On täysin selvää, että Israelin lainsäädäntöä voi kutsua rasistiseksi. Israelin hallituksen sosiaaliministeri Isaac Herzog kuvaili viime vuonna vahvistetun kansalaisuuslain ”haiskahtavan fasismilta” sitä valmisteltaessa. Laki hyväksyttiin, vaikka suuri osa israelilaisista vastusti sitä, että arabit, kristityt, druusit ja muut Israelin valtion vähemmistöjen kansalaiset lasketaan kakkosluokan kansalaisiksi juutalaisiin nähden ja esimerkiksi arabian kielen virallinen asema poistetaan. Israelin kansalaisista 22 prosenttia edustaa muita kansallisuuksia kuin juutalaisuutta. Käytännössä muut etniset ryhmät ovat olleet kakkosluokan kansalaisia tähänkin asti, mutta nyt näin on myös vahvistetun peruslain mukaan. (Tätä ei pidä sekoittaa perustuslakiin, jota Israelilla ei ole)
Euroviisujen esittelemä Israel halusi tuoda esille vain yhden puolen itsestään. Israelin monimuotoisuuteen kuuluu suhteen muodostaminen palestiinalaisiin, joita Israelin kansalaisista on vajaa 2 miljoonaa. Ulospäin saamme kuulla väkivaltaisuuksista, joita Egyptin kanssa saarretun Gazan helvetilliset olosuhteet synnyttävät. Israelin intresseihin kuuluu esittää kaikki palestiinalaisuuteen liittyvä yhdistettynä ääriliike Hamasin väkivaltaisiin toimiin ja diktaattorimaiseen Gazan hallintaan. Siksi Euroviisujen puhtoisessa ja kaikesta negatiivisuudesta riisutussa muovimaailmassa Palestiinan lipun kahden sekunnin näkyvyyskin nostetaan merkittäväksi asiaksi. Todellisuudessa Palestiinan lipun voi nähdä Israelissa lukemattomissa paikoissa, vaikka sen esittäminen nähdäänkin selkeäksi mielipiteen ilmaisuksi tasa-arvoisten ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi ja siksi kritiikiksi nykyhallintoa vastaan. Mutta senhän pitäisi olla demokratiassa sallittua, vai mitä?
Israel hallitsee sotilasvoimallaan ja talousvallallaan suvereenisti kaikkea Gazan ulkopuolella. Miehitetystä Länsirannasta yli 60% on käytännössä yhdistetty Israeliin (nk C-alue) ja loppua palestiinalaisalueesta se hallitsee tekemällä läheistä yhteistyötä Oslon sopimusten synnyttämän palestiinalaishallinnon kanssa, jossa Hamas ei ole mukana. Israel ja Länsiranta ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa energiataloudessa, vesitaloudessa, kaupan, ja rakentamisen kautta. Kaikki tämä tapahtuu tietenkin Israelin määräämin ehdoin ja sen määrittelemiä ”turvallisuusvaatimuksia” noudamalla, joista tärkeimmät ovat liikkumisen täydellinen luvanvaraisuus ja palestiinalaisten rakentamisen kieltäminen C-alueella, vaikka maapohjan palestiinalaisomistuksen hyväksyisi Israelinkin oikeuslaitos.
Suomalaisten ”Israelin ystävien” kommentointia hallitsee usein syvä ja laaja (aivohalvaustermiä käyttääkseni) tietämättömyys Israelin ja palestiinalaisten suhteesta. Tätä tietämättömyyttä käyttää hyväkseen asioista perillä oleva joukko, joka käyttää tietoaan hallituksen virallisen propagandan tukena. Esimerkki tiedosta, jota en ole Suomessa kuullut: Israelin armeijan eläköitynyt ylipäällikkö (siis virallisesti esikuntapäällikkö), kovan linjan sotilas, Gadi Eisenkot toteaa haastattelussa (Haaretz 16.5.2019) , että Israelin pitää jatkaa tiedustelutietojen jakamista palestiinalaishallinnon turvallisuusjoukoille, jotta ne pystyisivät puuttumaan terroritekojen suunnitteluun varhaisessa vaiheessa. Siis tuleeko tämä tieto yllätyksenä Israelin ”ystäville”? Palestiinalaiset torjuvat terrorismia yhdessä israelilaisten kanssa. Tämä yhteistyö muuten lopetti itsemurhaiskut 2000-luvun tuhoisan alun jälkeen, ei kansojen fyysiseen erotteluun ja palestiinalaisten nöyryyttämiseen tarkoitettu muuri. Muurin hyödyllisyyttä terrorismintorjunnassa korostava valhepropaganda ja siihen liittyvät näennäistilastotodisteet elävät edelleen terrorismikeskustelussa.
Elämme pinnallisuuden aikaa vaikka tietoa olisi saatavilla. Olisin toivonut Eurovisiomaiden vaativan tiettyjä avoimuuteen liittyviä asioita Israelilta mutta epäilen, että EBU:ssa aiheesta koohottavien ja päättävien tahojen tiedot perustuvat näennäisvapaamielisyyden ja maailman raskaiden asioiden poissulkemisen yhteistoimintaan. Hauskaa pitää olla! Tanssitaan! Kun Hamelnin pillipiipari tanssittaa.
Luterilaisessa teologiassa löydämme myös tulkinnan käsitteen, jossa kirkko ” korvaa ” jollakin tavalla tai on uusi Israel. Näin apostolinen ja katollinen kirkko olisi tosi-asiallisesti Israel. En ole tarkemmin tutustunut tähän teologiseen tulkintalinjaan.
Nk ”korvausteologia” on yksi ajatuslinja, josta olen nähnyt konservatiivi- ja sionistikristittyjen syyttävän Israelin väärinkäytöksistä kertovia. Kyse on teologisesta ajatusleikistä, joka on todellisuutta äärimmäisen harvojen kohdalla. Sen juuret lienevät jossain ajassa ennen nykyistä Israelin valtiota.
”Korvausteologia” liittyy blogini perusajatukseen siinä, että sangen monet Israelia sokeasti palvovat suomalaiskristityt katsovat sen olevan yksi vedenjakaja sille, onko ihminen tosiuskova vai jotain muuta, kartettavaa ja väärää. On tullut kenties aika selväksi, että itse katson tuollaisen ajattelun olevan ”isästä perkeleestä”, kuten raamatullisesti vallankin napakasti sanotaan. Israelin siunaaminen tarkoittaa sitä, että Israelista puhutaan ja kirjoitetaan oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja laupeuden näkökulmasta, ei teologisia lyömämiekkoja heilutellen.
Se on myös selvää, että sellainen ajattelu ja puhe mutu-tuntumalta, jota juutalaiset harrastivat neitsyt Mariasta syntynyttä Jumalan Poikaa kohtaan, todeten ”Hänessä olevan riivaajan” (toisin sanoen Jeesuksen puhe oli ”isästä perkeleestä”). Se oli mitä suurinta Jumalan häpäisyä sen ajan juutalaisilta, kuin myös nykyisin, jos he seuraavat isiensä jälkiä ja myös kaikilta muilta, jotka vastaavankaltaiseen syyllistyvät.
Jos tarkoitat, että puhe oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta ja niiden hakemisesta osana Jumalan tahdon toteuttamista tässä maailmassa on Jeesuksen ehdoton käsky, olemme Kosti samaa mieltä.
Jeesuksen selvä käsky on: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Kun tuota oikeudenmukaisuutta pyritään hakemaan, niin tässä tapauksessa sitä voisi vaatia molemmilta osapuolilta. Ehkä niin on tehtykin. Palestiinalaishallinon perustuslakiluonnos perustuu sharia-lakiin, joka on rasistinen. Ehkä se olisi myös syytä tuoda ilmi.
Kairos-Palestiina
4.2.3 ”Meidän ratkaisumme suhteessa Israelin miehitykseen on vastustaa miehitystä. Vastarinta on kristityn oikeus ja velvollisuus. Mutta se on vastarintaa rakkauden logiikan mukaan.”
Rakkauden logiikan mukaan rakettien ampuminen Israeliin ei oikein täytä tuota käskyä. Mutta ei se ole myöskään oikein, että Israel vastaa samalla mitalla. En tosiaankaan tiedä, ”miten tuo silmä silmästä, hammas hampaata saadaan katkaistua. Mutta ei se ainakaan niin katkea, että kaikki laitetaan Israelin syyksi.
Ehkä on myös syytä muistaa se miten Jeesus suhtautui esivaltaan. Oliko Rooma oikeassa, kun se muinoin miehitti Jerusalemin. Israel on tässä tapauksessa tuo esivalta, olkoon se sitten väärin tai ei , jos sitä verrataan muinaiseen Rooman imperiumiin. Paavali asui vuokralla Roomassa kaksi vuotta, mutta nousiko hän sitä vastaan asein?
Kiitos Kosti kommenteistasi. Arvostan todella paljon sitä, että kirjoittelet selvästi pohdittuja ajatuksiasi tänne kommentoitavaksi. Se on aivan toisarvoista, että ehkä katsomme asiaa hieman eri tavoin.
Vai katsommekohan? En oikeastaan ole mistään yllä kirjoittamastasi eri mieltä. Samat ongelmat ovat minua vaivanneet ja olen niihin löytänyt mielestäni jonkinlaisen ratkaisun vaikka moni asia hämmentää edelleen.
Yksi hämmentävistä seikoista on palestiinalaisten enemmistön suhde islamiin ( Toivottavasti kaikki Israelin ystävät muistaisivat, että suurin osa Pyhässä maassa asuvista kristityistä on palestiinalaisia ja he jakavat Israelin miehityksen kivun samalla tavalla kuin muslimipalestiinalaiset). Tutustuttuani erilaisiin muslimeihin Palestiinassa, voin sanoa, että yksi asia on varma: jokaisen muslimin on henkilökohtaisessa elämässään luotava suhde Koraanin koviin sanoihin ( niihin, joista sharia on saanut syystäkin huonon maineen) ja samalla luotava suhde siihen Allahiin, jonka he tuntevat olevan heidän elämänsä kantava voima, laupias ja armahtava, kuten Koraanin avaussanoissa sanotaan. Palestiinalaiset arjessaan ovat lempeitä, lämpimiä, kohteliaita, vieraanvaraisia ja herkästi hymyileviä. Ne kovat sanat, joita julkisuudessa usein kuulee ja joihin monet tuntuvat pohjaavan käsityksensä palestiinalaisten perimmästä luonteesta, kuuluvat tiettyyn kielipeliin ja uskottavuuteen tietynlaisen historiallisen taisteluasenteen edessä. Palestiinalaiset kun katsovat, että heitä on kohdeltu väärin. Tähän tietyllä tavalla kieroutuneiseen julkiseen esiintymiseen ei kuulu myöskään omien virheiden pohdinta, valitettavasti.
Israelin esivalta-asema on kiistämätön ja se on joutunut taistelemaan olemassaolostaan. Tällä hetkellä näkisin, että Israelilla olisi varaa olla vähemmän erotteleva ja eristävä, niin voimakas se on. Hamasin väkivaltaa vastaan sillä on selkeät suojakilvet ja on aika uskomatonta kuvitella, että kaiken sen jälkeen miten Hamasin sotilaallista voimaa on heikennetty, tuomittavien ja vastenmielisten raketti-iskujen määrä saataisiin lopetettua massiivisella pommikampanjalla toiseen suuntaan. Sellainen toiminta varmistaa iskujen jatkuvuuden. Ja kuten sanottua, ainakaan minä en tunne yhtään poliittista toimijaa Suomessa tai Palestiinassa, joka hyväksyisi viattomien siviilien pommittamisen. En tunne ketään hamaslaista.
Juha, joskus on viisasta ottaa kaksi askelta taaksepäin. Me ihmiset olemme sellaisia, että monesti tulee sanottua ja sanoitettua liian voimakkaasti asioita, suppeasti ja yksipuolisesti. Voin täysin yhtyä sinun viimeisempään kommentiin.
Kiitos vastauksestasi ja sanoistasi Juha. Meidän kaikkien elämäntilanteemme ovat tietenkin erilaiset mutta ne saattavat olla sellaisia, että joudumme ns. ”mahdottoman” eteen kuten Job tavalla tai toisella, kuka enemmän, kuka vähemmän. Silloin on pohdinnan paikka, jos ei nyt aivan ”tuhkakasassa”, niin ainakin melkein sen ”reunalla.”
Kuten toteat: ”Israelin esivalta-asema on kiistämätön ja se on joutunut taistelemaan olemassaolostaan.”
Tästä Paavali toteaa (Room.13) ”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.”
Israelin esivalta on täten Jumalan antama Paavalin tekstin mukaan. Täten on toteutunut myös se Jumalan lupaus, että juutalaiset palaavat maahansa päivien lopulla. Tämä on se Jumalan sanaan sidottu ”yliluonnollinen” tapahtuma, joka ei tahdo oikein sopia ns. päivänpolitiikkaan.
Kun valtuuskunta lähti Moskovaan neuvotteluihin syksyllä 1939, niin kansa veisasi Helsingin rautatieasemalla Lutherin virttä:
Ein feste Burg ist unser Gott,
ein gute Wehr und Waffen.
Er hilft uns frei aus aller Not,
die uns jetzt hat betroffen.
Der altböse Feind,
mit Ernst er’s jetzt meint;
groß Macht und viel List
sein grausam Rüstung ist,
auf Erd ist nicht seinsgleichen.
Ei kuitenkaan saksaksi, mutta jos Saksa ei olisi tullut avuksemme, olisimme olleet tuhon omat. Hurjalta kuulostaa, mutta näin se vaan on. Ryti osaltaan kantoi seuraukset. Yksi mikä on ehkä unohtunut ja jäänyt hieman pimentoon on kenraaliluutnantti Lennart Oesh – eräs keskeinen Suomen pelastaja – Jumalan armosta.
Kun 700 venäläistä lentokonetta oli tulossa pommittamaan Viipuria, niin kuinka ollakkaan ”yliluonnollinen/luonnollinen” tapahtuma esti sen. Viipurin ylle laskeutui sankka pilvimassa. Historiankirjoissa ei tietenkään voida puhuta siitä, että tuon pilven lähetti Jumala, joka esti pommitukset. Sehän olisi hieman naurettavaa. Luulenpa, että Kannaksen tulihelvetissä rukoiltiin ahkerasti sodan lomassa.
Myönnän, nyt meni vähän sivuraiteelle, mutta Jumala oli kansan sydämessä, kun oli vaikeat ajat. Hyvinä aikoina hänet unohdetaan.
Israel on voimansa tunnossa, mutta Messias ei ole saanut sijaa israelilaisten sydämissä – vielä.
Vaikka Allahista sanotaan Koraanissa ”laupias ja armahtava”, niin islam on syntynyt sodasta ja leviää sodalla. Vähältä oli käydä 1500-1600-luvulla, ettei islam saanut otetta Euroopasta.
Nyt ihmisten mielet on vallannut islamistien aiheuttama terrorismin pelko.
Olet aivan oikeassa siinä, että palestiinalaiset arjessaan ovat kohteliaita. Olen todennut sen itse aikoinani asuessani muutaman viikon heidän pitämässään hotellissa. Ei ollut mitään valittamista. Olen myös tavannut erään israelilaisen upseerin ja todennut sen tehokkuuden, mikä leimasi koko hänen olemustaan, kun hän opetteli suomen kieltä.
Lopuksi, onhan se aivan luonnollista, että meillä on hieman erilaiset näkökulmat asioista ja mitäpä se haittaa. Kirjoittamalla ei kuitenkaan päästä siihen, mikäli keskusteltaisiin kasvotusten.
Olen tavattoman iloinen siitä, että saamme lopetella tätä ehtymätöntä aihetta sovinnollisissa tunnelmissa. Erityisesti haluan kiittää kriitikoitani, Sami Paajasta ja Kosti Vasumäkeä, innostuksesta kirjoitella, koska olen luonteeltani sellainen, että kritiikki innostaa. Olen tottunut paljon ronskimpaan kielenkäyttöön, joten herrat olisivat voineet minun puolestani käyttää vielä jyrkempiä ilmaisuja nimenomaan itsestäni mutta on hienoa, että he eivät niin tehneet, koska nyt saimme mielestäni kerrankin luotua kiihkeän mutta ei niin kiihottuneen keskustelutunnelman, mistä Pyhän maan asioista käytävää keskustelua usein kritisoidaan. Se on syy, miksi moni sivuuttaa nämä tärkeät asiat kokonaan.
Olen oikeastaan tärkeimmät kommenttini jo antanut aikaisemmissa EAPPI-blogeissani, jotka kirjoitin Palestiina/Israelissa vietetyn työjakson jälkeen ja sen aikana. Niiden sisältöä en juurikaan muuttaisi.
Toivotan siunattua kesän alkua, eiköhän tässä taas pian päästä kiistelemään, jossain uudessa kuviossa.