Kirkolliskokouksen käsiteltävänä on aloite evankelioimisen tehostamisesta kirkossa. Viime viikolla aloite lähetettiin käsikirjavaliokunnan käsiteltäväksi. Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa ja tässä yhteydessä ilosanomaa Jeesuksesta.
Evankelioimisessa ja evankeliumissa on kyse nimenomaan viestinnästä. Samasta aiheesta käytiin laajahko keskustelu kirkolliskokouksen kyselytunnilla. Sielläkin vaadittiin viestinnän tehostamista, minkä ilmeisesti oletettiin eräiden edustajien mielestä tapahtuvan parhaiten vähentämällä viestinnän määrärahoja. Onneksi niin ei tapahtunut.
Joku sanoi kerran, että useimmat ihmisten ongelmat ja haasteet johtuvat vain viestinnästä. – Viesti ei mene lainkaan perille, tai sanotaan, että ”minut ymmärrettiin eri tavalla kuin tarkoitin”.
Evankeliumin kolahtaminen omalle kohdalle riippuu tavasta, jolla viesti on välitetty, ja tietysti viestin sisällöstä.
Viestinnässä pitää olla lähettäjä ja vastaanottoja. Siinä välissä on viesti. Viestin on oltava vastaanottajan kannalta ymmärrettävä. Viestin laadun ja ymmärrettävyyden määrittelee vastaanottaja, ei lähettäjä.
Pelkkä lähettäminen ei riitä, vaikka joskus kirkon piireissä tunnutaan uskottavan, että riittää, kun yksisuuntaisesti vain lähetetään ja julistetaan. Silloin ajatellaan vain omaa mielihyvää; tunnen, että ”olen tehnyt velvollisuuteni ja parhaani”.
Viestin on oltava sellainen, että me monenmoiset ihmiset sen ymmärrämme. Sen vuoksi evankelioimistakin on oltava monenlaista. Ehkä juuri siksi kristinuskokin on jakaantunut niin moneen osaan.
On viestittävä siten, että viesti saavuttaa ihmiset ja että he ottavat sen vastaan. Väärällä tavalla voivat silmät ja korvat sulkeutua. On myös kuunneltava, mitä vastaanottajalla on siihen sanottavaa.
Arvioon viestinnän – tai vaikkapa saarnan – laadusta vaikuttaa oma mielipide sen sisällöstä. Kun se myötäilee omaa kantaani, pidän sitä hyvänä ja onnistuneena.
Evankelioimisessa on kyse lopulta dialogista eli vuoropuhelusta.
Evankeliumi näin käsitettynä aiheuttaa aina suuren vastustuksen, koska se on koko ihmisen käsityskyvyn ja järjen vastainen. Odottelen tässä jo miten muutamat mielestään hurskaat kommetoivat ja kritisoivat tätä. Vaatien parannusta ja ties mitä. Joku vetoaa Jaagopin kirjeeseen ja toinen Matteukseen. Aina kun tästä asiasta olen jotakin mainiunnut,- eli siitä että Jumala lukee täysin pyhäksi sen joka vain uskoo Jeeskusen sovittaneen häne syntinsä, – niin aina on noussut kova vastustus. Vastustus tulee niin uskonnollisilta kuin uskoa mitätöiviltä, ihan yhtä innokkaasti. Siksi ettei se ole ihmisen mielen mukaista. Siksi että se on tullut Jumalalta.
Evankeliumin vastaan ottaminen saa aikaan valtavan ilon sinpään. Siinä yksi asia, josta voi päätellä onko asia ymmäretty oikein. Samalla saa varmuuden omasta pelastuksestaan ja vakuutuksen siitä, että oma nimi on elämän kirjassa. Evankeliumi aikaansaa sisäisen rauhan, olosuhteista riippumatta. Evankeliumin vastaanottaminen saa aikaan rakaakuden Jumalaa, Jeesusta ja lähimmäisiä kohtaan. Varsinkin niitä, joille itselleen Jeesus on rakas. Evankeliumi on dynaaminen voima, jonka vastaanottaja saa sisinpääänsä. Voiman joka laittaa liikkeelle ja mullistaa koko elämän. Jos evankeliumin kuuleminen ei saa mitään tämänkalataista aikaan , niin on se kertoo siitä, että viesti ei ole mennyt perille. Sitä ei ole käsitetty sellaisena kuin se on.
Pekkaa on helppo kompata, koska juuri noin voin itsekin kokea ja ymmärtää Evankeliuimin ja sen ihmeitä tekevän voiman. Sokeat saavat näkönsä ja sairaat saavat lohdutuksen. Raamatun Sana alkaa elämään. Ja lopulta Evankeliumi vaikuttaa myös ihmisessä niin, että ihminen alkaa pitämään toista ihmistä vertaisenaan ilman mitään taka-ajatuksia ja varsinkin hän alkaa pitämään pyhien tarpeita ominaan… (yhteinen usko)
”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa.
Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.
Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” room.12:10-15