Gnostilaisuudesta

Kaste pitäisi jättää niille, jotka uskovat ja haluavat seurata Jeesusta. Kukaan ei voi toisen puolesta uskoa.

Olen Teemun kanssa samaa mieltä. Kirkkoon kuuluminen, yleismaailmallisen Jumala käsitteen hyväksyminen ja lapsena kastaminen eivät pelasta, vaan usko Jeesukseen.

Harmi, että meidän Raamattu ei käännä kreikan kielen sanaa ’baptizo’ oikein, joka tarkoittaa kirjaimellisesti upottamista eikä missään mielessä veden ripottelua tai pesemistä josta käytettäisiin esimerkiksi sanaa ’nipto’.

Vielä vanhassa luterilaisessa kaavassahan ensin kummit vastasivat vastasyntyneen puolesta kysymykseen: ”Luovutko Perkeleen vallasta?”, jolloin siinä jossakin määrin toteutui Raamatun idea, että ensin on tunnustettava synnit ja sitten otetaan kaste.

”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.” – Apostolien teot 2:41

Kosti , minä en sekoita mitään,kerron vain mitä aikansa gnostilaiset ajattelivat, kun eivät voineet pitää Vt.n raaka ja kostonhimoista epäonnistuneen maailman aikaansaanutta Korkeimpana Rakkautena/Jumalana.

Ja demiurgi ei ole sama kuin kerubi; taivaalla vaunuille ajelevia kerubeja oli paljon.

Jeesus ei muuten mainitse Ut: ssa Jahvea kertaakaan.Misiköhän ei? Abrahamin isää kuitenkin kutsuu perkeleeksi?

Seppo. Nuo aikansa gnostilaiset eivät ymmärtäneet asian oikeaa laitaa, kun ajattelivat niinkuin ajattelivat; Että ”tämä demiurgi on sama kuin juutalaisten Jehovah.”

Jeesushan toteaa juutalaisille tietävänsä, että he ovat Aabrahamin jälkeläisiä; mutta sanoo sitten, että ”te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä.” Edelleen Jeesus toteaa; jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt.

Katso lauseitten logiikkaa. Jeesus tunnustaa heidän olevan Aabrahamin jälkeläisiä, mutta he eivät tehneet Aabrahamin tekoja. Täten erotetaan Aabraham, jonka tekoja po. juutalaiset eivät tehneet ja se ”isä”, jonka tekoja / himoja po. juutalaiset noudattivat. Sitä paitsi Jeesushan toteaa itsestään; ”…sillä – minä olen -Jumalasta lähtenyt ja tullut (Jo8:42) – Minä olen – se, joka olen sanottiin myös Moosekselle.

”Jeesus ei muuten mainitse Ut: ssa Jahvea kertaakaan.Misiköhän ei?” Olisikohan selitys siinä, että Jeesus puhui arameaa ja evankeliumit kirjoitettiin kreikaksi? Perinteinen tulkinta on, että Joh. 8:24: ”Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne.” viittaa Jumalan nimeen ”Jumala sanoi Moosekselle: ’Minä olen se joka olen.'(2. Moos. 3:14)”

Kosti, Jeesus sanoi tietäen noiden ihmisten oikeasti olleen Abrahamin (kansojenpaljouden ISÄN) lapsia heidän olleen samalla ISÄSTÄ perkeleestä. Abrahamin isä oli siis Jeesuksesta Perkele,jola Jeesus ei voinut tarkoitta Elelyonia,joten hän tarkoitti Abrahamin isää eli Jahvea.

Jos tässä (Jahve) tarkoitetaan juutalaisten Jumalaa, Hän ei ole ”yksi kolmessa”. JHWH – sanaan lisättiin myöhemmin vokaalit sanasta Adonai (Herra) , että se voitiin lausua. ”Kuule Israel ! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” Tästä ei jousteta. Kolminaisuusoppi on kristinuskosta.

Pentti: sanan mukaisesti Jeesus sanoi lyhyesti: ellette usko että ego eimi , niin kuolette synteihinne. Jeesus ei tee tässä itseään Jumalaksi vaan ylimmäiseksi papiksi jolla oli oikeus lausua nuo sanat ego eimi juurikin syntien sovittamisen l. Joom Kippurin yhteydessä.
Sama sanamuotoa muuten käytti itsestään myös Paavali,eikä hänkään ollut jhvh.
Minä ole rakenne on niin tavallinen,että voi esim. sanoa : minä olen väsynyt, olematta Jumala.

Seppo. Tästä Elelyonista on keskusteltu ennenkin. Otetaan heti sitten saksaksi. ”Da der Allerhöchste die Völker zerteilte und zerstreute der Menschen Kinder, da setzte er die Grenzen der Völker nach der Zahl der Kinder Israel….” Koska Korkein jakoi kansat (akkusatiivi) ja hajotti ihmisten/Aadamin lapset….jne. Joten (VMo32:8) ‘el-yō-wn = (1Mo11:5) Yah-weh.

Lisään vielä edelliseen tekstiin (VMo32:8) kohdan (1Mo11:8) ”Also zerstreute sie der HERR von dort alle Länder, daß sie mußten aufhören die Stadt zu bauen.” Niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan /yli kaiken maan, niin että heidän täytyi lopettaa kaupungin (Baabel) rakentaminen. Sekä (VMo32:8), että (1Mo11:8) liittyvät näinollen saumattomasti toisiinsa.

Charlotta. Kolminaisuusoppi ilmenee heti VT:n alussa. 1Mo1:1-3. 1.Alussa Jumala loi 2. Jumalan Henki liikkui vetten päällä. 3. Ja Jumala sanoi. 1=3=1. Hebreassa אֱלֹהִ֑ים ’ĕ·lō·hîm; on Jumalat. Ei kuitenkaan monta vaan Yksi.

Taisit Kosti unohtaa tuosta sakalaisesat sityatistasia siaa olenaisimanjakeeneli V Ms 32: 9:n : Denn des HERRN Teil ist sein Volk, Jakob ist sein Erbe
Herra ja Korkeineivät edusta sama Jumalaa. Korkein jakaa kansoja perinöiksi ja Herra on yksi ko perinnön eli Juudan saaja.

Selkokielinen uusinta:
Taisit Kosti unohtaa tuosta saksalaisesta sitaatistasi asiassa olennaisimman jakeen eli V Ms 32: 9:n : Denn des HERRN Teil ist sein Volk, Jakob ist sein Erbe.
Herra ja Korkein eivät voi tarkoittaa siis samaa Jumalaa. Korkein jakaa kansoja perinnöiksi ja Herra on yksi ko perinnön eli Juudan saaja.

Sana ”isä” voidaan ja tulee ymmärtää useammassa eri merkityksessä aina tekstiyhteyden mukaan. Jeesus oli Jumalan ainosyntyinen Poika Isästä iankaikkisuudessa syntyneenä. Me olemme Jumalan lapsia hengellisesti Hänestä kasteen, sanan ja uskon kautta syntyneinä (=uudestisyntyneinä). Se, että Herramme Johanneksen evankeliumin mukaan sanoi epäuskoisille juutalaisille näiden olevan isästä perkeleestä, ei tietenkään tarkoita, että nämä olisivat sielunvihollisen fyysisiä jälkeläisiä vaan kyse oli rajuimmasta mahdollisesta retoriikasta. Uudestisyntymätön eli epäuskoinen kun Uuden testamentin mukaan elää hengellisessä pimeydessä kaikesta inhimillisestä kykeneväisyydestään huolimatta. Nämä sanoivat Jeesusta samarialaiseksi (siis hengellisesti saastaiseksi), riivatuksi ( eli Pyhän Hengen työ selitettiin pahan hengen aikaansaannokseksi).

Seppo, en minä mitään unohtanut. Kun tuossa tekstissä todetaan (VMo32:8) ”Korkein jakoi kansat”….niin ota huomioon, mihin sillä viitataan. Juuri tuohon (1Mo11:8). Niin Herra hajotti (Baabel) heidät sieltä. Mutta sinun mielessäsi kummittelee tuo ‘el-yō-wn Kabbalan ”Ain sup.” lausumattomana gnostismin yli-jumalana.

Ego eimi. Johanneksen evankeliumissa on mainittu kolme kertaa, kun Jeesus sanoo ”minä olen” ilman predikaattia. Ne viittaavat siihen, mitä Mooses kuuli itselleen sanottavan palavasta pensaasta. Minä olen se, joka minä olen. (2. Moos. 3:14). Jeesuksen jumalauus on aivan ilmeinen. Minä olen – se! Niin mikä – se? Jumala.

He näkivät Jeesuksen kävelevän merellä… ja he pelästyivät. Mutta hän sanoi heille: ”Se olen minä (ἐγώ εἰμι); älä pelkää.” (Joh. 6:19-20)

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennen kuin Abraham oli, minä olen (ἐγώ εἰμι). (Joh. 8:58)

”Jeesus sanoi [sotilaille]: ”Ketä te etsitte?” He vastasivat: ”Jeesus Nasaretilainen”. Jeesus vastasi: ”Minä olen se (ἐγώ εἰμι).” …kun Jeesus sanoi heille: ”Minä olen se (ἐγώ εἰμι),” he vetäytyivät ja kaatuivat maahan… Jeesus vastasi: ”Minä sanoin teille, että minä olen se (ἐγώ εἰμι).” (Joh. 18:6-8)

Yksi sana heidät kaataa, totesi Lutherkin. Niinhän noille sotilaille myös kävi.

”Sana ’isä’ voidaan ja tulee ymmärtää useammassa eri merkityksessä aina tekstiyhteyden mukaan.”

Toki näin, Jeesuskin puhui erikseen taivaallisesta isästään, lihalisesta isästään ja oppi-eli hengellisestä isästään ja Aabrahamin isästä.

Jeesuksella on vain yksi Isä, Jumala. Joosef oli hänen kasvatti-isänsä ja niin sanottua hengellistä isää Hänellä ei ollut (samassa merkityksessä kuin vaikkapa monilla usjoon tulleilla).

”hengellistä isää Hänellä (Jeesuksella) ei ollut”

Tätähän Sinä et voi tietää. Minun mielestäni on ollut. Esim vaikka isä (ylipappi), jonka luona Jeesus ei ollut ehtinyt käydä näyttämässä haavojaan.

”Korkein jakoi kansat”….niin ota huomioon, mihin sillä viitataan. Juuri tuohon (1Mo11:8). Niin Herra hajotti (Baabel) heidät sieltä.

Kyse ei ole samasta tapahtumasta. Kansojen hajottaminen on aivan eri asiakuin niiden jakaminen 12 eri jumalan alaiseksi.

Sinun kommentissasi ei ole loogisuuden häivääkään. Vedät kuin taikuri hatusta, että kansoilla on 12 jumalaa.

Kosti, V Ms 32: 8-9 tarkoittamille jumalile,joita oli 12, jaettiin Korkeimman eli Auringon toimesta perinnöksi yksi kansa. Aurinko ’hallitsi 12 planeettaansa. (Kts Secharia Sitchin The twelth planet) Jahve eli Jod-pater oli yksi perinnön saajista. Nämä ’jumalat’ eli theokset (Vrt Platon thein sanan etymologia) olivat alunperin taivaankapaleita,joita oli -kuten eläinradan merkkejäkin 12. Kullakin ekvaattorin 12 kansalla oli myös oma tähtimerkki. Juudaan merkki oli Kalat. Merkki vaihtui aina 2160 vuoden välein,koska Korkein eli aurinko siirtyi tuona välinä kevätpäiväntasauksessa aina uuteen merkkiin.
Tämä on minun näkemykseni.

Aivan. Meillä onneksi sallitaan vielä erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä. Mutta kuten juutalaiset sanovat ”Kuule, Israel, Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi”. Se ”korkein” ei ole aurinko. Tuolla V32:8-9, et kykene näkemystäsi perustelemaan. Antiikin pakanajumalat ovat eri asia, joiden palvelemiseen israelilaisetkin lankesivat.

Tuolla V32:8-9, et kykene näkemystäsi perustelemaan.

Tietenkin pystyn, jakeessa Korkein on S ELVÄSTI eri Jumala kuin Jahve, ei subjekti ja objekti voi olla sama olento kuin masturbaatiossa…
Ja tietenkin Jahve oli Juudaalle yksi Jumala, siis MEIDÄN Jumalamme on yksi. Meidän ilmaisun tuolla puolen on ’teidän’…Jahve oli yksi mutta monista. Ei ollut ’ainoa’.

Raamattukäännös 1992 kääntääkin:.Moos.32:8 Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin o m a n jumalan. Herran o s u u s on hänen kansansa Israel.Jaakob häne perintömaansa.
Käännös perustuu Qumranin teksteihin.

Tuskinpa tästä asiasta päästään yksimielisyyteen, joten tähän ei kannata palata. Sen verran 1992 käännöksestä, kun tuossa todetaan mm.; ”hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin o m a n jumalan” ei ole hebrean tekstin mukainen. Kääntäjät ovat tukeutuneet käännöksessään lähinnä omaan mielikuvitukseensa.

”minä olen” ilman predikaattia.

Sanossasa ego eimi tuo eimi on juurikin predikaatti ’olen’. Kolmikirjaimisen Εγώ-sanan keskimmäinen kirjain kreikan pieni gamma γ on kuin pieni Y tai kolmen tien risteys. Risteämispiste on se ihmisen minuuden ydin, jonka keskipistettä mm Hamlet hakee Shakespearen kuuluisassa näytelmässä. Kun /jos pisteen löytää on löytänyt itsensä ja Y :ssä tapahtuu ns. unio mystica, ihminen yhtyy oman itsensä vastapariin ja synnyttä sydämessään Christhos-lapsen ja metamorfisoituu näin uudeksi Adamiksi. Kyseessä on siis ahdasmielisen moralismin ylittävä idea uudestisyntymisestä.

Tuota ilmaisua ego eimi mm. Johannes käyttää useaan otteeseen ja hän tekee sen tavalla antamatta mitään välittömästi tunnistettavaa predikaattia, vaan – minä olen se. Niin mikä? Tärkeimmät jakeet, joissa tuo ilmenee ovat Joh8:24, 8:58, 13:19 ja 18:5-6. Muitakin löytyy. ”Ellette usko, että – minä olen se, joka olen – , te kuolette synteihinne.” (Joh8:24)

Tarja,.minä en edusta antisemitismiä, jota haluat nähdä joka paikassa. Arvostan heprealaisuuden erittäin korkealle. Ja turhan saivartelet täsä JHVH:n kirjoitus tai lausumismuodosta, joka EI se tässä asiayhteydessä ole olennaista , vaan se ettei Jeesus ei ylipäätään viittaa kertaakaan ’nelikirjaimeen’ jos nyt tätä ilmaisua käyttäisin. Mikä saa minut ajatteleman että Jeesuksen taivaallinen Isä ei ollut hänelle jhvh.

Kosti, Jeesus sanoi tietäen noiden ihmisten oikeasti olleen Abrahamin (kansojenpaljouden ISÄN) lapsia heidän olleen samalla ISÄSTÄ perkeleestä. Abrahamin isä oli siis Jeesuksesta Perkele,jola Jeesus ei voinut tarkoitta Elelyonia,joten hän tarkoitti Abrahamin isää eli Jahvea.

Ydinaseita on oikeasti käytetty.

Kristinuskon vastaus juutalaisille, gnostilaisille eri lahkoille on sanoitettu näin;

”Uskomme siis yhteen Jumalaan, yhteen aluttomaan, luomattomaan, syntymättömään, tuhoa tuntemattomaan ja kuolemattomaan, iankaikkiseen, äärettömään, kuvaamattomaan, rajoittamattomaan, voimaltaan rajattomaan, yksinkertaiseen, osista koostumattomaan, ruumiittomaan, ulosvirtaamattomaan, kärsimyksestä vapaaseen, toiseksi vaihtumattomaan, muuttumattomaan, näkymättömään alkuun, hyvyyden ja vanhurskauden lähteeseen, hengelliseen, lähestymättömään valoon, voimaan, jonka määrää ei millään mitalla kyetä määrittämään ja jonka ainoana mittana on sen oma tahto, sillä se voi kaiken, mitä haluaa; alkuun, joka on tehnyt kaikki luodut, näkyväiset ja näkymättömät, joka pitää kaiken koossa ja kaikkea yllä, kaitsee kaikkea ja säilyttää sen, hallitsee ja toimii kuninkaana valtakunnassa, jolla ei ole loppua ja joka ei kuole; alkuun, jossa ei ole mitään ristiriitoja, joka täyttää kaiken ja jota mikään ei voi mahduttaa itseensä, vaan joka pikemminkin sisältää itsessään kaiken ylläpitäen ja esiintuoden sitä. Se liikkuu puhtaasti kaiken olevaisen yllä, mutta samalla kaiken tuolla puolella, kaikesta luodusta erillisenä, yliolennollisena ja kaiken yläpuolella olevana, ylijumalallisena, ylihyvänä, ylitäydellisenä.

Kaikille valloille ja järjestyksille se asettaa rajan. Se on vallan ja järjestyksen yläpuolella, olemuksen, elämän, järjen ja käsityksen yläpuolella. Se on itse valo, itse hyvyys, itse elämä, itse olemus, sillä sen oleminen tai mikään, mitä se on, ei johdu mistään muusta, vaan se itse on olevaisten olemisen lähde. Eläville se on elämän lähde, järjestä osallisille järkevyyden lähde, kaikille kaikkien hyvyyksien alkusyy.

Kaikki luodut se tuntee jo ennen niiden syntymää. Uskomme alkuun, joka on yksi olemus, yksi jumaluus, yksi voima, yksi tahto, yksi toiminta, yksi hallitus, yksi valta, yksi herruus, yksi valtakunta; alkuun, joka tunnetaan – paradoksaalista kyllä kolmessa toisiinsa sekoittumattomasti yhdistyneessä ja toisistaan erottamattomasti jakaantuneessa täydellisessä persoonassa ja jota yhdellä kumartamisella kumarretaan, johon uskoo ja jota palvoo koko järjellinen luomakunta – Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, johon meidät myös on kastettu”

Taidatkos sen vielä selkeämmin sanoa? Ei kristinusko ole torjunut gnostilaisuutta vallanhimoisuuttaan tai pahuuttaan vaan siksi, että se on meidän mielestämme eksyttävä valhe.

Vai ei kyse ollut vallanhimosta, onpa herttaisen pyhäkoulumainen käsitys. Kristinukso oli huutanut Rooman armeijat apuun ,jotta Agustinuksen lomat opit voittaisivat jaharhaopeista oli Theodosiuksenaikanazja ytoimesat määrätty kuolemanytuomiot!!!

Tosiasiasa gnostilaisuus oli älyllisessti suurille massoille liian haastavaa.

Käsite gnostilaisuus tulee kreikan tietoa tarkoittavasta sanasta gnosis gnosis. Gnostilaisuudella tarkoitamme niitä uskonnollisfilosofisia virtauksia,
joiden on yleisesti katsottu syntyneen itämaisten uskontojen käsitysten sekaantumisesta antiikin mysteeriuskontoihin ja kreikkalaiseen filosofiaan ja jotka
ajanlaskumme alun molemmin puolin vaikuttivat Rooman valtakunnan alueella.
Mutta on myös tutkijoita, kuten juutalaisen mystisen perinteen asiantuntija
professori Gerschom Scholem, jotka eivät pidä gnostilaisuutta vain eräänä hellenismin ilmentymänä, vaan katsovat gnostilaisuuden olevan lähtöisin
paljon kaukaisemmilta ajoilta ja olleen jopa olennainen osa varhaista juutalaista esoteerista opetusta, joka juutalaisuudessa tunnettiin kabbalana.
Gnosis olisi siis vain kabbalan kreikkalainen nimi.
Mutta jotkut katsovat asian olleen päinvastoin, kabbala olisi vain keskiaikainen spekulatiivinen juutalainen harhaoppi, joka on adoptoinut itseensä gnostilaista kosmologiaa, magiikkaa ja enkelioppeja. Kun kabbala tuli uudelle ajalle jo pahasti korruptoituneena, ja sitä harjoittivat monet sen väärinymmärtäneet
maallikot, se sai tietysti huonon maineen. Valitettavasti monet nykykristityt arvottavat yhä tänään kabbalaa vain tämän rappeutunen muodon mukaan.
Kirjassaan The Kabbalah professori Scholem yhdistää monin osin juutalaisen kabbalan ja gnostisismin. Hän puhuu juutalaisesta gnosiksesta, jonka ajatuksia
olisi löydettävissä jo ajalta ennen kristinuskon syntyä. Kun myös monet nykyiset tutkijat siirtävät gnostilaisuuden syntymäkellojen viisareita satojakin
vuosia taaksepäin (Quispell, Pagels, Krohn), ei ole enää syytä ilman muuta luulla, että gnostilaisuus oli yhä kuin ’oikean’ kristinuskon rinnalle vasta 100-200 jKr. syntynyt harhaoppien kokoelma.
Vaikka jo Paavali, jonka kirjeet lienevät syntyneet 40-60 jKr., taisteli jyrkästi eräitä gnostilaisia vastaan, saattoi hän itsekin olla gnostilainen. Omissa
leireissähän katkerimmat kiistat käydään yhä. Paavali kyllä tuomitsi ’valhegnosiksen’, mutta saattoi hyväksyä-kuten Jeesusksin- mielestään ’oikean’ gnosiksen.
Tunnetuimmat gnostilaiset liikkeet olivat manikealaisuus ja valentinolaisuus. Manikealaisuudesta oli saanut vaikutteita mm. kirkkoisä Augustinus, ja Valentinos
oli ehdolla jopa piispaksi, joten kovin ahtaita eivät opilliset karsinat ole olleet. Esittelen seuraavassa gnostilaisuuden pääpiirteitä valentinolaisuuden
kautta, siinä ehkäpä monipuolisimmin ja selvimmin käy ilmi, mistä gnostilaisuudessa on ollut kysymys, joskin esiin välähtävää ja erittäin tärkeää
morsiushuoneen mystiikkaa tulisi tarkastella Nag Hammadista löydetyn Philippuksen evankeliumin valossa.
Valentinolainen gnosis
Pinnallisesti gnostilaisuus tunnetaan lähinnä sitä vastustaneitten kirkkoisien teoksista; etenkin Ireneuksen kirjoittamasta Harhaoppisia vastaan. Gnostilaisuuden
katsotaan varsinaisesti syntyneen monien eri lahkojen toimesta noin 200-300 jKr. ja se olisi saanut vaikutteita itämaisten uskontojen sekaantuessa kreikkalaiseen hellenismiin. Mukana sopassa oli ’oikea’ kristinusko ja antiikin mysteeriouskonnot. Mutta muistamme, että jo Paavali kiinnitti voimakkaasti huomiota gnostilaisiin.
Gnostilaisuudessa Jumala olisi persoonaton alkuolento, josta lakkaamatta virtaa aioneja, eräänlaisia valo-olentoja. Aineellinen maailma on valon ja pimeyden
yhtymisestä ja sekoittumisesta syntynyt alemman ns. demiurgin luoma ja epäonnistunut paikka, josta Kristus.ainooni, valoenkeleistä korkein,
pelastaisi ihmisen takaisin valoon. Esoteerisessa ja siis gnostisessa kristinuskossa esimerkiksi Rosa (ruusu) ja Kristus on sama aate. Risti on tien ja itseuhrauksen,
ruusu jälleensyntymän, kuva. Sana ruusu sisältää muodossa roos myöskin merkitykset ’kaste’ ja ’pää’. Kuten aamukaste auringon valossa saattaa
ruohon jälleen viheriöimään, saa ruusun salaisuuteen vihitty ja ruusuvedellä päähän valeltu tai pyhällä ruusuöljyllä voideltu ihminen uuden Kristus sydämen. Mutta ruusu on myös salaisen tiedon vertauskuva.
Pelastumisen väline oli gnosiksen saavuttaminen;
ihmisen tuleminen tietoiseksi valosta, itsestään, maailmasta ja jumalista. Gnosis oli pelastavaa tietoa. Valaistuminen edellytti tervettä elämää, askeesia, joskus
äärimmäistäkin, kasvisruokaa ja usein aineellisista nautinnoista pidättymistä.

Nykyisen käsityksen mukaan gnostilaisuus on ollut paljon vivahteikkaampaa kuin edellä annetusta kuvauksesta voisi päätellä. Gnosis näyttää sisältäneen
myös aivan asiallisia tietoja maan ja maailmankaikkeuden olemuksesta ja ihmisen suhteesta siihen. Erityisen kehittynyttä näyttää olleen gnostilainen matematiikka
ja tähtitiede, gnostilaisessa Pistis Sophiassa Jeesus opettaa mm. selvästi prekession
– kestoa, ja ihmisen alkuperää pohtivassa opetuksessaan mestari sangen hämmentävästi jo tuolloin kertoo ihmisen olevan ’samasta alkuaineesta kotoisin., ihminen on myös .valon jätettä’
Molemmat sanonnat voi nykytieteenkin valossa äysin hyväksyä täysin.
sillä kaikki elämä palautuu vetyatomiin. Ihmisestä n. 80 prosenttia
on vettä. Vesi muodostuu vedystä ja hapesta. Vedestä 2 /3
on juuri happea. Happi on osaksi myös elämälle välttämättömän
fotosynteesin ’jätettä’.
Uusi testamentti on gnostilaista muutakin tieteellistä viisautta täynnä,mutta se on paljolti peitteen alla. Pietarin luku 153 edustaa sekin vetyprotonia, sillä 12×153=1836 mikä on maailmanakaikkeuden yksi tärkeimmistä vakioista eli 1836:1 on protonin painosuhde elektroniin.

Kirkko tuntee hyvin harhaopit ja ne ovat siksi helppo hylätä. Harhaopoeihin ei kannata aikaansa kuluttaa. 🙂

Tarja, en minä sinua mistään moiti, olen monen monesta asiasta kanssasi samaa mieltä. Kun Jeesus ei käytä Ut:sa kertaakaan nelikirjainta, ei se lausumistavalla muualla ole silloin juuri tässä kohtaa todellakaan asialle merkitystä.

Raamattukin nimeää muuten maailman tekijäksi juuri Demiurgin, Heb 11:10:

”…sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala
εξεδεχετο γαρ την τους θεμελιους εχουσαν πολιν ης τεχνιτης και δημιουργος ο θεος
tous themelious
tekhnites kai demiurgos ho theos .
Siis (boltatut) rakentaja deimurgos ja luoja/jumala theos samaistetaan eli Demiurgi ja Jahve.
”Raamatusta on jätetty pois myös ’Aadamin ilmestys’, jossa puhutaan muun muassa Demiurgista, joka olisi materiaalisen maailman luoja, mutta ei korkein Luoja – Demiurgi olisi siis alijumaluus, joka loi kaiken näkyvän.

”Demiurgi olisi siis alijumaluus, joka loi kaiken näkyvän.” Eli siis vähän niinkuin fangien Mebeghe. Ja se selittää kaiketi myös, miksi ihmiset ovat niin kauhean moraalittomia ja pahuuden vaivaamia.

Nopin gnostikot ajattelivat, demiurgi oli epäonnistunut työssään ja mm. katui tehneensä ihmiset.

Niinpä. Siksi me torjumme gnostilaisuuden heresiana, harhaoppina, jonka omaksuminen tekee pelastuksen mahdottomaksi. Kyse on ”tiedon nimellä kulkevasta harhasta”.

Jeesus: ”Voi teitä te lainoppineet kun te olette kätkeneet TIEDON (gnoiksen) avaimen,itse ette ole menee sisälle ja muita olette estäneet”
’tiedon avain’ viittaa eräisiin Raamatun salakieleavaimiinkuten gematriaa ja on itsessään ilmiselvästi juurikin gnostilaisiten käyttämä käsipari koskapa:
avain he kleis on g ematriassa 273 kuten myös ”klesis” (kutsu) ja ”hiram abiff”, kaikkinäkevän silmän, arvo. Kreikan sanan ”Gematria” heprealainen Gematria-arvo on 273. Numero 273 näyttää olevan erikoinen vakio, joka liittyy aurinkokuntaamme, lämpötilaan ja lisääntymiseen. Esim. 2 73 0 000 on Auringon ympärysmitta maileina. Tämä luku esiintyy Raamatussa niin usein, että on mahdotonta, että ilmiöö voisi olla sattuma. Mileuimminkysessä on viesti alieneilta. Kesäpäivänseisauksesta kevätpäiväntasaukseen on 273 päivää.
Mielenkiintoista on, että kreikan ”he kleis” (avain) Gematria-arvo on 273.
Kaikkien lääketieteen opiskelijoiden tulee muistaa, että raskaus (lue: vedessä kehittyvä elämä) lasketaan 10 sidereaalisen kuukauden jakson perusteella, joka on 273 päivää hedelmöityksestä syntymään, mikä on 9 ”säännöllistä” kuukautta. 27 jaettuna 3:lla antaa 9.
Naisen kuukautiskierto on keskimäärin 27,3 päivää. Lukua 6 käytetään Raamatussa 273 kertaa
Onäärimäisennaivia kuvietlla että Jeuksenkä’ytämnä sanonat ’tiedon avain’ ei oli luonteeltaan kabbalistista tieteellistä informaatiota sisältävä. Ps Veden jäätymispiste on 273 -astetta.

Tarja,

kyllä minä osaan nauraa itsellenikin ja naurattaa, aikuinen mies. Mutta vakavat asiat otan vakavasti. Muun muassa siunaustilaisuuksissa olen yleensä haudanvakava 🤭.

Me kristityt odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.

Jumalalla on tapana antaa uskottavaksemme järjenvastaisia asioita. Siksi esimerkiksi kuolleiden ylösnousemukseen uskomiseen tarvitaan Pyhän Hengen apua.

Kristikunta ei usko ”demokraattiseen helvettiin” jossa kaikkia grillataan samassa hehkussa, vaikka henkilökohtaisesti pidänkin Hieronymus Boschin aihetta käsittelevästä ja puhuttelevasta taiteesta. Me teemme työtä sen eteen, että helvettiin ei kukaan joutuisi ja jätämme muutoin tämän asian kaikkivaltiaan ja armollisen Jumalan huomaan.

Siunausta päivääsi ja viikonloppuusi.

Jos jo Putinilla on trollitehtaansa, jotta saisi ihmiset hämmennyksiin, myös valheen isällä taitaa olla kova yritys.

Niin ja uskon vainoamisesta pitkä kokemus.

”Niin ja uskon vainoamisesta pitkä kokemus.”

Oliko kirkko siis yli 1500 vuotta Saatanan hallussa kun se vainosi ja tappoi omia toisinajattelijoitaan?

Kyllä, ja sivilisaatiossaan kypsyneet Ihmiset pitävät ruumiiden häpäisyä hyvin asiallisena toimena.

Aarteitakin voi löytyä ellei niitä viety ennen viimeisten kivien asettamista.

Onko tämä ns. normaalikäytäntö. Pitkään jo nukkuneita voi ja saa häpäistä intohimojen tähden.

En tiedä yhdenkään kirkon moittineen kaivauksia joissa palsamoiduista ruumiista halutaan tietoa tähän päivään.

Toki sisälmyksemme laitettiin ruukkuihin tulevaa matkaa varten.

Onko eteenpäin asia että kaivauksissa halutaan katsoa mitä älykännyä eläessämme käytimme.

Tässä on sivistyksemme yksi ehta mitta.

Egyptissä yritettiin saada viimeinen leposija poisnukkuneille. Toki säädyn mahdollisuuksissa oli ero, mutta kuitenkin.

Suomessa hautapaikkaoikeus on niin pitkään kun aluetta käytetään hautausmaana. Yleistää en asiaa kyllä voi mutta pappani sopimuksessa valtion ja seurakunnan välillä näin sanotaan.

Eli, kun sukukunnat vaihtuvat voikin tulla tarvetta parkkipaikoille. Siinä oli sekin Ikuisuustoivo viimeisestä leposijasta odottaa kaikessa rauhassa tulevaisuutta.