Kahdeksan miehen porukka kävi Genevessä. Tuli ihan luterilainen olo.
Kävin hiippakuntien kansainvälisen työn asiantuntijoitten kanssa tutustumassa Luterilaisen maailmanliiton, Kirkkojen maailmanneuvoston ja ACT Alliancen päämajoihin. Meitä pidettiin siellä kauniisti, ensimmäinen neljästä matkapäivästä oli jopa aurinkoinen ja lämmin. Meidän miesvaltainen joukkommekin toivotettiin ystävällisesti tervetulleeksi, kun siellä päämajoissa suomalaisia edustavat lähinnä isoissa vastuutehtävissä olevat naiset.
Oli upeaa tavata eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä, jotka ovat innostuneita omasta asiastaan (asiantuntijuudestaan) ja hyvin valmistautuneita tällaiseen kohtaamiseen. Meitä kuljetettiin paitsi vaatimattomien toimistotilojen halki myös syvien yhteyden kaipuun, ihmisarvon puolesta taistelemisen sekä kirkkaan evankeliumin teemojen läpi.
Itsessäni tuo visiitti vahvisti kahta asiaa: on hienoa olla mukana oman kirkkomme kansainvälisessä työssä. Siis siinä, jossa evankeliumin välittäminen ja lähimmäisen rakastaminen halutaan ulottaa maailman kaikkiin tupiin (ja erityisesti sellaisiin paikkoihin, joissa tuvat ovat sortuneet – muista Nepalia!). Toiseksi se vahvisti minussa tietoisuutta siitä, että emme ole yksin.
Meitä on monta, suorastaan valtavasti. Meitä kristittyjä on enemmän, kuin mitään muuta ryhmää tässä maailmassa (muista maailmoista minulla ei ole mitään käsitystä eikä edes kunnon mielipidettä). Toisaalta olemme jakautuneet lukemattomiin pienryhmiin, jonka vuoksi ekumeeniset ponnistelut ovat kullan arvoisia. Tämän jakaantuneisuuden keskellä on tämä meidän piskuinen luterilaisporukka.
Niin – piskuinen joukko olemme kristittyjen laivassa. Luterilaisia on vain 0,9% kaikista maailman ihmisistä ja vajaa kolme prosenttia kaikista kristityistä. Siksi tuntui hyvältä huomata, että Suomen ev.lut. kirkon jäseninä kuulumme suurempaan yhteisöön. Yhdessä voimme enemmän. Siksi kannattaa vaalia sekä luterilaisten keskinäistä yhteyttä että työtä kaikkien kristittyjen ykseyden puolesta.
Eikä huonolta tuntunut sekään, että oma kirkkomme kantaa kokoaan suurempaa vastuuta monista asioista, oli sitten kyse kansainvälisestä diakoniasta, ykseyden edistämisestä tai evankeliumin jakamisesta. Pienuuden kokemisesta huolimatta tunsin iloa ja ylpeyttä siitä, että saimme olla innostumassa ja innostamassa. Kirkkoliitot ja yhteistyöhankkeet eivät ole itseisarvo. Ne ovat oleellisia välineitä rikkinäisessä ja revityssä, armoa ja rakkautta janoavassa maailmassa. Armosta ja rakkaudesta muistuttaminen on meidän luterilaisten tunnusmerkki.
Mitä tekemistä tällä blogilla on G-pisteen kanssa?
G-pisteeksi (Gräfenberg-spot) kutsutaan herkkää aluetta naisen emättimen etuseinämässä. Väitetysti G-piste sijaitsee yleensä noin neljän sentin syvyydessä emättimen etuseinämän keskivaiheilla. G-pisteen nimesivät 1980-luvulla Beverly Whipple ja John Perry gynekologi Ernest Gräfenbergin mukaan. G-pisteen stimulointi aiheuttaa erilaisen, joidenkin mukaan voimakkaamman orgasmin kuin klitoriksen stimulaatio, ja saattaa aiheuttaa ejakulaation. (Wikipedia)
Pahoitteluni. Geneve (G) on melko hämmästyttävällä tavalla monien kansainvälisten yhteisöjen päämajakaupunki. Vaikka nykyisin monet ovat ainakin harkinneet siirtyvänsä muualle, ei Geneven merkistystä voi ohittaa. Hämmästys liittyy siihen, että hintataso on karmaisevan korkea. Mutta luonnollisesti tuosta pisteestä Euroopassa on lyhyt matka moniin tärkeisiin keskuksiin, joissa maailman politiikkaa tehdään.