Eilen taas muistin, miten työikäisiä saadaan mukaan seurakunnan toimintaan.
Jatkosodan päättymisestä tuli kuluneeksi tasan 70 vuotta. Lopella kunnan, veteraanijärjestöjen ja seurakunnan yhdessä järjestämää kauniiseen juhlaan osallistui noin 50 ihmistä. Osallistujien keski-ikä oli huomattavan korkea, työikäisiä oli paikalla vain vähän. Sen ymmärtää kun on perjantai-iltapäivä.
Facebookin kautta juhlahetkeen on osallistunut jo 511 ihmistä. Nelisenkymmentä ihmistä on tykännyt. Sen verran siis perjantain ja lauantain välisenä yönä! Lyhyt päivitys seurakunnan FB-ryhmään ja jako paikkakunnan yleiseen ryhmään.
Kokemus Facebookin kautta ei tietenkään ole samanlainen kuin paikan päällä juhlassa. Facebook ei korvaa läsnäoloa. Mutta sosiaalinen media täydentää kohtaamista. Se antaa ihmisille ajasta ja paikasta riippumatta mahdollisuuden muistaa kymmenen sekunnin ajan Tärkeitä Asioita. Osallistua kotikuntansa ja kotiseurakuntansa tärkeisiin hetkiin. Sellaisiin tilaisuuksiin, joihin ei tulisi lähdettyä paikan päälle.
Seurakunnalle Facebook antaa mahdollisuuden tehdä työtä näkyväksi.
Ja mitä se vaatii? Ei kai pienessä seurakunnassa ole resursseja ruveta tekemään jotain ihmeellisiä sosiaalisen median juttuja?
Juhlassa läsnäolo vei työntekijän aikaa noin 2 tuntia 30 minuuttia. Facebook-päivitys vei illalla 10 minuuttia.
Eikös tämän kaiken pitäisi olla itsestään selvää tänä päivänä?
Tuomas Hynynen :”Kokemus Facebookin kautta ei tietenkään ole samanlainen kuin paikan päällä juhlassa. Facebook ei korvaa läsnäoloa. Mutta sosiaalinen media täydentää kohtaamista.”
Mielestäni facebook ei koskaan korvaa inhimillistä kontaktia. Se solveltuu vain ns. small-talkiin, mutta jos pinnalinen keskustelu ja mainonta on se ainoa, mitä ihmiset kaipaavat, niin olkoon se sitten vaikka ”facebook”, joka kokoaa ihmisiä ”kulissien takana” heidän mielipiteidensä mukaisiksi ”ryhmiksi”, joita myy markkinoijille, jotka ainoastaan etsivät tuotteidensa tai palvelujensa kohteeksi sopivia ”segmenttejä”.
Kun joskus reilut 10 vuotta sitten aloitin pyynnöstä nämä ”julkiset keskustelut” verovaroilla kustannetulla kunnallisella palstalla, päätin, että en koskaan kirjoita palstoille muulla kuin omalla nimelläni, koska Unicef oli juuri julkaissut raportin , joka mukaan internet on suurin länsimaissa lasten turvallisuutta vaarantava tekijä ja Microsoft oli lopettanut omat keskustelupalstansa, koska ei pystynyt valvomaan sen turvallisuutta. Henk.koht. sain maksaa ”rohkeudestani” myös paitsi itseäni myös perhettäni koskevalla poliittisella mustamaalauksella, johon avun toi ainoastaan Viestintäviraston lakimiehet ja heidän kannanottonsa viesteihin.
Eilen juuri kiittäessäni ihmisiä Nälkäpäiväkeräykseen osallistumisesta mainitsin jollekin laittaneeni asian myös FB:n.
”Ja minä en siihen koskaan mene”, oli vastaus. Näin paikkakunnat ovat erilaisia. Meillä ei saataisi tuota ihmismäärää seurakunnan järjestämään tilaisuuteen Facebookin kautta. Sähköposti jo onnaa paremmin. Me vanhemmat ihmiset olemme epäluuloisia.
Kirkon ongelma ei ole se, etteivätkö ihmiset olisi nälkäisiä Jumalan sanalle ja kaipaisi yhteyttä Jumalaan, vaan se ettei kirkosta löydy tällaista. Kirkossa ei juurikaan uskovat enää saa toimia, vaan viimeisiä ryhmiä ajetaan ulos, jonka uskon olevan myös Jumalan tahto että turha penseä ulkokultainen uskonnollisuus kuolisi ja häviäisi pois.
Sillä, Jeesuksen päivinäkin ongelma olivat uskonnolliset johtajat ja kirjanoppineet, jotka eivät suorittaneet tehtävänsä vaan päinvastoin estivät Jumalan luo pääsemisen. Näin on myös Suomen kirkoissa, joissa ei saa enää saaranata pelastusta, ei mielellään puhua Jeesuksen ristinkuolemasta eikä mainita laisinkaan, että pitäisi … ööö… tehdä vähän parannusta niistä kaikista hirvittävistä synneistä, joissa ihmiset elävät tänä päivänä nettipornosta ahneuteen ja juopotteluista lastensa tappamisiin.
”Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä… Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” – Matteus 23:13,38
Mutta tänäkin päivänä Jeesus koputtaa monien yksilöiden sydämen ovelle, että jos he kuulisivat Hänen sanansa. Jos tämä kirjoitukseni nipisti sydämestä ja tulit ehkä vähän ärsyyntyneeksi, niin se on juuri Jumalan puhetta sisälläsi ja olet siunatussa tilassa – Hän kutsuu sinua antamaan elämäsi Hänelle ja kuolettamaan omat himosi ja halusi harrastuksinesi.
Ota nyt ja tänä päivänä Jeesus vastaan Herraksi elämääsi, niin Hän antaa sinulle uuden sydämen, laittaa Henkensä asumaan sisällesi ja sytyttää sinut Pyhän Hengen tuleen, niin että kaikki ihmispelko katoaa sinulta ja sinusta tulee väkevä julistaja Hänen talossaan.
”Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.” – Hesekiel 36:26-27
Unohda uskonto, unohda kirkkorakennukset ja unohda muotomenot, ja tutustu Jeesukseen!
http://ennustuksia.com/uudestisyntyminen/
Tuula kirjoitti: ”Mielestäni facebook ei koskaan korvaa inhimillistä kontaktia. Se solveltuu vain ns. small-talkiin, mutta jos pinnalinen keskustelu ja mainonta on se ainoa, mitä ihmiset kaipaavat, niin olkoon se sitten vaikka “facebook”, joka kokoaa ihmisiä “kulissien takana” heidän mielipiteidensä mukaisiksi “ryhmiksi”, joita myy markkinoijille, jotka ainoastaan etsivät tuotteidensa tai palvelujensa kohteeksi sopivia “segmenttejä”.”
Häh, mistäs nyt puhutaan? Huomioithan, että esimerkkinä olevassa päivityksessä nimenomaan ”kutsutaan osallistumaan” Facen kautta pienen välähdyksen verran tilaisuuteen, joka oikeasti on pidetty.
Se ei todellakaan korvaa ”inhimillistä kontaktia”.
Mutta 8300 loppilaista jätti joka tapauksessa osallistumatta kyseiseen tilaisuuteen. Heistä ehkä 500 lukee uutisen aiheesta ensi viikon Lopen lehdestä. Heistä toiset 500 näkevät päivityksen Facen kautta.
Keneltäkään tuo Facepäivitys ei ole mitään pois.
May kirjoitti: ””Ja minä en siihen koskaan mene”, oli vastaus. Näin paikkakunnat ovat erilaisia. Meillä ei saataisi tuota ihmismäärää seurakunnan järjestämään tilaisuuteen Facebookin kautta. Sähköposti jo onnaa paremmin. Me vanhemmat ihmiset olemme epäluuloisia.”
May, ne jotka eivät Facebookiin koske pitkällä tikullakaan, voivat lukea samasta tapahtumasta vaikkapa paikallislehdestä.
Kirkkomme käy jatkuvasti keskustelua siitä, miten tavoittaa työikäisiä aikuisia. Miksi he eivät tule tilaisuuksiimme?
Entäs, jos luopuisimme tavoitteestamme saada ihmisiä osallistumaan tilaisuuksiin? Entäs jos tavoitteemme olisikin haastaa heitä ajattelemaan ja toimimaan omassa lähiympäristössään?
”Kirkkomme käy jatkuvasti keskustelua siitä, miten tavoittaa työikäisiä aikuisia. Miksi he eivät tule tilaisuuksiimme?”
Ehkäpä siksi, että ne tilaisuudet ovat klo 15 tai klo 12 arkipäivinä? Jospa kokeiltaisi vaikkapa perjantai- tai lauantai-iltaa, jolloin moni mielellään menisi jonnekin.
Mauno, mitäs mieltä olet blogikirjoitukseni sisällöstä? Kommenttisi ei juurikaan ota siihen kantaa.