En ole lukenut hänen teoksiaan enkä tunne häntä sen enempää, mutta tämä ainakin on osuvasti sanottu. Sen kuitenkin tiedän, että hän oli venäläinen ortodoksi.
Meissä kaikissa on ikuisuuteen siirtyvä henki. Kuitenkin tuo Jumalan ihmiseen laittama ikuisuusosa vaientuu, kuolettuu väärien valintojen tuloksena.
5.Moos.29:
19 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.
Kirkkojen, kuten evlut ja RKK, on visusti vaiettava ja vaiennettava tästä ihmisen kahdesta mahdollisuudesta viettää ikuisuus. Eli on kaksi kansalaisuutta, mikä on valitava jo täällä ajassa. Tämä on mielestäni tämän Dostojevskin oivalluksen pihvi.
Kastettu ja uskovainen saa olla varma siitä, että hän pääsee taivaaseen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan. 1. Tim. 1:15. Ja minä (Jeesus) annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Joh. 10:28-29.
Kun Jeesus ja hänen Isänsä pitävät meistä kiinni, heidän otteensa pitää varmasti! Tämä on toivomme ja luottamuksemme perustus ja perusta.
Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti; sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan (Biblia: helvetin) syvyydestä. Ps. 86:12-13
Kun usko Jeesukseen on sinussa alkanut ja syntynyt evankeliumin ja armon sanan voimasta, olet silloin tullut hänen tykönsä ja luoksensa. Sitä, joka minun (Jeesuksen) tyköni tulee, minä en heitä ulos. Joh. 6:37. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla. Jaak. 1:18. Ks. myös 1. Piet. 1:23.
Dostojevskiin kannattaa tutustua. Uudentestamentin löytäminen oli hänelle merkittävä tapahtuma.
Reijo lainaa Moosekseksen kirjasta kohtaa, 5.Moos.30: – missä puhutaan lain täyttämisen ehdottomuudesta. Tuo lainaamasi kohta on ilman Armoa, siinä ei ole epäselvää. Vaatimus on, että rakastat Jumala ja täytät Hänen vaatimuksensa, jotka on kirjoitettu lakiin, niin saat elää. Jos et täytä, niin seuraa rangaistus ja kirous, jos lähdet seuraamaan muita Jumalia, niin edessä on hukkuminen ja kuolema. Valitse siis, se, että täytät kaiken mitä on kirjoitettu, niin saat elää, muuten et saa elää.
Tämän kohdan mukaan ihminen lähtee omilla teoillaan ansaitsemaan Jumalan suosiota, että saisi elää. Jeesus Kristus taas tulee meille Lahjan kautta, ei siinä ole enää lakia täytettäväksi (valintaa), vaan Jumala tulee sinun luoksesi ja kertoo, että syntiisi ja rikkomuksesta on anteeksi annettu. Evankeliumi on Julistus, jonka Jumala on maailmaan julistanut Kristuksessa.
Ei syntinen voi valita, kuoleman ja elämän välillä, koska hän on jo kuollut synteihinsä. Ei ole enää vapaata tahtoa, jos on rikkonut lain monin tavoin, kuten me kaikki olemme. Vain Jumalan Armo on jäljellä. Ei hukkuva voi pelastaa itseään, nostamalla itsensä tukasta ylös. Pelastus on ihmisen ulkopuolelta tuleva apu. Ihminen huutaa apua, vain, jos tietää ja tuntee Jumalan olevan olemassa. Lain täyttäminen ei siis enää hyödytä, jos on jo kerran rikkonut lain. Uskon täytyy olla, ennen kuin apua huudetaan, Evankeliumi on uskon synnyttäjä.
Jumala laittaa meidän eteen lain täyttämisen Mooseksen kautta, mutta Armo ja Totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
Seuraavassa lainaamassasi on vain lakia, jos sen täytät saat elää, jos et täytä, et saa elää.
”Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. 12 Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ’Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ 13 Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ’Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ 14 Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää. 15 Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan, 16 kun minä tänä päivänä käsken sinua rakastamaan Herraa, sinun Jumalaasi, ja vaeltamaan hänen teitänsä ja noudattamaan hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, että eläisit ja lisääntyisit ja että Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi. 17 Mutta jos sinun sydämesi kääntyy pois etkä tottele, vaan annat vietellä itsesi kumartamaan muita jumalia ja palvelemaan niitä, 18 niin minä julistan teille tänä päivänä, että te totisesti hukutte; te ette kauan elä siinä maassa, johon sinä menet Jordanin yli, ottamaan sen omaksesi. 19 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. 20 Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi, ja niin sinä saat asua siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut heille antaa.” 5.Moos.30:11-20
Jumala asetti ensimmäisten ihmisten eteen elämän ja kuoleman. Vaikka tämä ei ole evlut/katolisissa dogmeissa niin se on Raamatussa alkaen Paratiisista. Jumala myös loi ihmiseen kyvyn erottaa hyvän pahasta. Se kyky yksistään ei toiminut, vaan Jumala puhui ihmiselle profeettojen kautta, kertoen tottelemattomuuden seuraamuksen, mutta sekään ei ’toiminut’ vaan paha nousi ’taivaaseen’ asti ja seuraamus oli vain 8 ihmisen pelastuminen. Sitten sen jälkeen tuhoutui seuraamuksiin kaikki yli kaksikymmenvuotiaana Egyptistä lähteneet, ynnä muutama uskollinen, jotka eivät Luvattua maata saavuttaneet, jotka kuolivat viime metreillä, mutta saivat armon Jumalan edessä.
Koko Jumalan Seurakunnan, jota Israelin kansan piti edustaa kohtasi tuho tuon tuostakin, etenkin toisenkäskyn rikkomisesta.
Kaiken aikaa julistettiin Evankeliumia, ilo- ja pelastussanomaa, eli parannuksen saarnaa. Jeesuksen sovitusyön jälkeen julistettiin tuota jo Vanahan Testamentin Evankeliumia alkaen helluntaina Jerusalemissa v. 33, vt. Etiopian hoviherra, Pietarin julistus Korneliuksen kodissa, ja koko ajan niin, että ek-klesian lukumäära lisääntyi, kunnes se saavutti noin 10,000 uskoontullutta. Sitten alkoi kirkon vainot ja siitä on kertomus Apt. 2 jälkeen UT:n puolella. Uskovia on aina ollut vähän, muotojumalisia enemmän ja kirkkojen jäseniä yli miljardi. Eli Jerusalemin n. 10,000 uskovaa liennee uskovien, evankelisten lukumäärä Israelissa tänäänkin.
Ismo, julistuksesi on sakramentaalisen leijan lennättelyä, eli poukkoilee kaikkialle ja samalla hihkaisee kohtia Raamatusta.
Jokainen kohtaa Isän vedon tavalla tai toisella. Jo siihen voidaan suostua tai irtaantua ja korvata se pelastavalla sakramentilla, vt. evlut määritelmä kirkosta, ”… missä sakramentit oikein toimitetaan ..”
Määritelmä on oikea yhteydessään, muttei korreloidu Raamatun kanssa.
Raamatun ratkaisun keskeisin asia on ylösnousemus. Tätä koskevassa keskustelussa on hiljan sanottu, ettei ylösnousemusta päästä lähestymään historiallisten todisteiden valossa. Historiallisesti on todettavissa vain opetuslasten ehdoton vakuuttuneisuus ylösnousemuksen todellisuudesta. Ne, jotka olivat olleet lähinnä Jeesusta ja pääsiäisen tapahtumia, olivat niin vakuuttuneita, että olivat valmiit kuolemaan tämän totuuden puolesta. Tätä on järjellisesti vaikea sivuuttaa. On tapana vastustaa kristinuskoa sanomalla, että ylösnousemus on tieteellisesti mahdoton, luonnonlait kieltävät sen. Tähän kätkeytyy väärinkäsitys luonnonlakien luonteesta. Ne eivät kiellä eivätkä käske. Ne ovat mallin luonteisia yleisiä selityksiä sille, miten luonnonilmiöitten on todettu yleensä tapahtuvan kontrolloiduissa oloissa. Tapahtuminen on kuitenkin aina ensisijaista. Ei ole mielekästä väittää yhdestäkään tapahtumasta, ettei se ole voinut tapahtua. Enintään voidaan todeta, ettei se noudata luonnonlakien avulla kuvattavaa yleistä tapahtumien kaavaa. Ei ole mitään rationaalista perustetta kieltää kerran tapahtuneen ainoalaatuisen tapahtuman todellisuutta. Ylösnousemuskin voidaan kieltää vain ateismin perusolettamuksesta lähtemällä.
Kaarlo Kurki-Suonio, Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan emeritusprofessori. Etsimään ja löytämään, s. 12, Suomen Evankelisluterilainen Ylioppilas- ja Koululaislähetys, 1979.
”….olivat niin vakuuttuneita, että olivat valmiit kuolemaan tämän totuuden puolesta. Tätä on järjellisesti vaikea sivuuttaa.”
Kirkkoisä Eusebiuksen mukaan alkukristityillä helvetinpelko ylitti kuolemanpelon. Oli vähemmän tuskallista kärsiä kertakaikkisessa teloituksessa ja päästä sitten Taivaan iloihin kuin joutua helvetintulen miljardikin vuotta kestäviin tuskiin..
Anna lähdeteos, missä Eusebios sanoo näin. Eusebioksen kirkkohistoria? Pikemminkin taivastoivo ylitti kuoleman- ja helvetinpelon.
Se on juuri Eusebiuksen kirkkohistoria, missä hän sanoo juurikin Jumalanpelon ylittäneen kuolemanpelon. Ja Jumalanpelon olennainen tekijä oli tietysti pelätä Jumalan antamaa helvettirangaistusta näin yksinkertaisen arkilogiikan mukaan.
Jumalanpelko on ennenkaikkea Jumalan kunnioittamista ja arvostamista.
Se, joka uskoo Jumalan haluavan heittää hänet helvettiin tuntee Jumalan väärin, sillä Jumala tahtoo pelastaa kaikki. 1. Tim. 2:4. Sanon vielä kerran, että uskovainen saa olla varma taivaaseen pääsystä. Sitä on pelastusvarmuus. Kukaan tai mikään ei voi häntä ryöstää pois Isän ja Jeesuksen kädestä. Jumala on varmasti uskollinen lupauksissaan.
Sitä jota arvostetaan ja kunnioitetaan EI tarvitse pelätä ellei tiedossa olisi palvonnan puutteesta tai virheellisyydestä johtuvat hirvittävät rangaistukset.
Se on tietysti myös totta Raamatun mukaan, että epäusko kadottaa. Mark. 16:16. Siksi on niin valtavan ja ihmeellisen hienoa, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joh. 3:16. Tämän sanan saa jokainen heti paikalla uskoa ja omistaa!
Ihmisen parhaisiinkin suunnitelmiin vaaditaan innostusta. Robert Burns (1759-1796)
Blogisi sisältö oli ”kansalaisuus” ikuisuudessa. Uskon, ettei sinun tarvi lainata ketään, koska Raamatussa on sen alkulehdiltä lähtien täsmennetty ikuinen yhteys Jumalan kanssa.
Mielestäni voisit aivan hyvin tiivistää kaikki lainauksesi johonkin Raamatun kohtaan, missä selviää ihmisen suostumus tulla pelastetuksi. Jumala ei pelasta ketään väkisin tai ao. tietämättä. Kaste ei pelasta eikä kadota. Jo taivaallista, tulevien aikojen hyvää maistanutkin voi ja saa hyljätä iankaikkisuus-kansalaisuutensa.
Minähän olen täällä kehottanut ihmisiä uskomaan Jeesukseen ja Hänen valmistamaan valmiiseen ja täydelliseen pelastukseen. Esim. 1. Tim. 1:15 ja Joh. 6:37 ovat olleet jo täällä esillä.
Tuohon edelliseen on syytä lisätä pointti seuraavaan kohtaan:
”Jo taivaallista, tulevien aikojen hyvää maistanutkin voi ja saa hyljätä iankaikkisuus-kansalaisuutensa.”
Ihminen on täysin kykenevä ja jopa valtuutettu päättämään ikuisuuskansalaisuutensa, tulemalla uskoon tai hylkäämällä tarjottu lahja.
Mika,
kyllä sitten olet osuutesi tehnyt, eli olet varottanut tuhoutumisesta.
Kasteen armoon viittaus tai sen alle kehotus palata ei ole Raamatun juttu. Kaikenlaisia ’piuhotuksia’ kyllä kehitellään, jotka ovat yleensä asian vierestä puhumista, ’leijan lennettelyä’.
Reijo, näen tässä sellaisen ongelman, että ikään kuin ihmisen pelastuksen asiassa Jumalakin on avuton, ellei ihminen tee tietynlaista ratkaisua. Eihän se näin voi olla. Joku on sanonut, että pelastuksen asia on ratkaistu jo Golgatalla. Siihen saa jokainen turvata ja luottaa. Uskoontulosta voi myös puhua Jeesuksen armon kirkastumisena eli nyt minä käsitän ja uskon Jeesuksen kuolleen minunkin puolestani ja sovittaneen minutkin Jumalan kanssa.
Mika,
En ole koskaan edes vihjaissut, ettei pelastus olisi jo valmis ja etteikö koko ihmiskunnan synnit olisi sovitettu. Ohitat oleellisen, minkä mm.minä mainitse tuontuostakin:
Jumala ei pelasta ketään väkisin tai ao. tietämättä. Muunmuassa siksi me olemme Jumalan työtovereita, siis uskovat, jotka yleensä uskoontultuaan pyytävät tulla kastetuksi. Eli ei enempää eikä vähempää kuin mikä oli Pietarin vastaus niille, jotka tunsivat Isän vedon, Jeesksen pelastettavaksi, vt. Apy. 2:37, ”Mitä meidän pitää tekemän?”.
Tämän jälkeen Pietari vastaa: ”Tehkää parannus, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen, syntienne anteeksi saamiseksi … ”
Ei ole mitään, jos ei ole Jeesusta, Jumalaa joka Pyhässä Hengessä siirtyy ihmiseen asumaan, eli pelastuu. Sitten kastetaan. Pelastus on valmis, eikä siihen ole mitään lisättävää. Sen vastaanottamisesta on vain kysymys. enjälkeen uskoontullut ei enää toimi omassa voimassa, vaan antautuu Voiman vietäväksi.
Toistan tätä useinkin, kun kasteen pelastavaa voimaa väitetään vanhurskauttavaksi. Kukaan ei ole siihen mitään sanonut, ymmärtämättömyyttään tai haluttomuuttaan. Ei tarvi copypaistaa Raamattua vastaukseksi, jos ei se uskossa avaudu.
Mika,
vt. 07.02.2021 18:52
”.. ikään kuin ihmisen pelastuksen asiassa Jumalakin on avuton, ellei ihminen tee tietynlaista ratkaisua.”
En edellytä mitään ylivoimaista tarkkuutta, vaikka haluan huomauttaa vielä, etten ole koskaan maininnut tai antanut ymmärtää, että olisi jokin ’tietynlainen ratkaisu’, mikä löytyisi Raamatusta. Ratkaisu on asia, mikä ei silmään näy, eli se on näkymätön, päinvastoin kuin pelastava kaste (lapsikaste, yleensä).
”Jumalan avuttomuus” on Jumalan viitoittamaa Tietä loukkaava, samoinkuin samaa Tahoa loukkaa Jeesuksen asettama runko rukoukseksi, ”äläkä saata, salli meidän joutua kiusaukseen”.
Koska korrelaatio näiden kahden esimerkin välillä ei välttämättä aukea, niin selitän:
Jos sivuutetaan Jumalan luoma ihmisen olemus, status, mikä on vapaa tahto, vapaus valita hyvän ja pahan välillä,voidaan puhua Jumalan ’avuttomuudesta’.
Myös Isämeidän rukouksen kohta, koskien kiusauksiin joutumisen sallimisesta on uskovan ihmisen tietoisuus omasta vapaasta tahdosta, joka vapaus on mm. Paavalin taholta mainittu. Ihminen voi palvella Jumalaa vain niin tahtoen, mitä tahtoa Jumala ei ’avuttomuuttaan’ voi ihmiseen tunkea. Ei ole kysymys tekemisestä, vaan suostumisesta, mikä on jokapäiväistä Jeesuksen seuraamista.
En ole lukenut hänen teoksiaan enkä tunne häntä sen enempää, mutta tämä ainakin on osuvasti sanottu. Sen kuitenkin tiedän, että hän oli venäläinen ortodoksi.
Voisit aloittaa lukemalla ensin vaikka Dostojevskin Suur-inkvisiittorin.
http://mikkol-miettii.blogspot.com/2010/04/suur-inkvisiittori.html
Katsoin vähän Wikipediasta tietoja hänestä ja hänen elämästään.
Saarna, jota tämä maailma eniten tarvitsee, kulkee niiden kengissä, jotka vaeltavat Jeesuksen Kristuksen seurassa. Tuntematon
Meissä kaikissa on ikuisuuteen siirtyvä henki. Kuitenkin tuo Jumalan ihmiseen laittama ikuisuusosa vaientuu, kuolettuu väärien valintojen tuloksena.
5.Moos.29:
19 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.
Kirkkojen, kuten evlut ja RKK, on visusti vaiettava ja vaiennettava tästä ihmisen kahdesta mahdollisuudesta viettää ikuisuus. Eli on kaksi kansalaisuutta, mikä on valitava jo täällä ajassa. Tämä on mielestäni tämän Dostojevskin oivalluksen pihvi.
Kastettu ja uskovainen saa olla varma siitä, että hän pääsee taivaaseen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan. 1. Tim. 1:15. Ja minä (Jeesus) annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Joh. 10:28-29.
Kun Jeesus ja hänen Isänsä pitävät meistä kiinni, heidän otteensa pitää varmasti! Tämä on toivomme ja luottamuksemme perustus ja perusta.
Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti; sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan (Biblia: helvetin) syvyydestä. Ps. 86:12-13
Kun usko Jeesukseen on sinussa alkanut ja syntynyt evankeliumin ja armon sanan voimasta, olet silloin tullut hänen tykönsä ja luoksensa. Sitä, joka minun (Jeesuksen) tyköni tulee, minä en heitä ulos. Joh. 6:37. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla. Jaak. 1:18. Ks. myös 1. Piet. 1:23.
Dostojevskiin kannattaa tutustua. Uudentestamentin löytäminen oli hänelle merkittävä tapahtuma.
Reijo lainaa Moosekseksen kirjasta kohtaa, 5.Moos.30: – missä puhutaan lain täyttämisen ehdottomuudesta. Tuo lainaamasi kohta on ilman Armoa, siinä ei ole epäselvää. Vaatimus on, että rakastat Jumala ja täytät Hänen vaatimuksensa, jotka on kirjoitettu lakiin, niin saat elää. Jos et täytä, niin seuraa rangaistus ja kirous, jos lähdet seuraamaan muita Jumalia, niin edessä on hukkuminen ja kuolema. Valitse siis, se, että täytät kaiken mitä on kirjoitettu, niin saat elää, muuten et saa elää.
Tämän kohdan mukaan ihminen lähtee omilla teoillaan ansaitsemaan Jumalan suosiota, että saisi elää. Jeesus Kristus taas tulee meille Lahjan kautta, ei siinä ole enää lakia täytettäväksi (valintaa), vaan Jumala tulee sinun luoksesi ja kertoo, että syntiisi ja rikkomuksesta on anteeksi annettu. Evankeliumi on Julistus, jonka Jumala on maailmaan julistanut Kristuksessa.
Ei syntinen voi valita, kuoleman ja elämän välillä, koska hän on jo kuollut synteihinsä. Ei ole enää vapaata tahtoa, jos on rikkonut lain monin tavoin, kuten me kaikki olemme. Vain Jumalan Armo on jäljellä. Ei hukkuva voi pelastaa itseään, nostamalla itsensä tukasta ylös. Pelastus on ihmisen ulkopuolelta tuleva apu. Ihminen huutaa apua, vain, jos tietää ja tuntee Jumalan olevan olemassa. Lain täyttäminen ei siis enää hyödytä, jos on jo kerran rikkonut lain. Uskon täytyy olla, ennen kuin apua huudetaan, Evankeliumi on uskon synnyttäjä.
Jumala laittaa meidän eteen lain täyttämisen Mooseksen kautta, mutta Armo ja Totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
Seuraavassa lainaamassasi on vain lakia, jos sen täytät saat elää, jos et täytä, et saa elää.
”Sillä tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. 12 Se ei ole taivaassa, eikä sinun tarvitse sanoa: ’Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ 13 Se ei ole meren takana, eikä sinun tarvitse sanoa: ’Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme?’ 14 Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää. 15 Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan, 16 kun minä tänä päivänä käsken sinua rakastamaan Herraa, sinun Jumalaasi, ja vaeltamaan hänen teitänsä ja noudattamaan hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, että eläisit ja lisääntyisit ja että Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi. 17 Mutta jos sinun sydämesi kääntyy pois etkä tottele, vaan annat vietellä itsesi kumartamaan muita jumalia ja palvelemaan niitä, 18 niin minä julistan teille tänä päivänä, että te totisesti hukutte; te ette kauan elä siinä maassa, johon sinä menet Jordanin yli, ottamaan sen omaksesi. 19 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. 20 Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi, ja niin sinä saat asua siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut heille antaa.” 5.Moos.30:11-20
Ismo,
Jumala asetti ensimmäisten ihmisten eteen elämän ja kuoleman. Vaikka tämä ei ole evlut/katolisissa dogmeissa niin se on Raamatussa alkaen Paratiisista. Jumala myös loi ihmiseen kyvyn erottaa hyvän pahasta. Se kyky yksistään ei toiminut, vaan Jumala puhui ihmiselle profeettojen kautta, kertoen tottelemattomuuden seuraamuksen, mutta sekään ei ’toiminut’ vaan paha nousi ’taivaaseen’ asti ja seuraamus oli vain 8 ihmisen pelastuminen. Sitten sen jälkeen tuhoutui seuraamuksiin kaikki yli kaksikymmenvuotiaana Egyptistä lähteneet, ynnä muutama uskollinen, jotka eivät Luvattua maata saavuttaneet, jotka kuolivat viime metreillä, mutta saivat armon Jumalan edessä.
Koko Jumalan Seurakunnan, jota Israelin kansan piti edustaa kohtasi tuho tuon tuostakin, etenkin toisenkäskyn rikkomisesta.
Kaiken aikaa julistettiin Evankeliumia, ilo- ja pelastussanomaa, eli parannuksen saarnaa. Jeesuksen sovitusyön jälkeen julistettiin tuota jo Vanahan Testamentin Evankeliumia alkaen helluntaina Jerusalemissa v. 33, vt. Etiopian hoviherra, Pietarin julistus Korneliuksen kodissa, ja koko ajan niin, että ek-klesian lukumäära lisääntyi, kunnes se saavutti noin 10,000 uskoontullutta. Sitten alkoi kirkon vainot ja siitä on kertomus Apt. 2 jälkeen UT:n puolella. Uskovia on aina ollut vähän, muotojumalisia enemmän ja kirkkojen jäseniä yli miljardi. Eli Jerusalemin n. 10,000 uskovaa liennee uskovien, evankelisten lukumäärä Israelissa tänäänkin.
Ismo, julistuksesi on sakramentaalisen leijan lennättelyä, eli poukkoilee kaikkialle ja samalla hihkaisee kohtia Raamatusta.
Jokainen kohtaa Isän vedon tavalla tai toisella. Jo siihen voidaan suostua tai irtaantua ja korvata se pelastavalla sakramentilla, vt. evlut määritelmä kirkosta, ”… missä sakramentit oikein toimitetaan ..”
Määritelmä on oikea yhteydessään, muttei korreloidu Raamatun kanssa.
Raamatun ratkaisun keskeisin asia on ylösnousemus. Tätä koskevassa keskustelussa on hiljan sanottu, ettei ylösnousemusta päästä lähestymään historiallisten todisteiden valossa. Historiallisesti on todettavissa vain opetuslasten ehdoton vakuuttuneisuus ylösnousemuksen todellisuudesta. Ne, jotka olivat olleet lähinnä Jeesusta ja pääsiäisen tapahtumia, olivat niin vakuuttuneita, että olivat valmiit kuolemaan tämän totuuden puolesta. Tätä on järjellisesti vaikea sivuuttaa. On tapana vastustaa kristinuskoa sanomalla, että ylösnousemus on tieteellisesti mahdoton, luonnonlait kieltävät sen. Tähän kätkeytyy väärinkäsitys luonnonlakien luonteesta. Ne eivät kiellä eivätkä käske. Ne ovat mallin luonteisia yleisiä selityksiä sille, miten luonnonilmiöitten on todettu yleensä tapahtuvan kontrolloiduissa oloissa. Tapahtuminen on kuitenkin aina ensisijaista. Ei ole mielekästä väittää yhdestäkään tapahtumasta, ettei se ole voinut tapahtua. Enintään voidaan todeta, ettei se noudata luonnonlakien avulla kuvattavaa yleistä tapahtumien kaavaa. Ei ole mitään rationaalista perustetta kieltää kerran tapahtuneen ainoalaatuisen tapahtuman todellisuutta. Ylösnousemuskin voidaan kieltää vain ateismin perusolettamuksesta lähtemällä.
Kaarlo Kurki-Suonio, Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan emeritusprofessori. Etsimään ja löytämään, s. 12, Suomen Evankelisluterilainen Ylioppilas- ja Koululaislähetys, 1979.
”….olivat niin vakuuttuneita, että olivat valmiit kuolemaan tämän totuuden puolesta. Tätä on järjellisesti vaikea sivuuttaa.”
Kirkkoisä Eusebiuksen mukaan alkukristityillä helvetinpelko ylitti kuolemanpelon. Oli vähemmän tuskallista kärsiä kertakaikkisessa teloituksessa ja päästä sitten Taivaan iloihin kuin joutua helvetintulen miljardikin vuotta kestäviin tuskiin..
Anna lähdeteos, missä Eusebios sanoo näin. Eusebioksen kirkkohistoria? Pikemminkin taivastoivo ylitti kuoleman- ja helvetinpelon.
Se on juuri Eusebiuksen kirkkohistoria, missä hän sanoo juurikin Jumalanpelon ylittäneen kuolemanpelon. Ja Jumalanpelon olennainen tekijä oli tietysti pelätä Jumalan antamaa helvettirangaistusta näin yksinkertaisen arkilogiikan mukaan.
Jumalanpelko on ennenkaikkea Jumalan kunnioittamista ja arvostamista.
Se, joka uskoo Jumalan haluavan heittää hänet helvettiin tuntee Jumalan väärin, sillä Jumala tahtoo pelastaa kaikki. 1. Tim. 2:4. Sanon vielä kerran, että uskovainen saa olla varma taivaaseen pääsystä. Sitä on pelastusvarmuus. Kukaan tai mikään ei voi häntä ryöstää pois Isän ja Jeesuksen kädestä. Jumala on varmasti uskollinen lupauksissaan.
Sitä jota arvostetaan ja kunnioitetaan EI tarvitse pelätä ellei tiedossa olisi palvonnan puutteesta tai virheellisyydestä johtuvat hirvittävät rangaistukset.
Se on tietysti myös totta Raamatun mukaan, että epäusko kadottaa. Mark. 16:16. Siksi on niin valtavan ja ihmeellisen hienoa, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joh. 3:16. Tämän sanan saa jokainen heti paikalla uskoa ja omistaa!
Ihmisen parhaisiinkin suunnitelmiin vaaditaan innostusta. Robert Burns (1759-1796)
JOHANNEKSEN ILMESTYS 22:21
Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.
REVELATION 22:21
The grace of our Lord Jesus Christ be with you all. Amen.
Nämä ovat Raamatun viimeiset sanat. These are the last words of the Bible.
Mika R.,
Blogisi sisältö oli ”kansalaisuus” ikuisuudessa. Uskon, ettei sinun tarvi lainata ketään, koska Raamatussa on sen alkulehdiltä lähtien täsmennetty ikuinen yhteys Jumalan kanssa.
Mielestäni voisit aivan hyvin tiivistää kaikki lainauksesi johonkin Raamatun kohtaan, missä selviää ihmisen suostumus tulla pelastetuksi. Jumala ei pelasta ketään väkisin tai ao. tietämättä. Kaste ei pelasta eikä kadota. Jo taivaallista, tulevien aikojen hyvää maistanutkin voi ja saa hyljätä iankaikkisuus-kansalaisuutensa.
Minähän olen täällä kehottanut ihmisiä uskomaan Jeesukseen ja Hänen valmistamaan valmiiseen ja täydelliseen pelastukseen. Esim. 1. Tim. 1:15 ja Joh. 6:37 ovat olleet jo täällä esillä.
Tuohon edelliseen on syytä lisätä pointti seuraavaan kohtaan:
”Jo taivaallista, tulevien aikojen hyvää maistanutkin voi ja saa hyljätä iankaikkisuus-kansalaisuutensa.”
Ihminen on täysin kykenevä ja jopa valtuutettu päättämään ikuisuuskansalaisuutensa, tulemalla uskoon tai hylkäämällä tarjottu lahja.
Mika,
kyllä sitten olet osuutesi tehnyt, eli olet varottanut tuhoutumisesta.
Kasteen armoon viittaus tai sen alle kehotus palata ei ole Raamatun juttu. Kaikenlaisia ’piuhotuksia’ kyllä kehitellään, jotka ovat yleensä asian vierestä puhumista, ’leijan lennettelyä’.
Reijo, näen tässä sellaisen ongelman, että ikään kuin ihmisen pelastuksen asiassa Jumalakin on avuton, ellei ihminen tee tietynlaista ratkaisua. Eihän se näin voi olla. Joku on sanonut, että pelastuksen asia on ratkaistu jo Golgatalla. Siihen saa jokainen turvata ja luottaa. Uskoontulosta voi myös puhua Jeesuksen armon kirkastumisena eli nyt minä käsitän ja uskon Jeesuksen kuolleen minunkin puolestani ja sovittaneen minutkin Jumalan kanssa.
Mika,
En ole koskaan edes vihjaissut, ettei pelastus olisi jo valmis ja etteikö koko ihmiskunnan synnit olisi sovitettu. Ohitat oleellisen, minkä mm.minä mainitse tuontuostakin:
Jumala ei pelasta ketään väkisin tai ao. tietämättä. Muunmuassa siksi me olemme Jumalan työtovereita, siis uskovat, jotka yleensä uskoontultuaan pyytävät tulla kastetuksi. Eli ei enempää eikä vähempää kuin mikä oli Pietarin vastaus niille, jotka tunsivat Isän vedon, Jeesksen pelastettavaksi, vt. Apy. 2:37, ”Mitä meidän pitää tekemän?”.
Tämän jälkeen Pietari vastaa: ”Tehkää parannus, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen, syntienne anteeksi saamiseksi … ”
Ei ole mitään, jos ei ole Jeesusta, Jumalaa joka Pyhässä Hengessä siirtyy ihmiseen asumaan, eli pelastuu. Sitten kastetaan. Pelastus on valmis, eikä siihen ole mitään lisättävää. Sen vastaanottamisesta on vain kysymys. enjälkeen uskoontullut ei enää toimi omassa voimassa, vaan antautuu Voiman vietäväksi.
Toistan tätä useinkin, kun kasteen pelastavaa voimaa väitetään vanhurskauttavaksi. Kukaan ei ole siihen mitään sanonut, ymmärtämättömyyttään tai haluttomuuttaan. Ei tarvi copypaistaa Raamattua vastaukseksi, jos ei se uskossa avaudu.
Mika,
vt. 07.02.2021 18:52
”.. ikään kuin ihmisen pelastuksen asiassa Jumalakin on avuton, ellei ihminen tee tietynlaista ratkaisua.”
En edellytä mitään ylivoimaista tarkkuutta, vaikka haluan huomauttaa vielä, etten ole koskaan maininnut tai antanut ymmärtää, että olisi jokin ’tietynlainen ratkaisu’, mikä löytyisi Raamatusta. Ratkaisu on asia, mikä ei silmään näy, eli se on näkymätön, päinvastoin kuin pelastava kaste (lapsikaste, yleensä).
”Jumalan avuttomuus” on Jumalan viitoittamaa Tietä loukkaava, samoinkuin samaa Tahoa loukkaa Jeesuksen asettama runko rukoukseksi, ”äläkä saata, salli meidän joutua kiusaukseen”.
Koska korrelaatio näiden kahden esimerkin välillä ei välttämättä aukea, niin selitän:
Jos sivuutetaan Jumalan luoma ihmisen olemus, status, mikä on vapaa tahto, vapaus valita hyvän ja pahan välillä,voidaan puhua Jumalan ’avuttomuudesta’.
Myös Isämeidän rukouksen kohta, koskien kiusauksiin joutumisen sallimisesta on uskovan ihmisen tietoisuus omasta vapaasta tahdosta, joka vapaus on mm. Paavalin taholta mainittu. Ihminen voi palvella Jumalaa vain niin tahtoen, mitä tahtoa Jumala ei ’avuttomuuttaan’ voi ihmiseen tunkea. Ei ole kysymys tekemisestä, vaan suostumisesta, mikä on jokapäiväistä Jeesuksen seuraamista.