Euroopan kirkkojen konferenssi on elänyt jo vuosia enemmän tai vähemmän kriisitilanteessa. Tästä oli osoitus esimerkiksi se, että Ruotsin kirkko ilmoitti panevansa jäsenyytensä harkintaan, jos uudistusta ei tule. Nyt on kova urakka ainakin muodollisesti päätöksessä: uusi perussääntö eli konstituutio hyväksyttiin lähes yksimielisesti sunnuntai-iltana 7.7.2013 Budapestissä Ram Colosseum -konferenssikeskuksessa. Sen pohjalta voidaan kaikesta päättäen rakentaa aiempaa selkeämmin organisoitua, johdettua ja jäntevämmin työskentelevää ekumeenista organisaatiota.
Kirkkomme, Englannin kirkon, EKD:n, Ekumeenisen patriarkaatin, Skotlannin kirkon jne. yhdessä laatima muutosehdotuspaperi toimi pohjana useimmille muutoksille pohjana olleeseen nk. Uppsalan raportin sisältämään konstituutio-ehdotukseen. Näihin kuului myös esimerkiksi se, että ortodokseille (itäiset ja orientaaliset) annettiin 25 %:n kiintiöosuus listalle, johon kootaan hallintoneuvostoon (Governing Board) valittavien nimet. Kun tuo viite aiottiin poistaa konstituutiosta johtosäännön puolelle, uhkasivat ortodoksit jättää koko EKK:n, jos ei heidän toivettaan saada ko. maininta perussääntöön oteta vakavasti. Ko. ehdotus oli em. muutosehdotuspaperissamme, joka noudatteli KMN:n nk. erityiskomission suosituksia. 1990-luvullahan tehtiin kova työ, jotta saatiin ortodoksit jatkamaan Kirkkojen maailmanneuvoston yhteydessä. Ekumenian kannalta oli perustavan tärkeää säilyttää ortodoksit osana EKK:ta. Juuri tämän ekumeeninen kattavuus on sen ominaislaadulle keskeistä – muuten ei sitä olisi tässä muodossa tarvittukaan enää.
Uudessa konstituutiossa on vision ja mission tuoreuttamisen ohella mm. pienennetty ylimpien hallintoelinten kokoa, tarkennettu määräyksiä talousseurannasta sekä selkiytetty pääsihteerin asemaa koko organisaation johtajana. Siirtymäajan jälkeen EKK:n uusi kotipaikka siirtyy Genevestä Brysseliin. Aiemmat komissiot (Churches in Dialogue, Church and Society) on lakkautettu ja niiden tehtäväalueiden – sekä siirtolaistyön – hoitaminen organisoidaan näillä näkymin niin, että perustetaan pääsihteerin alaisuuteen erilliset osastot niin ekumeeniselle työskentelylle ja mm. uskontodialogille, kirkkojen yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle kuin siirtolaistyöllekin – sikäli kuin nykyinen siirtolaiskomissio (Churches Commission for Migrants in Europe) tulee mukaan työyhteyteen.
Olennaista on, että Euroopan kirkkojen konferenssin perusta ekumeenisena organisaationa, jonka työnäky nousee kristillisestä uskosta, todistuksesta ja palvelusta koko Euroopan hyväksi globaalia kontekstia unohtamatta, on nyt saatu aiempaa selvemmäksi. Toivoa sopii, että fokus voi nyt siirtyä entistä enemmän itse työn hoitamiseen.
