Tiedätkö, mitä on genitaalikristillisyys?
Minäkin opin sen vasta hiljattain. Mainittu suunta pitää kristinuskon ytimenä heteroseksuaalista avioliittoa ja muistaa kohkata kaikesta, mihin sukupuolisuus saadaan jotenkin yhdistetyksi. Vaikkapa naisen oikeudesta pappisvirkaan, mistä kirkolliskokous päätti marraskuussa 1986. Myös sana tasa-arvo herättää heti intohimoja.
En millään lailla väheksy ihmisten oikeutta pitää esillä asioita, jotka he kokevat tärkeiksi.
Toisaalta en liene ainoa, jota väsyttää törmätä yhä uudestaan samaan juupas-eipäs väittelyyn, jossa ei aikoihin ole esitetty mitään uutta.
Keskustelut tuskin ovat myöskään lähentäneet osapuolia. Viime marraskuun kirkolliskokous keskusteli taas, mutta lopputulemana oli havainto, että yhteistä linjaa näyttä olevan aivan mahdoton saada. Jotkut uumoilevat näkemyserojen päin vastoin kasvaneen.
Puhutaan genitaaliasioista, jos siihen on erityistä syytä.
Mutta kristinuskon ytimessä minä näkisin uskon Jumalaan, jolla on meitä kohtaan hyvä tahto. Eikä unohdeta Jeesusta, jonka risti ja ylösnousemus olivat esim. Paavalin teologian ydintä.
Paavali otti kantaa genitaaliteologiaan Jerusalemin kokouksessa (Apt 15): ”Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät.”
” … pitää kristinuskon ytimenä heteroseksuaalista avioliittoa”
Heteroseksuaalinen avioliitto on kristinuskon (Raamatun) ytimessä, mutta se ei ole sen ydin. Joskus tarkkuus korjaa koko asian.
”Mutta kristinuskon ytimessä minä näkisin uskon Jumalaan, jolla on meitä kohtaan hyvä tahto. Eikä unohdeta Jeesusta, jonka risti ja ylösnousemus olivat esim. Paavalin teologian ydintä.”
Ei ole Paavalin teologiaa. Hän kirjoitti vain sen mikä luettavissa on. Niin hänen kuin kaikkien Raamatun kirjoittajien ”teologia” on Taivaasta, Pyhän Hengen vaikuttamaa. Jeesus, ainoa Ydin, sanoo, Joh.14:15 ja 15:10, että rakkaudesta Häneen uskovat pitävät hänen käskynsä. Jeesuksen opetus sisältää avioliittoasian ja heteroseksuaalisuuden merkityksen siinä. Jeesus myös hyvin armeliaasti mainitsi poikkeuksista, joita ihmissuvussa on synnin seurauksena.
”Vaikkapa naisen oikeudesta pappisvirkaan,…”
Eipä taida kellään olla ”oikeutta” papin virkaan.
Ja on miehillä ja naisilla ero, lukekaa vaikka biologin näkemys:
http://yle.fi/uutiset/3-9378427
Ihan kohtuullinen näkemys biologilta.
Marakattien (apinoiden) sukupuolisuus on kuitenkin aika erilaista kuin ihmisten. Ei ole perheitä vaan laumoja ja yksiavioisuutta ei esiinny. Seksiä harrastetaan avoimesti muiden silmien alla. Ja niin edelleen. Eikä kaiketi esiinny sellaista, että marakatit vaatisivat toisiaan käyttäytymään jollain määrätyllä tavalla, tyyliin: ”sinun on hyväksyttävä oma biologinen/luonnollinen sukupuoliroolisi marakattinaaraana/uroksena jne.”
Ihmisten monimutkaiset yhteisölliset järjestelmät ovatkin omintakeisia. Yksi niiden piirre on usein se, että sosiaalisia hierarkkioita pyritään oikeuttamaan biologisilla selitysmalleilla, ja usein vedoten siihen, että ihmiset ovat keskenään ”biologisesti/luonnostaan erilaisia”. Biologiaan vedoten on pyritty oikeuttamaan paitsi sukupuolten välisiä, myös muiden ihmisryhmien välisiä hierarkkisia järjestelmiä.
Niin – on ero, ….”ainakin AIVOISSA”.
”En millään lailla väheksy ihmisten oikeutta pitää esillä asioita, jotka he kokevat tärkeiksi.”
Paavalin ajatuksista muutama sitaatti:
”En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.” (1 Kor. 2:2)
”Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: – Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu… (1 Kor. 15:3-4)
”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä. Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet.” (1 Kor. 15:19-20)
Toki Paavali kirjoitti tai oikeammin kirjoitutti paljon muutakin, mutta näihin teemoihin hän palaa useamman kerran, ristiin ja ylösnousemukseen.
Paavali ei halunut julistaa muuta kuin Jeesusta ja häntä ristiinnaulittuna.
Kun hän, Paavali julisti ja kehottaa uskovia siihen, niin Jeesus ja Hänen opetuksensa on ydin. Tässä ytimessä, Jeesuksessa, on julistus ja opetus heteroseksuaalisesta avioliitosta. Siis ei heteroseksuaalista avioliittoa voi ottaa erilleen ja jos Jeesus on ydin, niin Hänen opetuksensa on ydin.
Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, ei orjaa eikä vapaata, ei mustaa ei valkoista, mutta näitten ryhmien kumpiakin osapuolia on Kristuksessa ja nimenomaan, esim. miehiä ja naisia.
Ei Raamatun mikään totuus kompensoi toista totuutta. Eikä kikkeli kompensoi vaginaa eikä tee toista vähemmänarvoiseksi. Toinen kuuluu miehelle toinen naiselle ja on tärkeä omassa yhteydessään.
Kukahan on keksinyt sanan ”genitaalikristillisyys”. En ole sellaista kuullut. Ehkä se on keksitty pilkkamielessä toisin ajattelevia kohtaan. Tässä tapauksessa heteroavioliiton kannattajia kohtaan. Oikeastaanhan se sopii sekä heille, jotka kannattavat avioliittoa samaa sukupuolta olevien keksen että heille, jotka kannttavat avioliittoa eri sukupuolta olevien kesken. Miksi? Koska molempien mallien mukaisilla puolisoilla on kaikilla genitaalit.
”Keskustelut tuskin ovat myöskään lähentäneet osapuolia.” toteaa blogisti. Juuri tällaiset nimittelyt kuin ”genitaalikristillisyys ovat omiaan leventämään railoa eri näkemyksen omaavien kesken.
Tiettävästi Hannu Taanila on viime vuonna Vartija-lehdessä kertonut genitaaliteologeista. Liekö sana hänen keksimänsä? Genitaalikristityistä ja -kristillisyydestä on kerrottu mm. Luterilaisuus-keskustelupalstalla.
Miksi pitää uumoilla pahaa kuten ”keksiminen pilkkamielessä?”
Minulle ilmaisu on neutraali ja kuvaava.
Esim. tasa-arvoisen avioliiton sekä kannattajissa että vastustajissa on ihmisiä, jotka ovat fiksoituneet sukupuoleen näkemättä kristinuskon koko avaruutta ja aarteistoa.
”Esim. tasa-arvoisen avioliiton sekä kannattajissa että vastustajissa on ihmisiä, jotka ovat fiksoituneet sukupuoleen näkemättä kristinuskon koko avaruutta ja aarteistoa.”
Aivan oikein. Näin on. Kuitenkin blogissa lukee ”Tiedätkö, mitä on genitaalikristillisyys?
Minäkin opin sen vasta hiljattain. Mainittu suunta pitää kristinuskon ytimenä heteroseksuaalista avioliittoa”
M-S Aalto,
On hyvin kyseenalaista ja huonoa makuakin osoittavaa levittää Taanilan alatyylillisiä ja alapäätyylillisiä provokatiivisia , lähes törkeyksiä. Sellainen on aina kuulunut Taanilan tavaramerkkiin. Tiedän, että nämä kyllä innostavat ihmisen katoavaa osaa, sitä osaa joka on uskovassa poistumassa, vaikka eri nopeuksilla, yksilöstä riippuen. Kuitenkin, vaikka olisi kuinka paljon sisäistä kallistumaa kaksimielisiin ja esim. uloste-teemoihin, niin niistä Paavali kirjoitta efesolaisille,
Ef.5:
3 Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne-niinkuin pyhien sopii-
4 Älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.
5 Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella-sillä hän on epäjumalanpalvelija-ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa
Viittaat heteroavioliitosta ”kohkaamisesta”. Vaikka se ei ole Raamatun ei Paavalin ydin-sanoma, niin se on avioliiton ydin. Jeesus otti erilleen ne poikkeukset,
Matt.19:
9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.”
10 Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida”.
11 Mutta hän sanoi heille: ”Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu
12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon.”
Näissä kolmessa ei-avioliittoon kelpaavissa on kaksi, joilla on fyysinen rajoitus toteuttaa aviollista yhteyttä. Vain miehen ja naisen välillä voi olla tällainen yhteys. Korvaava toiminta samaan sukupuoleen tai eläimeen on ollut laitonta aina. Yleensä laki kaikkialla maailmassa suojelee Jumalan asettamaa avioliittoa.
Genitaalikristillisyys on erittäin hyvin asiaa kuvaava sana. Alkaahan koko Raamattu kertomuksella Gan (gan mistä geeni ja genitalis) Edenistä, mikä nimi Parataiisille kääntyy ’sukupuolinautinnon kaivo”, jonka keskellä seisoo Elämän puu ’Yets hajjim’ joka kääntyy myös ’elämän sauva’…nerokasta tuo heprean kuvakieli. Ja mikä se olikaan se intohimon kaivon kielletty hededelä, ettei vain ollut halkaistu viikuna.
Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että tästä eteenpäin kaikki aiheeseen liittyvä keskustelu tulkitaan genitaaliteologiaksi. Näinhän on käynyt aiemminkin. Silloin terminä oli pippeliteologia. Implisiittinen oletus on se, että jos puhut tästä aiheesta, niin olet jotenkin eksynyt sivuun siitä, mikä on kristinuskolle olennaista. Sukupuolisuus ei ole kristinuskolle epäolennainen asia. Sitä ei voi erottaa muista asioista erilliseksi saarekkeeksi.
Minkä asian voi erottaa erilleen? Joillekin on tärkeää pitää laki ja evankeliumi irti toisistaan, jollekin maallinen ja hengellinen.
Luulen, että kirkossa osapuolet eivät ole tajunneet, miltä tämä näyttää. Kotimaa24n mainos on tullut tässä pitkän aikaa sähköpostiini. Siinä vaiheessa, kun silmiini iski otsikko Mäkisen taas nostama keskustelu piip aiheesta. Hiukset pystyssä, että eikö nuo koskaan lopeta. Tein toiminnon, että mainokset siirtyi roskapostiin, koska tilanne tuntui jo kotirauhan rikkomiselta. En ota aiheeseen tämän enempää kantaa.
Tuo ’piip’ on minusta kuvaava. Aihe, joka on ravistelee tällä hetkellä aika lailla kirkkoamme, on monille sen jäsenistä kiusallinen ja piilossa pidettävä. Miten keskustella siitä asiallisesti, jos pelkkä aiheen mainitseminen koetaan kotirauhan rikkomisena?
Mutta kuten totesin en ota enempää kantaa. Tämä ylimääräinen viesti on vain kohteliaisuutta sinua kohtaan. Asia on vastenmielinen jatkuvan tuputuksen takia, joten ei liene ole väärin, että heittää piispan roskapostiin.
Tämä piip-aihe tuntuu olevan ainoa, joka ravistelee kirkkoamme, vaikka tärkeämpiäkin olisi, kuten esim. jäsenkato. Se ei tunnu kummempia tunteita herättävän muissa kuin kehityksestä tyytyväisissä uskonnottomissa/ateisteissa jne.
Jäsenkadon, jos minkä tulisi ravistella kirkkoamme eli sen 20.000 palkattua työntekijää vaan eipä tapahdu. Aihehan on kiusallisuuden vuoksi lähes vaiettu. Korkeintaan todetaan, että voi-voi ja sitten pohditaan, mistäs seurakuntalaisia palvelevasta toiminnasta voisi taas nipistää. Milloin alkaa keskeustelu ja sitä seuraavat toimet, joilla suunta käännetään?
Kuten Eija Moilanen kirjoitti, piip-aihe ei todellakaan ole kiusallinen puhumattakaan, että sitä piilossa pidettäisi, heh. Eihän muusta juuri keskustellakaan suorastaan tuputukseen saakka.
Jospa kirkon jäsenkadolla ja vähäisellä kiinnostuksella seurakuntien tilaisuuksin on yhteys sen kanssa, että kirkko koetaan ihmisiä koskettavia kysymyksiä kierteleväksi tai vanhentuneita käskyjä ja kieltoja saarnaavaksi laitokseksi. Ei tietenkään tule myötäillä kaikkea, mitä yleisessä mielipiteessä liikkuu, mutta toki ihmisten tulisi kokea, että kirkko ja sen seurakunnat kuulevat, mitä kenellekin kuuluu ja mitkä elämän ja kuoleman kysymykset ketäkin vaivaavat.
Tänään ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä (nro 1/2017) on puhutteleva kirjoitus tähän aiheeseen liittyen, suosittelen lämpimästi: Kalevi Virtanen: Miten rakastaa rikkinäistä? (s. 16-17).
Arkkipiispa on välillä älynnyt olla hiljaa ja sen vuoksi kirkosta eroaminen ei ole lisääntynyt. Tässä piip-asiassa hän on kyllä tehnyt kaikkensa kirkon hajaannuksen lisäämiseksi samoin kuin touhuilemalla Helsinkiin moskeijaa jota eivät edes kaikki muslimit kannata. Maalliset viranomaiset tekevät kaikkensa että saadaan turvapaikanhakijakaaos jotenkin järjestykseen ja maasta pois sellaiset ihmiset jotka eivät tänne kuulu. Mutta meidän arkkipiispa se puuhailee heille majapaikkoja.
”Maalliset viranomaiset tekevät kaikkensa että saadaan turvapaikanhakijakaaos jotenkin järjestykseen ja maasta pois sellaiset ihmiset jotka eivät tänne kuulu. Mutta meidän arkkipiispa se puuhailee heille majapaikkoja.” Alusta lähtien asiallisen viranomaistoiminnan takia mitään kaaosta ei koskaan syntynytkään. Turvapaikan epääminen ei vielä ole karkotuspäätös. Sellaisestakin on valitusoikeus. Sitä odottavan on myös jossakin majailtava ja tämän asian järjestäminen näyttää kaatuneen kirkon käsiin. Eihän arkkipiispa mitään yksinään puuhaile.
Ihmisen määritteleminen ’sellaiseksi, joka ei tänne kuulu’ on loukkaavaa.
Ajattelen, että kirkolla ei ole mitään mahdollisuutta pitää jäsenistään kiinni.
Henkilökohtaisesti en liittyisi kirkkoon, vaikka Mäkinen seisoisi päällään minun mielikseni, koska yhdistää ei voi. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etten voisi eri asiayhteyksissä toimia kirkontyöntekijän kanssa rakentavasti, niin kuin olemme toimineetkin. Viimeksi kehitysvammaisten leirillä. Se tarkoitti yhteistä työpanosta näiden ihanien ihmisten päivän onnistumiseksi.
Kuten Marja-Sisko huomasit. Et todellakaan ole ainoa joka on väsynyt eipäs juupas väittelyyn. 🙂
Väsyminen väittelyyn johtaa valintaan. Aloitetaanko toista kunnioittava keskustelu asiassa etenemiseksi vai padotaanko hiertävä asia odottamaan räjähtämistä silmille?
Tämän keskustelun ongelma on itsessään se, että kirjoitat omasta maailmastasi ja se ei millään lailla liity omaani. Ja vaikutat kai siksi jankuttajalta. Netissä keskustelun ongelma on, että kirjoittaja on viestin varassa ja yrittää ottaa informaation omasta ympäristöstään.
Eija: ”Tämän keskustelun ongelma on itsessään se, että kirjoitat omasta maailmastasi ja se ei millään lailla liity omaani.”
Ihan niinkuin sinäkin kirjoitat omastasi, joka ei mitenkään liity minun maailmaani. Niitä kutsutaan erilaisiksi näkökulmiksi.