Fundamentalistisesti virittäytynyt uskonnollinen maailmankuva sisältää oletuksen, että on vain yksi oikea tapa elää ja uskoa. Tämän ”Raamattuun perustuvan” elämäntavan uskotaan tuottavan ihmiselle onnellisuutta. Monet tämän sortin uskovat ja uskonnolliset näkemykset osaavat myös kertoa, että muunlaiset elämäntavat eivät tuota onnellisuutta. Ainakaan sellaista Aitoa Onnellisuutta™.
Mutta miten perusteltua tällainen näkemys on? Jotta näkemys olisi uskottava, tarkoittaisi se sitä, että on todella olemassa jokin tietty elämäntapa, joka sopisi kaikille ja joka voisi antaa kaikille onnellisuutta.
Mutta kun sellaista ei ole olemassa. Mitään muottia, johon voisimme työntää kaikki ja lyödä päälle onnellinen -leiman, ei ole olemassa. Sen sijaan voimme hyvällä perusteella todeta, että jos tällaista muottia yrittää sovittaa kaikille, seuraa siitä väistämättä onnettomuutta ja laajamittaista vahinkoa.
Yksi käytännön esimerkki ajattelumallista tulee Jehovan todistajien lokakuussa valtakunnansaleilla tutkittavasta Vartiotornista, joka käsittelee mm. onnellisuutta. Se maalailee kolme askelta onnellisuuteen, jotka ovat ”hengellinen ruoka”, ”Jehovan periaatteiden mukaan eläminen” ja ”Jehovan palvonnan pitäminen elämässä ykkössijalla”.
Itsekin yritin joskus saada raavittua näistä jotain onnellisuutta kasaan, mutta ainoa mitä niistä seurasi oli vahvistuva tunne siitä, että juuri näillä askeleilla ei ole oman onnellisuuteni kanssa mitään tekemistä. Paitsi korkeintaan päinvastaisessa merkityksessä. Minä mitään hengellistä ruokaa tarvinnut yhtään mihinkään tai Jehovan periaatteita tai Jehovan palvontaa. Ne eivät antaneet elämään yhtään mitään. Paitsi aivan turhaa syyllisyyttä ja kroonista riittämättömyyden tunnetta. Niistä on aika haasteellista kairata onnellisuutta.
Fundamentalistisen uskonnollisuuden kantava ongelma onkin, ettei se ymmärrä ihmisyydestä yhtään mitään. Se ei tunnista ihmisyyden muotoja ja yksilöllisyyttä. Kaikki tieteellinen tieto, joka kertoo ihmisten yksilöllisistä tarpeista ja ihmisyyden ilmiöiden (kuten seksuaalisuuden muotojen) syistä kielletään vain koska ne eivät myötäile tunkkaista fundamentalistista maailmankuvaa.
Fundamentalistinen uskonnollisuus voi sopia joillekin ja se voi tuottaa jopa onnellisuutta, mutta vain hyvin pienelle osalle väestöstä. Meille lopuille sellaisella elämäntavalla ei ole annettavanaan mitään positiivista.
Ja juuri siitä syystä fundamentalisteja on rajoitetusti. Ja monia fundamentalistisesti virittyneitä uskontoja leimaa korkea kontrolli ja kuri. Koska jos se todella antaisi onnellisuutta, miksi sen ylläpitämiseen tarvittaisiin kontrollia ja kuria, ja miksi kukaan olisi muuta kuin fundamentalisti?
Antero Syrjänen on jumittanut tuohon paljon lyömäaseenakin käytettyyn sanaan ”fundamentalismi.” Varhainen kristikunta, vaikka se puhui siitä, että jokainen sana ja kirjain oli Pyhän Hengen inspiroima ei käsittänyt asiaa siten, että Raamattu ei olisi ollut myös inhimillinen. Mikä siinä on ollennaista on se, että jumalalllinen ja inhimillinen eivät ole toistensa vastakohtia. Täysin inhimillisenä Raamattu on samalla kokonaan jumalallinen. Kysymys on paradoksista. Asia on verrattavissa Kristuksen salaisuuteen (joka ei aukene järjelle, vaan lahjaksi saadulle uskolle) Uskon intuitio pitää Häntä yhtäaikaa täytenä ja todellisena Jumalana sekä täytenä ja todellisena ihmisenä. Samoin Raamattukin on yhtäaikaa `inhimillinen ja jumalallinen, sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta.`Raamattu on siten kokonaan Jumalan pyhää sanaa, toisin sanoen ilmoitusta, mutta kokonaan myös ihmisten kirjoittama. Asia valkenee myös esimerkillä. Kun Herra oli antanut Moosekselle kymmenen käskyä ja muita lakeja, Mooses – kirjoitti muistiin kaikki Herran antamat määräykset”. ( 2Mo24:4). Tosin epäilystä herättää se, oliko Mooseksen rintataskussa kynää!
”Varhainen kristikunta, vaikka se puhui siitä, että jokainen sana ja kirjain oli Pyhän Hengen inspiroima ei käsittänyt asiaa siten, että Raamattu ei olisi ollut myös inhimillinen.” Meillä ei ole harmainta aavistusta siitä, mitä varhainen kristikunta Raamatusta puhui.
Etsivä löytää.
”Etsivä löytää.” Kun ei löydä etsimälläkään, sepittää. Varhainen kristikunta käsitti jo ensimmäisenä helluntaina tuhansia kristittyjä. Heidän keskusteluistaan ei ole säilynyt mitään.
Kosti: ”Antero Syrjänen on jumittanut tuohon paljon lyömäaseenakin käytettyyn sanaan ”fundamentalismi.””
Fundamentalistinen uskonnollisuus pitää sisällään hyvin monimuotoisia epäterveitä ilmiöitä, ja kyllä, pidän sellaisen vahingollisen ajattelumallin säännöllistä käsittelyä tarpeellisena.
Niin ei siinä mitään Antero. On hyvä, että käsittelet itseäsi askarruttavia kysymyksiä ja herätät keskustelua. Tuo edellinen kommentti on fundamentum siihen, miten Raamattu minulle aukenee.
Niin, piispat ovat kaiketi ”sepittäneet” 12 teesiä Raamatusta 1972.
”1 Ilmoituksesta
Raamattu on kokonaan Jumalan pyhää sanaa eli ilmoitusta, mutta kokonaan myös ihmisten kirjoittama. Raamatun jumalallista alkuperää ja inhimillistä muotoa ei voi eikä tarvitse erottaa toisistaan.
Raamatun terminä ’ilmoitus’ (Raamatun kreikaksi ’apokalypsis’ eli ’verhotun paljastaminen’) tarkoittaa sitä Jumalan pelastavaa toimintaa, yhteydenottoa ihmisiin, tekoja ja niiden sanallista tulkintaa, mikä on tapahtunut hänen valitsemiensa palvelijoiden välityksellä. Tällaisena ’ilmoitus’ on aina Jumalan teko eikä vain ’tiedonanto’. ”Sillä Herra, Herra, ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille” (Aamos 3:7). Jumalan pelastavaa tekoa tarkoitti myös apostoli Paavali sanoessaan julistamastaan evankeliumista, että Jeesus Kristus oli sen hänelle ilmoittanut (Gal 1:12). Historiallisesti saivat Vanhan Testamentin kirjat alkunsa niistä ’Herran sanoista’, jotka ’tulivat’ profeetoille. Samoin Uuden Testamentin kirjat syntyhistorialtaan perustuvat viime kädessä silminnäkijäin todistukseen ”meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista” (Luuk 1:1). Raamatullisen ilmoituskäsitteen kiteytti lopullisesti Raamatun viimeisen kirjan otsikko. Se minkä Jumala antoi Johannekselle tiedoksi oli ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys” (Ilm 1:1).
2 Innoituksesta eli inspiraatiosta
Raamattu itse viittaa Pyhän Hengen vaikutukseen selittäessään kirjojensa synnyn. ”Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2 Piet 1:21). ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on hyödyllinen opetukseksi (2 Tim 3:16). Uuden Testamentin mukaan ’Hengen ilmoitus’ (1 Kor 12:7) edellyttää ihmisen koko persoonallisuuden, myös hänen ymmärryksensä osallistumista ilmoitustapahtumaan (1 Kor 14:15, 20).
Raamattu ei tunne sellaista mekaanista ja kirjaimellista innoitusta, että Pyhä Henki olisi sanellut sana sanalta tai jopa kirjain kirjaimelta tekstin Raamatun kirjojen kirjoittajille, jotka olisivat olleet tahdottomia ja tiedottomia ’kyniä’. Sen sijaan on todettava, että Pyhä Henki on johtanut koko sitä useinkin pitkää tapahtumasarjaa, jonka Raamatun kirjat ovat ennen julkaisemistaan läpikäyneet. Erityistä painoa on pantava sille, että kirjoihin merkitsemistä ja kirjoittamista on edeltänyt suullinen julistus. Kun tutkimus on sekä Vanhan että Uuden Testamentin osalta tähdentänyt suullisen tradition merkitystä Raamatun kirjojen syntymiseen vaikuttaneena tekijänä, se on auttanut ymmärtämään Raamatun mainintoja Pyhän Hengen vaikuttamasta puhumisesta. Niinpä evankeliumit olivat jo ennen kirjoittamista osina olemassa alkukristillisten seurakuntien julistuksessa ja opetuksessa, niiden koko elämässä.”
”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on hyödyllinen opetukseksi.” Tämähän ei tarkoita, että jokainen kirjoitus olisi syntynyt Hengen vaikutuksesta. Se ei tarkoita sitäkään, että vain ne kirjoitukset, jotka ovat syntyneet Hengen vaikutuksesta, olisivat hyödyllisiä.
Olipa hieno oivallus. Kiitos, Martti.
Totta. Hyödyllinen opetus on mm. Assyrian kuningas Sanheribin omasta mielestään looginen päättely jumalista. ”Ilmoittakaa Hiskialle, että suurkuningas, Assyrian kuningas, sanoo näin: Mihin oikein luotat, kun luulet yhä olevasi turvassa? Luuletko, että sodassa pelkät puheet riittävät taitoa ja voimaa vastaan? ”Ei teidän Jumalanne pelasta teitä minun käsistäni.” Niinkuin muiden maiden kansain jumalat eivät ole pelastaneet kansojansa minun käsistäni, niin ei Hiskiankaan Jumala ole pelastava kansaansa minun käsistäni.”
”Niin Herran enkeli lähti yöllä liikkeelle ja löi assyrialaisten leirissä kuoliaaksi satakahdeksankymmentäviisituhatta miestä. Kun eloon jääneet heräsivät aamulla, kaikkialla lojui ruumiita.” Sanheribin logiikka ei ottanut huomioon sitä, että hänen kannaltaan mikään ei todista, että menneisyydessä vallinnut tila toistuisi välttämättä loputtomasti tulevaisuudessa. ”Lopulta hänet kaatoivat miekalla ne, jotka olivat lähteneet hänen omasta ruumiistaan.” Hyödyllinen opetus, ilman muuta sekä Jumalasta, enkeleistä ja Sanheribin epäuskosta.
10 pistettä Anterolle tästä keskustelua herättävästä aiheesta. On hienoa, kun olemme saaneet Anteron virittämään keskusteluja kaikkein keskeisimmistä elämää ja jumalisuutta koskevista kysymyksistä.
Ahtaasta maailmankuvasta ja ”sokeasta” raamatun tai muun tekstin lukemisesta ja/tai ymmärtämisestä on kieltämättä oltava huolissaan. On totta, että erinäisissä kristillisissä piireissä on ollut taipumusta liian yksioikoiseen tulkintaan. Siinä mielessä ”fundamentalismi” ei ole hyväksi. Kuitenkin monesti ”fundamentalismi” ymmärretään ns. fundamentteihin luottamiseksi, jolla ei tarkoiteta em. ”sokeaa fundamentalismia”. Ateismikin voi olla (ja on historiassa ollutkin) ahdasta, siitäkin on voinut tulla ”fundamentalistisia” suuntauksia.
Olen lukenut professoreiden kirjoja, joissa ns. klassinen Raamatun tulkinta luokitellaan ”fundamentalistiseksi”, vaikka olisi esitetty hyviä ja perusteltuva argumentteja (jopa tieteeseen perustuvia) monille asioille, mm. evankeliumien ajoitukselle.
Harmillisen usein ”fundamentalismi” on käytössä (tyhmäksi) leimaavana käsitteenä ”heitettynä”. Huonoja argumentteja olen tavannut sekä ”fundamentalistien” että ”edistyksellisten” taholta.
Älykkyyden ja onnellisuuden suhde on hyvin moninainen. Älykkyys ei useinkaan takaa onnellisuutta. EIkä älykkyys takaa aina viisauttakaan
Uskonnollisuus ja uskonnottumuus suhteessa onnellisuuteen lienee myös hyvn monitahoinen kysymys. Oleellisempaa lienee merkityksellisyyden kokemus. Samoin on vapauden ja rajallisuuden suhteen. Ihminen saattaa olla onnellisempi kokiessaan selkeät rajat kuin ollessaan liian väljissä rajoissa. Rajat voivat olla tietysti hyvät tai huonot. (Joudumme jälleen kohtaamaan käsitteet hyvä/huono (tai hyvyys/pahuus ja kysymyksen niiden lähteestä.) Onnellisuus ei ole hyvyyden synonyymi. Mm. Markku Ojanen on kirjoittanut ja pohtinut paljonkin onnellisuuden taustoja, eivätkä ne ole yksioikoisia.
.
Monin osin saattavat niin funkut kuin liberaalit olla tulkinnoissaan väärässä sillä usein molemmat hylkäävät ne tulkinta-avaimet, joita heprealaiset nerot eli kabbalistit Tanachia varten heille ojentavat, ja molempia jo Jeesus moittii juuri ’gnosiksen avaimen’ kätkemisestä.
Voisiko Seppo olla mahdollista, että tuota ´gnosiksen avaimen`(reikää) voitaisiin kuvata sanalla fides? Tai johtaisiko tuo reikä kenties yliluonnolliseen merkityksessä – Yliluonnollinen sota?
Kosti se taas yrittää hämätä Jeesuksen selvät sanat , Jeesus puhuu ’gnosiksen avaimesta’ eikä reiästä. Ehkä nuo reikä-kuvat somistavat hieman liikaa Kostin mielenmaisemaa?
Todellisuudessa sanaparissa ’gnosiksen avain’ kreikkalaisen avain sanan kleis κλεις
lukuarvo 273 on itsessään avain, sillä saman lukuarvon saa mm. sana gimatria. Gimatrian eli gematrian käyttö avaa siis gnosikseen eli tietoon johtavia Raamatun lukittuja ovia. Niitä joihin myös profeetta Daniel viittaa puhuessaan sanojen lukitsemisista.
Jeesuksen mainitsema tiedon avain tuossa kontekstissa missä se on sanottu tarkoittaa tietoa siitä, miten Jumalan valtakuntaan päästään. Ei se ole salatiedettä.
Tuo on Kosti S i n u n t u l k i n t a s i ko kohdasta. Minun antamani lukuarvo sanalle ’avain’ ja tuon 273 eri merkitykset eivät ole tulkintoja vaan faktoja. Tuo gimatria-avain (273) on juuri siksi salakirjoitusavain. Katso vaikka netistä mitä kaikkea luvusta 273 sanotaan. Se on muodossa 27, 3 muun muassa sideerisen kuukauden pituus päivissä ja ettei tämä ole sattumaa todentuu siinä, että vastaavasti heprean sanan avain maphtaf lukuaro 528 on muodossa 52,8 tarkasti vuoden viikkojen määrä. Huomaa että 2×528 on 1056 eli jhv, joka vastaa siis kahta aurinkovuotta viikkoina. Ilmankos Raamattu toteaa, että herra on oikeamittainen aurinko!
On hyvä pitää mielessä luvun ja numeron ero. 273 ja 27,3 ovat eri lukuja vaikka samoilla numeroilla merkittyjä.
Ei Raamatun tutkimisessa ja lukemisessa ole mitään mieltä, jollei se sisältäisi jotain erityistä, jota ei mistään muualta löydy. Se erityinen on totuus ihmisestä, elämästä ja Jumalasta. Samalla kertaa erillisinä ja yhteen sovitettuna. Sen reposteleminen tarpeettomaksi ja kokonaan hyljättäväksi on mitä suurinta ymmärtämättömyyttä.
Minulle ei vielä selvennyt, mitä Antero tarkoittaa ”fundamentalismin innellisuuskäsityksellä”. Onko sellainen olemassa vai onko vain käsitysten moneus. Erilaisia vinoutuneita käsityksiä voi olla – mikä sitten kenenkin näkemyksen mukaan on vinoutunutta, ja mihin nähden? Silloin pitäisi määritellä, mikä on ”sitä oikeaa” eli ei-vinoutunutta.
Kysymykseen, onko Raamatussa jokin erityinen käsitys ihmisestä, voi vastauksen löytää alan kirjallisuuddesta tai parhaiten aidosti ennakkoluulotta lukemalla Raamattua kokonaisuutena, muistamatta, ettei Raamattu ole olemukseltaan teesi- ja sääntökokoelma. Moni etsivä on löytänyt.
Kunhan on oivaltanut, että uuden oppiminen on hyväksi.
Pahoittelen kirjoitusvirhettäni, piti olla tietysti ”onnellisuuskäsityksellä”
Antero Syrjänen
09.08.2022 17:20
Reijo Mänttäri: ”Käsittelet asiaa, onnellisuutta, mikä on Jumalalta.”
Antero: ””En käsittele. Käsittelen fundamentalistista onnellisuuskäsitettä, jossa on paljon epäterveitä piirteitä.””
Onni, onnellisuus on vain Jumalalta.
Onnellisuus, paremmin kuin onni, on pysyvä, vallitseva tila. Itseasiassa se on se RAUHA, minkä Jeesus lupaa.
Joh.14:27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani- sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
33 Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”
Tässä maailmassa on uskovillakin ahdistus, yli ymmärryksen käyvä ja maailman voittava.
Kol.3:15 Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha ..
Reijo: ”Sinä et pidä tätä Jumalan reiluutena, antaa päätäntävalta tappaako vai ei!?”
Antero:””En, koska Jumala aiheutti tarinan mukaan ihmisen kärsimykset. Jumala tiesi tasan tarkkaan, että jos hän kasvattaa Eedeniin puun josta ei saa syödä, ja kieltää syömästä siitä, että ihminen takuuvarmasti syö siitä jossain vaiheessa. Kaikkitietävänä Jumala myös tiesi, mitä puun istuttamisesta ja siihen liittyvästä – Jumalan itsensä säätämästä täysin turhasta – säännöstä seuraisi.””
Jumalan osoittama reiluus on ihmisen täydellinen päätäntävalta, haluta, yrittää tehdä mitä haluaa oman onnensa, pyrkimystensä hyväksi. Eli olla ihminen. Saman ”vallan” Jumala ”antoi/ teit vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi ..”, Jeesukselle, kun hän ihmiseksi syntyi. Lucifer yritti Jumalan paikalle, mikä ei onnistunut.
Putinin pyrkimys, halu on samaa, kuin Pietari Suurella. Uskonnollisella puolella pyrkii kaikki uskonnot, Islamilaisuus, budhalaisuus, hindut ehdottomaan vallintaan, olemaan ensin alueillaan suurin/ainoa vaihtoehto. Katoliset kirkot, idän ja lännen yrittivät tuhota heihin kuulumattomat, mutta keskittyivät ensin ei-sakramentalisteihin.
Reijo: ”Siitä eteenkinpäin ihminen oli täysin oman onnensa ja onnettomuutensa herra.”
Antero: ””Ei ollut. Jumala harrasti kaikenlaista jäynää ja kiusaa ihmisille, milloin vitsauksia, milloin vedenpaisumuksen, milloin hajautti ihmiset puhumaan eri kieltä ja milloin tapatti ihmisiltä heidän läheisensä (Job) vain Saatanan kanssa tehdyn pikku vedon seurauksena. Jumala on Raamatun mukaan aiheuttanut kaiken onnettomuuden ihmisille ja vielä lisännyt sitä omilla toimillaan.””
– On johdonmukaista, että puhut niinkuin ei olisi mitään Jumalaa, koska et ole kohdannut Häntä. Et ole lukenut tai ei usko, että Jumalalla on jokaiselle ihmiselle hyvä/täydellinen suunnitelma. Sen täydellisyys huipentuu Taivaaseen. On myös johdonmukaista, että maanpäällinen, näkyvä on sinun jumalasi, joka jehovalaisaikoinasi sinulle todellistui Vartiotornin Paratiisina. Näkyvä tulee tuhoutumaan. Sitä ennen ihminen alhaalta tulevan ”avun” voimalla tuhoaa, pilttaa kaiken. Tähän ei Jumalaa tarvita, niinkuin ei tarvittu ennen vedenpaisumustakaan.
– Näin kykenevä ihminen on. Joten älä ole huolissasi ettei ihminen saisi tehdä mitä mieleen pälkähtää. Sinua harmittaa se, ettei Jumala estä, suojele meitä meiltä. Siksi on kohta Isämeidän rukouksessa: ”Äläkä salli meidän joutua kiusauksen”. Rukouksen ”teho” on siinä, että se rukoillaan ennen kiusauksia. Eli ”.. vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras”, Jaak.5:16b. On erittäin olennaista, että Jumala ei kuule jumalattoman rukousta, vt. IKor.5:10-13, jonka sanoma tiivistyy ”.. mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala”.
Mitä Jobin kärsimyksiin tulee, niin ne eivät rajoittuneet häneen. Tästä Daavid kirjoittaa Ps. 73. Kummatkin kertoo, kuinka oma kärsimys, tappio ja ahdistus ei ollut mitään sen rinnalla mitä Jumala antaa. (On minulla ja vaimollani asiasta vankkaa kokemusta)”Vaikka voittaisit omaksesi koko maailman”…
Reijo: ”Itse olen joutunut turvautumaan Jumalan apuun. Hän kehottaa huutamaan itseään avuksi hädän päivänä, niin hän auttaa huutajaa. Suurin apu on ikuisuus Jeesuksen seurassa. Se kuitenkin jehovalaisuudelle ja ehkä vielä sinullekin on huuhaata.”
Antero: ””Kenellä tässä nyt ei olisi ollut elämässä hetkiä, jolloin asiat olisivat menneet ei-toivotulla tavalla, jopa hädän puolelle. Jumalaa tai Jeesusta en ole koskaan tarvinnut minkään ongelmatilanteen kylkeen. Itse minä olen niistä selvinnyt.””
Uskon todella, että sinun ja muiden hädät eivät olisi ne maailman suurimmat hädät. Suurempa kuin Ukrainan hätä. Jokainen ihminen tarvii oman avun omaan hätään. Oma apu riittää, jopa ”toimii” kuolemaan asti.
Viimeinen kappale on virheellinen. Se pitää olla:
Uskon todella, että vaikka sinun ja muiden hädät eivät ole maailman suurimmat hädät, kuten Ukrainan hätä. Kuitenkin jokaisen ihmisen oma hätä on se suurin ja siihen hän tarvii avun.
— Oma apu riittää, jopa ”toimii” , mutta vain kuolemaan asti.
Antero käsittelee onnellisuutta siinä viitekehyksen valossa, joka sivuaa osittain ainakin Jehova liikkeen käsityksiä. Fundamentalismia ei ole helppo avata muutamalla sanalla. Yritän kuitenkin lyhyesti kiteyttää Raamatullisen ja Kristillisen elämän, onnen ja rauhan seuraavassa:
Jollei Kristinusko ja Evankeliumi ole tehnyt ihmistä todellisesti vapaaksi, niin Raamattu ja Jeesuksen ilmoitus on ymmärretty väärin.
Niille, jotka haluavat tulla omin neuvoin onnelliseksi, ja kulkea Mooseksen tietä, (laki henkisyys) niille ei Kristus ole miksikään hyödyksi. Tämä koskee varsinkin niitä, jotka etsivät hurskautta itsestään ja omista teoistaan.
Niin,
Jehovan todistajilla on eri Raamattu kuin ”varsinaisessa kristinuskossa” käytetty. En tunne jehovantodistajien onnellisuuskäsitystä, saati ”fundamentalististen jehovantodistajien” onnellisuuskäsitystä.
”Varsinaisten kristittyjen” onnellisuuskäsitykset voivat vaihdella. Liberaaleilla ja ns. ”konservatiiveilla” (joka on sekin moninainen käsite) lienee eroja onnellisuuskäsityksissä, jo siitä syystä, että ne oikeastaan eivät ole aina välttämättä edes samoja uskontoja – ne kenties jopa perustuvat eri maailmankatsomukseen siitä huolimatta, että kumpaisetkin luonnehtivat itseään ”kristityiksi”.
Klassisessa kristillisyydessä onnen lähde on Jumala. (”Onneni on olla Herraa lähellä.”) Mutta miten onnellisuus sitten käytännössä ilmenee, varmasti vaihtelee – kuten ihmisillä muutenkin.
Onnellisuudesta on helppo puhua, mutta sen toteutuminen on sitten toinen juttu. Se tuottaako joko juttu oikeasti onnen kokemusta paljastaa kyllä aika äkkiä vedetääkö siinä vain höplästä.
Ei ole mitään järkeä uskoa sellaiseen, joka lupaa jotain hyvää, mutta ei anna sitä.
Ei onnellisuus ole eikä voi olla mikään pysyvä olotila. Se voi kyllä olla elämän perusrakenne ja jatkuva pyrkimys siihen. Kovan työn tekeminen onnellisuuden hyväksi ja saavuttamiseksi usein unohdetaan. Monesti onnellisuuden kokemus vaatii jonkin vaikean asian käsittelyä pois onnellisuuden tieltä. Tähän toimenpiteeseen moni ei halua ryhtyä, eikä saavuta onnea.
Pysyvä, todellinen onni saadaan lahjana, kun se vastaanotetaan.
Edellä jo lainattiin Daavidia, jonka onni oli OLLA Jumalaa lähellä. Ei ole onnellisuuta ilman sisäistä rauhaa, sitä yli ymmäryksen käyvää rauhaa. Itse olen uskonut, että näin on. Sen rauhan päälle olen voinut rakentaa koko elämäni, aina. Ainoa taistelu on lihaa, ihmistä vastaan, joka houkuttelee sielunvihollisen tälle ”tartuntapinnalle”. Jumalan tartuntapinta on Hänen Henkensä meissä.
”Ainoa taistelu on lihaa, ihmistä vastaan, joka houkuttelee sielunvihollisen tälle ’tartuntapinnalle’.” Siinähän on taistelua ihan tarpeeksi! Tämä taistelu on johtanut muun muassa akseesin ja luostarilaitoksen syntymiseen. Toisaalta se on vääristynyt lähimmäisen inhimillisten heikkouksien arvostelemiseen, jolla usein koetetaan peittää omaa raadollisuutta. Se halutaan salata ympäristöltä, mutta ehkä pääasiassa omalta itseltä.
Eikö Reijon elämässä ole lainkaan kärsimystä, kun voit kokea aina onnelliseksi itsesi ?
Totta on että suuren kärsimyksenkin keskelle voi Jumala antaa rauhansa, mutta se rauha ei tule meistä.
Lapse lailla voin uudelleen ja uudelleen iloita sovituksesta ja siitä pyhyydestä, jonka lahjana saan, mutta välillä on vaikeita aikoja, jolloin kotirantaa en näe. Silloin erityisesti kaipaa veljien esirukousta ja tukea. Nyt valtava kiitollisuus täyttää mieleni saamastani jatkoajasta ja Jumalan käsittämättömän suuresta hyvyydestä. Ihmettelen vain tätä mitä nyt koen.
Pekka Veli,
Ilkeiletkö?
Voisit sanoa Paavalille samoin?!
Paavalin kerskauksena oli ahdistukset ja heikkous, koska näissä Hänen rauhansa oli enemmän. Stefanus oli todellisen onnensa kukkuloilla, kun häntä kivitettiin.
Ahdistukset eivät voi olla kerskaus, ellei yli ymmärryksen käyvä rauha vallitse.
Noita ajatuksia on toisinaan tulkittu väärin ja käytetty vallan välineinä. Vähäisten lähimmäisten oikeudenmukaisiakin vaatimuksia on tukahdutettu ’kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat’ -hurskastelulla.
Martti,
Pyrkimyksesi on vääntää kaikki minulle epäedulliseksi.
Koska hyvinkin tiiviisti seuraat kommentointejani, niin sinun pitäisi olla tietoinen, että kärsinyt olen merkittävässä mitassa. Eli en puhu toisille toisista, vaan itsestäni toisille.
Pekka Veli’llä on ruumiillinen ahdistus ollut läsnä ynnä siitä vapahdus. Paavali oli tunnetuin kaikin tavoin ahdistuksessa, vainottu joka taholta. Pistin lihassa oli jatkuvasti läsnä, ja se oli jollain tavalla kiusallinen ja Paavali oli kiitollinen Galatalaisille, Gal 4:
13 Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia,
14 ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen.
”Pyrkimyksesi on vääntää kaikki minulle epäedulliseksi.” Älä ole niin itseäsi täynnä, että luulet minun kirjoittavan aina sinulle ja sinusta, Reijo Mänttäri. Toisaalta, jos koet mielipiteeni kiusallisiksi, on ehkä syytä pohtia niitä tarkemminkin.
Martti,
Voidaan siirtyä persoonistamme pois. Onko sinulla mitään sanotavaa itse asiaan? Jos se ei avautunut, niin voin avata.
”Mitään muottia, johon voisimme työntää kaikki ja lyödä päälle onnellinen -leiman, ei ole olemassa. Sen sijaan voimme hyvällä perusteella todeta, että jos tällaista muottia yrittää sovittaa kaikille, seuraa siitä väistämättä onnettomuutta ja laajamittaista vahinkoa.” Tämän ajatuksen ’itse asiasta’ voin allekirjoittaa. Itse asiassa ’kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat’ -kommenttini liittyi tähän.
Martti Pentti:
15.08.2022 08:34
”Mitään muottia, johon voisimme työntää kaikki ja lyödä päälle onnellinen -leiman, ei ole olemassa. Sen sijaan voimme hyvällä perusteella todeta, että jos tällaista muottia yrittää sovittaa kaikille, seuraa siitä väistämättä onnettomuutta ja laajamittaista vahinkoa.” Tämän ajatuksen ’itse asiasta’ voin allekirjoittaa. Itse asiassa ’kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat’ -kommenttini liittyi tähän.”
Onnellisuusmuotti-asia lienee selvä hengellistämättäkin. Muotista ei olekkaan kysymys. Näkyvä tai näkymätön, mutta määritelty on ihmisestä, tästä maailmasta. Todellinen onni on Jumalalta ja Jumalasta. Siinä eläminen, kokeminen on hengellinen asia. Siksi Raamattu kehottaa tutkiskella kaikki asiat hengellisesti. Uskomaton ihminen ei ole hengellinen, vaan täynnä tämän maailman henkeä, mikä ulottaa vaikutuksensa vain ajalliseen ja katoavaan.Vain, kun ikuisuuskerroksemme on uudestisyntynyt sillä on yhteys Todelliseen Onneen, jota Jeesus nimittää ”minun rauhakseni”, jonka hän uskovalle antaa.
Tämä on vain hengessä, uudestisyntyneessä hengessä koettavissa.
En ilkeile Reijo. Kirjoitit että onnellisuus on pysyvä olotila. Et varmaankaan tarkoittanut sitä, aivan kirjaimellisesti. Ainakin oma rauhattomuuteni pakottaa useinkin etsimään Jumalan rauhaa. Sairauteni opetti, ettei uskovaisuus suojaa rahattomuudelta. Jos ja kun, sen saan olosuhteista huolimatta, niin se on kokonaan Jumalan työtä minussa.
Sen rauhan nimittäin.
”Kun ikuisuuskerroksemme on uudestisyntynyt…” Nyt olisi taas selityksen paikka, Reijo Mänttäri. Mahdollisista vastaväitteistäsi huolimatta näen ihmiskuvassasi Sigmund Freudin vaikutusta. Hän havainnollisti persoonallisuuden kerroksiksi, eläimelliseksi ID:ksi ja inhimilliseksi EGO:ksi, joiden välistä yhteyttä ohjailee SUPEREGO.
Tuskinpa Reijokaan kykenee asiaa paremmin selittämään, kun kyse on Jumalan työstä sydämensä sille avanneessa ihmisessä. Jeesus siitä sanoi, että se on kuin tuuli josta ei tiedä mistä se tulee ja minne menee. Koetaan työn vaikutus, mutta sen selittäminen ei ole mahdollisuuksieme rajoissa.
”Tuskinpa Reijokaan kykenee asiaa paremmin selittämään.” Hänellä on kuitenkin usein pyrkimys antaa lopullisia selityksiä asioille, joiden kai pitäisi jäädä Jumalan salaisuuksiksi. Kovin inhimillistähän se toki on. Inhimilliseksi se pyrkimys pitäisi mielestäni myöntääkin.