Olemme esiintyneet eri puolilla Suomea julistamassa evankeliumia ja kertomassa lähetystyöstä. Kuvassa Colette laulaa. Samassa messussa hän myös avusti ehtoollisen jaossa, siksi diakonin stola. Kamerunissa hän oli Nsimeyongin seurakunnan johtava diakoni.
Diakonin virka on esiintynyt kristikunnassa jo alusta asti. Se mainitaan jo Roomalaiskirjeessä.
Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta,
joka on Kenkrean seurakunnan palvelija.
Room. 16:1
Seurakunnan palvelija alkukielellä kreikaksi διάκονος, diakonos.
Evankeliumia pidämme esillä sanoin, lauluin ja kätten teoin. Jokainen toimi lähimmäisen auttamiseksi, lohdutukseksi ja rohkaisuksi, on tervehdys Jumalan valtakunnasta.
Evankeliumin julistus on Herran työtä. Siksi Jumala itse vahvistaa sanansa. Hän itse kirkastaa Kristuksen, tuo esille, ilmoittaa Jumalan pelastavan armon ja rakkauden. Meidän ihmisten osuus on kiittää tästä saamastamme hyvyydestä, ylistämme Jumalan tekoja keskuudessamme.
Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä,
niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan,
sanoma Jeesuksesta Kristuksesta,
Ihminen ei voi omin teoin päästä Jumalan yhteyteen. Tarvitsemme Jumalan sanan julistusta, jotta mielemme avautuisi. Sanan saarna avaa tiedon aarteet, antaa salatun Jumalan kosketuksen, herättää uskon, sytyttää meissä luottamuksen Vapahtajamme täytettyyn pelastustyöhön. Näin evankeliumin julistus toimii armovälineenä, Raamatun sana vaikuttaa, johtaa Jumalan hyvyyden tuntemiseen.
Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen.
Lähetystyössä kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta kaikki voivat tehdä jotain. Toiminta on yhteistyötä. Jokaista tarvitaan. Kutakin paikallaan, omissa ympyröissään.
Tavoitteena pitää olla kokonaisten kansojen voittaminen, jokainen ihminen jokaisessa ryhmässä. Kaikki kansat, kaikki kielet. Kaikki heimot, suvut ja perheet on tarkoitettu Jumalan armon rajattoman hyvyyden osallisuuteen.
Kokonaisista kansoista puhuu Jeesus lähetyskäskyssään. Hän kehottaa saattamaan kaikki kansat hänen oppilaikseen pyhän kasteen välityksellä. Hänen oppilaanaan ihminen oppii ylistämään Jumalaa. Kolmiyhteinen Jumala saa kiitoksen ja kunnian kaikkien kansojen keskuudessa.
Koko kansasta puhuu myös Johannes Kastajan isä Sakarias kiittäessään Jumalaa lapsen syntymästä.
76 Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi.
Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien.
77 Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen,
syntien anteeksiantamisen.
78 Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä:
Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto.
79 Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville,
se ohjaa jalkamme rauhan tielle.
Luuk. 1:76-79
Johannes Kastaja toteutti elämäntehtävänsä. Hän esitteli Vapahtajamme koko maailman Pelastajaksi.
Suokoon Jumala meidänkin elämässämme toteutua Jumalan suurten tekojen ylistys.
Suokoon hänen armonsa ja viisautensa tunteminen siunauksen ja varjeluksen koko elämäämme varten.
SUNNUNTAI 17.12.2023
3. adventtisunnuntai
Tehkää tie Kuninkaalle
Epistola: Kirjeestä roomalaisille, luvusta 16
Ylistys hänelle, joka pystyy voimallaan vahvistamaan teitä, niin kuin ilmoittaa evankeliumi, jota minä julistan, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus, joka on ikiajoista saakka ollut kätkettynä! Nyt se on saatettu julki ja annettu ikuisen Jumalan käskystä profeetallisissa kirjoituksissa tiedoksi kaikille kansoille, jotta ne johdettaisiin uskoon ja kuuliaisuuteen. Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisen ylistyksen! Aamen.
Room. 16:25–27
Kiitos Matias aiheen hyvästä käsittelystä…Marttyyrista vielä palaan sen verran, ettei jää epäselväksi sanan asian alkuperäinen merkitys… puhutaan Veritodistajasta kansanomaisemmin. (todistaja).
Vääristynyt marttyyrin usko ilmenee siten, että ihminen tappaa itsensä uskonsa vuoksi, esim. Menee pommin kanssa torille ja räjäyttää torin ja itsensä.
Marttyyri taas on sellainen, joka tapetaan uskonsa tähden. Nämä on hyvä osata erottaa.
Ismo
Kiitos puheenvuorostasi
Hyvä täydennys
Olivatko luterilaisten suorittamien vainojen uhrit marttyyreita eli ne ns ”uudestikastajat” jotka niissä tapettiin?
Ari
Olen ennenkin todennut että heidän esiintymistään pidettiin talonpoikaiskapinan jatkajina suurimman osan 1500 -lukua. Tämä siitä syystä että liikkeen opin keksijä Hubmeier oli halunnut päästä kapinan johtajaksi, mistä syystä hänet myös oli tuomittu kuolemaan 10.3.1528.
Kapinallisia ei yleensä pidetä marttyyrin asemaan kuuluvina.
Muista että tuon talonoikaiskapinan 1524-1525 aikana tapettiin noin
100 000 – 200 000 ihmistä.
Kyseessä siis ei ollut mikään passiivisen vastarinnan osoitus.
Matias Roto oletko todella rehellinen kun yhdistät talonpoikaiskapinan ja ns ”uudestikastajien” vainot?
Oliko todella tämä ”uudestikastaminen” talonpoikaiskapinan syy?
Ari
Uudestikastaminen ei ollut talonpoikaiskapinan syy, vaan talonpoikaiskapinan aikainen PROTESTI YHTEISKUNNAN HALLITSIJOITA VASTAAN oli uudelleen kastamissten AINOA SYY.
’Esimerkiksi maailmanhistorian ensimmäinen uudelleenkastaminen tammikuussa 1525 oli PROTESTI ZÜRICHIN KAUPUNGINRAADIN PÄÄTÖKSEEN.
Sitten pääsiäisenä 1525 Hubmeierin toimittama JOUKKOKASTE noin 300 henkeä yhdellä kertaa oli sellaisen ihmisen toimittama, joka oli aikaisemmin yllyttänyt sellaisen kansannousun juutalaisia vastaan, että juutalaisten synagoga hävitettiin, ja jonka sijaan myöhemmin tilalle rakennettiin Marialle pyhitetty kirkko. Tämän juutalaisvainon takia hänet vuoden 1518 Augsburgin valtiopäivillä tuomittiin sellaiseen varoitukseen, että se käytännössä merkitsi Ingolstadtin yliopiston vararehtorin virasta potkuja.
Kun sttten talonpoikaiskapina alkoi niin Hubmeier pyrki sen johtoon, mutta epäonnistui. Sai kuttenkin tästä pyrkimyksestään sellaisen maineen, että itse keisari antoi hänestä etsintäkuulutuksen. Kun hänet sitten löydettiin niin hän sai kuolemantuomion kapinallisena 10.3.1528.
Siis uudelleenkastajain käytäntö ei ollut syynä kapinaan
vaan kapinoinnin halu oli syynä liikkeen syntyyn.
Teologisia perusteluita Hubmeier alkoi etsiä vasta liikkeen toiminnan lähdettyä vauhtiin. Siksi hän vuosina 1525-1527 kirjoitti asiasta lehtisiä. Niissä on useampi väite, joissa hänen piti ujuttaa vanhoihin Jumalan hyvää tekoa kasteen välityksellä painottavaan tekstiin uudenlainen tulkinta.
Näin
Kaste lapsille lause muuttui ei kastetta lapsille
Kaste pelastaa lause muutui eipäs pelasta
Kaste antaa uudeelleen äskensyntyneen vauvan tavoin uuden elämän eli uudestisynnyttää lause muuttui selaiseksi että ihmisen pitää olla riittävän kypsä ymmärtääkseen kasteen merkityksen ennen kuin hänet voidaan kastaa.
Jne
Pitkä luettelo näkökohtia missä JUMALAN TYÖN tilalle että pitää aloittaa uudelleen vauvan tasolta eli syntyä uudelleen lauseen sijaan pantiin ihmisen oma tietoinen ja järjellinen aktiivisuus perustaksi, jotta kaste voitaisiin toimittaa.
Tarja
11) Kertomus Abrahamin muuttamisesta Kaldean urista luvattuun maahan ei ole kansalle kehotus tehdä samoin.
Sen tehtävänä on kertoa, mistä kansa on peräisin, mistä juuret ovat tulleet ennen pysyvästi maahan asettumista.
12) Ympärileikkaus kuuluu nimenomaan Abrahamin biologisille jälkeläisille. Sen sijaan ei-juutalaisia ei ympärileikkaus koske.
Ap.t. 15 luku kertoo näistä keskusteluista yhden tapauksen. Noita keskusteluja Nooan poikien laeista käytiin juutalaisuudessa noin vuodesta 200 eKr. noin vuoteen 200 jKr hyvinkin aktiivisesti. Huomaa että tuon kokouksen päätöksissä ei pakanoilta eli muilta kuin juutalaisilta vaadittu ympärileikkausta.
Joten kun otetaan huomioon sovellutuksen kompetenssiala, niin käskyhän on yhtä lailla voimassa nykyisiin kuin aikoinaan jo patriarkkojen aikana.
Kysymys siis ei ollut kristittyjen ja muiden juutalaisuuden suuntausten välisestä keskustelusta, vaan kautta koko juutalaisen perinteen aluetta koskevasta keskustelusta.
Joten lause: ”— kristityt eivät ottaneet sitä vastaan. —” on näin ollen jo lähtökohdissaan huti.”
Tarja
13) Puhut jouluevankeliumin kohdalla, että sinulla on tutkittua tietoa.
Kysymys on siitä, millä menetelmällä ”tutkittua” ja minkälaiset ovat kunkin lukemasi tutkimuksen tiedollinen kompetenssialue. Tulos nimittäin ei voi mennä väittämään sellaisesta näkökulmasta, jota tutkimuksessa ei ole tarkasteltu.
Vertausta käyttääkseni. Ratsuhevosen hypyn korkeutta ei voi mitata hevosen ja ratsastajan yhteispainoa punnitsevalla vaa-alla.
Sama pätee eri tutkimusten menetelmien arviointeja.
Kun olen saarnannut pitkälti yli puoli vuosisataa jouluevankeliumeista milloin missäkin päin ja minkäkinlaisissa tilanteissa, niin olen alkukielen ja useiden kymmenien kielten käännösten lisäksi tutkinut tekstiä myös monen kymmenen kommentaarin tai asiaa käsittelevän erityistutkimuksen avulla.
Viimeksi muutama vuosi sitten ennen korona-aikaa pidin Enontekiöllä viiden istunnon luentosarjan Jeesuksen lapsuudenkertomuksista. Tuon sarjan valmisteluun käytin avukseni uudenpaa kirjallisuutta aiheesta. Noiden luentojen lisäksi pidin kolme saarnaa tuon joulun pyhinä.
Näissä blogeissa olen käsitellyt joulun aihetta mm seuraavissa blogeissa
https://www.kotimaa.fi/blogit/joulun-suuri-lahja-on-jeesuksen-syntyma/
https://www.kotimaa.fi/blogit/lapsi-on-meille-syntynyt-2/
https://www.kotimaa.fi/blogit/johannes-teologin-elamantyon-kunnioittamisen-juhla/
https://www.kotimaa.fi/blogit/lupaus-tayttyi-lapsi-syntyi/
Jne
Onko hullumpaa kuultu, että miehen kirkkoon kuuluminen estää (esti) avioeroja joskus muinaisuudessa. Aivan, naiset olivat nyrkin ja hellan välissä. Herra antoi i(I)sän kädestä.
Charlotta
Kyseessä on aivan yksinkertaisesti sellainen syy, että kristinuskon todesta ottaminen on ollut kirkkoon kuuluvien joukossa parempi ja siksi myös keskinäinen rakkaus on toteutunut paremmin.
Charlotta
Samoihin aikoihin toinen havainto.
Käydessäni Mikkelin keskusvankilassa pitämässä hartautta vankilan tuolloinen johtaja kertoi että hänen asiakkaistaan vain 2 % oli milloinkaan elämässään ollut pyhäkoulussa. Siis noiden ihmisten lapsuuden aika oli osunut 1950 -lukuun ja 1960 -lukuun, jolloin suurin osa maamme lapsista oli käynyt pyhäkoulua.
Pyhäkoulun ulkopuolelle jääminen tuona aikana oli lähinnä osoitus siita, että olivat eläneet lapsuutensa kristillisen kasvatuksen ulkopuolella. Pyhäkoulun käyneitten lasten kasvatuksessa kristiusko edes jossakin määrin oli riittänyt antamaan kristinuskon vakaan perustan elämän asenteeseen. Tämän kasvatuksen eron vaikutus oli vankilan näkökulmasta katsoen RATKAISEVASTI eri suuntiin johtaneeseen tulokseen ohjannut tuon ajan lapsia ja nuoria.
”Uskovat” ovat olleet kautta aikojen lastensa pahoinpitelijöitä Raamatun ohjeiden mukaan (lähde : M. Paloheimon kirja Kotivammaiset). On hakattu pahuutta ulos. Lapsena pahoinpidelty hakkaa aikuisena muita, oli käyty pyhäkoulu (jossa kuunneltu väkivaltaisia Raamatun kertomuksia), tai ei.
Charlotta
Oman sielunhoitajana vuosikymmeniä toimineena olen huomannut, että tuollaiset ”pahoilaisen ulos ajamiset” tottelemisen aikaansaamiseksi ovat keskittyneet erilaisiin lahkolaisporukoihin ajautuneitten keskuudessa.
Sen sijaan yleinen perheväkivalta on maassamme yleisempää kuin tavallisista keskusteluista voisi päätellä.
Kun aikoinaan yli 40 vuotta sitten julkaistiin kyselytutkimus jonka mukaan joka neljännessä perheessä on esiintynyt perheväkivaltaa, niin mieleeni tuli tuolloin, että jotkut ovat hävenneet oman perheensä mainetta varjellakseen ja siksi tulos oli ennemminkin minimi-kantissa kuin todellisuuden keskiuomassa.
Kun sitten muutama vuosikymmen myöhemmin vastaavassa kyselyssä tultiin noin kolmannekseen perheistämme, niin silloin mielessäni ajattelin että nyt tuo tulos näyttää liikkuvan aika lailla realistisissa puitteissa.
Koska olen ollut Afrikasssa ja sieltä tultuani vain lyhyen ajan kotimaan työssä, niin en ole pysynyt ajan tasalla, missä lukemissa tämän hetken tilastot liikkuvat. Meillä Somerolla oli erikseen perheneuvojan virka, joka hoiti näitä asioita. Pitäjällä liikkuessani sain vain kuulla, miten ihmisten palaute tuosta työstä oli suorastaan ylistävä.
Papin hommissa olen saanut toimia niin monen perheen ongelmien keskellä auttamassa, etten pysty edes laskemaan niitä. Perheiden auttaminen on ollut osa papin työtä sielunhoitajana. Erilaisten ongelmien käsittely kuuluu viranhoidon rutiineihin.
Lukiessani kauan sitten vanhojen lähetyssaarrnaajien kuvauksia esim. Afrikan asukkaiden tavoista ja elämästä, ei lasten kaltoinkohtelua todellakaan voi vyöryttää Raamatun tai krisitinuskon eristysiomonaisuudeksi.
Lienee niin, että juuri Raamattu ja kristinusko pikemminkin mahdollistavat kristittyjen kriittisen realistisesti tarkastella omaa pahuuteen taipuisuuttaan. Yleensä aatteissa, ideologioissa ja uskonnoissa pahuus ikäänkuin ulkoistetaan ”noihin toisiin” tai sitten johonkin näkymättömään olevaisuuteen – pois omasta itsestä.
Ja toki on niinkin, että ihmiset ovat usein kulttiiriensakin ”vankeja” – olivat sitten kristttyjä, ateisteja tai muita ”aatteisteja” tai ”ideologisteja”. Tavat ovat usein kovin pinttyneitä. Ei kommunistinen ateismikaan saanut uskontoja häviämään. Eikä kristinuskokaan tee ihmisiä hetkessä ”enkeliksi” käytökseltään saati ajatusmaailmaltaan. Reformaatiostkina huolimatta kristityt toimivat toisia ja hieman eri tavalla ajattelevia kristittyjä kohtaan kovinkin pahasti ja julmasti. Ja omat ”mustat” piirteet löytyivät Lutheriltakin.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttävät, kummastuttavat pientä kommentoijaa.
Jukka
Kiitos kommentistasi.
On miellyttävää lukea ajatuksiasi.
Ei elämä itsessään ole niin kovin kummallisempaa elimmepä missä kulttuurissa tahansa. Useinkin mielikuvia häiritsee sellainen ajattelu, että ilman muuta lukee vieraiden kulttuurien ihmisiä ikään kuin heidän elämänsä olosuhteet olisivat samoen ehtojen alaisia kuin meidän omissa tutussa ympyröissämme.
Valitettavan usein oman kulttuurin ideaalit projisoidaan toisen kultuurin realiteetteja vastaan ja näin saadaan vääristeltyjä väittämiä toisten kulttuurien eduista ja haitallisuuksista. Ei huomata että toisen kulttuurin ideaaleja vastaan pitää asettaa oman kulttuurin ideaalit ja toisen kulttuurin realoiteetteja vastaan pitää asettaa oman kulttuurin realiteetit.
Kiitos edellisistä kommenteista. Alkaa realismiakin löytyä.
Charlotta
KIitos palautteesta
Kun olen tehnyt työtä sekä Afrikassa että Suomessa ja kotomaassamme sekä suomen että tuotsinkielisellä puolella, niin olen huomannut, että ihmiset ovat ihmisiä kaikissa ympäristöissä.
Afrikkalaisen ja suomalaisen ulkonainen ero on vain millin ihosta. Muutoin samoja ihmisiä olemme, samat ilon aiheet, samat surun syyt jne.
Tai kotomaamme eri kielialueitten asukkaiden elämänmuotojen välillä. Sama suomalainen kulttuuri kummallakin eri kielistä johtuen vain eri tavoin muotoiltua ja eri tavoin ilmaistuja, mutta isänmaamme on meille yhteinen.
Siihen aikaan kun Presidentti Mauno Koivisto tapasi esi kerran vaimonsa Tellervon, hän pohdiskeli kysymystä: ”onko olemassa totuutta vai onko se jokaisen kohdalla subjektiivinen kokemus” ? Tämä oli siinä vaiheessa niin tärkeä asia , että sitä piti pohdiskella yhdessä heti seurustelun alussa. En tiedä millaisen vastauksen Mauno kysymykseensä sai vai saiko ollenkaan. Joka tapauksessa tuo kysymyksen asettelu kertoo siitä arvopohjasta, joka hänellä oli.
Kunkin henkilökohtainen käsitys totuudesta voi olla hyvinkin erilainen ja joskus jopa vastakkainen.
Kristillisen uskon arvopohja on siinä, että Jeesus sanoi että on Hän itse totuus. Tämän totuuden kohdatessaan kukaan ei voi sanoa itsestään samaa. Siinä tilanteessa ei ole mahdollista ulkoistaa omaa pahuuttaan. Oma pahuus tulee väkisinkin esiin, kun näkee itsensä Totuuden valossa. Kaikki puolustelut ovat siinä turhia ja mitättömiä
Tähän kohtaamiseen kristillinen seurakunta jatkuvasti kutsuu ja kehottaa. Tämä on ainoa vaikutin, joka saa aikaan sen ettei langeta tekopyhyyteen jossa pahuus nähdään muissa. Suuntaus jossa oma sisäinen pahuus kielletään ja siirretään muiden kannettavaksi on hyvin yleinen myös uskonnollisissa yhteyksissä. Muutoinhan kaikki uskovat olisivat oikein sopuisaa sakkia. Mitä ahkerammin uskova saa katsella elämäänsä Totuuden valossa, niin sitä vähemmän hänellä on syytä moittia muita.
Eli tuohonkin ongelmaan meille on tarjolla hyvä ja toimiva lääke. Jospa se olisi enemmän käytössä omassakin elämässä.
Pekka V.
Kiitos erittäin hyvästä pohdiskelusta
ja sen suomasta syvästä ajattelusta
Kirkolliskokousedustajien ja hiippakuntavaltuutettujen vaalit toimitetaan 13.2.2024.
Meidän rakas Someron seurakuntamme kuuluu Turun arkkihiippakuntaan.
Ehdokkaiden numerot on arvottu.
Panen tähän viitteen meidän ehdokkaidemme esittelyn sisältävään sivuun.
https://www.arkkihiippakunta.fi/paatoksenteko/kirkolliskokous-ja-hiippakuntavaltuustovaali-13-2-2024/
Kirjoittamassani blogissa Paavalin tekstin sisältämä kysymyksenasettelu viisaudesta voidaan tiivistää kahteen kohtaan,
1) että Jumala yksin on viisas ja
2) että Jumalan viisaus on ilmi tuotua viisautta,
Tämä Jumalan viisauden ilmoitus sitten puolestaan auttaa ymmärtämään elämää kokonaisvaltaisesti tässä historiallisessa maailmassamme, missä elämme. Tämä puolestaan auttaa näkemään oikean asenteen elämää kohtaan.
Kuolleen meren luota löydettyjen Qumranin löytöjen teksteistä on saatu apua moneen Uuden testamentin tekstiin niiden historiallisen ympäristön ymmärtämiseen. Näissä viisautta on laajimmin käsitelty teoksesssa, julkaistu nimellä 4QInstruction (1Q26, 4Q415–18, 423).
MATTHEW J. GOFF on tutkinut tuon kohdan viisaus käsitettä. Siteeraan hänen tekstiään ilmoitetusta totuudesta, missä Jumalan salaisuuden esille nostaminen avaa mielen ymmärtämään olemassaoloamme ja noudattamaan Jumalan tahtoa:
In 4QInstruction the mystery that is to be refers to a comprehensive plan that
orchestrates history according to God’s will, presented as a revealed truth.
Perception of the mystery that is to be allows the addressee to understand how the created order functions: “And you, under-standing son, gaze into the mystery
that is to be and know [the path]s of all life. The way that one conducts himself he appoints over [his] deed[s]” (4Q417 1 i 18–19).
Sivu 663
JBL 124/4 (2005) 657–673
DISCERNING TRAJECTORIES:4QINSTRUCTION AND THE SAPIENTIALBACKGROUND OF THE SAYINGS SOURCE Q
MATTHEW J. GOFF
mgoff@mailer.fsu.edu
Florida State University, Tallahassee, FL 32306
https://www.academia.edu/382959/Discerning_Trajectories_4QInstruction_and_the_Sapiential_Background_of_the_Sayings_Source_Q?email_work_card=reading-history
AABRAHAMISTA Abram (myöh. Abraham) yhdistetään heprealaiseen ns. ’Luomisen kirjaan’ astrologian kautta, sillä vanhat juutalaiset lähteet pitävät ”Abramia eräänä astrologeista suurimpana” ja näin myös Zefer ha Jezirah on eräs vanhimmista tunnetuista myös astrologiaa sisältävistä teksteistä. Sanotaan, että astrologia oli Abramilla ”sydämessään” ja tässä saattaa piillä suora sanaleikki, joka johtaa elämän puuhun, sillä heprean ’sydäntä’ tarkoittavan sanan leb lukuarvo on 32, mikä on -kuten edellä on näytetty- sama kuin elämän puun sefirat ja polut yhteensä! Myös Abramin nimi sisältää viittauksen astrologiaan, sillä ab, siis ’isä’ saa numerot 12, Ja kun Raam merkitse ’tila, korkeus’, voi nimi viitata eläinrataan.
Mutta Abramin koko nimen a , b. r, m numerot 1224 viittaavat paitsi 12 kuukauteen ja vrk:n 24:ään tuntiin, myös ihmisen syntymään! Näin siksi, että 1224:n numeroiden summa 9 täsmää Adamin lukuarvoon 45/9 ja vastaa myös sanan tachtiot (alin paikka, kohtu) lukuarvoa, joka on myös 1224. Kabbalassa luomiseen liittyvä käsite tzimtzum muodosti maljoja, joita elämän kukan muodostavaan kolmeen toisensa keskipisteissään leikkaavaan ympyrään muodostuu kymmenen. Jos elämän kukan terälehden pituus on Pietarin kalansaaliin luku 153, niin Abrahamin lukuun 1224 mahtuu 8 kappaletta ko. ’kalaa’ eli terälehteä. (1224:8= 153)