Neljännen evankeliumikirjan on kirjoittanut apostoli pyhä Johannes. Hän oli Jeesuksen serkku ja opetuslapsi. Hän oli ainut neljästä evankeliumikirjan kirjoittajasta, joka on tuntenut Jeesuksen koko ikänsä. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen pyhä Johannes huolehti tädistänsä – Jeesuksen äidistä – neitsyt Mariasta. Johanneksen evankeliumikirja täydentää hyvin kolmea muuta evankeliumikirjaa, koska siinä on paljon sellaista mitä ei muissa ole ja pyhä Johannes ei kirjoittanut samoja asioita, jotka jo oli muissa evankeliumikirjoissa.
Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. (Joh. 20: 30-31 / FB38)
Evankeliumikirja alkaa iankaikkisuudesta: Alussa oli Sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana (vert. Joh. 1:1).
Miksi on hyvä, että meillä on neljä evankeliumikirjaa?
Miksi Johanneksen evankeliumikirja, joka keskittyy Jeesuksen jumaluuteen on sinulle tärkeä?
Mikä sinulle on evankeliumi?
Matteuksen evankeliumikirjassa on Vuorisaarnassa, jossa on mm. käskyjen selitystä, miksi Jumalan lain ja evankeliumin erottaminen toisistaan on tärkeää?
Pyhä Johannes oli silminnäkijätodistaja, mitä se sinulle merkitsee?
Kaikki julkaistut blogini:
Juha
Minulla on vilkas mielikuvitus , se lahja.
Mutta sinä edellisessä ei ollut mitään mielikuvitusta, vaan realismia, joka on yhtä kuin totuus.
Niin, — meitä on moneksi. Luulottelu ja toisten vääntäminen oman mielikuvituksen mukaiseksi ei ole totuus. Lähimmäisiin kannattaa tutustua, koska me kaikki olemme Jumalan luomia.
Juha
” Kerroit hyvin puhtaasta evankeliumista, jossa ei ole yhtään lakia. Mitään omaa tekoa ei evankeliumissa ole tai muuta vaadetta meille. Kaikki saamme lahjaksi Jumalalta, ”
Tottakai se on lahja, koska te ette ole kirjoitusten eteen vaivaa nähneet. Muut ovat vaivan nähneet.
Jeesuskin kokoaan sieltä mistä ei ole vaivaa nähnyt, koska hän lainaa VT:n kirjoituksia, ja niitä sanotaan hänen sanoikseen.
Kokonainen Jumalan sana on lakia ja evankeliumia. Laki on sitä mitä Jumala meiltä vaatii, ja evankeliumi on mitä me saamme Jumalalta ilman meidän omia ansioita.
Evankeliumi:
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
(Joh. 3:16-17 / FB38)
Juha
Eikö Jumala saa vaatia mitään, pelastumisen tapahtumiseksi ?
En viitsi kinata laista, koska se on turhaa. Ja tiedän, että jos joku polttaa vaikka sinun talosi tai surmaa omaisiasi, sinä kuitenkin käännyt lain puoleen saadaksesi korvauksen ja oikeutta ja vaadit rikolliselle rangaistusta. Ja vaikka sinä et laista pidäkkään, on se niin ’armollinen’, että auttaa sinua sinun ongelmassasi. Koska kaikki ovat samanarvoisia lain edessä.
Laki ei näin ollen katsoo henkilöön, vaan on puoluteeton, eikä sitä kiinnosta se, pidetäänkö siitä vai ei. Rikollinen ei tietenkään pidä laista, koska se rajoittaa hänen vapauttaan ottaa toisen omaa, tai tuhota vihoissaan.
Tämä voi olla liian vaikeaa sinulle ymmärtää, mutta tulipahan sanottua.
Tarja, kiitos hyvistä kommenteista, vaikka ajattelemme eri lailla.
Jumalan laki on ankara. Jumala vaatii meidän noudattamaan sitä kokonaan, ilman helpotusta. Lain rikkojat tuomitaan Helvettiin.
Evankeliumissa Jumala lahjoittaa meille syntisille lain rikkojille kaiken armosta, ilman meidän ansiota.
Esi-isäni 10 polven takaa omisti kaiken mitä silloin oli mahdollista. Kuitenkin hän ajautui rikkomaan Ruotsin ja Jumalan lakia ja sai kuolemantuomion ja hänet mestattiin. Armoa hänelle ei suotu. Toki kuningas olisi voinut hänet armahtaa, jolloin hänet olisi vapautettu rikkomusten aiheuttamasta maallisesta tuomiosta. Viimeinen tuomio on hänelläkin vielä edessä. Taivas vai Helvetti?
Juha
” Evankeliumissa Jumala lahjoittaa meille syntisille kaiken armosta, ilman meidän ansiota. ”
Minkä kaiken ?
Ainakin minä olen joutunut tekemään työtä ja säästämään, eli luopumaan monista asioista, että olen voinut ostaa esim. asunnon, ei sitä ole kukaan antanut.
Omilla ansioilla ostin.
Jeesus tosin käskee luopumaan kaikesta mitä on, ja jakamaan köyhille, muuten ei kelpaa. Jos luopuisin, tekisin itseni ihan köyhäksi. En minä niin tyhmiä oppeja noudata. Joudun tietysti luopumaan joskus, kun kuolen, mutta se on toinen juttu.
Ei leipäkään taivaasta sada, se pitää ostaa, tai viljellä viljaa ja valmistaa. Jos ei ole töitä, silloin saa avustusta, ja se maksetaan verorahoista, eli toiset tekevät töitä sen eteen. Ei Jumala armosta mitään anna, paitsi sateen ja auringon, että vilja kasvaa.
Ainostaan Jeesus on täyttänyt Jumalan lain täydellisesti. Meille se on mahdotonta. Jeesus kuoli meidän syntien tähden. Hänessä meillä on elämä ja pääsemme Taivaisiin.
Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi”.
(Apt. 16:31 / FB38)
Armo ei ole lain vastakohta. Se on oikeudutonta ,laitonta saamista. Runoilijan sanoin:” oikeut ei ole mulla,eteesi tulla saan lasten leipää pyytämään”. Armo on sellaista,että Jumala itse on mukana kivussa ja tuskassa. Hän ei unohda meitä. Hän armahtaa. Jumalan armo lopulta yllättää,sillä armo kulkee kuin Jumala edellä,se on armo joka ehtii ihmisen luokse,ennen kuin mikään muu ehtii. Tässä ennättävässä armossa Jumala valitsi meidät ”ennen maailman luomista” ( Ef.1:4 )
Kiitos Martti. Ilman armoa, emme selviäsi päivääkään.
Kristillinen perimätieto sisältää varhaiskristittyjen tulkintoja Jeesuksesta ja hänen sanomastaan. Kristillinen sanoma levisi aluksi suullisesti. Suullisen tradition rinnalle syntyi vähitellen kirjallinen traditio. Raamattu on keskeinen osa kirjallista traditiota. Raamattu on historiallinen kirkon kirja sisältäen Vanhan ja Uuden Testamentin. Se heijastaa omaa aikaansa. Vanha Testamentti kuvaa Israelin kansan vaiheita. Uudessa Testamentissa kirjoittajat tulkitsevat Jeesuksen sanomaa oman ymmärryksensä ja kokemuksensa mukaan. Kristillinen perimätieto ja Raamattu sen osana ovat Jumalan sanaa välittäessään sanomaa Jumalan armosta. Sanoma Jumalan armosta on kristillisen uskon ja elämän ylin ohje.
Raamattu on syntytavaltaan inhimillinen, ei jumalallinen kirja. Varhaiskristityt kirjoittivat kristillistä perimätietoa muistiin inhimillisesti ja kokosivat myöhemmin tietyt kirjoitukset Uudeksi Testamentiksi.
Kristillinen perimätieto ei ole luotettavaa historiankuvausta, vaan eri aikojen tulkintaa Jeesuksesta. Varhaiskristityt muokkasivat vapaasti perimätietoa Jeesuksesta ja lisäsivät siihen omia tulkintojaan.
Kristittyjen tehtäväksi eri aikoina jää esittää oma tulkintansa Jeesuksesta ja hänen sanomastaan. Ei ole olemassa oikeita tai vääriä tulkintoja, vaan ainoastaan erilaisia Jeesus-tulkintoja. Klassiset teologiset tulkinnat ovat edelleen vaihtoehtoisia tulkintoja uusien rinnalla.
Varhaiskristityt tulkitsivat jatkuvasti Jeesuksen sanomaa uudelleen uusien kokemusten myötä. Hermeneuttinen työskentely tyrehtyi kuitenkin vähitellen. Vahva kirkkojärjestys ei antanut enää tilaa erilaisille tulkinnoille. Kirkkopoliittiset valtataistelut merkitsivät lopullista tuhoa kirkon dogmaattiselle uudistukselle viimeistään 100-luvulla jKr.
Pasi, kiitos hyvästä ja harkitusta kommentista.
Monesta kohden ajattelen eri lailla kuin sinä. Pyhä Raamattu on kokonaan Jumalan sanaa. Uusi Testamentin kirjoittajat ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen johtamina asiat ylös. Mitään epäselvää niissä ei ole. Toki ihan kaikkea en vielä ymmärrä, mutta viimeistään Taivaissa ymmärän kaiken. Katolisen kirkon ensimmäinen paavin nimi 70 luvulta löytyy meidän Raamatusta. Hän ei ollut pyhä Pietari vaan pyhä Linus. Oikea kirkko on huolehtinut Raamatusta ja päättänyt mitä kirjoja otetaan mukaan. Ilman Pyhää Henkeä päätökset eivät tapahtuneet.
Mitä tulee muihin kirjoihin — esim. gnostilaiset tekstit eivät ole Jumalan sanaa vaan suurelta osin ihmisluomuksia ja kertomuset ovat ainakin osittain harhaanjohtavia. Niitä en lue.
Juha,
Minulle jää aina vain epäselväksi tuon esittämäsi ajatuksen konkreettinen merkitys. Siis sen, että UT: n kirjoittajat ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen johtamina. Hassua tässä on se, että kaikki uskovat ovat luultavasti samaa mieltä tästä, mutta eri tavoin. Itse ajattelen niin, että on ilman muuta selvää, että Jumalan Henki on ollut mukana kirjoittamisessa kuten Hän on mukana kaikkien uskovien elämässä, mutta ei Hän silti meistä eikä meidän puheistamme tai kirjoituksistamme erehtymättömiä tee. Vai ajatteletko, että UT:n kirjoittajat olivat kirjoittaessaan erehtymättömiä mutta muuten ehkä ei, eikä myöskään kukaan Raamatun kirjoittamisen jälkeen? Minusta tällainen ajatus kuulostaa oudolta.
Jos Henki ei olisi ollut mukana, ei UT:ta eikä muutakaan kristillistä olisi kirjoitettu lainkaan. Jeesuskin olisi kai unohtunut kokonaan…
Mutta mitä se Pyhän Hengen johtamana oleminen oikeastaan tarkoittaa?
Kari, hyvää pohdintaa, kiitos.
Uusi Testamentti on viimeinen ilmoitus Jumalalta. Ilmoitus päättyy pyhän Johanneksen ilmestyskirjan viimeiseen aamen sanaan, johon päättyy koko pyhä Raamattu.
Toki on muitakin hyviä kirjoja, mutta ne eivät ole Jumalan sanaa.
Millä perusteella ajattelet näin, Juha?
Tuo ”ilmoitus”-käsite on aika moniselitteinen. Mikä on Jumalan ilmoitusta? Nähdäkseni Jeesus itse
oli Jumalan ilmoitus meille, ei niinkään Hänestä kirjoitetut tekstit.
Hyvä kysymys, kiitos.
Raamattu päättyy Jeesuksen Kristuksen ilmestykseen pyhälle Johannekselle. Raamattu on nyt valmis. Raamatussa on kaikki mitä tarvitsemme, eikä siitä puutu mitään.
Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian”. Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.
(Ilm. 22:18-21 / FB38)
Juha
En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että uskovaiset eivät olisi Oikeussubjekteja, oikeushenkilöitä ja heille ei voisi antaa oikeuksia ja velvollisuuksia, koska he ovat kuin alaikäiset, vajaavaltaisia, holhouksen alaisia, eli holhooja ( sekin kuollut)
vastaa heidän tekemisistään.
Mutta tässähän se nyt selvisi sekin. Ja paljonhan sitä on puhuttu lasten valtakunnasta.
Tarja, kiitos huomiosta. Totta kai Jumala vaati myös kristittyjä noudattamaan Jumalan lakia täydellisesti. Mutta kuten tiedät, niin kukaan meistä ei siihen 100% kykene. Katekismus on hyvä opus päivittäiseen kilvoitteluun Jumalan tahdon mukaisesti. Täydellisiä meistä kestään ei koskaan tule.
Kun meidät tuomitaan tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, niin ilman armo meistä jokainen joutuisi Helvettiin.
Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa — armosta te olette pelastetut — ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
(Ef. 2:1-10 / FB38)
Tuo Ilmestyskirjan loppukaneetti on sitten vielä paljon moniselitteisempi eikä se mielestäni mitenkään voi tarkoittaa koko Raamattua vaan siis nimenomaan ja vain llmestyskirjan profetiaa, kuten siinä sanotaankin. Raamattua tai UT:ta varsinkaan ei siinä vaiheessa vielä edes ollut kokonaisuudessaan.
Mutta noinkin voi ajatella. Tämän ajattelun erilaisuuden takia kristikunta onkin joutunut hajaannukseen vaikka meidän pitäisi olla yhtä. Mielestäni on tosiaan niin, että Jeesus Kristus on se Jumalan ilmoitus ja tekstit ovat apostolien ja alkukristittyjen todistusta ja ”teologiaa” Hänestä. En oikein ymmärrä, miten ihmisten kirjoitukset voitaisiin nähdä Jumalan ilmoitukseksi sinällään.
Kari, luotan Jumalaan ja hänen sanaansa. Kiitos kommenteista.
Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
(2. Pietarin kirje 1:19-21 / FB38)
Ilmestyskirja, 22:18–19 Tässä Raamatun kohdan varoitukset ovat todella vakavia.Ensisijaisesti ne ovat tarkoitettu ilmestyskirjaa koskien, mutta kyllä ne soveltuvat koko Jumalan ilmoitukseen. Pyhä Henki on inspiroinnut ,myöskin ilmestyskirjan.Kukaan ei saa ryhtyä poistamaan tai lisäämään siihen mitään. Ilmoitus on Jeesuksen Kristuksen oma ilmoitus, ja jos joku alkaa sitä muuttaa, ei hän voi enää olla Kristuksen seuraaja. Emme voi ajatella niin,etteiväkö ne koskattaisi samalla tavalla koko Raamattua. Ilmestyskirjakin kuuluu Raamatun kaanoniin,emme saa ajatella niin,ettei se kuulu koko Raamatun ilmoitukseen.
Kiitos Martti. Ajattelen samoin koko Kristuksen kirkon pyhästä Raamatusta. Raamattu yhdistää kaikki kristityt.
Tämä on hyvin mielenkiintoinen asia, Juha ja Martti. Uskon samoin, kuin tekin, mutta kuitenkin eri tavalla. Näin myös yleisesti koko kristikunnassa. Mutta mikä olisi se yhteinen nimittäjä näiden kahden erilaisen mutta kuitenkin samanlaisen näkemyksen välillä? Ei ole isosta asiasta sinällään kysymys, mutta siitä on tullut ja tehty kovin iso asia.
Ilmestyskirja kai käsittääkseni oli vähällä jäädä kokonaan pois UT:sta, kun sen aitoutta mietittiin.
En tiedä onko sitä kopioitaessa ja käännettäessä asioita muuttunut. Teologit osannevat siitä kertoa.
Sen teksti tosin on äärimmäisen monitulkintaista, kuten olemme vuosien ja vuosisatojen varrella huomanneet ja väärin on tulkittu monet monituiset kerrat. Jokainen sukupolvi yrittää tulkita sitä omaan aikaansa sopivasti, mutta aina se jää vain Jumalan suureksi mysteeriksi.
Sen sijaan evankeliumit ja kirjeet ovat hyvinkin inhimillisen oloista tekstiä ja siis nimenomaan todistusta Jeesuksesta eli Jumalan Sanasta.
Kiitos Kari! Ilmestyskirja on erinomainen ja sen tulkinnasta on katolisella kirkolla ja meillä luterilaisilla yksimielisyys. Toki jotkut ovat harhaantuneet opettamaan tuhatvuotinen valtakunta- ja tempausoppia. Tämän on luterilaiset ja katoliset tuominneet harhaopiksi.
Juha,
Mikähän on se katolisten ja luterilaisten yksimielinen tulkinta?
Varmasti monet luterilaisetkin herätysliikkeet ”opettavat” edelleen tuhatvuotista valtakuntaa ja tempausta omalla tavallaan.
Monitulkintaisuuden tähden on varmaan viisastakin olla kajoamatta Ilmestyskirjaan edes yrittämällä selittää sitä. Pysyköön Jumalan salaisuutena kunnes se joskus ehkä aukeaa. Selitysyritykset aiheuttavat pääasiassa henkistä pahoinvointia ihmisissä ja vähintäänkin suurta epätietoisuutta.
Kari, luterilainen Augsburgin tunnustus tuomitsee tämän harhaopin ja katoliset yhtyivät tähän luterilaiseen tunnustuksen kohtaan. Toki harhaoppisia on aina ollut, myös tänäpänä.
Kysyinkin, että mistä ollaan yhtä mieltä?
Luterilaiset ja katoliset ovat yksimielisiä Viimeisestä tuomiosta ja ketkä silloin on Kristuksen tuomittavana. Samassa kohdasssa tuomitaan tuhatvuotisvaltakuntaoppi. Tämä on yksi niistä luterilaisen tunnustuksen kohdista, joista katoliset ja luterilaiset ovat yksimielisiä.
Augsburgin tunnustus
XVII Kristuksen tuomiolle tulo
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan. Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka katsovat, että tuomittujen ihmisten ja perkeleiden rangaistus on kerran saava loppunsa.
Ne tuomitsevat myös sellaiset, jotka nyt levittävät juutalaisia oppeja, joiden mukaan hurskaat tulevat saamaan herruuden maailmassa ennen kuolleiden ylösnousemusta, sen jälkeen kun jumalattomat on kaikkialla kukistettu.
Katolisen kirkon kanta tähän kohtaan:
17. Kristuksen tuomiolle tuleminen
Seitsemännentoista artiklan tunnustus hyväksytään, sillä Apostolisen uskontunnustuksen ja Raamatun perusteella koko katolinen kirkko tietää, että Kristus tulee viimeisenä päivänä tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Siksi he tuomitsevat oikein uudestikastajat, jotka ajattelevat, että jumalattomien ja paholaisen rangaistuksella tulee olemaan loppu ja jotka kuvittelevat kuten juutalaiset, että tähän maailmaan perustetaan ennen kuolleiden ylösnousemusta vanhurskaiden valtakunta, jossa jumalattomat on alistettu.
Muun UT:n suhteen pääsemme taas siihen ikiaikaiseen kysymykseen, että Raamattu=Jumala ja päinvastoin. Onko mielestäsi näin? Onko Raamattu mielestäsi meidän jumalamme? Vai onko niin, että Jeesus=Jumala ja Raamattu todistaa Hänestä?
Kari, kiitos hyvistä kommentista ja kysymyksistä.
Kolmiyhteinen Jumala on ainut Jumala.
Raamattu ei ole Jumala, eikä rakkaus ole Jumala.
Jumala on rakkaus ja Jumalan erehtymätön sana on pyhä Raamattu.
Käytit tuota sanaa ”erehtymätön”, jota ei taida Raamatusta edes löytyä, ainakaan tuossa tarkoituksessa. Mistä tuo käsitys on tullut? Enkä siis tarkoita, että kolmiyhteinen Jumala jotenkin olisi erehtyväinen mutta ihminen on. Enkä tarkoita myöskään, että Raamatussa jotain suuria varsinaisia erehdyksiä olisi, onpahan vain sen aikaisia käsityksiä ja tulkintoja asioista., jotka on vilpittömästi kuitenkin kirjoitettu. En silti näe kirjoituksia, jotka ovat ihmisen ”kynästä” kuitenkin lähtöisin, sataprosenttisen ikiaikaisiksi totuuksiksi sanasta sanaan vaan ne ovat todistusta Jumalasta sen mukaan, miten asiat on silloin nähty ja koettu.
Sanoisin mieluummin, että Jumalan ”erehtymätön” Sana on Jeesus Kristus. Tämä on mielestäni ”raamatullisempi” käsitys.
Kolmiyhteinen Jumala on ijankaikkinen ja kaikkivaltias. Hän on Pyhä, eikä hänessä ole mitään vääryyttä. Hän ei tee, eikä ole tehnyt ainuttakaan virhettä, koska hän on erehtymätän. Samoin hänen sanansa pyhä Raamattu on totta joka sana.
Isä Jumala on erehtymätön. Poika Jumala on erehtymätön. Pyhä Henki Jumala on erehtymätön. Jumala on yksi ja hän on erehtymätön. Kolmiyhteinen Jumala on erehtymätön.
Jumalan Sana, Herra Jeesus Kristus on kaikkivaltias Jumala, joka on erehtymätön. Kiitos tästä tärkeästä huomiostasi, Kari.
Ymmärrän, että et halua ymmärtää asiaani, eikä tuo ikiaikainen asia tästä muuksi muutu.
Haluaisin vain edes joskus saada joltakulta jonkun perustelun siihen, miksi Raamattu sinällään ajatellaan ”erehtymättömäksi”, koska se ei ole Taivaassa kirjoitettu. Muuten olen kanssasi hyvinkin samaa mieltä asioista.
Tuosta yksimielisyyden asiasta sen verran, että tuo asia on yksi tulkinta yhdestä Ilmestyskirjan kertomasta asiasta. Kuka tietää onko se oikea vai ei. Ikuisuus ei ole käsittääkseni loputtoman pituinen aika vaan ajattomuus, jota me ihmiset emme pysty käsittämään. Viimeinen tuomio on myös sellainen asia, jota emme pysty käsittämään, mitä se oikein käytännössä tarkoittaa. Toisten ihmisten tuomitseminen taas jonkun erilaisen käsityksen perusteella on mielestäni hyvinkin Raamatun vastaista. Niin vain on Lutherin(kin) aikana reippaasti tehty.
Kari. Koko Raamattu kuuluu Kristuksen kirkolle. Minulla ei ole viisautta alkaa muuttamaan Jumalan sanaa tai poistamaan sieltä kohtia.
He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.
Apt 2:42 / FB38
Raamattu ei kuitenkaan ole pudonnut taivaasta eikä ole enkelin kultalevyinä meille ojentama. Sen kirjoittajat ovat olleet yhtä erehtyväisiä kuin sen sivuilla kuvaillut henkilötkin. Uskomme mukaan Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa, mutta on kuitenkin meiltä loppujen lopuksi salattu. Raamatun lukijoina ja ymmärtäjinä mekin olemme erehtyväisiä. Tämän jännitteen kanssa meidän on elettävä ja parhaamme mukaan yritettävä noudattaa Jumalan tahtoa. Emme saa suojautua yksittäisten Raamatun sanojen taakse vaan uskallettava käyttää meille suotua järkeä, joko yksin tai yhdessä asioita pohtien.
Juuri näin Juha.
Näetkö jotain väärää siinä, kun sanon, että Jeesus on Jumalan Sana ja Raamattu on todistusta Hänestä?
Näin on Martti.
Tuo keskustelu ja pohdinta yksin ja yhdessä juuri on näidenkin blogien ja kommentointien parasta antia.
Väittelyt eivät kanna hedelmää vaan keskustelut. Mielestäni tämä Juhan kanssa käydyn keskustelun aihe on yksi tärkeimpiä asioita, jos yritetään lähteä rakentamaan yhteyttä kristittyjen välille. Aika kummallista, että se on aiheuttanut niin paljon erimielisyyttä.
Kari, kiitos hyvistä kommenteista. Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Jumalan Sana on Herra Jeesus Kristus. Koko Raamattu on Jumalan Pojan Herran Jeesuksen kirja. Voimme luottaa Jumalan sanaan, koska se todistaa Kristuksesta, Jumalan iankaikkisesta Sanasta.
Martti Pentti, kiitos kommenteista. Uudet tulkinnat ja opit tuovat aina hajaanusta. Tiedämme Jumalasta kaiken sen mitä on Raamatussa. Salattua tietoa Jumalasta ei kannata pohtia, jos sellaista joku esittää.
Raamattu ei ole tietokirja. Se on uskon kirja. Tiedon ja uskon ero on pidettävä mielessä Raamattua lukiessa. Totena pitäminen on tietämistä. Totuutena pitäminen on uskoa, uskaltautumista. Uskoa ei mitata sillä, että nielaisee pureskelematta Raamatun ajan rajoittuneen ja monessa kohdassa virheellisen maailmankuvan. Uskoa ei kai kannata mitata lainkaan. Oman uskonsa havaitsee silloin kovin heppoieksi. Toisten uskon arvioinnista varoitetaan.
Kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille.