In the eleventh verse, the apostle tells his Ephesians that they, too, had obtained an inheritance in Chirst, and he reminds them of the means by which this happened in verse thirteen: ”After that ye heard the word of truth, the gospel of your salvation.” (Eph. 1:13)
Now, these words must be well noted and carefully considered, for they indicate the only way and means of becoming a partaker of Christ. Here, the apostle clearly states that we become partakers of Christ by the hearing of the Gospel, just as he states elsewhere: ”Faith cometh by hearing, and hearing by the Word of God” (Rom. 10:17). Let whoever wants to come to Christ and own salvation take out the word of the Gospel and read it whenever possible so that the Holy Spirit may through the word enlighten him or her with His gifts bringing true knowledge of Christ by faith. Without this, all works, efforts and diligence are useless, even if we tortured our bodies until we bled, prayed night and day on our knees, lived alone in the wilderness and clothed ourselves in rags! Do what you will, you will still not find peace for your conscience nor become a partaker of Christ if God does not enlighten you in the knowledge of Christ through the hearing of the message of the Gospel. This is why the Gospel message is more precious than heaven and earth. Indeed, heaven and earth with all they contain cannot help bring even one lost sinner to Christ or lead him to partake of Him. This is accomplished only by the Holy Spirit through the Gospel message. How precious this word should be to us then! Indeed, we should study it and meditate upon it when we get up in the morning and when we retire at night, when we are moving or when we are sitting, when we are partaking of food or drink. For this is the means by which we can find Christ, trust in Him and lay hold on eternal life.
An excellent example comes to mind here.
Our doctrinal father, the great man of faith and noble preacher of the Gospel, Martin Luther, had spent years searching for salvation by his own works, by diligent prayer, fasting, by keeping late vigil, and by devout yearning. Nevertheless, he always felt judgment in his conscience and was never able to be at peace with God and come to know Christ. Finally, this word of the Gospel came to him: ”The just shall live by faith” (Rom. 1:17). To him, this was a remarkable statement! He did not yet understand the substance of it but it was always on his mind. Whatever he set about to do in his own holiness, he would always hear these words in his heart: ”The just shall live by faith.” He wondered at this statement but did not understand it. It kept coming into his mind even if he didn`t want it to. Finally, this word became clear to him by the Holy Spirit. He writes about it this way: ”Then I grasped that the justice of God is that righteousness by which through grace and sheer mercy God justifies us through faith. Thereupon I felt myself to be reborn and to have gone through open doors into paradise. The whole of Scripture took on a new meaning, and whereas before the ”justice of God” had filled me with hate, now it became to me inexpressibly sweet in greater love. This passage of Paul became to me a gate to heaven …” (Roland H. Bainton, Here I Stand: A Life of Martin
Luther, Abingdon Press, New York, 1950, p. 65.)
F. G. Hedberg: THE DOCTRINE OF FAITH UNTO SALVATION (USKONOPPI AUTUUTEEN), p. 77 -78, Finnish Evangelical Lutheran Mission Inc., 1998, Second Printing, 2001, Thunder Bay, ON CANADA.
Apostoli kirjoittaa kolmannessatoista jakeessa efesolaisilleen, että hekin olivat saaneet Kristuksessa perintöosan ja muistuttaa siitä, että se oli tapahtunut, ”sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin”. (Ef. 1:13)
Näitä sanoja on pidettävä hyvin merkittävinä ja niitä on tarkkaan tutkisteltava, sillä niissä osoitetaan ainoa tie ja väline Kristuksen
osallisuuteen. Apostoli sanoo tässä selvästi, että Kristuksen osallisuuteen tullaan evankeliumia kuulemalla, kuten hän myös toisaalla sanoo: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”, Room. 10:17. Ken siis tahtoo tulla Kristuksen tykö ja pelastuksen käsittää, ottakoon esiin evankeliumin sanan, lukekoon sitä, missä vain saa ja voi, että Pyhä Henki saisi valaista häntä lahjoillaan oikeaan Kristuksen tuntemiseen uskossa. Muuten kaikki teot, kilvoittelemiset ja ahkeroimiset ovat hyödyttömiä, vaikka ruumista kidutettaisiin verille asti, vaikka yöt päivät polvillaan rukoiltaisiin, autiomaan yksinäisyydessä elettäisiin ja ryysyissä kuljettaisiin. Tee minkä teet, omantunnon rauhaa et silti löydä etkä pääse Kristuksen osallisuuteen, ellei Jumala evankeliumin sanaa kuullessasi valaise sinua Kristuksen tuntemisessa. Siksi evankeliumin sana on taivasta ja maata kalliimpi. Eiväthän taivas ja maa kaikkine luotuineen voi auttaa ainuttakaan syntistä Kristuksen tykö eli johdattaa hänen osallisuuteensa. Sen tekee vain Pyhä Henki evankeliumin sanan kautta. Kuinka kallis tämä sana siis onkaan! Tosiaan meidän olisi tutkisteltava ja ajateltava sitä aamulla noustuamme ja illalla maata pannessamme, kävellessämme ja istuessamme, syödessämme ja juodessamme. Tämä on näet se väline, jota käyttäessämme voimme löytää Kristuksen, turvata häneen ja tarttua kiinni iankaikkiseen elämään.
Muistuupa tästä mieleeni mainio esimerkki.
Oppi-isämme, suuri uskonsankari ja jalo evankeliumin saarnaaja Martti Luther etsi ensin vuosikaudet pelastustaan omilla teoilla, rukoilemalla ahkerasti, paastoten, valvoen ja hartaasti ikävöiden. Alati hän kuitenkin tunsi tuomion tunnossaan eikä päässyt koskaan sovintoon Jumalan kanssa eikä Kristuksen tuntemiseen. Viimein johtui hänen mieleensä tämä evankeliumin sana: ”Vanhurskas on elävä uskosta”, Room. 1:17. Tämä oli hänestä ihmeellinen sana. Hän ei ymmärtänyt vielä sen sisällystä, mutta kuitenkin se oli aina hänen mielessään. Mihin tahansa hän ryhtyi omassa pyhyydessään, hän kuuli aina sydämessään nämä sanat: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” Hän ihmetteli tätä sanaa, mutta ei ymmärtänyt sitä. Se tuli hänen mieleensä alinomaa, vaikka hän ei olisi tahtonutkaan. Vihdoin tämä sana kirkastui hänelle Pyhän Hengen kautta.
Hän kirjoittaa siitä näin: ”Armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niinkuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta. Tällöin minä tunsin itseni suorastaan uudesti syntyneeksi ja astuneeni avoimista porteista suoraan paratiisiin. Silloin näyttäytyivät minulle heti paikalla koko Raamatun toiset kasvot. – Yhtä suurella vihalla kuin olin ennen vihannut sanaa `Jumalan vanhurskaus`, niin minä nyt suurella rakkaudella tätä minulle kaikkein suloisinta sanaa ylistin, ja siten tämä Paavalin sana oli todella paratiisin portti.” (Roland H. Bainton, Tässä Seison, Martti Lutherin elämä, SLEY-Kirjat Oy, 1982)
F. G. Hedberg, Uskonoppi autuuteen, s. 75 – 77, SLEY-Kirjat, 1986.
Tässä kyllä kirjoittaja nostaa omaa oppiaan, ainoat oikeat evankeliumit löytyvät Raamatusta ja ne ovat Matteus, Markus, Luukas ja Johennes.
Kaikki armoa ja syntien anteeksiantamusta uskossa ja uskon kautta ilmoittavat ja julistavat Raamatunkohdat ovat evankeliumia eli ilosanomaa meille kaikille.
Jeesus julisti ja käski julistaa parannusta, selkeää eikö totta ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, siis vain ja ainoastaan evankeliumi.
Eivätkö etenkin Paavalin kirjeet ole täynnä evankeliumia?
Eivät, ne on kirjoitettu JO UUDESTISYNTYNEILLE.
Jeesus sanoi: Saarnatkaa evankeliumia KAIKILLE luoduille. Mark. 16:15. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti MAAILMAN itsensä kanssa. 2. Kor. 5:19. Jeesus on kuollut KAIKKIEN edestä. 2. Kor. 5:15. Jeesus antoi henkensä lunnaiksi KAIKKIEN edestä. 1. Tim. 2:6. Kun olemme tämän evankeliumin käsittäneet ja vastaanottaneet, olemme samalla kääntyneet eli tehneet parannuksen ja tulleet Jeesuksen luokse. Kaikilla on lupa ja oikeus kuulla evankeliumia ja lukea sitä myös Paavalin kirjeistä ja uskoa ja omistaa se itselleen heti paikalla.
Mika Rantanen mitä tarkoitat ”Kun olemme tämän evankeliumin käsittäneet ja vastaanottaneet”, siis tuolloinko uudestisynnyit?
Voisi sanoa, että tulin uskoon, kun armo kirkastui minulle.
Hyvä blogi, kiitos Mika.
Kiitos Jumalalle.
Mitä on usko josta vanhurskas elää?
mietitäämpä Pietaria, kun hän näki jeesuksen kävelevän vetten päällä niin hän pyysi jeesusta kutsumaan että Hänkin pystyy siihen ja näin kävi, kun Pietari uskoi Jeesuksen sanat niin hän pystyi tekemään sen. Entä kun Pietari katsoi olosuhteisiin niin kuinkas kävi?
25 Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä.
26 Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: ”Se on aave”, ja huusivat pelosta.
27 Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö”.
28 Pietari vastasi hänelle ja sanoi: ”Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten”.
29 Hän sanoi: ”Tule”. Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.
30 Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: ”Herra, auta minua”.
31 Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: ”Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?”(Matt.14)
Kun Jeesus jotain käskee, esim rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi, niin mikä on uskoa, tehdä niin vai ei?
Mitä vanhurskas uskoo, että Jumala antaa kyllä sen mitä lupaa eli voiman tehdä Jeesuksen Sanan mukaan, tätä on USKO josta vanhurskas elää.
Usko on myös Jeesuksen tuntemista oikealla palastavalla tavalla sekä Häneen jatkuvasti luottamista ja turvautumista eli turvaamista. Sanat ”luottaa” ja ”turvata” esiintyvät usein Raamatussa esim. Psalmeissa.
Mika Rantanen mikä on ”oikea pelastava tapa”?
Ajatellaampa nyt pientä lasta joka ymmärtää puhetta, hänelle oma isä sanoo ettei järven jäälle saa mennä koska sinne hukkuu. Poika kyllä ”kuulee” kyllä nämä sanat mutta miksi poika menee ja hukkuu?
Siis jokin ihmisessä on luontaista ettei noudata käskyjä. Entäpä jos poika olisikin vain pudonnut jäihin ja isä olisi pelastanut hänet, oppiiko poika tästä että isän sanaan tulee luottaa ja elää näin jatkossa, ei taida vaan kyllä vieläkin tekee isän sanoja vastoin.
Siis luonnolisella ihmisellä ei ole kykyä erottaa hyvää pahasta eli rakastavan isän käskyjä omista ajatuksista joista seuraa teot isän käskyjä vastaan.
Huomasin juuri, että blogin ulkoasu ja lauserakenteet näyttävät erilaiselta älypuhelimessa kuin pöytätietokoneessa.
Ari Pasanen01.11.2019 20:54
Eivät, ne on kirjoitettu JO UUDESTISYNTYNEILLE.
Tämä on kovin outo ajatuskuvio. Käytännössä tämä tarkoittaisi, sitä, että Jumalan sana ei vaikuttaisi muuta kuin evankeliumeiden kohdalla kääntymykseen. Sitten kuin on kuultu evankeliumia ( Mt, Mark. Luuk. Joh. ) ja tultu uskoon sitten voisi kuulla Paavalia, Pietaria, Juudas, Jaakobia ja jne….
Kovin outoa? Kristity eivät ole ikinä näin opettaneet. Koko Jumalan sana on voimallinen, uudestisynnyttämään kenet tahansa.
Sami Paajanen kenellä on iankaikkisen elämän Sanat, yksin Jeesuksella, Hän julisti puhdasta evankeliumia.
Kuinka nämä Sanat sitten puhtaana ovat säilyneet meille, kirjoitettujen evankeliumien kautta eli Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen.
Jeesus Sanoi että opetuslasten sanan kautta tullaan uskoon, tämän Hän Sanoo seuraavasti:
Joh. 17:20
Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
Nyt varmaankin tartut etteivät kaikki edellä mainitut olleet opetuslapsia, mutta minulle evankeliumit ovat ne ainoat joista löytyy puhtaasti Jeesuksen Sanat.
Paavali opettaa seurakuntia, siis niitä ihmisiä jotka hän itse on saattanut uskoon, ei näissä kirjeissä evankelioida eli johdateta uskoon eli parannukseen vaan opetetaan uskovan elämää.
Ari Pasanen, ei Raamattu tee tämmöistä sinun tekemään keinotekoista jakoa. Kaikki Raamatussa on Jumalan sanaa ja usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta. Ei evenkeliumit vain synnytä uskoa, jos näin olisi evenkeliumeissa sanottaisiin; ” ÄLKÄÄ JULISTAKO PAAVALIN KIRJEITÄ YM MUITA PAKANOILLE KOSKA NE EIVÄT SYNNYTÄ USKOA” AINOASTAAN EVANKELIUMIT SYNNYTTÄVÄT USKON.
Sami Paajanen siis jos ajatellaan esin kirjeitä jotka ovat englanniksi, niin voiko niitä lukea sellainen joka ei osaa kieltä, ei voi, samoin Paavalin kirjeet ovat tarkoitettu niille joilla on jo Pyhä Henki joka avaa ne lukijoille.
Jeesus julisti ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” ja käski julistaa parannusta Hänen nimessään, siis missä kohden Paavali julistaa kirjeissään parannusta?
” jos ajatellaan esin kirjeitä jotka ovat englanniksi, niin voiko niitä lukea sellainen joka ei osaa kieltä, ei voi, samoin Paavalin kirjeet ovat tarkoitettu niille joilla on jo Pyhä Henki joka avaa ne lukijoille.”
Taas sama argumentaatio joka on keinotekoinen, nyt rakennat uuden version. Pyhä Henki avaa kaikki kirjoitukset, ei vain evankeliumeja. Koko Raamattu on Jumalan sanaa. Jos osaat englantia osaat lukea, jos osaat kiinaa osaat lukea, jos osaat kreikkaa osaat lukea. Kun et osaa kreikkaa Raamattu on suomennettu jotta voit lukea koko Raamatun.
Sami Paajanen erotatko hyvän pahasta eli Totuuden valheesta?
Tätä ihminen ei voi tehdä ilman Pyhää Henkeä.
Jeesus selkeästi Sanoo että Jumala salaa evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisltä” ja ilmoittaa lapsenmielisille, siis kun Jumala salaa niin ei sitä voi ymmärtää, eikö näin ole asia, aivan turha lukea Raamattua omalla ”viisaudella”.
Ari Pasanen02.11.2019 10:08
”….erotatko hyvän pahasta eli Totuuden valheesta?
Tätä ihminen ei voi tehdä ilman Pyhää Henkeä.”
Mistä haluat nyt puhua, hyppäät johonkin toiseen aiheeseen. Pysy aiheessa! Jos haluat jatkaa!
Martti Lutherista on tehty monia analyysejä. On vaikea päästä hänen sielunelämään täysin käsiksi ja niihin syihin, miksi hän ei saanut rauhaa katollisesta munkkihurskaudesta. Katollinen hurskauselämä oli kokenut monenlaisia vääristymiä ja vääriä painotuksia joiden vankina Luther katollisena tietysti oli. Tämä ei koskenut pelkästään Lutheria vaan laajaa joukkoa ihmisiä. Vastaavia ilmiöitä on meidän luterilaisessa kirkossa muotoutumassa ja muodotunut jo nyt.
Luterilaisina emme tee kuitenkaan oikeutta jos hylkäämme kristillisestä uskostamme kilvoittelun, ahkeroimiset, rukoukset, autiomaat, paaston, jne. Tällöin olemme ymmärtäneet Lutherin väärin.
Ei Sami Luther saanut rauhaa Jumalan kanssa kilvoittelusta, ahkeroimisesta, rukouksista, tai paastoista, sillä edellämainituissa teoissa hän kilvoitteli ahkerasti luostarissa. Rauhan Jumalan kanssa hän saavutti yksin armosta ja tuli vanhurskaaksi yksin uskosta Kristukseen. Teot toki tulevat uskon hedelmänä, mutta ne eivät vanhurskauta. Toki tiedän, että tämä asia on ollut loputtoman kiistelyn aiheena niinkauan, kuin kristillinen kirkko on ollut olemassa.
Kiva nähdä sinua Kosti! ” Toki tiedän, että tämä asia on ollut loputtoman kiistelyn aiheena niinkauan, kuin kristillinen kirkko on ollut olemassa.” En tiedä mihin perustat tämän väitteen. Kyllä esim ekumeenissa konsiileissa linjattiin hyvin varhain nämä. Sinu pointtisi kaiketi on se, että kilvoittelu on turhaa niinkö? Mitä se sellainen kristillinen usko on?
Sami, Lutherilta on julkaistu myöskin kirja ”Hyvistä teoista.” Toki joudumme kilvoittelemaan, kun Jumala vie meidät ristin alle. Lutherille risti ja myöskin paholainen olivat varsin elävää todellisuutta. Miten lienee asia nykyisin? Mielenkiintoinen aihe.
Olet tuossa Kosti oikeassa ja jos luemme luterilaista tunnustusta sielläkin kehoitetaan kilvoittelemaan. Mutta sitten tulee iso mutta, Frans Pieper kirjoittaa kristillisessä dogmatiikassa sivulla ( 405);
” Pyhitys ja hyvät teot eivät ole välttämättömät autuuteen. Tämä on Raamatun oppi, koska se sanoo, ettei uskolle heti ensi hetkestä alkaen kuulu ainoastaan syntien anteeksiantamus, vaan myös pelastus, eikä tässä siis lainkaan oteta lukuun pyhitystä ja hyviä tekoja (Room. 4:6; Ef. 2:8; vrt. Yksim. Ohje, M. 531, 7; suom. 437).
Tässä on se iso mutta. Luterilaisuus on tämän suhteen sisäisesti ristiriitainen jos Frans pieperiä on uskominen. Koko Raamattu ei tue tälläistä ajatusta. Joten Lutherin puhe hyvistä teoista asettuu kummalliseen valoon, myös muita sisäisesti ristiriitaisia kohtia löydämme.
Sami Paajanen, oletko sinäkin alkanut saamaan vaikutteita ortodoksisuudesta, onhan vaimosikin liittynyt siihen kirkkokuntaan? Eivätkö hekin jopa opeta, että teot kuuluvat mukaan vanhurskautukseen? Mutta on selvää, että teot aina ovat uskon seurausta. Tekoja emme tee Jumalalle, niitä hän ei tarvitse meiltä, vaan lähimmäiselle Jumalan kunniaksi. Teoistamme näkyy, että uskomme on elävää.
Sami, Luther toteaa tuossa kirjassa ”Hyvistä teoista” aivan alussa: A. Uskosta kristityn tärkeimpänä tekona: ”Usko Kristukseen on teko, joka tekee muista teoista teoista hyviä” Joh.6. 28- 29 Jeesus toteaa juutalaisille; ” Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt, kun he kysyivät, mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?”
Luther toteaa, että ”tässä uskon teossa tulisi kaikkien tekojen syntyä” Pieperiä lainaten toteat: ”Pyhitys ja hyvät teot eivät ole välttämättömät autuuteen.” Näinhän asia on, kun kysymyksessä on
vanhurskauttava usko. Ei tähän tule pyhitystä ja tekoja sekoittaa. Tässä voi katsoa sitä, mitä Paavali tästä asiasta kirjoittaa. Usko Kristukseen ei ole kuollut, vaan elävä ja voimallinen.