Facebookissa tarjotaan minulle usein peliä, jossa voitetaan uudelleen toista maailmansotaa. En ole tarttunut ilmaiseen pelitarjoukseen. Mutta mainoksen mukaan miljoona muuta ihmistä on. Mainos on otsikoitu: Feel like killing Nazis? Sen voisi vaikka suomentaa: Huvittaako tappaa natseja?
Natsismi oli ja on kammottava ideologia, joka syöksi maailman historian tuhoisimpaan sotaan ja jonka varjolla kylmäverisesti vietiin pakkotyöhön ja tapettiin miljoonia ihmisiä. Yksittäisten johtajien lisäksi hirveyksistä kantoivat päävastuun salainen poliisi Gestapo ja SS-joukot. Totuuden nimissä on muistettava, että kaikki Natsi-Saksan riveissä taistelleet eivät olleet natseja eivätkä kaikki 1933 NSDAP:tä äänestäneet halunneet sitä kehitystä, joka Saksassa alkoi Hitlerin valtaannoususta.
Peli ei vastusta natsismia. Pelin motivaationa ei ole parempi maailma ja julman diktatuurin lopettaminen. Ei ainakaan mainoksen mukaan. Pelin idea on pelaajan oman tappamishalun toteuttaminen, onneksi toki vain virtuaalitasolla. Mutta kuitenkin, mitä meistä ihmisistä kertoo se, että on koukuttavaa päästä tappamaan ihmisiä? Ja mitä se kertoo pelin tekijöistä?
Yksi osa mekanismia on tapettavien ihmisten demonisoiminen. Pelaaja ei ajattele tappavansa ihmisiä, vaan natseja. Tämä on osa mustavalkoista maailmaa. Viholliset, tässä tapauksessa natsit, ovat pahoja ja me olemme hyviä. Kuitenkin pelissä hyvä ilmentää omaa hyvyyttään tyydyttämällä omaa tappamisen haluaan. Voiko silloin enää puhua hyvistä?
Feel like killing Nazis? Ei, ihmisten tappaminen ei ole huvia.
