Helteisen päivän aamu oli valjennut yösydännä jo ennen kuin yö oli kunnolla pimennytkään. Oltiinhan pohjoisessa ja juhannuksesta oli kulunut vain pari päivää. Meren rannalla kahvila avasi vasta iltapäivällä, mutta tiesin, että Nederluleån vanhassa kirkkokylässä saisi aamukahvia.
Istahdin alas vinttikaivon kannelle keskellä Kyrkostadenia.
Aamuaurinkokin osaa joskus olla porottava. Olihan se noussut jo tunteja sitten ja lämmittänyt seisovan ilman. Ei tuullut.
Kaivon kansi hieman liikahti, kun sen laidalle istuutui valkoasuinen mies. Puku oli niilinvalkeaa puuvillaa, siistit leikkaukset ja rintataskusta pilkisti tumma silkkinen liina. Mokkanahkaiset kengät. Olimme molemmat paljain päin ja minulla alkaisi kohta otsa palaa. Nostin käteni suojaksi.
Hän puhutteli minua nimeltä. Minä vastasin, että tässähän minä olen kuin silloin joskus samarialainen nainen kaivolla. Nytkin on kuuma ja sinä kaiketi olet se maailman vapahtaja. Sama kuin muinoin.
Jeesusta hymyilytti. Hän kysyi, olinko käynyt kaikissa 424 kirkkotuvassa, jotka levittäytyivät lähikaduille. Vastasin, että kävin varmaan melkein kaikissa ja kirkossa myös. Jeesus sanoi käyvänsä siellä yleensä sunnuntaisin ja aina, kun joku pyytää paikalle. Hän aina tulee.
Sanoin, että minulla meni pää sekaisin noissa kirkkotuvissa. Liian kirjava ekumenia näin yksiniittiselle miehelle. Joidenkin tupien suitsukkeiden savu kirveli silmiä ja joissain ei ollut tuuletettu pariin sataan vuoteen. Joissain taas veti kaikista ovista ja ikkunoista, eikä takassa ollut valkeaa.
Vaikka kirkkotuvat olivat punamullalla maalattuja ja säilytetty maailmanperintöluokituksen arvoisesti, oli niiden naapurisopu ollut kateissa jo aika kauan. Monissa tuvissa ei edes tiedetty, miten naapurien kanssa eletään kristillisesti. Saati että sitä olisi joskus kokeiltu.
Jeesus sanoi, että minä näen vain ulkonaisen elämän ja sen kiistat, mutta hän tapaa katsoa sisimpään. Näyttääkö siellä paremmalta, kysyin, mutta Jeesus vain vihelteli. Sanoi, että lienee parasta, että vain hän näkee sinne sisimpään. Sinne, missä kukaan ei esitä mitään. Olovansa olevinaan.
Yhden kirkkotuvan ympärillä oli korkea ja tiheä aita. Se oli siksi, etteivät asukkaat huomaisi, että täällä asuu muitakin.
Yhden sisältä kuului hirveä älämölö jo aamusta.
Yhden seinällä oli iso Wille Riekkisen kuva. Piispalla oli olkihattu päässä.
Yhden nurkka oli syttynyt tuleen, mutta asukkaat saivat sen itse sammutettua.
Yhden pöydällä oli lyijykynätkin pituusjärjestyksessä.
Yhdestä karkotettiin pörrökarvaista kissaa ulos Jeesuksen nimessä.
Yhden tuvan kuistilla oli kiljupänikkä käymässä ja ovella seisoi pieni mummo, joka sanoi. ettei saa arvostella.
Yhdessä oli hyvin hiljaista. Hyvin hiljaista. Mutta joku sielläkin asui.
Oletko sinä itsekään käynyt noissa kaikissa, sain lopulta kysyttyä? Jeesus sanoi, että jos kysytään kylän asukkailta, he vastaavat, että suurimmassa osassa tuvista ei minun nimeäni löydy vieraskirjasta. Mutta ei se ole koko totuus.
Mikä sitten on totuus, minä tyhmä päästin suustani.
Minä olen totuus, sanoi Jeesus.
Sitten aioin vielä kysyä, koska hän tulee hakemaan minutkin siihen kaupunkiin, joka on ikuinen, mutta huomasin istuvani yksin.
Menin hakemaan kahvilasta kuumaa tummaa juotavaa ja hembakad kanelbullar. Toin kaverillenikin.
***
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gammelstadin_kirkkokyl%C3%A4
Luulotteluja Luulajanjoelta:
1. Rallarstigen.
2. Harsprångets Samhälle.
3. Boden ja kylmä sota.
4. Gamla Luleå, Kyrkostaden
– See more at: https://www.kotimaa.fi/blogit/boden-ja-kylmae-sota-luulotteluja-luulajanjoelta-3-4#sthash.qb2B1LVM.dpuf
Luulotteluja Luulajanjoelta:
1. Rallarstigen.
2. Harsprångets Samhälle.
3. Boden ja kylmä sota.
4. Gamla Luleå, Kyrkostaden
– See more at: https://www.kotimaa.fi/blogit/boden-ja-kylmae-sota-luulotteluja-luulajanjoelta-3-4#sthash.qb2B1LVM.dpuf
Luulotteluja Luulajanjoelta:
1. Rallarstigen.
2. Harsprångets Samhälle.
3. Boden ja kylmä sota.
4. Gamla Luleå, Kyrkostaden.
– See more at: https://www.kotimaa.fi/blogit/boden-ja-kylmae-sota-luulotteluja-luulajanjoelta-3-4#sthash.WelZbFte.dpuf
Mieleen nousi Ylva Eggehornin runo Pannanko tasan?, jota 70-luvulla hippiaatteen jälkimainingeissa luimme hiirenkorville.
Oli tavallinen päivä, me istuimme keittiössä, meillä oli pullo coca-colaa
Jeesus ja minä, oli kuuma ja pöly leijui auringossa:
Pannaanko tasan hän sanoi, meillä oli pikku-ranskis myös,
me söimme ja katsoimme toisiamme pitkään auringonsavun läpi
ei pelottanut edes kun hän lähti pöydälle jäi tyhjä pullo ja muruja: tavataan hän sanoi
ja minä näin sen selvän värinän hänen askelissaan joka merkitsi: nyt
mutta sitten tajusin mitä se kaikki merkitsi sinä päivänä
Ei ollut rumpuja eikä jyrinää
ei kellojen pompotusta eikä kova tuuli levitellyt lippuja
eikä silmät selällään kuunneltu suuria sanoja:
oli vain jotain mitä pantiin puoliksi tai sillä lailla ja oltiin
samassa paikassa mutta omatkin vuoret oli tallella
oli oma elämä vaikka se jotenkin katosi
ja läheisyyden koki selvänä (olen hämmentynyt)
(Pannaanko tasan: runoja, Ylva Eggehorn, Anna-Maija Raittila, Kirjapaja, 1972)
Mukava oli teemun kuvien seurassa palata Luulajaan, joka tuli monet kerrat tutuksi rientäessäni tapamaan ihmisiä tai seutuja lestadiolaisuuden valtamaalla Kainuunvälylän ja Tornionväylän rantamilla.
Suomalaiset jäivät paljosta paitsi kun menettivät rauhanneuvotteluissa
eversti Skjöldebrandin paikallistuntemuksen vuoksi sen osan Lappia, joka olisi sijainnut Kainuunväylästä itään. Skjöldebrand kun hoksasi yhdistää Tornionjoen ja Muonionjoen ja suosittaa niitä selvempänä jatkuvana rajana venäläisille.
Skjöldebrand toimi kuningas Kustaa IV Aadolfin käskystä Giuseppe Acerbin matkaoppaana tämän kulkiessa pitkän matkan Turusta Ruijaan.
Olen tätä teemun koottujen viimeistä osaa jo odotellutkin.
Asiallista kerrontaa ja historiaa. Siihen lienee ihan Kotimaan toimituksen siunauskin, tähän asialliseen historialliseen keskusteluun.
Olen koettanut eräällä toisella blogilla päästä samaan. Oli olemasa siihen asiansa tunteva vastakirjoittajakin. Tuli esille mielenkiintoisia historiallisia seikkoja, myös vanhoillislestadiolaisen liikkeen opillisia taustoja ns. yhtenäisyyden ajalta.
Eilen huomasin, että kokp palsta oli poistettu. Ymmärsin syyn, eihän se blogistille passaa, että puhutaan asiaa, kun pitäisi keskittyä enemmän Seiksan tyyliin kertomaan lestadiolaisista vähän niin kuin buurit muinoin hottentoteista…
Kiitos, hienoa tekstiä, viisi tähteä.
Pidin kaikista kirkkotuvista, mutta jos niistä jossain pitäisi vuosi asua, leppoisinta jokasuhteessa ehkä olisi siinä minkä kuistilla kiljupänikkä kupli.
Ihmettelen minäkin Jorman kanssa, mikä on tuon ”kadonneen blogin” salaisuus. Varmaan Vuokko sen jossain vaiheessa paljastaa. Tuskin hän meitä halusi vaientaa, olemmehan aina käyttäytyneet niin asiallisesti.
Olisin halunnut vielä ottaa esiin ruotsinkielisen ylikainuulaisen Anders Hedlundin (1838 – 1913) opilliset ajatukset. Seppo Lohi omistaa hänelle Suuri hajaannus -kirjassaan kokonaisen luvun otsikolla ”Yksinäinen protesti”, siitä hänelle kiitos! Hedlund painatti 1889 Luulajassa kirjasen, jonka ajatukset panivat minutkin tarkistamaan käsityksiäni 1800-luvun lestadiolaisuuden opillisesta tilanteesta.
Kiitos Teemulle hienosta Luulajanjoki-sarjasta. Hedlund tarjosi minulle tässä jonkinlaisen aasinsillan, koska hänen saarnaajantoimintansa ulottui varmaan myös luulajanjokivarteen. Minkälaista lestadiolaisuutta mahdoit matkallasi kohdata? Törmäsitkö jossain Anders Hedlundin nimeen?
Kiitos myös Jormalle mielenkiintoisesta ja ainakin minulle merkittävästä keskustelusta tuolla kadonneessa blogissa. Voinemme jatkaa sitä jossakin muualla.
Tuliiskohan se Jeesus tänne pyhällekin maalle käymään? Jos on käynyt viime aikoina, niin aika hissuksiin ja takaportista on hiippaillut. Siellä etuovella kun on yleensä rähisty yhdestä sun toisestakin asiasta.
Kalixjoki on lisäksi hyvin kaunis. Esimerkiksi Överkalixin kirkonkylän vaiheilla. Siirryn kohta papiksi pmhjoiseen,, ehkä kirjoitan pohjoisista aiheistakin.
Teemu, jonka ääni kuului eillen iltahartaudessa, tarkoittanee Ylikainuuta ja Kainuunväylää ???
Suomalainen saa pienellä kateudella katsella näitä Norrlannin suuria virtoja.
Luulajan ja Piitimen seuduilla oli paljon hengellistä liikehdintää 1800-luvun alkupuolella.
Sopinee kai vastata samalla Niukkaselle, että niitä asiatekstejä on ennenkin poistettu samasta syystä.
Hedlundin opinkäsitykset minulle tuntemattomia.
Joo, Kainuunjoeksi ja Ylikainuuksihan niitä on tavattu kutsua. Luin tänä kesänä jostain, että Kalixin taustalla olisi suomenkielinen sana Kal laks eli kalalahti. Tämä etymologia ikään kuin haastaisi vanhan Vilkunan ja Vahtolan kainuu-teorian. Siinä on sen verran järkeä, että keskiajalta ja rautakaudelta peräisin olevat nimet usein liittyivät pyyntikulttuuriin. Olivat eränkäyntiin, vesireitteihin ja kalastukseen liittyviä nimeämisperusteita. Joka tapauksessa kainuu-nimistö on syrjäyttänyt mahdolliset vanhemmat juuret.
Hedlund kai oli se, joka ei hyväksynyt Iin pappeinkokouksen päätöksiä. Kysymys oli juuri siitä, mistä nykyäänkin, eli että uudestisyntymiseen tarvitaan uskovaisen ihmisen välittävä vaikutus; sanassa ja sakramentissa ei voi saada asuvaista Pyhää Henkeä.
Mutta saatan muistaa väärinkin.
Kiitos valaisevasta kirjoituksesta, TK! Heedlunti oli sitten eri mieltä kuin Laestadius ja Luther, kumpikin näkyy olleen sanan mies tässä kohdin eli avainten vallassa.
Mitä se Niukkanen mahtoi löytää Heedluntin kirjasesta?
Kristillisyyden leviäminen Kainuuseen oli huonoa, kun Raattamaa ei osanut ruotsia. Itäisimmässä kylässä Korpikåssa pidettiin seuroja, ja siellä on vielä tänäänkin esikoissuunnalla toimintaa ja oma rukoustenpitäjä.
Keskiaika on niin likeinen aika meille, että sen perusteella on huono selittää Kainuun etymologiaa. Suomalainen asutus siellä on vanhempaa.
Sitten kun ajatellaan kveenejä, eivät ne ole voineet olla mitään kalalahden partaalla asuneita. Kainuu, kveeni, Kvenland on niin laaja käsite, että asian sitominen yhden lahden partaalle…..
Isot virrat ovat olleet hyvin yleisnimiä eli kymiä, kuten Kemi, Vienan Kemi, Kymi ja jopa entinen
hämäläisten eli tavastien kymä perniönjoki, jonka suistossa on
vieläkin tämän kymän saari eli Kemi-Ö.
Intoilen näistä suomalaisnimistä, sillä jos me rupeamme puhumaan esimerkiksi Finmarkenista, eivät norjalaiset taatusti ala puhumaan Ruijasta.
Joo. Siinä teoriassa ei oteta kantaa kainu-nimen taustaan, vaan siihen, että ruotsalaisten käyttämän Kalixin taustalla olisi kal-laks, kala-lahti. Vähän kuin Malax <- Maalahti, Revolax <- Revonlahti, Petalax <- Petolahti.