Kesän kukkia talvella muistaa
Talven harmaan se mielestä suistaa
Kiitosta kielelle kauneus tuo
Hyvän tunteen se sisinpään luo.
Filippoi eli Filippi on arkeologinen kohde Kreikassa. Se on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2016 nimellä Filippoin arkeologinen alue.
Paavali oli Troassa. Hän näki näyn. Oli mentävä eteenpäin. Työ jatkui meren toisella puolella. Kreikkalaisen kulttuurin läntiselle puolelle matka alkoi. Filippiin saavuttiin. Tuohon aikaan roomalainen siirtokunta.
Aluksi tutustuttiin paikkakuntaan. Sitten Paavali ja seurueensa etsivät synagogaa. Löytyi rukouspaikka. Juutalaiset kokoontuivat siellä joen äärelle. Paikalla oli muutama nainen. Muiden läsnäolosta ei tiedetä.
Tässä Paavali toimi kuten aikaisemminkin. Uudella paikkakunnalla hän aloitti aina juutalaisesta synagogasta. Vasta sieltä käsin mentiin eteenpäin. Evankeliumi avautui myös ei-juutalaisille.
Rukoukseen osallistui liikealalla toimiva nainen. Hänen nimensä oli Lyydia. Hänen myyntituotteensa oli kalliita purppuralla värjättyjä vaatteita. Aikansa ylellisintä muotia.
Hän ja koko perhekuntansa kääntyi kristilliseen uskoon pyhän kasteen välityksellä. Tässäkin seurattiin alkukirkon käytäntöä: Koko talon väki otti kääntymyksen vastaan saman kasteen toimituksen aikana. Tuohon aikaanhan yhteiskunta oli yhteisöllinen.
Näin evankeliumi saapui Euroopan puolelle kreikkalaisella maaperällä.
Tuosta on kulunut jo vajaat kaksi vuosituhatta. Sen jälkeen evankeliumi on edennyt. Nykyisin noin kolmannes maailman väestöstä on kristittyjä. Saamme olla kiitollisia, että näin pitkälle on edistytty. Samalla saamme rukoilla, että nuo jäljellä olevat kaksi kolmannestakin tavoitetaan. Evankeliumihan kuuluu kaikille kansoille. Koko maailmamme jokaiselle ihmiselle.
Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä,
rakkaat veljeni,
ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä.
Tietäkää,
ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan. (1. Kor. 15:58)
Sunnuntai 23.2.2025
2. sunnuntai ennen paastonaikaa ELI Sexagesima
Jumalan sanan kylvö
Toinen lukukappale: Ap. t. 16:9–15
Apostolien teoista, luvusta 16
Yöllä Paavali näki näyn.
Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi:
”Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.”
Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn,
me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan,
sillä ymmärsimme,
että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä.
Niin siis lähdimme Troaksesta.
Purjehdimme suoraan Samothrakeen ja sieltä seuraavana päivänä Neapoliiseen.
Sieltä jatkoimme matkaa Filippiin, roomalaiseen siirtokuntaan,
joka on ensimmäisiä kaupunkeja Makedoniaan tultaessa.
Viivyimme siellä muutamia päiviä.
Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan;
arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka.
Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla.
Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia,
jumalaapelkäävä nainen,
joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla.
Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen
mitä Paavali puhui,
ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin.
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-23-2-2025/
Apostolien tekojen luvun 16 voi lukea täältä. Panen suoraan näkyviin suomennokset 2020 ja 1992, ruotsinnoksen 2000, kääännöksen karjalaksi 2011 ja pohjoissaameksi 2019.
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,B2000,KR92,KAR11,Biibbal/ACT.16
Olen muutaman kerran saarnannut ja niin niissä tilanteissa olen havainnut, että evankeliumin julistaminen on yksi vaikeimpia tehtäviä, mitä osaan ajatella.
Jotta voi julistaa Kristusta ja hänen voittoaan, niin siinä oma minä on laitettava kokonaan sivuun. Se on se ”vehnän jyvän tie”. Siihen ei oma minä ikinä halua suostua.
Pekka
Hyvää huomenta
Kiitos persoonallisesta otteesta kommentissasi.
Pidin ensimmäisen saarnani Someron kirkossa jo 1960 luvun puolivälissä.
Yhä edelleen pyrin valmistautumaan saarnani perusteellisesti.
Erityisesti pyrkimykseni on tekstin ymmärtäminen, niin syvästi kuin mahdollista, niin että se voisi myös sulautua mieleeni ja ajatuksiini. Nykyisin eläkeläisenä valmisteluni ovat yleensä alkaneet varhaisemmin kuin nuorempana.
Erityisesti etukäteen valmistelu kehittyi Kamerunin kaudella.
Silloin jonkun paikkakunnan käynnin jälkeen pyrin heti kirjoittamaan seuraavan käynnin saarnan ensimmäisen version. , Näin paikkakuntien henkilöt ja ilmapiiri olivat vielä tuoreessa muistissani. Näin toimien myös mieleni vapautui lepäämään käyntien välissä.
Uusia seurakuntia nimittäin syntyi paljon, joten paljon piti ehtiä kiertämään eri puolilla.
Ennätys yhden viikonlopun aikana oli 11 messua. Sitten taas käyntien välissä rentouduin mieliharrastukseni lukemisen parissa.
Olen kai täällä jo kertonut ”parhaasta saarnasta”, jonka poikani Pauli piti keltaisessa potkupuvussa 2-vuotiaana Töölön seurakunnan vanhainkodissa keväällä 1970. Oltiin pitkänperjantain juhlassa suuressa salissa (Oikotie 13), missä oli lukuisia puhujia, sillä juhlittiin samalla kyseistä vanhainkotia. Vanhukset olivat pinistä paperinpalasista tehneet mosaikkityön alttarin seinälle. Taisi olla jotain 3m x 2m. Istuin poika sylissäni takaosassa kun ajattelin, että voin lähteä, jos poika tulee rauhattomaksi. Ihmettelin kun poika istui hiiskumatta ja tuijotti eteensä ainakin tunnin. Sitten hän kesken jotain puhetta riuhtaisi itsensä sylistäni ja juoksi salin etuosaan , sojotti sormella mosaiikkityötä ja huusi lapsen äänellä: ”Kato, Jeesus ristissä päällä!”. Vahvistukseksi hän kääntyi yleisöön päin ja toisti: ”Kato, Jeesus ristisssä päällä!” – Vanusten mielestä he eivät olleet koskaan kuulleet niin hyvää saarnaa. —- Minä itse olen harrastanut saarnaamista jo kouluaikoina. Oikaisin uskonnonopettajaa ja sain kympin. Kavereille saarnasin lunttaamisesta ja monista kiusaamisista. Ylioppilaana avustin paikallista kirkkoherraa eri juhlissa. – Herttoniemstä muistan yhden rippisaarnan aivan nuorena: Puhuin Tiberiaan meren rannalla tapahtuneesta keskustelusta Pietarin ja Jeesuksen välillä. Jp.:n jälkeen yksi nuorista tuli luokseni ja sanoi: ”Sinun saarnasi oli ihme. En nähnyt puhujaa ollenkaan vaan kuulin vain äänen. Ihankuin Pyhä Henki olisi ollut puhujan pöntössä” (Mulla oli aina musta puku). – Joskus on tullut negatiivista palautetta, mutta aika harvoin. Rakastan saarnojen tekemistä ja yritän tehdä niistä sielunhoidollisia saarnoja. Laulut puheen välissä ovat saaneet paljon myönteistä palautetta ja kiitosta. Mielistellä en osaa, puhun suoraan ja pysyn tiukasti Jumalan sanassa, mutta mielellään temaattisesti.
Valma
Kiitos erittäin hyvästä kommentistasi
Olen saanut kuulla saarnojasi ja olen siitä onnellinen