Tämä on tietenkin hengellinen vertaus eli kertomus, mutta uskon myös todellinen tapahtuma. Tätä käytetään yleensä evankeliumin kirkastamiseen. Voimme kuitenkin katsoa asiaa myös sen ajan yhteiskunnallisena ilmiönä ja mitä voisimme oppia tästä ihan itsekin. Tiedämme, että veroluettelo kertoo meille vuosittain syntyneen muutamia miljonäärejä. Jos alamme ihmetellen kyselemään miten ne miljoonat saa kootuksi mikä on se salaisuus? Useasti saamme vastauksen: Jokainen on oman onnensa seppä , tämä on mahdollista jokaiselle. Erään haastattelun aikana joku hyvin menestynyt henkilö sanoi, että me ollaan aina tehty niin kovasti töitä. On siis yksi työllä rikastunut, monilta jää kertomatta suku ja sen antamat onnen avaimet. Kun hyvin nuorena pääsee määrättyihin asioihin käsiksi ja onnistuu valitsemaan hyvän koulutuksen ja osaa käyttää taitojaan oikein.
Minä olen lapsuudesta asti kuullut seuratuvissa puhuttavan fariseuksista ja samalla myös publikaaneista, en kuitenkaan koskaan nuoruudessa kuullut oikeaa luonnehdintaa mikä publikaani oikein on? Minulle publikaani edusti äärimmäistä pahuutta, myöhemmällä iällä olen sitten saanut oikean käsityksen, mutta se tuotti tavallaan pettymyksen sehän oli ammatti jolla eli mukavasti. Alkukertomuksesta näemme, että fariseus oli elämäänsä tyytyväinen ja kiitteli Jumalaa. Publikaani sen sijaan oli raskaalla omallatunnolla siitä mitä hänen elämäänsä kuului. Jeesus puhui vain näistä kahdesta ei lainkaan muusta väestä, joita siellä myös oli.
Oikeastaan emme voi kyllin hyvin soveltaa tätä omaan aikaamme, koska nykyisin raha ei haise eikä sillä ole isänmaata Olipa mikä tahansa rikastuttanut ihmisen, niin hän on kiistatta rikas ja köyhä on edelleen köyhä. Katoaa mainen kunnia ja joskus myös rikkauskin. Nimi pitkittäin tai poikittain on tuonut monesti onnettomuuden. Sekin on nurinkurista ihmissuhteiden kannalta, että nimeä pyydetään ystävältä tai ihan lähisukulaiselta ja ystävästä mennään takuuseen ja kuitenkin riskit ovat aivan kauheat.
Mennäänpä takaisin synagogaan. Siellä oli varmaankin taviksia, jotka saivat tilaisuuden vertailla ja asettaa itselleen päämäärän. Tuohon fariseuksen asemaan , kun pääsisin, niin olisi hyvä olla . Ihailtavia esikuvia pitää aina olla. Toisaalta voi ajatella: Vaikka en ole rikas, niin en ole niin onnetonkuin rintaansa lyövä katumusharjoittelija.. Myönteisten asenteiden rinnalle tulee myös hyvin helposti kielteiset, jotka ovat kateus ja inho ja halveksunta. Jäin miettimään miten tähän tarinaan istuisi tuhlaajapoika, jolla oli kelpo suku ja varakas isä, mutta bisnes ei pyörinyt kotiinpäin. Tämä on kuitenkin hengellinen vertaus, jota järki ei oikeasti käsitä mutta ihmisen mieleen jää elämään joko ihailu tai kateus, joko sääli tai halveksunta. Vertailu tuottaa molempia.
Kyllikille onnea! Katri ja Osmo.