luomista tehnyt asiassa päätöksen, johon voin koko sydämelläni vedota. Eikä hän sitä lupaustaan peru. Minun ei tarvitse pelätä siksi, että voisin Helvettiin joutua sen pahan tähden jota olen tehnyt, tai tulen tekemään. Pelkään vain siksi, että tiedän uskovana olevani jatkuvasti vaarassa. Voin milloin tahansa ja mistä syystä tahansa vetäytyä pois Jumalan armosta. Tuokaan pelko ei ole kovin suuri. Voisi sitä olla hiukan lisääkin. Sen verran sitä nyt on että se antaa makua elämään, niin kuin suola puuroon.
Pekkka: ”Mä en alkuun ollenkaan hyväksynyt asiaa, että muka pelon tähden oltaisiin uskovia.”
Minä en ainakaan kykene ymmärtämään, mikä muu kuin helvetin pelko voisi olla sellainen syy, että pitäisi uskoa johonkin jumalalliseen henkiolentoon.
”Ottakaa kristityltä helvetin pelko ja te otatte häneltä hänen uskonsa.” – Denis Diderot
Kimmo,
Ei helvetin pelko vaan toivo paremmasta eli aivan päinvastoin. Positiivista näkökulmaa asiaan.
Roos: ”Ei helvetin pelko vaan toivo paremmasta eli aivan päinvastoin. ”
Mistä ihmeen paremmasta? Minä en ainakaan mitään parempaa osakseni kaipaa. Kaikki on mitä parhaimmalla tolalla. Jos ja kun mitään helvettiä ei ainakaan minun elämässäni ole eikä tule sen jälkeen olemaan, en katso tarpeelliseksi heittäytyä moisen omahyväisyyden valtaan, jotta osaisin mitään nykyistä parempaa kuoltuanikaan kaivata.
Ei kuolema sinänsä mikään paha asia ole. Kun valo ja sen mukaan kaikki tietoisuus viimeisen kerran vintillä sammuu, niin tajuttomuus on olotila jossa ei kukaan kärsi eikä kukaan tule häirityksi. Miksi sitä pitäisi jollain uskomuksilla iankaikkisiin taivaallisiin riemuihin yrittää koristella.
Kimmo,
Onko sinun mielestäsi tässä maailmassa kaikki hyvin? Parempaa ei voisi olla?
Roos: ”Onko sinun mielestäsi tässä maailmassa kaikki hyvin? Parempaa ei voisi olla?”
Juu, omalta kohdaltani olen varsin tyytyväinen. En minä parempaa kaipaa. Ja nykyinen eliniänodotukkseni riittää mainiosti. Monien elämässä toki olisi varmaan paljonkin parannettavaa, mutta mitä minun uskoni siihen vaikuttaisi? Henkilökohtaisella uskollahan yritetään ainoastaan tavoitella omaa etua ja välttää omahyväisesti helvettiin kidutettavaksi joutumista. Jos sinne ilman uskoa joutuu, niin siitä vaan sitten. On siellä siinä tapauksessa jo moni muukin. Se usko kun on vähän semmoinen juttu, ettei sitä kukaan pysty itseensä väkisin iskostamaan.
17v. olin kesätöissä ja siellä olin sitten kahvitauolla. Siihen tuli yksi työkaveri ja alkoi jutella jotain kummia juttuja Raamatusta. Se puhu ihan niistä jotenkin tavallisesti. Jotenkin siihen tyyliin ku voisi puhua vaikka jalkapallosta. Se lähti siitä töihinsä sitte ja joku vanhempi äijä murahti: ” se on uskovainen”. Eikä kukaan siitä mitään enempää sanonu.
Sitte mietin työssäni sitä, että eipä tämä elämä tämmöisenään ole oikein kummoista ja tein siinä päätöksen lähteä pyhänä kirkkoon. En kyllä muista yhtään semmoista, että tuohon päätökseen olisi mikään Helvetin pelko yhtään vaikuttanut. Ei semmoinen tullut edes mieleen. Halusin vain saada elämään muutosta ja sitähän tuli.
En muista sitäkään, että olisin tuota päätöstäni joutunut koskaan katumaan. Usko on tuonut elämääni tosi paljon hyviä juttuja. Kyllä tää uskonelämä hieno asia. Huonoja puolia on aika hankala löytää. Niitä kun ei ole. Paljosta olisin jäänyt , jos en uskoon olisi tullut.
Yksiötasolla on erilasia motiiveja tietenkin. Kirkon Dogman kivijalka on kuitenkin ikuinen kidutuspaikka helvetti, sillä miltä muulta Jeesus ihmisen lopulta pelastaa? Pelastus on seuraus, uhka helvetistä on syy. Nykyään kirkko etenee häveliäästi seuraus edellä…
En ota kantaa Sepon väitteeseen, onko “kirkon dogman kivijalka kuitenkin ikuinen kidutuspaikka helvetti”, siihen kirkkoon kuuluvat ovat soveliaampia kommentoimaan. Tuo jatkokysymys on meille kaikille oleellinen: “miltä muulta Jeesus ihmisen lopulta pelastaa?”
Raamattu antaa vaihtoehdot seuraavasti: “Jumala osoitti rakkautensa maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan saa ikuisen elämän.”(UT2020,Joh3:16) Salamyhkäinen käsite “kadotus” on korvattu paremmin alkukieleen istuvalla ilmauksella. Jokainen voi halutessaan tarkistaa kieliasiantuntijoiden näkemyksen asiasta ja/tai verrata englantilaisiin käännöksiin.
Ja kaksi vaihtoehtoa on tarjolla tässäkin: “Synnin palkkioina jaetaan kuolemaa, mutta Jumala antaa hyvyydessään lahjaksi ikuisen elämän Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteydessä.”(UT2020,Ro6:23)
Kuten blogin lopussa todetaan, Jeesus pelastaa jotkut ikuiseen elämään luonaan taivaassa. Meistä useimpia, ja myös niitä huolestuneita tiedemiehiä, kiinnostaa kelvollisen elämän jatkuminen maapallolla. Siitä kertokoon eräs raamatunkohta lisää: “Näin sanoo Herra, Jumala, joka loi taivaan ja muovasi ja valmisti maan, joka asetti sen perustuksilleen, ei luonut sitä tyhjäksi vaan teki sen asumista varten”.(KR92)
Kaikki tieto mitä meillä on Raamatussa Helvetistä on Jeesuksen kertomaa. Hänellä maailmankaikkeuden luojana on varmaankin paras tieto siitä paikasta. Tuhoutumien ei voi olla oikea käännös. Silloin sinne joutumisesta ei olisi tarvinnut varoittaa. Ristiriita on liian selvä.
Pekka Veli. Alkukielessä käytetään verbiä ”apollymi”. Ehkä haluat tarkistaa sen käyttöä muualla Uudessa testamentissa?
Strong antaa verbillä päämerkityksen ”to destroy” ja englanninkieliset käännökset käyttävät säännönmukaisesti verbiä ”perish”. Sanoma on varsin selkeästi se, että ikuisen elämän vastakohtana on iankaikkinen tuhoutuminen eli pysyvä kuolema. Tuskin englantia puhuvat saavat kaikista käännöksistään väärää informaatiota?
Raamatussa Jeesus varoittaa juuri tuhoutumisesta ja ennen kaikkea haluaa, että hänen Golgatalla vuodattamansa veri antaisi iankaikkisen elämän ihan kaikille. Näin Lunastajamme uuden käännöksen mukaan: ”Menkää sisään kapeasta portista. Monet menevät leveästä portista ja leveää tietä, mutta se tie johtaa tuhoon. Miten kapea onkaan se portti ja miten kapeaksi tehty se tie, joka vie elämään! Vain harvat löytävät sen.”(Mat7:13)
Toivonen: ”mutta Jumala antaa hyvyydessään lahjaksi ikuisen elämän Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteydessä.”
Joo, antakoon vaan, mutta mitä sillä ikuisella elämällä tekee? En ainakaan minä halua iankaikkisesti elää. Miksi pitäisi? Vajaa sata vuotta riittää oikein hyvin. Ei kuolema mikään paha juttu ole, kunhan tapahtuisi suht. kivuttomasti. Tiedottomassa tilassa ei häiritse ketään, ei itse kärsi eikä häiriinny mistään. Olotila lienee suht. samansorttinen kuin ennen syntymää.
Olet Kimmo Raamatun kanssa aivan samoilla linjoilla todetessasi, että ”Tiedottomassa tilassa ei häiritse ketään, ei itse kärsi eikä häiriinny mistään. Olotila lienee suht. samansorttinen kuin ennen syntymää.” Raamattu ilmaisee saman tosiasian ensimmäisen ihmisen elämänkaarena näin: ”Kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.”(1. Mo3:19) Ennen luomistapahtumaa Aadam oli todellakin vain ”maan tomua” ja sellainen on siis hänen loppusijoituspaikkansa.
Raamattu opettaa, että Ikuinen elämä on lahja, jota ei suinkaan ole pakko ottaa vastaan enempää huonoissa kuin hyvissäkään olosuhteissa. Nykyinen elämä voi jollekin riittää, varsinkin jos se on sujunut kohtuullisen mukavissa olosuhteissa. Useimmat ikäihmiset haluavat saada kuitenkin lisävuosia, jos elämä edelleen maistuu. Jonkin toivelistalla viisi vuotta on kova juttu, toinen halajaa kymmentä kohtalaisen kivutonta lisäaikaa. Miksi?
Raamattu puhuu lisäajasta, joka kestää jopa loputtomiin. Eikä aivan huonoissa olosuhteissa: ”Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: ’Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!’ Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.”(Job33:24,25)
Tarjous kannattaisi sinunkin Kimmo ottaa vakavasti ja tutkia sen perusteita.
Muistaakseni Seppo olet kertonut suorittaneesi Yleisteologian opinnot, niin kuin minäkin.
Joten kirkon oppi on meille hiukan tutumpaa, kuin keskivertokansalisille. Monilla muilla ei ole kirkon opin sisällöstä paljoakaan tietoa. Sitä ei oikeastaan voi olla muilla, kuin niillä, jotka sitä tietoa lähtevät itse aktiivisesti hakemaan. Kirkon opin opettamista kansalle kun ei pidetä mitenkään tärkeänä. Rippikoulua ei sellaiseksi opetukseksi voi kutsua, koska opetus mielestäni tarkoittaa sitä, että jotain opitaan. Ei viikossa voi koko kirkon oppia opettaa, niin että sen opin jokainen käsittää oikein. Siksi on paljon vääriä käsityksiä siitä mitä kirkko opettaa. Oletko Seppo siellä kotiseudullasi kuullut opetusta Helvetistä, jota pitää pelätä?
Minä olen Pekka täällä kotiseudullani saanut Raamatun oppikirjaksi ja siinä kyllä puhutaan ikuisesta kidutuspaikasta, jossa kiduttava mato ei kuole. Kannattaa myös lukea teologian tohtori Kari Kuulan ’Helvetin historia’. Ja tutustua vaikkapa 1800-luvun pappien ja nykyherätysliikkeidenkin saarnamiesten helvettiä käsiteleviin tulikivenkatkuisiin saarnoihin.
Oletko Seppo jostakin kuullut sellaista Raamattu-opetusta, että madot kiduttavat ihmistä? Tarkoitatko Jesajan kirjan viimeistä jaetta, jota Jeesus Markuksen evankeliumin tekstissä siteeraa? Tästä on alunperin kyse: ”Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu”.
Kyse on siis sen alleviivaamisesta, että gehennan(helvetin) aikaansaama hävitys on erittäin perusteellinen.
Rauli, sana iankaikkinen ja ikuisuus ei ole sama kuin kertakaikkinen tai perusteellinen. Esimerkiksi kirkkoisä Augustinus uskoi ikuisen tuliseen piinahelvettiin ja näin teki kirkko pitkälle 1900-luvulle. Nyt on minulla kyse siitä, mitä kirkko on asiassa opettanut, saarnannut ja uskonut. Ja esim. Leif Nummela ja Pekka Reinikainen ja monet muut fundamentalistit uskovat ikuiseen(koskaan loppumattomaan) kidutuksen yhä ja sen on heidän mielestään ihan oikeudenmukaista. Koska elämä taivaassa on ikuinen pitää näiden Jumalan rakkauden julistajien logiikan mukaan myös äärimäisen tuskallisen rangaistuksen olla ikuinen. Voi vai kysyä nauttivatko he alitajuisesti tästä uskostaan.
Kuoleman jälkeistä iankaikkisuutta/ikuisuutta ajatellaan usein loppumattomana aikana.
Pitäisi mielestäni ajatella ajattomuutena. Siirrymme ajasta ikuisuuteen eli ajasta ajattomuuteen emmekä johonkin loputtoman pitkään aikaan. Se muuttaa sekä taivaan että helvetin ajatusta oleellisesti. Ajattomuutta on kuitenkin näillä pienillä ihmisaivoilla mahdoton kuvailla sen enempää. Emme ymmärrä sitä.
Tuon nyt on Kari epätoivoista yritystä harmonisoida pois Jeesuksen selkeät sanat helvetistä. Ja loppumatonhan se on ajatonkin tuska jos sitä ikuiseksi nimitetään. Tällöin on vain aina tuskassa tajuamatta ajankulua.
Olet Seppo oikeassa siinä, että ”sana iankaikkinen ja ikuisuus ei ole sama kuin kertakaikkinen tai perusteellinen”. Asia vaatii lisäselvennystä.
Tuli on havainnollinen tapa kertoa jonkin tuhoon joutuvan kohtalosta, ja siksi Raamattu sitä käyttää juuri tuossa merkityksessä. Jeesus puhuu siitä usein, vaikkapa tähän tapaan: ”Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.”(Mat7:19)
Markuksen 9. luvussa Jeesus opettaa paikallista kaatopaikkaa ”gehennaa” havaintovälinee käyttäen. Sana käännetään yleensä sanalla helvetti. Siellä paloi ”ikuinen” tuli jo Jeesuksen päivinä, ja kaikki paikan tunsivat. ”Onhan parempi, että käsipuolena pääset sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella joudut helvettiin(gehenna) sammumattomaan tuleen.”(Mark9:45) Vaihtoehdot ovat siis ”elämä” ja ”sammumaton tuli”, mitähän tuosta voisi päätellä? Ja ne Jesajan lopusta lainatut ruumismadot täydentävät tuhoa, joka voisi liekityksestä jäädä jäljelle.
Ilmestyskirjassa ikuisen tulen tuhosymboliikka saa varsin oivallisen lisän. Sammumattomaan tuleen heitetään Ilmestyksen vertauskuvallisten hahmojen ohella Saatana joukkoineen ja sitten luvussa 20 seuraavanlainen uhri: ”Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen.”(Ilm20:14) Tuskin kuolemaa voidaan tulijärvessä kiduttaa, mutta muun Raamatun kertoman mukaisesti se kyllä tullaan tuhoamaan. Niinpä jakeen loppu toteaakin, että ”tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.”
Arvelet, että joskus Raamattua selittävä logiikka menee näin: ”Koska elämä taivaassa on ikuinen pitää näiden Jumalan rakkauden julistajien logiikan mukaan myös äärimmäisen tuskallisen rangaistuksen olla ikuinen.” Ehkä joku perustelee, jos tuollainen ajatuskulku on olemassa. Itse en usko, että ikuista elämää elettäessä olisi tarpeen verrokkiryhmä, jolla menee kauheasti. Eihän se suunnitelma siellä Edenissä niin mennyt.
Tuollainen ajatuskulku Rauli on nimenomaan fundiksiemme päässä ja yhtenä perusteluna on varsin yksiselitteinen Matteus 25: 46
”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Siis iankaikkinen rangaistus ja iankaikkinen elämä määritellään samalla sanalla,
Minä puolestani näen selvän vastakkain asettelun tuossa tuomaripäätöksessä ”Nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, MUTTA vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”
Molemmille ei tule iankaikkista elämää, se tulee vain ”vanhurskaille”. Ikuisesti kidutettavana olisi myös iankaikkista elämää! Iankaikkisen elämän vastakohta on iankaikkinen kuolema, siksi nimike ”iankaikkinen rangaistus”. Tulijärvestä ei voi koskaan enää päästä elämästä nauttivien kirjoihin: iankaikkisesti ”maata jälleen”.
Rauli, kyllä tuossa lauserytmiikka ja heprealainen toistoa paljon käyttävä ns. lukutapa viittaa selvästi siihen, että kirjoittaja on tarkoittanut sanalla iankaikkinen molemmissa tapauksissa samaa.
Seppo,
”Tuon nyt on Kari epätoivoista yritystä harmonisoida pois Jeesuksen selkeät sanat helvetistä.”
En yrittänytkään mitään ”harmonisoida”. Esitin vain ajatukseni, että ikuisuus = ajattomuus. Vaikea sanoa, mitä se sitten tarkoittaa, mutta se ei todennäköisesti tarkoita loputtoman pitkää aikaa. Jokainen spekuloikoon sitä tykönään, että mitä se ajattomuus sitten on.
Ikuisuus on ajattomuutta, jossa ei tapahdu mitään, aurinko nouse eikä laske, on vain pysyvä tila. Tässä pysyvässä tilassa sielu on, eli henkinen ruumis, joka tuntee jotain.
Tämä unohdetaan, kun puhutaan helvetistä ja sen pelosta.
Pysyvä kidutustila siis helvetissä. Hengessä eli mielessä fyysisetkinkivut tunnetaan.
Jokainen vastaa itse omasta maailmankuvastaan. Minusta ei kuulu toiselle vakuutella, mitä kaikkea kuoleman jälkeen tapahtuu. Ei kuulu myöskään vakuutella, että kaikki on hyvin ja ihminen häviää olemattomiin kuoleman jälkeen.
Usko perustuu Raamattuun, joka uskoo, niin annettakoon heidän uskoa myös kuoleman jälkeisestä elämästä. Uuden testamentin keskeinen sanoma käsittelee juuri kuoleman jälkeistä elämää.
Kauppinen: ”Minusta ei kuulu toiselle vakuutella, mitä kaikkea kuoleman jälkeen tapahtuu. ”
Tästä olen täysin samaa mieltä. Kukaan elävä ihminen ei tiedä mitä rajan takana tapahtuu tai on tapahtumatta, eikä kukaan kuollut ole tullut ikinä kertomaan. Uskovaisilla tuntuu vain olevan tapana unohtaa tämä tosiasia ja vakuutella tietävänsä rajan takaisten asioiden todenperäisyys.
Valistuneita arvauksia todennäköisyyksistä voi kuitenkin toki esittää. Jos unohdetaan kaikki henkinen hömppä, niin realistisinta ja todennäköisintä on, ettei tapahdu yhtään mitään muuta kuin kudosten lahoaminen. Kun aivot ja koko hermojärjestelmä lopettaa toimintansa se on siinä sitten, totesi maamme tunnetuin eksegeetti Heikki Räisänenkin ennen kuolemaansa.
Ans kattoo. Eiköhän totuus ennenpitkää selviä kaikille.
Kauppinen: ”Usko perustuu Raamattuun, joka uskoo, niin annettakoon heidän uskoa myös kuoleman jälkeisestä elämästä. ”
Ihan vapaasti vaan, mutta ihan yhtä hyvin voisi uskoa vaikkapa Kalevalaan. Ei se sotkanmunateoria maailman synnystä sen kummallisempi ole kuin seitsemän päivän luomiskertomus aatameine ja eevoinenkaan.