” Arkkipiispa sanoi, ettei meitä ole kutsuttu julistamaan ”kristillisiä arvoja” tai niihin perustuvia mielipiteitä ”….
Kristilliset arvot kuitenkin pitävät yllä evankeliumin toimintamahdollisuuksia ja myös sen julistamisen mahdollisuutta. Joten juuri mielipiteet arvoista ovat varmaankin kirkolliskokousedustajille keskeisen tärkeitä. Evankeliumi ei kykene toimimaan siellä missä kristillisille arvoja ei pidetä arvossa. Siksi arvojen esillä pitäminen on aivan yhtä tärkeää, kuin evankeliumin julistaminen. Monet hyökkäykset evankeliumia vastaan tapahtuvat juuri kristillisten arvojen vastustamisen kautta.
Sitä mukaa kun arvoja mitätöidään, niin sitä mukaa evankeliumi mitätöityy.
Evankeliumi toimii lupaamallaan tavalla vain tietyin edellytyksin. Jos nämä edellytykset kristillisten arvojen mitätöimisellä poistetaan, niin katoaa myös evankeliumilta mahdollisuus tuottaa sitä mitä se lupaa. Raamattu on ainoa lähde, josta voimme kristilliset arvot ammentaa. Muita arvoja ei voi asettaa näiden arvojen edelle.
Arkkipiispan toive kirkolliskokoukselle varmaankin oli se että edustajat pitäisivät kiinni Raamatullisista kristillisistä arvoistaan jotta keskustelut sujuisivat hyvässä hengessä.
Hänen tavoitteenaan ei kai ollut se, että he olisivat julistamassa toisilleen vain evankeliumia.
Käsite ”kristilliset arvot” on vain hieman hämärä ja monitulkintainen. Mitä ne oikein sitten ovat?
Löysin netistä esimerkiksi tällaisen näkemyksen:
”kultainen sääntö, heikoimman asemaan asettuminen, kunnioituksen ja yhdenvertaisuuden ilmapiiri, oman edun tavoittelun torjuminen, kostosta pidättäytyminen.”
Nämä siis Jeesuksen ja Paavalin puheista poimittuja. Monet varmaan lisäävät tähän luetteloon yhtä sun toista. Sisältääkö evankeliumi nämä arvot vai onko se erillinen näistä?
Sanalla arvot on tässä erilainen merkitys, joka tulee ottaa huomioon. Hyvät teot ovat arvokkaita ja niitä arvostetaan. Tässä on kyse toisenlaisesta näkökulmasta arvoihin. Kultainen sääntö, ei kerro mitään puheenaolevista arvoista. Kultainen sääntö kun vaatii tekemään toiselle sen mitä itse toivoisi. Se evankeliumin sanoma, josta kristilliset arvot on peräisin ei vaadi mitään tekemistä tai suorittamista ja samalla se vaatii kuitenkin koko sydämen.
Pekka Veli Pesonen. Kaksi pientä täsmennystä hyvään kirjoitukseesi. 1. Kristilliset arvot ovat evankeliumin julistuksen ja sen uskomisen seurausta tai hedelmää, eivät ehto ja edellytys evankeliumin vaikuttavuudelle. On mieletöntä vaatia epäuskoiselta ihmiseltä kristillistä (=kristillisten arvojen mukaista) elämäntapaa. Varsinkin aikana, joka ei sitoudu kristillisen uskon arvomaailmaan.
2. Kristillisiä arvoja on tietysti monenlaisia. On tietysti katastrofi, jos kirkko ja kristityt eivät ollenkaan pidä esillä tai puolusta kristillisen uskon mukaisia asioita. Tällöin pitää kuitenkin myös tehdä ero kirkon ja ns. maallisen yhteiskunnan välillä.
Marko Sjöblom entäpä kun supistetaan ”kristilliset arvot” keskinäiseen rakkauteen, rakkaushan ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Eikö tästä todella tunnista ketkä seuraavat todella Jeesusta.
Kiitos Marko. Tämä evankeliumin ja niistä nousevien arvojen suhde on mielenkiintoinen kokonaisuus ja toivoinkin keskustelulla saavani siihen lisää valoa.
Noinhan se on, että kristilliset arvot ovat niitä arvoja, jotka nousevat evankeliumista. Samalla ne samaiset arvot ovat niitä, joiden varassa evankeliumi kykenee olemaan ilosanoma.
Evankeliumi tuottaa valtavan ilon sille, joka ei kykene mitenkään omin voimin vapautumaan syyllisyyden painolastista ja kantaa sitä raskaana taakkanaan vuosikaudet. Sitten hän saa kohdata evankeliumin ihmeellisen voiman ja vapautuu syyllisyydestään Jumalan edessä. Saa rauhan ja sisäisen levon. Hän saa myös ilon ja riemun. Sekä vapauden kaikista käskyjen vaatimuksista. Hän saa myös uuden voiman taistelussaan syntiään vastaan. Sillä samaan anteeksiantamuksen riemuun hän saa palata uudelleen ja uudelleen. Eikä se kyllästytä. Hänen hengellinen ruokansa ja juomansa on juuri siinä. Niitä hän kaipaa jatkuvasti ja iloitsee aina ne löytäessään.
Se taas joka ei näe Kristuksen työtä omalla kohdallaan mitenkään merkittävänä, eikä koe mistään syyllisyyttä, niin eihän evankeliumi ei voi tarjota hänelle mitään riemun aihetta, vaikka kuulisi ja lukisi siitä joka päivä. Jollei evankeliumi ole elämän suurin kristillinen arvo, niin ei se kykene silloin tuottamaan mitään ylipursuavaa iloakaan, eikä paljon muutakaan todellista.
Se mitä Raamattu puhuu synnistä ja Jumalan tahtoa vastaan rikkomisesta on kristitylle suuri arvoista. Hänen taistelunsa on siinä, että voi säilyttää puhtaan omantunnon. Luulenpa, että koko Suomi heräisi tajuamaan millaisista arvoista nyt on kyse, jos löytyisi yksi ainoa kristitty, joka oikein oivaltaisi kenen arvoista tässä on kyse. Minusta kun jotenkin vaikuttaa siltä että kaikki me nukumme. Kymmenen neitsyen kertomuksessakin kaikki nukkuivat. Joten ei kai ole ihme jos mekin.
Evankeliumi ei ole vastaus vain syyllisyyteen. Itse asiassa syyllisyys on keskeinen ongelma vain omassa ns länsimaisessa kulttuurissamme. Saharan eteläpuolella ihmistä ahdistavat vanhastaan pelot; niihinkin evankeliumi on vastaus. Idässä suurin kysymys on ihmisen kärsimys, johon evankeliumi myös antaa ratkaisun. Uuden mantereen alkuperäiset kansat kokevat luonnon järjestyksen rikkoutuneen; evankeliumi tuo toivon eheytymisestä.
Ari Pasanen, oikein hyvä ehdotus. Mitä ymmärrät tuolla ilmaisulla ”keskinäinen rakkaus”? Eikö se supistu helposti samanmielisten kristittyjen yhteisön sisälle?
Oikein toteat, supistuuhan se, kaikilla joilla on sama mieli, Jeesuksen.
Fil. 2:5
Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
> Arkkipiispan toive kirkolliskokoukselle varmaankin oli se että edustajat pitäisivät kiinni Raamatullisista kristillisistä arvoistaan jotta keskustelut sujuisivat hyvässä hengessä.
Luin koko arkkipiispan puheen hänen verkkosivuiltaan ja mielestäni tämä tulkinta arkkipiispan puheesta ei ole oikea.
Arkkipiispa kritisoi sitä, että kristityn identiteetti nähtäisiin kristillisten arvojen kautta tai että kristityn identiteetti nähtäisiin näistä arvoista johdettujen ”oikeiden mielipiteiden” kautta. Jälkimmäisestä seuraisi se, että kristityltä vaadittaisiin oikeaa mielipidettä esimerkiksi Raamatusta, seksuaalisuudesta, sukupuolirooleista tai Pyhästä maasta.
Esimerkkinä tällaisesta vinoumasta olisi esimerkiksi se, että ajattelisimme, että on kristillisten arvojen mukaista suhtautua homoseksuaalisuuteen torjuvasti.
Arkkipiispa puhui kirkolliskokousedustajilla ja totesi näiden edustavan suurta joukkoa erilaisia arvomaailmoja. Arkkipiispan viesti oli se, että ei ole olemassa yhtä ainoata kristillistä arvomaailmaa ja siitä johdettuja ”oikeita mielipiteitä”.
Tai jos on kristilliset arvot, ne ovat pikemminkin kristillisiä hyveitä ja ne ovat usko, toivo ja rakkaus.
Puheensa lopussa arkkipiispan viesti oli se, että kristityn identiteettiä ei voi määritellä kristillisten arvojen kautta (koska ei ole vain yhtä oikeaa tai hyväksyttävää arvomaailmaa) vaan Raamatun mukaan kristityn identiteetti syntyy siitä, että hänet on kutsuttu Herran omaksi.
Arkkipiispan ajatus oli, että kristittyjen ei pitäisi julistaa ”kristillisiä arvoja” vaan keskittyä siihen, mikä tekee kristitystä kristityn: se ei ole oikeat mielipiteet jossain arvokysymyksessä vaan se on yhteys Jeesukseen.
Mikko Nieminen tulkitset (tai tuot esille) arkkipiispan sanoja:
””Puheensa lopussa arkkipiispan viesti oli se, että kristityn identiteettiä ei voi määritellä kristillisten arvojen kautta (koska ei ole vain yhtä oikeaa tai hyväksyttävää arvomaailmaa) vaan Raamatun mukaan kristityn identiteetti syntyy siitä, että hänet on kutsuttu Herran omaksi.””
Kuinka sitten Jeesus sanoo että puu tunnetaan hedelmistä, siis kyllä Jeesuksen seuraajat tunnetaan hedelmistään.
Ymmärtääkseni ”puu tunnetaan hedelmistään” sanonnan ajatellaan viittavan ihmisen tekoihin eikä hänen arvoihin ja mielipiteisiin.
Voidaan ajatella, että nykyaikana raha ja maallisen menestyksen tavoittelu on mennyt tasolle, jossa sitä tehdään lähimmäisistä välittämättä. Tämä voidaan laajentaa ajatukseen vääristä profeetoista varoittamiseen. Omenat voivat näyttää hyviltä, mutta kun tarkastellaan toimintaa lähemmin, kuoren alla on ampiaisia.
Puhe vääristä profeetoista pitää kuitenkin erottaa siitä, että tuomitsisimme ketään vääräksi profeetaksi vain siksi, että hän ajattelee asioista eri tavalla. Tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle ja tässä Jeesuskin opetti ettei saa tuomita, ettei meitä tuomittaisi.
Kristityn hyvä elämä eletään todeksi seuraamalla Herran opetuksia. Esimerkiksi olemalla hyviä toisillemme toteutamme Jeesuksen opettamaa lähimmäisenrakkautta.
Mikko Nieminen07.08.2021 21:42
”Esimerkkinä tällaisesta vinoumasta olisi esimerkiksi se, että ajattelisimme, että on kristillisten arvojen mukaista suhtautua homoseksuaalisuuteen torjuvasti.”
Arkkipiispa puhui kirkolliskokousedustajilla ja totesi näiden edustavan suurta joukkoa erilaisia arvomaailmoja. Arkkipiispan viesti oli se, että ei ole olemassa yhtä ainoata kristillistä arvomaailmaa ja siitä johdettuja ”oikeita mielipiteitä”.
Arkkipiispa on varmasti oikeassa tietyllä tavalla ja sen voin allekirjoittaa. Sen sijaan Mikko Niemisen johtopäätös on väärä. Homoseksuaalisuden toteutuminen on Raamatussa synti. Luterilaien kirkoo ei vihi homoseksuaaleja. tiedätkö Mikko miksi? Koska se on väärin. Tätä organisaatiota arkkipiispa edustaa.
Näyttää kuitenkin siltä, että kahden vuoden sisällä kirkkomme muuttaa avioliitto käsityksen ja homoseksuaalit saavat kirkollisen vihkimyksen. Siinä vaiheessa en tietysti ole enään tämän kirkon jäsen. Teen lutterit.
> Homoseksuaalisuden toteutuminen on Raamatussa synti. Luterilaien kirkoo ei vihi homoseksuaaleja. tiedätkö Mikko miksi? Koska se on väärin.
Tiedämme kumpikin, että tästä asiasta on evankelis-luterilaisessa kirkossa erilaisia näkemyksiä. Ja tiedämme kumpikin, että tässä asiassa on Pohjoismaiden evankelis-luterilaisten kirkkojen välillä erilaisia käytäntöjä.
En lähde juupas-eipäs väittelyyn siitä, kummalla meistä kahdesta on asiassa ”oikea” mielipide. Mielestäni riittää todeta, että meillä kahdella on asiasta erilainen mielipide.
Ja mielestäni arkkipiispan sanoma oli nimenomaan se, että kristityn identiteetti ei synny ”oikeasta” mielipiteestä johonkin arvokysymykseen vaan siitä, että hänet on kutsuttu Herran omaksi.
Näitä arvokysymyksiä on erilaisissa kristillisissä liikkeissä lukemattomia. Ei Jeesus kehoittanut meitä lähetyskäskyssä saarnaamaan televisionkatselua tai lavatansseja vastaan. Nämä eivät ole niitä kysymyksiä, jotka tekevät kenestäkään Herran oman tai Kristuksen seuraajan.
” Ja mielestäni arkkipiispan sanoma oli nimenomaan se, että kristityn identiteetti ei synny ”oikeasta” mielipiteestä johonkin arvokysymykseen vaan siitä, että hänet on kutsuttu Herran omaksi.”
Periaatteesa samaa mieltä. Mutta tätä näkökulmaa tulee proplematisoida. Kyllä kristitty edustaa tiettyjä arvoja. Lisäksi kirkko edellyttää näitä, sitoutumista kirkon arvopohjaan. Miksi muuten homoseksuaalejaa vihkiviä pappeja rangaistiin?
> Miksi muuten homoseksuaalejaa vihkiviä pappeja rangaistiin?
Ymmärtääkseni heitä on rangaistu siksi, että kirkko ei ole tehnyt virallista päätöstä samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja papit ovat toimineet asiassa piispojen nimenomaista ohjetta vastaan.
Nyttemminhän näitä rankaisuja ei ole kahteen vuoteen tullut lukuunottamatta Kuopion hiippakunnan useampi vuosi sitten vireille tulleen tapauksen päätöstä kesäkuun lopussa.
Tällä hetkellä piispat ovat ohjeistaneet, että asiaan liittyvää näkemyseroa ei tulisi ratkaista ensisijaisesti rangaistuksilla vaan rankaisuissa pitäisi noudattaa suurta pidättyväisyyttä.
Ymmärtääkseni myöskin Helsingin, Espoon, Tampereen ja Turun hiippakunnissa on käytäntö, että papit voivat omantuntonsa perusteella vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja ilman pelkoa rangaistuksesta vaikka virallista päätöstä kirkolliskokous ei ole tehnytkään.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että virallinen päätös samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä tullaan tekemään. En kuitenkaan usko, että se tulisi 2 vuoden päästä. Tekisi mieleni arvioida, että päätöksen teko kestää vielä noin 20 vuotta vaikka se ehkä kuullostaakin hurjalta verrattuna siihen, että kaikissa muissa Pohjoismaissa päätös on jo tehty.
Suomi on aina liikkunut arvokysymyksissä suunnilleen samassa tahdissa muiden Pohjoismaiden kanssa. Maallisissa viranomaissa päätökset ovat tulleet eri maiden välillä melko samaan tahtiin. Kirkko tulee selvästi jäämään tässä jälkeen, mutta nähdäkseni se johtuu päätöksentekojärjestelmän eroista maiden välillä.
Mutta nyt me menemme aika kauaksi Pekka Veli Pesosen blogin aiheesta.
Mikko, eli tässä myönnät kirkon tietynlaisen arvopohjan jota kirkko edellyttää.
> Mikko, eli tässä myönnät kirkon tietynlaisen arvopohjan jota kirkko edellyttää.
En näe, että kirkko pakottaa meidät joihonkin tarkkarajaisiin arvoihin tai kapeisiin ”oikeisiin” mielipiteisiin.
Näen, että joillekin herätysliikkeille tai karismaattisille liikkeille on lajityypillisempää, että määritellään hyvin tarkasti käyttäytymissääntöjä tai mielipiteitä, joita jokaisen edellytetään noudattavan. Näihinhän on liittynyt miltei tuomioistuimia vastaavia maallikkotuomioistuimia, joissa on jaettu oikeutta ja sanktioita.
On oikein hyvä kun Kimmo on tuomassa esiin tavallisen tallaajan arvonäkemyksiä kristillisestä uskosta. Niissä mietteissä tulee oikein hyvin esiin ero kristillisten ja maallisten arvojen välillä.
Kiitos Mikko pyrkimyksestä palata aiheeseen. Arkkipiispan tai kirkon moittimiseen en haluaisi todellakaan tätä keskustelua viedä. Minua kiinnostaisi enemmän se miten kristilliset arvot ovat sidoksissa evankeliumiin. Tämä on mielestäni kaikkein keskeisin asia kirkkoa ravistelevassa keskustelussa. Jos kävellään tiettyjen kristillisten arvojen yli, niin samalla saatetaan kadottaa koko kristillisen uskon ydinsanoma.
Pohdin aiheesta, että kirkko on viimeaikoina pyrkinyt viemään keskustelua arvojen sijasta kristillisiin hyveisiin. Ja nekin on haluttu pitää aika korkealla tasolla eli hyveinä on pidetty uskoa, toivoa ja rakkautta.
Arvojen ongelma on siinä, että ne muuttuvat vuosien, vuosikymmenien ja vuosisatojen joukossa. Jos ajattelemme kristillisiä arvoja naisen asemasta 1400-luvulla, arvot korostivat nöyryyttä, kuuliaisuutta ja alamaisuutta. Tämä arvomaailma näkyy hyvin aikakauden taiteessa ja miten naishahmot on siinä kuvattu.
Kun puhumme miljoonien jäsenien kansankirkosta on hyvin vaarallinen ajatus, että voisimme rakentaa kristilliset arvot ja johtaa niistä yksityiskohtaiset ”oikeat” mielipiteet erilaisiin arvokysymyksiin. Se johtaisi vain kiistaan siitä kuka omistaa nuo arvot ja mielipiteet. Ja seuraava askel olisi se, että alkaisimme jakamaan ihmisiä hyviin kristityihin ja huonoihin kristityihin sen mukaan, onko heillä oikeat mielipiteet.
Tässä mielessä arkkipiispan viesti oli, että kristityn identiteettiä ei pidä sitoa johonkin mielipiteeseen jossain arvokysymyksessä, koska kirkon jäsenillä on erilaisia arvoja ja erilaisia mielipiteitä eikä nämä mielipiteet tee kenestäkään kristittyä eivätkä myöskään sulje ulos.
”Kun puhumme miljoonien jäsenien kansankirkosta on hyvin vaarallinen ajatus, että voisimme rakentaa kristilliset arvot ja johtaa niistä yksityiskohtaiset ”oikeat” mielipiteet erilaisiin arvokysymyksiin”
Tämä on tällainen protestanttinen näkemys. Jos asiaa katsotaan laajemmin, kirkon oppipohja ohjaa arvokysymyksiä ja etiikkaa. Nämä voivat olla hyvinkin yksityiskohtaisia. Näin on ollut ja tulee olemaan.
> Tämä on tällainen protestanttinen näkemys.
Ymmärtääkseni puhumme tässä protestanttisesta kirkosta. Tai siis minä puhuin.
> Jos asiaa katsotaan laajemmin, kirkon oppipohja ohjaa arvokysymyksiä ja etiikkaa.
Kirkon opista seuraa varmasti paljon erilaisia arvoja. On kuitenkin aika vaikea antaa esimerkkejä sellaisista arvokysymyksistä, jossa ihmiselle sallittaisiin vain yksi ”oikea” mielipide, jotta häntä voitaisiin kutsua kristityksi.
Meillä on kristittyjä jotka kannattavat naisten aborttioikeutta ja kristittyjä jotka vastustavat sitä. On kristittyjä, jotka torjuvat esiaviollisen seksin ja niitä jotka eivät koe sitä vääräksi. Kristittyjen suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin vaihtelee, ei vain meidän kirkossa vaan myös esimerkiksi katolisessa kirkossa. Osa kristityistä näkee miehen perheen päänä ja osalla on tasa-arvoisuutta korostava näkemys miehen ja naisen välisestä suhteesta.
Kristityn identiteetti ei synny siitä, että hänen arvonsa ja mielipiteensä ovat ”oikeita”. Kirkolliskokouksessa pitämänsä puheen perusteella kristittyhen tehtävä ei edes ole julistaa kristillisiä arvoja ja ”oikeita” mielipiteitä. Kristittyjen pitäisi julistaa evankeliumia ja sitä, että heidän on kutsuttu Herran luokse.
Mielestäni iso osa tämän hetken kirkollisesta kiistelystä syntyy siitä, että kuvitellaan, että kristityillä voisi ja pitäisi olla yhteiset arvot ja ”oikeat” mielipiteet ja sitten jokainen pyrkii paaluttamaan näitä arvoja oman napansa ympärille.
Tässä pyörimme kehää, evankeliumi on jo itsessään arvo ja se sisältää sekä moraalin, että etiikan. Totuus ei ole ikinä suhteellinen käsite, kuten abortti, homoseksuaalisuus, tai esiaviollinen seksi. Nämä kaikki ovat syntiä. Helvettikään ei sammu, meidän erilaisilla mielipiteilämme, tai että joku ruotsissa on niin päättänyt.
”Meillä on kristittyjä jotka kannattavat naisten aborttioikeutta ja kristittyjä jotka vastustavat sitä. On kristittyjä, jotka torjuvat esiaviollisen seksin ja niitä jotka eivät koe sitä vääräksi. Kristittyjen suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin vaihtelee, ei vain meidän kirkossa vaan myös esimerkiksi katolisessa kirkossa. Osa kristityistä näkee miehen perheen päänä ja osalla on tasa-arvoisuutta korostava näkemys miehen ja naisen välisestä suhteesta.”
-Vaikuttaa että tässä supistat kristillisen ihmiskäsityksen mielipide-eroiksi. Abortin suhteen tärkein kysymys on: mistä ihmiselämä alkaa, ja onko kaikilla luoduilla ihmisillä oikeus elämään. Kysymystä ei voi tarkastella vain siitä näkökulmasta mihin naisella on ”oikeus”.
Ja näkemyksille on perustelut, erilaisille näkemyksille erilaiset perustelut. Kai olet huomannut sen, että aborttia kannattavat katsovat sitä vain tuosta ”naisen oikeus” näkökulmasta. Mutta miten uskova perustelee oikeuden aborttiin?
Kun uskovan on pakko ajatella myös sitä uutta ihmiselämää, jonka Jumala on luonut.
Esiaviollinen seksi taas voi jakaa uskovia, mutta vain siten että on näkemyseroja, saako toisilleen keskenään lupautunut pari olla sukupuoliyhteydessä jo ennen häitä vai ei.
Kristityn kanta seksiin ensitreffeillä, irtosuhteisiin, kaveriseksiin, prostituutioon jne. ei voi olla muuta kuin kielteinen.
Kaiken tämän pohjalta mietin ja kysyn: oletko sinä Mikko Nieminen kristitty? Jos olet, miten perustelisit myönteisen kannan noihin asioihin, kristillisesti ja raamatullisesti?
Rasi: ”Jos olet, miten perustelisit myönteisen kannan noihin asioihin, kristillisesti ja raamatullisesti?”
Hannele Rasi tivaa Mikko Niemiseltä perusteita myönteiselle kannalle asioihin, joihin Mikko Nieminen ei ole kantaansa – myönteistä enempää kuin kielteistäkään – edes esittänyt.
Siksi toiseksi, miksi kenenkään pitäisi perustellaa kenellekään toiselle mielipidettään noihin asioihin? nehän ovat jokaisen ihmisen yksityiselämän piiriin kuuluvia asioita, jotka eivät muille kuulu elleivät ne ole lainvastaisia tai ellei niistä muuten muille haittaa koidu.
Älä sinä Kimmo Wallentin puutu tähän. 🙂
Yksinkertaisesti kristitty ei voi suhtautua tiettyihin asioihin myönteisesti, kuten Mikko N. tuossa väittää. Siksi näitä ei voi esittää ”mielipide-eroina”.
”Siksi toiseksi, miksi kenenkään pitäisi perustellaa kenellekään toiselle mielipidettään noihin asioihin?”
-No, minua kiinnostaa tietää. Vastaamattomuus voi olla myös vastaus… Ylipäätään on hieman absurdia selittää kristityille, että tietyistä asioista voi olla kristittyjen kesken erimielisyyttä. Ikäänkuin mitään kristillistä oppia ja ihmiskäsitystä ei olisikaan, vaan ainoastaan ”mielipide-eroja”.
Siis: jos on vain ”mielipide-eroja” ilman minkäänlaista edellytystä perustella niitä kristinopilla tai Raamatulla, se oikeastaan tekee koko kristinuskon ja Raamatun turhaksi.
Homoseksuaalisuutta ja homosuhteita on ainakin yritetty perustella kristillisyydellä ja Raamatullakin… Mutta miten nuo muut?
”Mielestäni iso osa tämän hetken kirkollisesta kiistelystä syntyy siitä, että kuvitellaan, että kristityillä voisi ja pitäisi olla yhteiset arvot ja ”oikeat” mielipiteet ja sitten jokainen pyrkii paaluttamaan näitä arvoja oman napansa ympärille.”
Vielä selvennykseksi Mikolle ja Kimmollekin:kristityn tulee etsiä kaikessa Herran tahtoa. Kristityille on olemassa sellainen asia kuin synti, jota tulisi karttaa. Sen vuoksi pyrkimys, vaikka siihen ei koskaan päästäisi, tulisi olla se, että kaikki kristityt toimisivat kaikessa Jumalan tahdon mukaisesti. Ei omien mielipiteidensä mukaan.
Jos Jumala ja Jumalan tahto ja sen etsiminen (vaikka siitä oltaisiin eri mieltä mikä se on) jätetään kokonaan pois, ja on vain ”mielipide-eroja”, kyse ei ole enää kristinuskosta. Juurikin koska Mikko N. ei ottanut tätä Jumalan tahto -asiaa mukaan ollenkaan, epäilin mahtaako hän olla kristitty.
Mutta, ei ole pakko vastata 🙂
Kiristillinen oppi kun ei muutu, niin eivät siitä johtuvat arvotkaan voi muuttua.
Luterilaisen kirkon perusarvo on vanhurskauttamisopissa kiteytettynä. Siinä se loistaa kirkkaana kuin timantti. Jos se oppi vain olisi kunniassa yhä kirkossamme, niin monet vaikeat ongelmat katoaisivat, kuin savuna ilmaan. Nyt vain on niin että tuo timantti on laitettu museon hyllylle ja unohdettu sinne pölyyntymään. Hyvin harvoin kuulee julistusta siitä ja kuitenkin se oli aina ja jatkuvasti Lutherin huulilla. Siitä hän jatkuvasti puhui ja sitä tähdensi. Nyt kun se ei enää ole keskeisenä opetuksessa, niin monenlaiset kristinuskolle vieraan arvot tunkevat kirkon sisälle ja repivät sitä. Kirkko on jäänyt hajottavien voimien armoille, kun se on luopumassa perusarvostaan. Siitä johtuu sekin ettei kirkko enää oikein tiedä miksi se on olemassa.
Rasi: ”Älä sinä Kimmo Wallentin puutu tähän.”
Jospa nyt kuitenkin puutun. Täällä kun on jokaisella kansalaisella uskontoon tai uskonnottomuuteen katsomatta vapaa oikeus ilmaista mielipiteensä ilman, että kysyy lupaa Hannele Rasilta. Mitä tuohon kommenttiini tulee, niin Mikko Nieminen ei ole esittänyt omaa kantaansa noihin asioihin, joihin väität hänen suhtautuvan myönteisesti. Hän on ainoastaan esittänyt, että kristittyjen keskuudessa on ihmisiä, jotka edeustavat kahta eri mielipidettä po. asioista. Ja se pitää täysin paikkansa.
Rasi: ”se oikeastaan tekee koko kristinuskon ja Raamatun turhaksi.”
Eivätkö ne sitten ole turhia?
Rasi: ”Mutta, ei ole pakko vastata ?”
Miksi olisi? Ei Hannele Rasi ole täällä määräävässä asemassa kertomassa milloin kenenkin on pakko vastata, ja milloin ei.
Kristinusko on uskonto joka väittää julistavansa lähimmäisenrakkautta, hyvyyttä, moraalia ja muita hyviä ”kristillisiä arvoja” – mitä sitten lienevätkään. Ja kuitenkin kristinuskon historia on ollut täynnä raakaa väkivaltaa. Miekalla on puolustettu ja levitetty omaa uskoa, hallitsijat ovat pakottaneet kansalaisensa samaan uskoon kuoleman tai maasta karkoituksen uhalla. Viattomia ihmisiä on kidutettu ja poltettu noitina uskonnon nimissä ja kanssaihmisiä on muistettu joka käänteessä osoittaa sormella, muistuttaa ”syntisyydestään” ja pelotella ”helvetin tulella”. Saman yhteiskunnan samaa uskoa tunnustavat kansalaiset ovat nousseet lukemattomiin sotiin toisiaan vastaan ja tappaneet uskonveljiään miljoonittain.
Kristillisiä arvojako?
Emerituspiispa Juha Pihkala kirjoittaa kirjassaan ”Uskoa tiedosta ja tietoa uskosta” kristillisistä arvoista:
”Mahdollisuus oikeaan (ja väärään) käyttäytymiseen johtuu (kristillisen dogmatiikan mukaan) siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Tämä uskonnollinen tulkinta voidaan kuitenkin kiistää ja silti pitää tiukasti kiinni siitä periaatteesta, että ihmisen on pyrittävä hyvään ja vältettävä pahaa. Maailmassa on näet paljon myös pelkästään inhimillisesti perusteltua eettistä pohdintaa ja moraalista käyttäytymistä. Se toisinaan painokkaastikin esitetty väite, että vain selvä tietoisuus vastuusta Jumalan tai jumaluuden edessä saisi ihmisen välttämään itsekkyyttä ja osoittamaan rakkautta, ei näytä pitävän paikkaansa. – – Siksi puhtaasti ja leimallisesti ”kristillistä” etiikkaa on tarpeetonta yrittää määritellä. Se käy ilmi jo siitäkin, että Uuden testamentin kirjeissä olevat eettiset ohjeet ja huoneentaulut ovat usein miltei sanasta sanaan sellaisia, joita myös sen ajan ei-kristilliset filosofit opettivat.”
”Ja kuitenkin kristinuskon historia on ollut täynnä raakaa väkivaltaa. Miekalla on puolustettu ja levitetty omaa uskoa, hallitsijat ovat pakottaneet kansalaisensa samaan uskoon kuoleman tai maasta karkoituksen uhalla.”
-Koskien kaikkia uskontoja: on erotettava uskonnon ydinasia ja oppi siitä mitä uskonnon nimissä on tehty.
Kristinusko on Jeesus. Jeesuksen sovitustyö ja kristilliset arvot ovat Jeesuksen opettamat arvot.
Ei ole mitään outoa eikä ristiriitaista siinä että monet antiikin ajan filosofit ja muiden uskontojen tunnustajat opettavat samanlaisia arvoja. Lähimmäisenrakkaus ja heikoimmista huolehtiminen ei ole kristinuskon määritelmä, vaan kristityn tunnusmerkki. Se mikä näkyy ulospäin tekoina.
Se mikä kristittyjä ja ei-kristittyjä usein erottaa on juurikin aborttikysymys. Se, kenelle ja millä perustein annetaan täysi ihmisarvo. Myös kysymys siitä mikä ihminen lopulta on ja miksi ihmisellä on absoluuttinen arvo on ymmärtääkseni (saa korjata) mahdotonta perustella ateismin pohjalta.
On oikein hyvä kun Kimmo on tuomassa esiin tavallisen tallaajan arvonäkemyksiä kristillisestä uskosta. Niissä mietteissä tulee oikein hyvin esiin ero kristillisten ja maallisten arvojen välillä.
Sari: ”Se mikä kristittyjä ja ei-kristittyjä usein erottaa on juurikin aborttikysymys. Se, kenelle ja millä perustein annetaan täysi ihmisarvo.”
Täysi ihmisarvo? Naiselle vai vielä kehittymättömälle sikiölle?
”Niissä mietteissä tulee oikein hyvin esiin ero kristillisten ja maallisten arvojen välillä.”
?????????????
Esimerkkinä ”kristillisestä arvosta” esitetään usein ns. ”kultainen sääntö”. Se ei kuitenkaan ole Jeesuksen keksintö. ”Kultainen sääntö” on paljon Jeesusta vanhempi ja ennen hänen aikaansa monissa uskonnoissa ja kulttuureissa julistettu ja tunnettu ”arvo”, vaikka kristinusko on sen yrittänyt itselleen yksinoikeudella omia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_s%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6
Pesonen
” Kiristillinen oppi kun ei muutu, niin eivät siitä johtuvat arvotkaan voi muuttua. ”
Se on kuin seisova vesi, joka happanee, sammaloituu, kasvaa täyteen kortetta ja umpeutuu.
Mutta oikeasti, kyllä se on muuttunut hyvinkin paljon. Aika on armoton diktaattoreille , kuninkaille, pappishallinnoille ja saarnamiehille, tyhjän puhujille ja valehtelijoille. Ihmisen pojat ja tytöt tulevat taivaan pilvissä ja oikeamieliset perivät maan.
Tulevia arvoja tulevat olemaan rehellisyys, luotettavuus, vastuullisuus, kauneus ja järkevä empatia, sekä oikeudenmukaisuus kaikissa toimissa, eivät kaikki köyhät ole hyviä ihmisiä, eikä kaikki rikkaat pahoja ihmisiä, näin ollen, kullekkin tekojensa mukaan.
Kotimaan pääkirjoituksen otsikko: ”Arkkipiispaa kannattaa kuunnella ja lopettaa puhuminen kristillisistä arvoista”, luetaan helposti niinkuin nuo sanat kuuluvat. Onko siis niin, että ”kristillisissä arvoissa” on sittenkin jotakin kielteistä?
Arvoissa ei taida olla mitään kielteistä, mutta niiden nimittäminen ’kristillisiksi’ on sellaisen omimista, mnkä pitäisi olla kaikille ihmisille yhteistä. Eikö sellainen olekin kielteistä?
Eikö kymmenen käskyä ole kaikille tasapuolisesti annettu. Eivätkö ne siten ole kaikille myös yhteistä kristillisen tasajaon perusteella.
Minä uskon, että ihmiset haluavat, että heidän elämällään on merkitys ja merkityksellinen siitä tulee sitä kautta, että voi tehdä jotakin ja se tekeminen on tärkeää ei vain itselle, vaan myöskin toisille , omalle maalle ja tekemisestä riippuen vaikka koko maailmalle. Ihminen on luova olento ja tekemistä voi keksiäkin.
En usko ihmisen haluavan sitä, että sille saarnataan, että ei sinun tarvitse tehdä mitään, jos teet niin armo jää osattomaksi. Tämä on niin tyhmää ja ihmisarvon vastaista toimintaa, että se pitäisi kieltää lailla. Jos tuo armo on hyvä asia, niin armoa on juuri se, että tehdään silloin, kun sitä tekemistä tarvitaan, ja joku saa avun ihan itse tehden. Reippaasti ja omavanhurskaasti ihan itse pelastajana toiselle. Vaikka viholiselle, jos sen härkä on pudonnut ojaan, eikä se yksin saa sitä sieltä yksin vedettyä pois.
Vastuunkantaminen on arvokas asia, ja se tarkoittaa, että tehdään sitä, mikä kulloinkin on tarpeen, miettimättä pääseekö sillä taivaaseen vai ei. Siitä kun tulee myös itselle hyvä mieli. Ja hyvä mieli on aina taivaallinen olotila.
Tarja: ”Vastuunkantaminen on arvokas asia, ja se tarkoittaa, että tehdään sitä, mikä kulloinkin on tarpeen, miettimättä pääseekö sillä taivaaseen vai ei. Siitä kun tulee myös itselle hyvä mieli. ”
Juuri noin.