Elämänlopettamista lääketieteellisin keinoin kannattaa kyselyiden mukaisesti moni.
Oma kantani on hieman hämärä. Tiedän yksilöllisiä tapauksia, joissa en pitäisi eutanasiaa moraalisesti tuomittavana. Sen sijaan olen sitä mieltä, että sen saattaminen yleiseksi eettisesti perustelluksi toimenpiteeksi, on ongelmallista.
Lainsäädännön edellytyksenä on yleisempiä hyväksyttyjä periaatteita kuin yksilölliset kokemukset. Tästä syystä olen kaksinaismoralisti: hyväksyn eutanasian joissakin tapauksissa, mutta en tiedä, miten siitä voitaisiin muodostaa yleinen laki, ja tästä syystä en kannata sen justifioimista laissa, ainakaan vielä eli ennen lisätäsmennysten muodostamista.
Itse olen sopinut vaimoni kanssa, että koska takapihallamme asuu suuri uroskarhu, menetelläänosaltani enemmän kuin normaalia höpinää esittäessäni siten, että minut sidotaan puuhun ja voidellaan hunajalla.
Asia on kuitenkin enemmän kuin vitsinheiton väärtti.
Suomen lääkäriliitto vastustaa eutanasiaa. Mielestäni Hippokrateen valan ja sitä seuraavien lääkärinetiikkaan vaikuttavien normien perusteella ei ole perusteita velvoittaa lääkäreitä kuolinavun suorittajiksi.
Tarvittaisiin jokin muu, ehkä ammattitutkintoa edellyttävä koulutus ja pätevyys. Koska yleensä kaikki sellainen roju, johon yhteiskunta ei löydä tavoitteellista koulutusta on tapana syytää kansanopistoille, ehkä näiden piiristä vastaisuudessa löydettäisiin jokin kuolinapuun liittyvä koulutusmuoto.
Julkisessa keskustelussa esitetään tulkintoja eri maiden eutanasia-lainsäädännöstä. Melko usein tuodaan esille, että Hollannin eutanasia-laki olisi jotenkin vapaamielinen.
Tämä ei kuitenkaan pidä aivan paikkaansa. Hollanninkaan eutanasia-laki ei hyväksy eutanasiaa, vaan katsoo, että se on murha. Sen sijaan laissa on pykäliä, joiden perusteella tiettyjen ehtojen täyttyessä eutanasiasta tehdään syyttämättäjättämispäätös.
Paikallisen lainsäädännön tausta on roomalais-katolinen ethos ja lakia luettaessa olisi hyvä muistaa, että tämä on sen tausta. Kyseessä ei ole protestanttinen ”vapaamielinen” käsitys.
Samansuuntainen tulkintaongelma liittyy joskus aborttiin. Sanotaan, että katolinen maailma ei hyväksy aborttia. Itse abortin käsite on kuitenkin toisenlainen kuin pohjoisessa sosiaalidemokratiassa
. Roomalais-katolisen kaksoisvaikutusperiaatteet näkökulmasta kielletty asia voi toteutua, mikäli se on teon ei-aiottu sivuvaikutus. Tästä syystä roomalais-katolisessakin kulttuuripiirissä tapahtuu runsaasti kirurgisia toimenpiteitä, joita protestanttinen maailma sanoisi aborteiksi.
Kotoisen lainsäädännöllisen eutanasia-kannan muodostaminen on hankalaa kansainvälisen lainsäädännön malleja mukaillen siitä syystä, että kansainvälinen lainsäädäntö perustuu toisenlaisiin käsitteellisiin luonnehdintoihin ja niiden taustalla vaikuttaviin elämänkatsomuksiin kuin täkäläinen.
Yleensä ajatellaan, että kipulääkityksen antamisen suhteen meillä ollaan liian varovaisia. Tämä on yksi saattohoidon kysymyksiä. Jos kipulääkkeitä ei katsota moraaliseksi antaa, voi olla pitkä matka siihen, että hyväksyttäisiin kuolinavun antaminen.
Toisaalta sairaanhoidon piirissä taitaa olla runsaasti tapauksia, joissa eutanasiaa harjoitetaan lääkityksen avulla siten, että annetaan niin suuria määriä, että kuolema nopeutuu.
Niin tai näin, yllä olevien ongelmien selventäminen on tähdellistä ennen kuin Suomessa säädetään uusia lakeja eutanasian osalta, olivatpa ne sen jossain muodossa hyväksyviä tai sitten siihen kieltävästi suhtautuvia.
Yksi kysymys koskee sitä, onko eutanasia oikeus ja ketä se velvoittaa yhteiskunnan osalta vai onko se poikkeus rikoslaissa ja rajataanko se yksittäistapausten perusteella siellä. Jos eutanasia on ihmisoikeus, kysymys sijoittuu perusoikeuslain piiriin. Jos se on erityistapaus, jonka muotoja on määritelty yksittäistapausten osalta, se sijoittuu pikemminkin rikoslain piiriin sen erityistapauksena, kuten Alankomaissa.
Eutanasian hyväksymisessä tai torjumisessa ei ole kyse ajatuksellisesti helposta ja nopeasta ratkaisusta eikä moraalisesta voitosta suuntaan tai toiseen.
Tulee mieleen aikanaan venäläisiltä opiskelijoiltani saamani vastaus. Kun esittelin Hollannin eutanasia-lakia, joku kysyi, että pitääkö olla kauan Hollannissa, että saa moisen. Joku toinen totesi, että miksipä sinne mennä. Venäjällä saa asian viikossa hoidettua tuhannella ruplalla, eletäänhän tässäkin suhteessa täyden palvelun yhteiskunnassa.
Seppo Heinola 07.03.2023 12:25
”Ensimmäinen ihmispari aloitti kapinan Jumalaa vastaan.”
Minä eikä sen jälkeen kukaan muukaan ollut toinen tuosta ensimmäisestä ihmisparista. Totean, jotta hoksaat mikä ongelma oikeudenmukaisuuden suhteen tässä on.
—————–
Seppo,
Seppo,
Sinä olet olemassa, koska Jumala ensin loi ihmisen maan tomusta, 1.Moos.1:26 ja sitten erotukseksi kaikista luomistaan Hän puhalsi ihmiseen oman Henkensä, 1.Moos.2:7. Isolla alkukirjaimella, koska on kysymys asiasta, ainoasta asiasta, mikä selviytyy taivaaseen. Sitten yhtä ihmeellistä on se, että ihmisen oma henki on kykenevä ratkaisemaan, valitsemaan, ottaako hän todesta suostumisen ja suostumattomuuden seuraamukset. Eli ihminen, vain hän, päättää oman ikuisuusosansa. Kaikki luotu katoaa, lakkaa olemasta kun se kuolee. Ennen katoamistaan se voi maatua, eikä ole mitään jäänyt hänestä jäljitettävää; kaikki hänestä on muuttunut maaksi.
Eli ihminen on ikuisuusolento, niinkuin on Jumala ja niinkuin ovat enkelitkin. Tiedät enkelien historian ja kuinka he toteuttivat omaa vapaata tahtomistaan. Jumalalla on ollut ja on tänään vain hyvä suunnitelma jokaiselle ihmiselle. Siihen suunnitelmaan astutaan tulemalla uskoon. Uskonnollisuus ei auta kuin kuolemaan asti.
Tämä on ihminen, Raamatun ilmoitus, jonka todenperäisyys on vahvistunut profetioitten toteutumisella, jotka on myös kirjattu. Tänään toteutuu koko ajan Ilm. 22:11, vaikka saastainen jatkaa saastumistaan niin pyhä, uskovainen jatkaa pyhittäytymistään, eli erottautumista saastuttavasta.
Siis et ymmärtänyt mikä ongelma oikeudenmukaisuuden kannalta on siinä , että kun en edes ole itse pyytänyt päästä maailman minua lähtökohtaisesti rangaistaan ikuisella helvettikidutuksella tuhansia vuosia sitten eläneen yhden ihmisen rikkeestä, johon minä en ole ollut millään tavoin syyllinen.
Hartaussaarnasi ei ottanut tähän kannaltani ratkaisevan olennaiseen asiaan mitään kantaa eli teit ns. keskustelullisen oharin jota myös ’haisevaksi silliksi’ kutsutaan.
Seppo, kuka sinua rankaisee? Teosofit vai? Kirkko ei ole ikikä opettanut kuvaamallasi tavalla.
Lue Paajanen Kari Latvuksen kirja ’Helvetin historia’ niin näet mitä kirkko on helvetistä opettanut ja mitä sen fundamentalisimmat yhä opettavat.
Seppo, Kari Latvus ei ole kirjoittanut yhtään tuonnimistä kirjaa.
Korjaan, Helvetin historia on Kari Kuulan. Molemmat Karit ovat kirjoittanet paljon eksegeettisiä kirjoja. Aivan erinomaisen valaiseva on Kari Latvus & Kai Peltosen :’Tulkinnan kehällä’ Suosittelen sitäkin.
Kirkko ei ole ikinä opettanut helvetistä kuten kuvasit, kuulan kirja ei tuo tähän mitään uutta. Joten kannattaa pitää mölyt mahassa, ennen kuin laittaa kirkon opetukseen omia tulkintojaan.
Mitäs jos palautetaan mielipiteiden vaihto tässä vaiheessa itse eutanasiaan (ja aborttiin). Ja jätetään toisten mollaaminen.
Kuten Petri Järveläinen toteaa blogissaan, eutanasia ei välttämättä ole yksiselitteinen juttu. Lisään omasta puolestani: silloinkin, kun lähdetään siitä kristitylle selvästä kristillisestä lähtökohdasta, että ”älä tapa” eli suojellaan elämää. Otan kaksi eutanasiaan rinnastuvaa esimerkkiä kristillisen Länsi-Euroopan historiasta.
Muun muassa ensimmäisestä maailmansodasta tunnetaan tapauksia, joissa vakavasti haavoittuneita surmattiin käsikranaateilla (Niall Ferguson: Julma sota). Samaa tapahtui jo keskiajan sodissa. Toisin sanoen käytännössä on ollut tilanteita, joissa eutanasiaan rinnastuvaa toimintaa on harjoitettu, nimenomaan poikkeusoloissa.
Aikoinaan aviottomat lapset ja köyhimpien lapset, joita ei ollut varaa elättää, annettiin ns. enkelintekijän ”hoiviin” niin, että lapset kuolivat hoidon ja empatian puutteeseen. Vaikka abortti oli ankarasti kielletty. Tällaisesta on päästy modernin hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvan myötä. Onneksi.
Johtopäätökseni: Voidaan siis ajatella, että on olemassa erityisen äärimmäisiä tilanteita, joissa eutanasia on hyväksyttävissä. Voidaan myös ajatella, että lääketieteellisen kivunlievityksen ja saattohoidon kehittämisen myötä eutanasia muuttuu tai osoittautuu tarpeettomaksi.
Lisäksi tulevat elämänkatsomukselliset ja uskoon liittyvät kysymyksenasettelut.
Minulle on opetettu kirkon toimesta, että kaikki ihmiset (siis minä mukana) syntyvät Adamin lankeemuksen takia perisyntisiniä ja joutuvat helvettiin(kadotukseen), missä he kärsivät ikuisessa tulessa (Kuten siis Jeesus opetti), elleivät tee parannusta ja usko Jeesuksen sovituskuolemaan.
Tämä on sisällöltään se, mitä sanoin ja Paajasen mlelestä kirkko ei ole koskaan opettanut näin.
Siteeraan Wikiä:
”Filosofi Tuomas Akvinolainen kuvasi hyvin yksityiskohtaisesti helvetin kauhuja. Kadotetut joutuvat liikkumattomaan maanalaiseen helvettiin ruumiillisessa muodossa. Syntiset eivät pysty vuodattamaan kyyneleitä, joten he itkevät mielensä sisällä. Kadotettuja rangaistaan äärimmäisellä kylmällä ja kuumalla. Syntiset eivät saa mukaansa edes hyviä muistoja tuottamaan heille iloa, vaan Jumalan rangaistukset ovat koko ajan mielessä. …
Myös kastamattomat lapset joutuvat helvettiin perisyntinsä tähden. Augustinus oli hyvin jyrkkä tästä ja tuomitsi vauvatkin helvettiin.”
Seppo, sinulle on opetettu väärin. Yhtenäinen kirkko ei ikinä ole opettanut näin.
Seppo H ja Sami P. Millä tavoin opetus helvetin kauhuista liittyy eutanasiaan?
Kristillinen kirkko tekee eron teologien yksityisten mielipiteiden ja kirkon virallisen opin välillä. Ikyisen kadotuksen kauhuista innostuneita löytyy niin ortodoksisesta, katolisesta kuin luterilaisestakin perinteestä. ”Muut joukkiot ja lahkot” päälle.
Helvetti kidutuksineen liittyy eutanasiaan yksinkertaisesti siten, että jotkut katsonevat sen olevan helvettiin vievä synti.
Kyllä oppi helvetistä on ollut kirkon yleinen oppi. Ja esim Augustinus kirkon aikansa ylimpänä auktoriteettina opetti juurikin kaikkia kääntymättömiä kohtavaa kidutushelvettiä. Ja näin teki uskon alkaja Jeesus!
”Seppo, sinulle on opetettu väärin. Yhtenäinen kirkko ei ikinä ole opettanut näin.”
Mikä ihme on yhtenäinen kirkko?
No netissä esim. Sley toteaa: ”Enemmistö kirkon teologeista oli koko ajan opettanut yksinkertaisesti, että helvetti on ikuinen, ja myöhemmin se vahvistettiin k i r k o n opiksi. ”
Seppo, yhtenäinen kirkkon karkea jako menee 1054, sieltä voit etsiä. Kaikkia koirataluttajia ei tarvitse siis uskoa.
Helvetti on ikuinen on jo eri aihe.
Seppo Heinola kirjoittaa; ”Ja esim Augustinus kirkon aikansa ylimpänä auktoriteettina ”.
Mistä Seppo, revit näitä kyläjuttuja?
Jos historiantietosi on noin ohut on Sami turha jatkaa. Sleyn teologian tohtorit eivät ehkä ole ketä tahansa koirantaluttajia ja Augustinuksen asema kirkon opin aikansa vahvimpana luojana on kiistaton.
Ja kirkossa ennen vuotta 1054 opetettiin ikuista kidutushelvettiä ja jakautuneitten osien opeissa tehtiin ihan samoin.
Seppo, valitettavasti ovat, kristinuskon painopiste oli aivan muualla, Augustinus oli marginaali.
Oppi kadotuksesta on eri asia, kuten sanoin.
Kirkkohistoriallisen nokkapokan asemesta kannattaisi ehkä pohtia, miksi ihmisen lopettaminen on sellainen teko, josta Jumala voi rangaista tekijää ikuisella kadotuksella.
Luterilainen pointti: Ihminen on Raamatun mukaan luotu Jumalan kuvaksi ja Jumala vuodattaa sen ihmisen veren, joka vuodattaa toisen ihmisen veren (=tappaa, murhaa). Kristillisen käsityksen mukaan ihmisen ja eläimen välillä vallitsee sitä paitsi tietty laatu- ja ”arvoero”. Tästä seuraa ainakin perinteisen uskonopin mukaan, että kärsivä eläin voidaan lopettaa, mutta ihmistä ei.
”Oppi kadotuksesta on eri asia, kuten sanoin.”
Kuules nyt Paajanen kun meidän dialogimme lähti juuri minun kadotusta/helvettiä koskevasta kysymyksestäni, niin miten se nyt yht’äkkiä onkin ’eri asia’.
”Augustinus oli marginaali.”
Huoh, taidanpa laittaa Augustinuksesta oman blogin/esseeni kun valistus henkilöstään on näköjään tarpeen.
Miksiköhän saattohoitokoteja on kovin vähän. Onko kyse siitä, että kieltäydymme ajattelemasta omaa kuolemaa. Siitäkin huolimatta että aivan varmasti sekin on vielä edessä. Saattohoito, jossa on kyse siitä, että rasittavat paranemiseen tähtäävät hoidot lopetetaan ja hoidossa keskitytään vain kuolevan hyvinvointiin. Näin kuolevan viimeiset ajat voivat olla paljon parempaa aikaa. Kunto kohenee, kun rasittavat hoidot lopetetaan.
On aivan eri tilanne jos saa kuolla saattohoitokodissa, kuin sairaalassa. Olen sen verran päässyt tutustumaan saattohoitokodin arkeen, että toivoisin itse pääseväni sellaiseen.
Mikäli se tilanne tulisi joskus vastaan. Onhan se paljon inhimillisempää kuolla siihen tarkoitukseen varatussa paikassa, jossa
hoidon tavoite on monipuolinen hyvän loppuelämän mahdollistaminen. Jollaiseen sairaalassa ei ole koskaan yhtä hyviä mahdollisuuksia.
Kuolemaa edeltää yleensä joka tapauksessa kärsimyksen vaihe sekä kuolevalle että läheisille. Haaste on niinkin arkipäiväinen, miten järjestetään riittävä non stop-kipulääkitys vaikkapa vain kahden viikon ajaksi.
Riittävän voimakkaaseen kipulääkkeeseen voi myös kuolla , jolloin se olisi tappo?
Ihan riippuu tapauksesta. Kuoleman voi kohdata ilman mitään tarvetta kipulääkitykselle. Saattohoidossa on mahdollista vaivuttaa kuoleman lähestyessä henkilö tajuttomuuteen, jolloin vältytään liian rankoilta lääkityksiltä. Yllättävän tarkasti hoitajat osaavat arvioida kuoleman läheisyyden muutaman tunnin tarkkuudella.
Mitä merkitystä on elämän jatkumisessa muutaman päivän tai viikon tajuttomuudessa ,jolloin ihminen ei edes tiedä elävänsä. Riittääkö Jumalalle elämäksi vain se että sydän teknisesti lyö?
Mitä merkitystä on elämän jatkumisessa muutaman päivän tai viikon tajuttomuudessa ,jolloin ihminen ei edes tiedä elävänsä. Riittääkö Jumalalle elämäksi vain se että sydän teknisesti lyö?
Olen vapaaehtoisena istunut kuolevien vierellä saattohoitokodissa ja siksi näköalani voi olla vähän erilainen , kuin niillä, joilla ei ole omakohtaista kokemusta. Olisin hyvin onnellinen jos pääsisin saattohoitokotiin kuolemaan.
Ainoa sitä parempi paikka on oma koti.
Minä seurasin usein tapaamisin yhden ystäväni hiljaista menehtymistä Pirkanmaan sädehoitokodissa lähes vuoden. Hän eli ennustettaan paljon pidempään.