Läntisen luostarilaitoksen yhtenä perustajista tunnettu Johannes Cassianus matkusti ystävänsä Germanuksen kanssa Palestiinaan ja vietti siellä Betlehemin alueen luostareissa kolme vuotta. Haluten tutustua vielä omistautuneempaan monastiseen elämään hän matkusti sieltä Egyptin erämaahan, jossa hän vietti kymmenisen vuotta egyptiläisten erämaaisien kanssa.
Palattuaan Egyptistä Konstantinopolin ja Rooman kautta Marseilleen hän perusti Marseilleen Pyhän Viktorin luostarin. Cassianuksen oppimansa perusteella laatima Institutiones loi pohjan useimmille lännen luostarisäännöille ja mm. päivän rukoushetkille. Niiden alussa kirkossammekin päivittäin luettu Herra, avaa minun huuleni – Jumala, ole armollinen pelasta minut –psalmilause perustuu Cassianuksen erämaaisiltä saamaan suositukseen. Cassianuksen paheita käsittelevien kirjoitusten pohjalta syntyi opetus seitsemästä kuolemansynnistä. Benedictus laati oman luostarisääntönsä seuraten monessa asiassa Cassianusta. Italiankielen sana collazione, aamiainen, sai nimensä Cassianuksen toisesta laajasta Collationes -nimisestä teoksesta, joka sisältää keskusteluja erämaaisien kanssa, ja jota luetaan luostareissa ääneen ruokailun aikana. Ortodoksisen kirkon Filokalia-kokoelma sisältää useita Cassianuksen kirjoituksia.
Koko länsimaisen teologian pohjavireen ja armo-opin määrittänyt Augustinus oli kotoisin Pohjois-Afrikasta ja toimi sielä piispana. Johannes Damaskolainen, joka tunnetaan ensimmäisen kristillisen systemaattisen dogmatiikan laatijana ja ensimmäisenä skolastikkona, oli kalifin hovin virkamiehenäkin eräiden elämänkerran laatijoiden mukaan toiminut syyrialainen arabi.
Useimpien kirjoittajien epiteetit kertovat, mistä he olivat kotoisin. Kyrillos Jerusalemilainen. Kyrillos Aleksadrialainen. Afrahat Persialainen. Efraim Syyrialainen. Iisak Niiniveläinen. Erämaaäiti Maria Egyptiläinen. Joskus viitataan toisenlaiseen epiteettiin: Mooses Musta.
Ekumeeninen eli ”yhteinen” uskontunnustuksissa tarkoittaa koko maan piirin kattavaa. Klassisen kristinuskon edustajat ymmärsivät kristinuskon koko maan piirin kattavaksi, sekä ihanteen että käytännön tasolla. Joka pitää sitä vain eurooppalaisena tai eurosentrisenä on naivi, tai ei ole siihen ehkä tutustunut.
Vuosituhannen myöhäisempi Eurooppa-ideologia unohtaa myös, että klassisella ajalla ja varhaiskeskiajan lähetyskaudella Europpa oli täynnä omintakeisia etnisiä kulttuureita, ilman yhtä eurooppalaista superkulttuuria. Ne synnyttivät omintakeisia kristillisyyden muotoja, kuten vaikka nykyään suosiossa olevan kelttiläisen kristillisyyden. Kun imperiumien kalisteluista johtuen joku osa jäi kokonaiskirkon tavoittamattomiin eikä löytöretkiä ollut vielä käyty, tästä tuskin voi muinaisaikojen kristittyjä syyttää.
Ideaa!
Tuo olisi hyvä leffa kanssa asiaan tuo Emmanuelle! Sylvia
Kristel on fantastinsen hyvä!
Mitä innovatiivisuutta tuollainen leffalippu kolmekymppisille onkaan, kun ei oululaisittain tyydytty vain Kärppien otteluun.
Seuraavaksi odotellaan nelikymppisten kutsumista siihen Oulun nakuteatterinäytökseen ja viisikymppisten kutsumista sirkukseen.
Hyviä ideoita. Tulisko vielä mieleen jotain muuta? Pannaan nää Oulussa fläpille 😉
Kiitoksia mukavasta kirjoituksestanne.
Eikö kuitenkin varhaiskirkkolaitoksen Isiä niin dokmatiikkaan kuin hengelliseen kongruenssiin suostumisen asiassa ajan Ihmisille ole todistuksessaan Ignatius ja Ireneaus.
Ignatius varhain määritteli marssijärjestyksen ja siihen riitti ulkopuolelle jäänti. Tähän ei tarvittu dokmatiikkaa.
Näin yhdellä tavalla dokmatiikkaa alettiin katsoa hionnassa kun kirkkolaitoksen mahdollisuudet etenivät hyvää vauhtia.
Kannattaa lukea Emil Antonin kirja: Kahven virran maa. (Sivilisaation ja kristinuskon irakilainen tarina.)
Se(kin) kertoo jotakin ”epä-eurosentrisestä” krisitnuskosta.