Neljännen evankeliumikirjan on kirjoittanut apostoli pyhä Johannes. Hän oli Jeesuksen serkku ja opetuslapsi. Hän oli ainut neljästä evankeliumikirjan kirjoittajasta, joka on tuntenut Jeesuksen koko ikänsä. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen pyhä Johannes huolehti tädistänsä – Jeesuksen äidistä – neitsyt Mariasta. Johanneksen evankeliumikirja täydentää hyvin kolmea muuta evankeliumikirjaa, koska siinä on paljon sellaista mitä ei muissa ole ja pyhä Johannes ei kirjoittanut samoja asioita, jotka jo oli muissa evankeliumikirjoissa.
Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. (Joh. 20: 30-31 / FB38)
Evankeliumikirja alkaa iankaikkisuudesta: Alussa oli Sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana (vert. Joh. 1:1).
Miksi on hyvä, että meillä on neljä evankeliumikirjaa?
Miksi Johanneksen evankeliumikirja, joka keskittyy Jeesuksen jumaluuteen on sinulle tärkeä?
Mikä sinulle on evankeliumi?
Matteuksen evankeliumikirjassa on Vuorisaarnassa, jossa on mm. käskyjen selitystä, miksi Jumalan lain ja evankeliumin erottaminen toisistaan on tärkeää?
Pyhä Johannes oli silminnäkijätodistaja, mitä se sinulle merkitsee?
Kaikki julkaistut blogini:
Onnea ja Jumalan siunausta kaikille äideille!
4. sunnuntai pääsiäisestä; Cantate
Sunnuntain evankeliumiteksti on osa Jeesuksen niin sanotusta Ylipapillisesta rukouksesta. Tämän Joh. 17 talletetun rukouksen kutsumanimi on ilmeisesti peräisin kirkkoisä Kyrillos Aleksandrialaiselta. Jeesuksen rukous on luonteeltaan esirukousta omiensa eli seurakuntansa puolesta. Ylipapin tehtävä olikin vanhan liiton aikana rukoilla kansan puolesta. Ylipapilliseksi rukouksen tekee myös se, että Jeesus rukoilee myöhemmin pyhittävänsä itsensä omiensa tähden (Joh. 17:19). Tämä merkitsee, että Hän pyhitti itsensä uhriksi heidän puolestaan. Uhraaminen kansan puolesta, erityisesti suurena sovituspäivänä olikin juuri ylipapin tehtävä.
Ylipappinamme Jeesus rukoili Isäänsä, ja meidän Isäämme, meidän puolestamme. Kun Jumalan Poika puhuu Isälleen, niin Isä kuulee aina ja tekee Poikansa pyynnön mukaan. Se, mitä Jeesus siis rukoili, on tapahtunut ja tapahtuu. Jumalan omat ottavat vastaan Jumalan Sanan, joka on pohjimmiltaan ihmiseksi syntynyt Jeesus itse. Jumalan omat myös pitävät eli säilyttävät Jumalan Sanan. Jumala on juuri Sanansa kautta kutsunut omansa ulos maailmasta; elämään jumalallista ja pyhää elämää Jeesusta seuraten. Jumalan Sanasta kristityt uskovat ja uskon kautta ymmärtävät kuka Jeesus on ja mitä varten Hän on tullut maailmaan.
Sen sijaan Jeesus ei rukoile ”maailman puolesta”. Tämä saattaa aiheuttaa hämmennystä, sillä onhan Jumala rakastanut koko maailmaa (Joh. 3:16). Jumala rakastaakin koko maailmaa, mutta maailma vihaa Jumalaa ja Hänen omiaan. Jeesus rukoileekin, että Isä varjelee omansa, jotka joutuvat maailman vihaamiksi ja vainoamiksi. Ja kun Jeesus näin pyytää, niin taivaallinen Isä vastaa ja tekee Poikansa pyynnön mukaan. Kun Isä varjelee Kirkkonsa Sanassaan ja sen kautta, niin Jumalan Poika tulee kirkastetuksi heissä. Tämä merkitsee sitä, että Jeesuksen nimi ja se kuka Hän on, tulee kiitetyksi ja ylistetyksi kristittyjen toiminnassa ja elämässä. Ja kun kyseessä on Johanneksen evankeliumi, ei sovi unohtaa ”kirkastamisen” merkitsevän myös ristiä ja sen kantamista. Juuri ristillä Jeesus nimittäin kirkasti Isää ja Isä Hänet.
http://www.luterilainen.net
Evankeliumi
Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun — ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun — ja minä olen kirkastettu heissä.
(Joh. 17:6–10 / FB38)
Lähetyshiippakunta
4. sunnuntaina pääsiäisestä 10.5.2020 messu klo 11.00
Liturgia ja saarna: Jussi Halonen
https://youtu.be/jCmGNrdY3Kw
Yksikään evankeliumi ei ole apostolin eli opetuslapsen itsensä kirjoittama. Tämä on eksegetiikan eli historiallisen raamatuntutkimuksen päätuloksia. Opetuslapset olivat kouluja käymättömiä miehiä. He eivät osanneet kreikkaa, tuskin edes kirjoittaa. Jerusalemissa ei ollut 2000 vuotta sitten vielä edes kansakoulua. Evankeliumit syntyivät vasta Paavalin kirjeiden jälkeen. Paavali ei viitannut missään kohtaan mihinkään nimeltä mainittuun evankeliumiin. Evankeliumit kirjoitettiin kunkin opetuslapsen omien kannattajoukkojen parissa myöhemmin. On valitettavaa, että kirkolta puuttuu rohkeus kertoa edes tässä asiassa totuus seurakuntalaisille. Marian tunnustus on tällä hetkellä ainoa katekismus, jossa otetaan huomioon myös teologisen tutkimuksen tulokset.
Niin, eihän Paavalikaan kirjeitään kirjoittanut vaan saneli kirjurilleen. Tämän päivän eksegetiikka on tiedettä, joka esittää omia teorioitaan. Ne ovat oikeita tai sitten ei. En tiedä, kirjoittiko Johannes fyysisesti evankeliumikirjansa vai saneliko, mutta Jeesuksen oppilas itse hän hyvin todennäköisesti on.
Pitäisi tarkistaa vielä tutkimuksista tuo Luukkaan kirjoittaja. Hän taisi ainoana olla oppinut.
Pasi, olen sitä mieltä, että olet osittain harhassa. Toki evankeliumikirjojen kirjoittajat käyttivät kirjureita, kuten Kari kertoi. Kaikki evankeliumikirjojen kirjoittajat olivat Jeesuksen opetuslapsia, tosin niiden kahdentoista läheisimmän opetuslapsen joukkoon kuuluivat pyhä Matteus ja pyhä Johannes. Sinulla on vain tekosyitä olla luottamatta pyhään Raamattuun.
Oletko Pasi sitä mieltä, että tämän päivän eksegeettiset tutkimukset olisivat ehdottomasti oikeassa? Olen niihin myös tutustunut, mutta mielestäni ne ovat tosiaan teorioita, joihin on päästy joitain tiettyjä tieteellisiä polkuja noudattaen, mutta mitään varmoja tuloksia ei nähdäkseni edes voida saada. Jotenkin luotan enemmän siihen jatkumoon, joka 2000 vuoden aikana on syntynyt ja siis alunperin lähtenyt sieltä, missä Jeesuksen aikana elettiin. Suorastaan ihmettelen sitä ”vimmaa”, jolla nykyeksegetiikka pyrkii näkemään toisin kaiken perinteisesti tunnustetun.
Kari, kiitos kommenteistasi. Jeesus on Herra ja Jumala!
Paavali osasi sentään kirjoittaa ja osasi myös kreikkaa. Näin ei ollut asianlaita Jeesuksen opetuslasten kohdalla. He olivat todellakin oppimattomia kalastajia, Luukas taisi olla poikkeus tässä joukossa. Pitäisi tarkistaa alan tutkimuksista kaikki yksityiskohdat.
.
Eksegetiikka on vahvasti perusteltua historiallista tutkimusta ja tiedettä. Siihen on kehitetty hyvin perustellut tutkimusmetodit. Suomalaista eksgetiikan tutkimusta pidetään kansainvälisesti erittäin arvostettuna ja tutkimukssen huippuyksikkönä, koska täällä kirkko ei pääse sanelemaan tutkimuksen tuloksia toisin kuin monessa muussa maassa. Kirkot vain tuntuvat olevan haluttomia kertomaa kiistattomiakaan tuloksia seurakuntalaisille. Sellainen ei ole rehellistä toimintaa, varsinkaan kun väitetään julistettavan totuuksia saarnatuoleissa. Siksi kirjoitin Marian tunnustuksen.
Pasi, voit toki kirjoitella omia kirjoja ja uskoa niihin.
Minä luotan pyhään Raamattuun ja uskon Kolmiyhteiseen Jumalaan.
Kiitos kommenteistasi!
Pasi,
En ole vielä lukenut tuota Marian/Pasin tunnustustasi, mutta lueskelin juuri vapunpäivänä kirjoittamaasi blogia. Mielestäni siinä on paljon hyvää asiaa, josta olen samaa mieltä. Augsburg on kirjoitettu noin 500 vuotta sitten ja tietyt asiat varmasti pitäisi tavallaan ”tunnustaa” uudelleen nykymaailmaan sopivalla tavalla. Jos silloinkin on tehty uusia tunnustuksia niin miksei tänäänkin. Mitään ei voi kuitenkaan varsinaisesti kirjoittaa uusiksi, mutta tämän päivän näkemysten mukaisia kirjoituksia toki voi tehdä.
En silti menisi tämän päivän eksegetiikan ”saappaisiin” ihan täysillä, koska siellä on paljon asioita, jotka eivät käsittääkseni ole mitenkään kiistattomia.
Jeesus toivoi, että olisimme yhtä ja siihen on tietenkin pyrittävä mutta ei ihan millä hyvänsä hinnalla.
Mitäpäs ne hienot tutkimukset hyödyttää, kun lopputulema on kuitenkin tiedossa, saada epäillä Raamatun sanomaa ja samalla pelastuksen oppia. Se on merkillinen pohja työhön, epäillä ja kiistää perustukset. Taitaapi hyvin päteä se karu sanonta näissä, ”aloitti Hengessä ja lopetti Helsingissä.”
Epäily ja kyseenalaistaminen on eri asia kuin epäusko ja kiistäminen. Edellinen johtaa parempaan tuntemiseen ja kestävämpien perusteiden löytymiseen. Samalla karsiutuvat väärät olettamukset ja harhat. Kiistäminen on tyhmää kiukuttelua eikä johda mihinkään.
Kyllä historian kirjat kertovat,että juutalisudessa oli monella kirjoitustaito. Ja Herran valitsemat apostolit osasivat kirjoittaa. Apostoli Matteus oli tulliasemalla töisä ja oli kirjanpitäjänä. Hänenn täytyi osata kirjoittaa muuten hän ei olisi voinnut suoriutua työstään. Apostoli Markus oli myös kirjoitustaitoinen hän kirjurina, kun apostoli Pietarin kirjeitä kirjoitettiin. Apostoli Luukas oli lääkäri ja osasi kirjoittaa, hän on kirjoittanut myöskin Apostolien teot. Apostoli Johanneksella oli luultavasti kirjuri,joka kirjoitti evankeliumin Johnanneksen mukaan. Apostoli Paavali oli oppinut, hän oli saanut opetuksen kirjanoppineelta Gamaelilta ja osasi kirjoittaa. Esim. Eusebius ,joka kirjoitti Juutalaisuuden historian kertoo,että juutalaiset oliva ns kirjan kansaa ,joille opetettiinjo kuoluikäisenä tooraa ja sen vuoksi hallitsiavat kirjoitustaidon.
Hyvä kommentti, kiitos Martti.
Ajattelen, että Raamatun kirjoittajat käyttivät välillä kirjuria, vaikka osaisi itsekkin hyvin kirjoittaa. Toki he tarkistivat, onko kirjuri saanut oikein sanelun ylös. Mielestäni hyvä kirjuri takasi hyvän lopputuloksen.
Eksegetiikka on tärkeää, mutta silloin ollaan menty metsään, jos unohdetaan se sanoma, mistä Kirjoitukset kertoo. On aivan sama kenen kautta ja kenen kirjoittamina meille on välittynyt se sanoma, joka voi elvyttää hukkuvan sielun. Synnin hädässä olevaa ei lohduta kuka on kirjottanut ja mitä, vaan mitä Jumalan on sanonut.
Evankeliumissa on itsessään Jumalan Voima ja sen välittäminen on ollut Apostolien ja myöhemmin myös Kristillisen Kirkon Henki. Ilman kirjanoppineita ja Juutalaisia menetelmiä, meillä tuskin olisI niin tarkkoja ja luotettavia tekstejä, kuin meillä nyt on. Kirjoitukset ovat itsessään se Aarre, eivät ne saviastiat, joissa tuota Aarretta on säilytetty. Uskosta uskoon, kulkee Jumalan Sana ja maailma ei sitä käsitä.
Jeesus sanoi kirjanoppineille: ” Ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.” Siinä ei kysytä, kuka on kirjoittanut ja mitä, vaan sitä, miten me suhtaudumme Kirjoituksien tuomaan informaatioon. Sana on riittävän selkeä, jotta niiden kautta saamme VARMAN ymmärryksen siitä, mikä Jumalan tahto meitä kohtaan on. Jumala haluaa, että uskomme ja tunnustamme Hänet, jonka on meille Lähettänyt.
”Niin Jeesus taas puhui heille (Fariseuksille ja kirjanoppineille) sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus”.
Niin fariseukset sanoivat hänelle: ”Sinä todistat itsestäsi; sinun todistuksesi ei ole pätevä”. Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Vaikka minä todistankin itsestäni, on todistukseni pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja mihin minä menen; mutta te ette tiedä, mistä minä tulen, ettekä, mihin minä menen.
Te tuomitsette lihan mukaan; minä en tuomitse ketään.
Ja vaikka minä tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi oikea, sillä minä en ole yksinäni, vaan minä ja hän, joka on minut lähettänyt.
Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihmisen todistus on pätevä.
Minä olen se, joka todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt.”
Niin he sanoivat hänelle: ”Missä sinun isäsi on?” Jeesus vastasi: ”Te ette tunne minua ettekä minun Isääni; jos te tuntisitte minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni”.
Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun ääressä, opettaessaan pyhäkössä; eikä kukaan ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.
Niin Jeesus taas sanoi heille: ”Minä menen pois, ja te etsitte minua, ja te kuolette syntiinne. Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla.”
Niin juutalaiset sanoivat: ”Ei kai hän aikone tappaa itseänsä, koska sanoo: ’Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla’?” Ja hän sanoi heille: ”Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.
Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.” Joh.8:12-24
Tuossa on hyvä kiinnittää huomio siihen, että Jeesus puhui uhriarkun ääressä opettaessaan pyhäkössä. Tuo ei olisi mahdollista, jos Jeesus ei olisi ollut tunnettu hyvin synagoogassa. Jeesuksen täytyi olla Myös hyvin tunnettu puhuja, koska pyhäkössä ei kuka tahansa päässyt opettamaan.
Hyvä kommentti, kiitos Ismo. Jumalan sanaan kannattaa luottaa, ja jättää turhat pohdinnat taka-alalle.
Onko pohdinta turhaa? Kenties Jumalan sana avautuu ymmärrykselle vasta pohdinnan jälkeen.
Martti Pentti, kiitos hyvästä kysymyksestä ja kommentista. Epäuskoa ei kannata ruokkia vääränlaisella pohdinnalla. Jumalan sanaa kannattaa tutkia ja antaa Pyhän Hengen avata sanaa. En usko, että löytäisin Jumalan sanasta sellaista viisautta, jota kirkkoisät eivät olisi aiemmin löytäneet.
Mitä on vääränlainen pohdinta? Eihän ajattelutyön tulosta tiedä etukäteen.
”En usko, että löytäisin Jumalan sanasta…” Minä pidin sinua uskovaisena, Juha Heinilä.
Ismo,
Ei tässä kukaan ole ilosanomaa unohtanut, päinvastoin. Silti voidaan pohtia erilaisia asioita.
EIhän sillä toki mitään väliä olekaan, kuka niitä UT:n tekstejä on kirjoittanut, oikeasta asiasta ne kuitenkin kertovat. Mutta on paljon asioita, joita tämän(kin) päivän kristikunnan tulisi pohtia, jotta se Jeesuksen rukoilema yhteys löytyisi.
Sillä on mielestäni väliä, kenelle ja missä tilanteessa Raamatun kirjat on kirjoitettu. Tätä onkin paljon tutkittu. Evankeliumienkin keskinäiset erot liittyvät tähän. Paavalin kirjeiden ajoittaminen on tarkkaa ja vastaanottajat tiedossa.
Paavali on kirjoittanut kaiken uskoville. Uskovalla on erilainen käsitys koko maailmasta, joten niin myös Paavalin tekstien sisällöstä itselleen. Niinpä ne joilla ei ole pelastavaa uskoa, käsittävät näitä kirjoituksia omasta erilaisesta maailmankuvastaan käsin. Jeesus antoi monet opetuksistaan vain opetuslapsilleen, eikä kaikelle kansalle. Nyt vaaditaan sitten sitäkin että pitäisi olla kaikkien kanssa yhtä vaikka alun perin kehotus oli vain opetuslapsille annettu.
Paavali ei kuitenkaan kirjoittanut kaikkea kaikille uskoville. Toinen korinttilaiskirje käsittelee tietyn nimetyn seurakunnan ongelmia tietyssä tilanteessa. Voimme toki lukea sitä opiksemme.
”Nyt vaaditaan sitten sitäkin että pitäisi olla kaikkien kanssa yhtä vaikka alun perin kehotus oli vain opetuslapsille annettu.”
Joh. 17: 20-21 Jos Jeesuksen opetukset koskisivat vain Hänen silloisia opetuslapsiaan, ei kai meidän tarvitsisi Raamattua lukeakaan??
Etkö haluaisi olla yhtä kaikkien kristittyjen kanssa?
Onnittelen sinua Juha, kun olet noin hienosti oppinut ohjailemaan kommentointia.
Tuota, mistä Pekka P. kirjoitti on hyvä miettiä. Mitä tarkoittaa sisällä olevat ja ulkona olevat?
On selkeää, että esim. Paavain kirjeet ja monet Apostolien lausunnot ja kehoitukset koskevat vain niitä, joille ne on osoitettu. Samoin Jeesus opetti lähimpiä opetuslapsiaan ja sanoi; teidän onnettu ymmärttää, mutta antoi myös vihjeen, ettei sanoma ole kaikille ymmärettävissä. Onkin varmaa, että ihminen joka luottaa Jumalaan käsittelee Raamatun tekstejä eritavoin, kuin ne, jotka eivät usko ja luota Jumalaan.
Olen joskus saanut lukea sota-aikaisia rakkauskirjeitä, jossa isovanhemmat ovat puolisoilleen kirjoittaneet, osa oli rintamalla kirjoitettuja ja osa kotirintamalla. Näitä kirjeitä kun lukee, niin monia asioita voi ymmärtää, mutta vain asianosainen on ymmärtänyt ne täydelleen. Raamatussa on paljon sellaista, jonka vain asianosainen voi ymmärtää oikein. Monet lukevat ja arvioivat Raamatun kirjeitä ulkopuolisena, mutta ne, jotka lukevat niitä, kuin itselleen osoitettuina, saavat niistä täyden siunauksen.
Kysyn sinultakin, Ismo, uudelleen, että miksi me sitten luemme esim Paavalin kirjeitä, jos ne koskevat vain sen aikaisia seurakuntia?
Ajatteletko, että he ymmärsivät Paavalia täysin joka asiassa vai olivatko hekin ”ulkopuolisia”?
Ymmärrän toki sen, että jos tekstejä tutkii vain tieteellisessä mielessä, ne eivät välttämättä herätä mitään henkilökohtaista, mutta esimerkiksi eksegeetit tekevät vain työtään tutkijoina samoin kuin vaikkapa arkeologit. Ei heidän tehtävänsä ole tehdä niistä julkisesti kovin henkilökohtaisia ja hengellisiä havaintoja.
Tosin ei se nyt ole kovin ”hengellinen” havainto, että kuka on mitäkin kirjoittanut, eikä se kuten sanoin ole mikään erityisen olennainen asia.
Mutta kyllä eksegeetit osaavat työnsä puolesta kiinnittää huomiota sellaisiin asioihin Raamatun teksteissä, joita me ”tavalliset” lukijat emme edes huomaa.
Mielenkiintoisia kommentteja. On hyvä nähdä, että aika moni luottaa Jumalan sanaan!