Miten sana ’evankelioiminen’ määritellään?
Pastori Matti Vuolanne (1932-2020) kertoo eräässä vihkosessaan, että kun juuri virkaansa asetettu arkkipiispa John Vikström ensi kerran 1982 puhui Porin rovastikunnan papistolle, hän sanoi: ”Olen paljon miettinyt, miten määrittelisin sanan ’evankelioiminen’ niin, että jokainen ymmärtäisi, mistä on kysymys. Olen päätynyt seuraavanlaiseen määritelmään. ’Evankelioiminen on sitä, että toinen kerjäläinen ilmoittaa toiselle kerjäläiselle, mistä sitä sapuskaa löytyy.’ ”
Tässä on kyllä syvällistä viisautta, vai mitä?
Kaiken kohinan alla tapahtuu pieniä suuria asioita. Joku syntiseksi ja ahdistuneeksi itsensä tunteva kohtaa jonkun, jonka kokee voivan tarjota avun. Jonkun, joka on täysin ilman omia ansioita armosta osallinen ja siten mahdollinen välittämään samaa armoa eteenpäin. Kuulija uskoo ja suuri ihme tapahtuu. Minä uskon, että siinä palataan sinne, mistä on joskus eksytty.
Se sapuska tosin voi tarkoittaa mitä tahansa. Siihen ei aina sisälly klassinen evankeliumi ollenkaan.
Pekka, olet oikeassa, jos sapuska ei tarkoita Jeesuksen armon evankeliumia. Vain Jeesus tyydyttää hengellisen janon ja nälän. Tarvitsemme Häntä joka päivä. Evankeliumi ja Jumalan sana on todellista Mannaa Jumalan lapsille.
Pastori Reijo Arkkila tiesi, että körtit ovat käyttäneet tätä määritelmää jo paljon aikaisemmin.
Jos sinä horjut, niin armo ei kuitenkaan koskaan horju!
Meidän pitää lujasti uskoa, että Kristus kärsimisellään ja kuolemallaan ansaitsi meille syntiemme anteeksi saamisen ja sen armosta meille kasteessa lahjoitti.
Stefan Prätorius, Hengellinen Aarre-aitta, s. 376, SLEY, 1925.
Älä pelkää, usko ainoastaan. Mark. 5:36
Älä masennu, jos vaikeudet ja koettelemukset ympäröivät sinua taivaallisessa elämässäsi. Kenties Jumala on asettanut ne ympärillesi siksi, että ne koulisivat sinua eteenpäin uskossa. Jos hän kutsuu sinut soutamaan ankarasti, hän tahtoo kenties tehdä sinusta vahvan merenkulkijan, joka vahvistaa hervonneet kädet ja voimistaa horjuvat polvet. Ennen kaikkea hän tahtoo viedä sinua luottamaan laivan ja sen kohtalon hallitsijaan, joka pilvien kerääntyessä ja taivaanrannan pimentyessäkin nuhtelee meitä lempeästi: ”Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?” (Joh. 11:40)
Macduff, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996, sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Usko on Sanan varaan jäämistä… Sana pysyy, risti seisoo, Armo riittää. Reijo Arkkila
Armo kuuluu kaikille.
Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta, Jeesukselta Kristukselta! Gal. 1:3
No niin, tämä apostolinen tervehdys on uutta ja kuulumatonta ennen evankeliumin saarnaamista. Näihin kahteen vähäiseen sanaan: armo ja rauha, sisältyy koko kristinusko. Armo antaa synnin anteeksi, rauha tyyntää omantunnon.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 42, SLEY, 1957.
Ei kohtaa sinua onnettomuus. Ps. 91:10.
Samoin kuin paimen pitää vaarin laumastaan, (Joh. 10:1-30) ettei susi tappaisi yhtäkään lammasta, niin Jumalakin katsoo meihin ja huolehtii elämästämme, ettemme hukkuisi. Hän kantaa lapsensa käsivarsillaan, kuten paimen pienet karitsansa, kuten mies poikaansa, ja varjelee niitä kuin silmäteräänsä. Jos he johonkin vaaraan joutuvat, niin ei mikään paha hänen sallimattaan kohtaa heitä. Jos he putoavat veteen tai käyvät tulen läpi, hän on heidän kanssaan. (Jes. 43:2) Jos tulee rutto, ei se heidän majaansa hänen tahtomattaan lähesty. Sille Herra sanoo: ”Älä heihin koske, heidän on vielä elettävä minun kunniakseni ja lähimmäisteni hyödyksi niin kauan kuin minä tahdon.” Daavid sanoo Jumalan Hengen vaikutuksesta: ”Minun aikani ovat sinun kädessäsi, oi Jumala; kaikki elämäni päivät ovat sinun kirjaasi kirjoitetut.” (Ps. 31:16, 139:16) Vieläpä hän lukee päämme hiuksetkin (Matt. 10:30, Luuk. 12:7) ja kokoaa kyyneleemme leiliinsä. Lohduta siis itseäsi, sinä rakas Jumalan lapsi, tällä Jumalan paimenhuolenpidolla laumastaan. Usko täysin turvallisesti, että hän on Isäsi ja pitää sinusta huolen.
Stefan (Stephan) Praetorius (1536-1603), Armoa Armosta, s. 369-370, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Mika
Kiitos blogistasi
Aikoinaan puhui Matin kanssa voisiko hän mennä lähetystyöhön. Hän vastasi lähtevänsä kohta kun työ aukeaa hänelle Venäjälle. Niin hän myös teki tilaisuuden tullen.
Aikoinaan toimin Kumlingen kirkkoherrana. Johnin ensimmäinen vaimo Birgitta oli sieltä kotoisin. Kumlingen asukkaat pitivät heistä hyvin paljon. Ensimmäinen vaimoni Maria sanoi Johnista, että aina kun Johnin näkee, tulee hyvä mieli. Sittemmin sekä minä että John olemme jääneet leskeksi, minä kerran, John kahdesti. Hänen toinen vaimonsa Clary-Ann Still on myös siirtynyt iästä ikuisuuteen. John elää Turussa. Minun puolisoni prinsessa Colette elää ja vietämme Somerolla onnellisina eläkepäiviämme talossa, jonka pihalla olen vauvana ryöminyt.
Kiitos Jumalalle.