Kysymys sukupuolesta ei ole tasa-arvon vaan oikeudenmukaisuuden asia.
Lyhyellä visiitillä Genevessä opin jotain uutta. Maailmassa on 27 valtiota, joiden mukaan kansalaisuus ei välity äidin mukaan. Tämä johtaa erikoisiin tilanteisiin. Lapsi voisi saada kansalaisuuden isältään, mutta valitettavasti kaikilla maailman lapsilla ei ole isää, joka tunnustaisi lapsensa tai haluaisi muutenkaan olla hänen kanssaan tekemisissä. Poikalapsi voisi myöhemmin antaa kansalaisuuden omille lapsilleen, mutta ei voi, koska ei ole voinut saada sitä äidiltään. Valtiottomuus periytyy.
YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimuksen 24. artiklan kohta 3 vakuuttaa, että jokaisella lapsella on oikeus saada kansalaisuus. Tämä oikeus on evätty arviolta 12 miljoonalta ihmiseltä maailmassa. Heitä asuu myös Suomessa.
Kristillisessä kielenkäytössä puhumme usein kahden maan kansalaisuudesta. Olen itse pitänyt sitä jotenkin itsestään selvyytenä. En pidä enää. Omassa kirkossamme on vasta hiljattain (2014) tehty mahdolliseksi, että ulkomaalainen kastetaan ja otetaan kirkkomme jäseneksi, vaikkei hänellä olisi edes kotikuntaa Suomessa. Riittää, että on osallistunut seurakunnan toimintaan kolmen kuukauden ajan.
Kaste ja seurakunnan jäsenyyt ovat hyviä välineitä, joita valtioton voisi käyttää hyväkseen anoessaan jäsenyyttä maailmaan. Kaikenlaiset kirjaukset edesauttavat häntä todistamaan sen, että on olemassa. Ajattele, jos sinulta poistettaisiin sosiaaliturvatunnus ja kadottaisit kaikki paperisi. Millä todistaisit olemassaolosi? Sekään ei riittäisi, että joku näkee sinut. Pitää olla paperi ja leimoja ja allekirjoituksia.
Ja nyt on siis niin, että esim. Keniassa, Libanonissa ja Dominikaanisessa tasavallassa – ja yli kahdessa kymmenessä muussa maassa – syntynyt isätön lapsi ei voi saada kansalaisuutta, vaikka äidillä sellainen olisi. Aika rajua. Tämän muuttamiseksi kirkot tekevät työtä laajalla rintamalla: vaikuttamalla YK:n kautta, puhumalla valtioitten viranomaisille, auttamalla konkreettisesti heikoimmassa asemassa olevia puhumalla heidän kanssaan ja heidän puolestaan. Yksi väline eteenpäin olisi kirkon jäsenyys. Se ei siis sittenkään ole vain hengellinen asia.
Jusu
Elä ny hermostu….minähän en puhunu fantasioista..
.vaan normaali asioista haastelen..
ja sinä kiihdyt ku pellon poika ladan ratissa.
Mutta ymmärän halusi lopettaa keskustelun tähän.
Tämä voi olla mutteri&mutteri-dynamiikkaa epäilleelle kommentoijalle yllätys, mutta varsin monet heterot harrastavat asiaa samaan tapaan:-)
Ihailen sitä intoa, jolla heteromiehet kertovat, miten he harrastavat seksiä. Totean edelleen, että mulla on aika hyvä käsitys siitä, miten se tapahtuu, joten nämä pultti&mutteri-tason alkeiskurssit ovat vähän turhia.
Taidat Jusu olla vain hiukan kateellinen ja katkera. Kyllä hetero mies tietää miten harrastetaan heteroseksiä, koska ihminen on nisäkäslaji ja lisääntyy suvullisesti, mikä on oikeastaan Homojen heikko ja kipein kohta, koska eivät itse siihen kykene. Ei meidän heteroiden tarvitse sitä mainostaa, se tulee tuolta selkärangasta ”luonnostaan”. Homoilla taas seksi perustuu muihin asioihin kun lisääntymiseen.
Risto, jos sinä harrastat seksiä pelkästään lisääntymistarkoituksessa, minä en ole siitä millään tavalla kateellinen tai katkera. Kateellinen en ole myöskään siitä mutterista, koska en himoitse sen perään.
Totean myös, että homot eivät ole mikään oma rotunsa ja homot eivät lisäänny tekemällä keskenään uusia homoja.
Jusu; Paavalin kommentti oli valtavan kiintoisa tähän homoerotiikkaan;
”Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen
ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.” ( Rm 1:26b, 27)
Tuosta vaarasta mm. veripalvelu varoittaa ja estolääkitystä suositellaan homoille. HIV leviää ihan oikeasti.
Joten turha syyttää heroperheitä jotka oikeasti kantavat vastuun lisääntymisestä, homothan ei sitä tee, kun toimivat luononvastaisesti, kuten paavali edellä.
Oletan, että kaiken tuon parjauksen, mitätöinnin ja vihamielisyyden takana sykkii lähimmäisenrakkaus. Minä en sitä huomaa, mutta toivotan menestystä valitsemallasi tiellä, jos se tekee sinut onnelliseksi.
Jusu vihervaara parjoittaa: ”Näiden seurauksena suomessa elää tänäkin päivänä suuruusluokkaa 150,000 alaikäistä lasta, joilla on vain toinen vanhempi. ”
Ensin ihmettelin mitä hän tällä mahtaa tarkoittaa. Sitten huomasin, että hän kirjoittaa, että lapsia syntyy ilman suunnittelua ja avioerojakin on paljon. Kun katsoo edellä olevaa siteerausta, siitä selviää, että Vihervaara luulee, että isä lakkaa olemasta isä tai äiti lakkaa olemasta äiti, jos hän ei asu lapsensa kanssa.
Jusu Vihervaara ei luule mitään vaan hänen pointtinsa oli nimenomaan se, että samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeutta vastustavat käyttävät juuri tuota argumenttia, millä Juhani Ketomäki yrittää viisastella.
Eli jopa yksinhuoltajan lapsella on isä tai äiti, vaikka tämä ei asuisikaan lapsen luona, mutta siinä vaiheessa jos homopari adoptoi lapsen, biologinen isä tai äiti häviää kuin tuhka tuuleen ja yhtäkkiä ongelmasi muodostuu lapsen oikeus isään ja äitiin.
Mikä sinulle jäi epäselväksi? Lainasin suoraan omia sanojasi.
”Eli jopa yksinhuoltajan lapsella on isä tai äiti, vaikka tämä ei asuisikaan lapsen luona, ”
Olet näköjään ottanut asiasta selvää. Hyvä!
”mutta siinä vaiheessa jos homopari adoptoi lapsen, biologinen isä tai äiti häviää kuin tuhka tuuleen .”
Tulkitsen tuhan tuuleen tarkoittavan, että biologinen vanhempi lakkaa olemasta juridinen vanhempi. Näinhän adoptiossa tapahtuu.
”ja yhtäkkiä ongelmasi muodostuu lapsen oikeus isään ja äitiin”
Tässä oletan sinun tarkoittavan perheenulkoista adoptiota, koska parisuhdelain mukaan tapahtuvassa perheensisäisessä adotptiossa toinen on jo lapsen vanhempi.
Jos tällainen perheenulkoinen adoptio tulee mahdolliseksi niin juuri niinhän siinä tapahtuu, että lapsi menettää joko isän tai äidin. Sinunko mielestäsi se ei ole ongelma?
Minun naiivi oletukseni on, että tyypillisesti lapsi on tosiasiallisesti menettänyt sekä isänsä että äitinsä siinä vaiheessa kun lapsi tulee adoptoitavaksi. Ei kai sellaisia lapsia, joilla on vanhemmat, jotka haluavat toimia lapselle isänä ja äitinä, yleensä adoptoida.
Jos oletetaan, että adoptoivat lapsi on tyypillisesti orpo tai hänen biologisilla vanhemmillaan ei ole halua/kykyä ryhtyä lapsen vanhemmiksi, en pidä ongelmallisena sitä, että lapsi sijoitetaan heteroparin perheeseen enkä pidä ongelmallisena sitä, että lapsi sijoitetaan homoparin perheeseen. Ja lain mukaanhan myös yksinäinen ihminen saa adoptoida olipa hän sitten hetero tai homo.
Olen siis siinä kuvitelmassa, että adoptioon tulevalla lapsella ei ole vanhempia ja juuri siitä syystä lapsi tulee adoptioon. Tässä valossa en ymmärrä väitettä, että homoparin adoptio poistaisi lapselta isän tai äidin, koska sellaista ei voi poistaa, mitä alunperinkään ei ollut.
”Olen siis siinä kuvitelmassa, että adoptioon tulevalla lapsella ei ole vanhempia ja juuri siitä syystä lapsi tulee adoptioon. Tässä valossa en ymmärrä väitettä, että homoparin adoptio poistaisi lapselta isän tai äidin, koska sellaista ei voi poistaa, mitä alunperinkään ei ollut.”
Jos adoptioon tulevan lapsen vanhemmat ovat elossa, hänellä on yhä biologiset vanhemmat. Ja oikeus selvittää juurensa. Ja monet haluavat sen tehdäkin, käyttävät siihen jopa vuosia. Joskus voi olla niin, etteivät biologiset vanhemmat halunneet huolehtia lapsesta, mutta voi olla niinkin, että he eivät voineet tehdä niin.
Juuri tämän moni haluaa selvittää. Asia voi olla kipeä, mutta se on monelle todella tärkeä.
”Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala” (1 Kor.14:33). Jumalan luomistyö oli ”sangen hyvä”. Syntiinlankeemus toi kaiken synnin, syyllisyyden, riidan, pahuuden ja epäjärjestyksen ihmisiin, ihmissuhteisiin, kansoihin ja jopa aikamme tietojärjestelmiin.
Mitä enemmän yhteiskunnassamme syntiä suositaan, sitä enemmän tulee järjestyshäiriöitä, vaikeuksia ihmissuhteissa, perheissä ja kouluissa ja työpaikoilla sekä turvattomuutta kaduilla. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää.”
Jälleen kerran EIT:n päätös vahvisti: sukupuolineutraalin avioliiton kieltäminen ei ole ihmisoikeukysymys. Se voidaan säätää mutta mitään pakkoa siihen ei ole, Niin naiivi en ole, ettenkö ymmärtäisi, ettei tämä päätös (sen kummemmin kuin aikaisemmatkaan) millään tavalla häiritse monien menoa. Samoja ihmisoikeusväitteittä tullaan esittämään kuin ennenkin. Edelleen tulee löytymään myös toimittajia, jotka eivät mitenkään kyseenalaista tällaisen väittäjiä.
Blogin otsikko kuuluu: ”Kysymys sukupuolesta ei ole tasa-arvon vaan oikeudenmukaisuuden asia”.
Mitä blogisti tarkoittaa?
”Tasa-arvo” poliittisena, sosiaalisena ja myös oikeudellisena käsitteenä on eräänlainen käsiterypäs johon kuuluvat (mm.Turun yliopiston oikeustieteen professori Kevät Nousiaisen mukaan) muun muassa yhdenvertaisuus ja yhdenmukaisen kohtelun periaate, syrjinnän kieltäminen sekä tasa-arvon
edistäminen. Tasa-arvolla viitataan myös tasaiseen resurssien jakaantumiseen sekä tosiasialliseen pääsyyn vallan ja henkilökohtaisen ”hyvän elämän” kannalta tärkeisiin kollektiivisiin hyviin (näin kirjoittaa Turun yliopiston oikeustieteen professori Kevät Nousiainen teoksessa ”Tasa-arvo toisin nähtynä. Oikeuden ja politiikan näkökulmia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen”, Gaudeamus, 2012).
Edellämainituissa asioissa on kysymys siitä, että ihmisiä pyritään kohtelemaan oikeudenmukaisesti – tasa-arvoisesti. Tasa-arvoinen kohtelu on olennainen osa yhteiskunnassa toteutuvaa oikeudenmukaisuutta.
Oikeastaan vastaat kysymykseesi viimeisessä lausessasi. Käsitän itse sen niin, että oikeudenmukaisuus on käsitteenä laajempi eikä toteudu pelkästään seuraamalla vaikkapa edustuksellisuutta päätöksenteossa. Tuon lauseen poimin pastori ja teologian tohtori Elaine Neuenfeldtin puheenvuorosta Genevessä. Elaine on toiminut mm. feministisen teologian professorina. Ehkä ongelma on suomenkielessä. Englanniksi hän käytti ilmaisuja ”gender justice – gender balance”.
Silloin, kun pidetään huolta siitä, että miehet ja naiset (tulevaisuudessa myös sukupuoleltaan muut), nuoret ja vanhat, eri kulttuureista tulevat jne. saavat äänensä kuuluviin, ei mielestäni enää ole kyse pelkästään ”tasapainosta” (balance). Kyse on oikeudenmukaisuudesta.
Oikeudenmukaisuus on varmastikin laajempi asia kuin tasa-arvo. Tasa-arvolainsäädäntö (ja sitä vahvistava yhdenvertaisuuslainsäädäntö) on kuitenkin olennainen osa oikeudenmukaisuutta. (tämän takia blogin ala-otsikko ”kysymys sukupuolesta ei ole tasa-arvon vaan oikeudenmukaisuuden asia” kuulosti kummalta).
Ja toki oikeudenmukaisuus on laajempi asia kuin demokratia (edustuksellisuus päätöksenteossa). Itse en kuitenkaan ymmärrä miten yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus voisi toteutua ilman demokratiaa. Kaikenlaiset hyvät asiat (esim. uskonnonvapaus, sananvapaus jne.) toteutuvat mielestäni parhaiten demokratioissa.