Graalin maljasta osa I

(perustan seuraavan paljolti John Matthews´n teokseen The Grail. Quest for the eternal.)

Graalin tarina on kiehtonut ihmisten mielikuvitusta ja graalin etsintä on muodossa tai toisessa jatkunut aina siitä asti kun tuon oudon kohteen, Graalin, innoittamat alkukertomukset ovat ensimmäisen kerran keskiajan loppupuoliskolla jättäneet jälkensä ajan viihdetaiteilijain eli trubaduurilaulajien mieliin.
Graalista, mystisestä esineestä, aatteesta tai vertauskuvasta, ei kuitenkaan ole mitään erityistä selkeää määritelmää. Emme tiedä, onko graalia edes ikinä ollut vai ovatko sitä koskevat tarinat vain pelkkää mielikuvitusta. Mielipiteet eroavat myös koskien legendojen alkuperää. Ja itse Graal on saanut monia muotoja ja kuvailuja, se on kuppi, malja, matalahko lautanen, ruukku, pata, kivi tai jalokivi, eläinrata tai kuunsirppi etelän yötaivaalla. Se on etenkin myös monen spirituaalin aatteen vertauskuva.
Kaiken kaikkiaan siis mysteerinen kohde.
Se kykeni ruokkimaan nälkäiset, parantamaan haavoittuneet, herättämään kuolleet ja antamaan ikuisen tai jälleensyntyvän elämän. Tai saamaan aikaan unio mystican, ihmisen sisäisen eheytymisen jumalallisen täyttymyksen.
Graalin koti on usein paratiisimainen paikka tai olotila, missä se korkealla vuorella sijaitsee temppelin sydämessä. Siellä sitä vartioivat valitut uljaat Pappiskuninkaan alaiset ritarit. Oudosti on tämä tarun kuningas yhtäaikaa sekä elävä, että kuollut (Vrt. Ilmestyskirjan kuvaus). Ja Graalin KYSYMYKSEN oikein ratkaissut ritari saa kohdata elämässään onnea ja voittaa vaikkapa kuninkaan tyttären käden.

Graalin myyttinen perusaines ei ole luonteeltaan, kuten usein luullaan, vain kristillinen, vaan on löydettävissä kansantarustoissa ympäri maailmaa. (Vaikka Graal yhdessä tulkinnoistaan vastaakin Jeesus Kristuksen esoteerisia opetuksia ja nimenomaan nimen Iesous Christhos – mystis-kabbalistisia lukuarvoja ja niiden tarkoituksia!).

Graalin tarinan perusjuoni sijoittuu kuitenkin kristilliseen viitekehykseen: Joosef Arimatialainen, rikas mies ja Jeesuksen mahdollinen eno (tai isä) on saanut haltuunsa viimeisellä ehtoollisella käytetyn maljan ja kun hän on Pilatuksen luvalla ottanut Jeesuksen ruumiin ristiltä hän huomaa sitä pestessään, että viisi haavaa ovat alkaneet vuotaa ja hän kerää veripisarat maljaan. (Vihje elävään ristiinnaulittuun, sillä kuolleeesta ei vuoda verta!)
Joosefia syytetään myöhemmin ruumiin varastamisesta ja hänet vangitaan. Vankilassa hänelle ilmestyy Kristus, joka luovuttaa maljan hänen haltuunsa. Kristus vihkii Joosefin myös Graalin messuun ja muihin salaisiin opetuksiinsa ja häviää. Joosef pysyy elossa kyyhkynen tuodessa selliin päivittäin öylätin. Joosef vapautuu ja liittyy (n 7o jKr) sisareensa ja tämän mieheen Bro´on ja lähtee meren yli maanpakoon pienen seurueen, johon kuuluvat mm. Maria Magdaleena ja Jeesuksen äiti Maria, kanssa.
Matkalla asetetaan viimeistä ehtoollista vastaava Graalin ensimmäinen pöytä, jonka kolmastoista eli Juudas Iskariotin tuoli jätetään tyhjäksi, sillä siihen istumaan yrittänyt paiskautui aina ylös. (Vrt. Knepworthhousen ruokasali, ruusuristiläisen kirjailijan koti)
Erään tarinaversion mukaan Joosef matkustaa Glastonburyyn Englantiin, missä hän olisi käynyt myös aikaisemmin tinakauppiaan ammattia harjoittaessaan ja tällöin hänellä olisi ollut mukanaan isätön pieni poika – Jeesus. Tänne Joosef pystyttää nyt 1. kristillisen Jeesuksen äidille neitsyt Marialle omistetun kirkon, minne myös 1965 kaivauksensa alkanut arkeologiryhmä sijoittaa kuulun kuningas Arthurin historiallisen Gamelot-linnan (Oikea Arthur lienee hallinnut n. 5oo-l. jKr). Graal asetetaan kirkkoon ja se on keskeinen pyhäinjäännös sittemmin nimelleen omistetussa messussa, johon kaikki pyöreän pöydän ritarit osallistuvat. (Näin selittyvät kelttiläisyyden, mithralaisuuden, kristinuskon ja pythagoralaisuudenkin yhteneväisyydet, sillä kelttien druidi-papit olivat olleet yhteydessä näihin kaikkiin!)
Toisessa versiossa Joosef jää Eurooppaan ja Graalin vartiointi uskotaan hänen langolleen Bronille, joka sitten tunnetaan Rikkaana Kalastajana, koska hänkin oli ruokkinut seurueen Kristuksen antaman esikuvan mukaan yhden ainoan kalan avulla. Seurue ryhtyy asumaan Avaronia tai Avalonia, saarta tai paikkaa, joka voi sekin olla Glastonbury, joka aikanaan on ollut saari. He odottavat nyt Graalin kolmatta vartijaa.
Munsalvach´iin rakennetaan sitten temppeli (pelastuksen vuori) ja Graalin ritarien järjestö ilmaantuu. He istuvat Graalin toista pöytää ja nauttivat Graalin lahjoittamia pyhiä aterioita. Messuja myös pidetään nyt pappina palvelevan Graalin Kuninkaan johdolla. Kuningas saa kuitenkin pian (Longinuksen) keihäästä sääreensä tai genitaaleihinsa mystisen haavan, jonka Kuningas on ansainnut uskonpuutteensa, naisenhalunsa ja ms. synnin vuoksi. Tämän jälkeen kuningas tunnetaan Haavoitettuna Kuninkaana. Ja maa valtakunnassa tulee karuksi ja tunnetaan nimellä Autiomaa; ”Wasteland”. Graalin linnassa säilytetään nyt Graalia, keihästä, miekkaa ja pyöreää ruoka-astiaa tai päätä, joka myöhemmin sekoitetaan Graaliin itseensä. (Voi olla Manna Machine?). Esineitä kutsutaan linnassa yhteisnimellä Hallows eli pyhät tai pyhitetyt.
Tarina on edennyt nyt kuningas Arthurin aikaan n. 5oo luvulle jKr. Kuninkaan neuvonantaja taikuri Merlin on perustanut kolmannen pyöreän pöydän, jolle Graal kuuluisi, mutta jolta se nyt puuttuu. On Suuren Kysymyksen: ”Ketä Graal palvelee?” aika. Sitten helluntaijuhlassa, siis 45o v, jKr Graal ilmestyy kuningas Arthurin pöytään; tilannetta on edeltänyt Arthurin ja kuningatar Quineveren pojan ritari Galahadin saapuminen. Outo munkki johdattaa hänet Graalin läsnäollessa sisään ja kaikki ritarit menettävät äkillisesti puhekykynsä. Auringonsäteeseen verhoutunut Graal katoaa jälleen ja ritarit sitoutuvat etsimään sitä. Seuraa joukko vihkimys-seikkailuja, jotka koskevat erityisesti Lancelot´a, Gawainea ja Bron´ia. Kertomus etenee kuitenkin etupäässä Parcivalin, perfektin hullun ja Galahad´n kautta. Galahad on saanut luvan istua tyhjällä tuolilla nimeltä Siege Perilous.
Gamelot´n linnasta lähteneistä vain harvat näkevät vilauksenkaan Graalista. Jokainen ritari joutuu sensijaan monenlaisiin testeihin, joiden luonteen selittää aina syvällä metsässä saapuvilla oleva erakko. Lancelot pääsee usein lähelle Graalia, mutta kääntyy pois tuntiessaan vetoa Arthurin-kuninkaan vaimoon. Gawaine saavuttaa Graalin linnan, mutta putoaa pois liiallisen maallisiin kiintymisensä vuoksi.
Vain kolmen onnistuu lopulta löytää Graal ja vihkiytyä sen salaisuuksiin. Galahadin, neitseellisen nuorukaisen, Parcifalin, pyhän hullun ja Bors´n, tavallisen miehen, joka ainoana palaa Gamelot´n linnaan mukanaan vastaus Kysymykseen.(Idea toistuu parodiana mm Ganterburyn tarinoissa) Vain Parzival, Galahad ja Bors löytävät siis tien Graalin linnaan, mutta vain Galahad saa pitää linnan aarteet ja vain Galahad sai erakon opastamana istua Artuhrin pöydän tyhjässä tuolissa, jonka Juudas oli jättänyt avoimeksi. (Vrt Leonardo da Vinci: Pyhä ehtoollinen, missä Juudaalla ja Jeesuksella on samat kasvot!)
Parcifal vaeltaa ensimmäisen epäonnistumisensa jälkeen viisi vuotta autiomaassa, löytää jälleen tiensä Haavoittuneen Kuninkaan linnaan joka rikkaana Kalastaja vartioi tietä Autiomaahan. Hän odottaa vastausta kysymykseen: Ketä Graal palvelee, sillä oikea vastaus parantaisi hänet, minkä jälkeen hänellä olisi lupa kuolla. Oikea vastaus on Kuningasta. Kerran parannuttuaan Kuninkaan on siis lupa kuolla ja Autiomaan vedet virtaisivat jälleen saaden maan kukoistamaan. (Paranemisen ja parantamisen teema on Graalille keskeinen. Kuningas ja autiomaa tarvitsevat molemmat parantavaa keihästä, joka saa veren pysähtymään, mutta veden vuotamaan. Keihäs siis sekä haavoitti että paransi Kuninkaan. Tarinat vaihtelevat, josko parantamisen teki Galahad, Parzival, keihäs vai kuppi)
Galahad, Parcifal ja Bors jatkavat matkaansa saavuttaen Sarras´n pyhän kaupungin idässä, missä juhlitaan Graalin lopullisia mysteereitä ja nyt kolme ritaria osallistuvat Messuun, missä maljaa käytetään., Kristus ilmestyy ensin juhlijana ja sitten loistavana lapsena maljasta ja lopulta ristiinnaulittuna miehenä. Tämän jälkeen Galahad kuolee ja Graal nostetaan taivaaseen. Parcifal palaa Kalastaja-kuninkaan linnaan hallitakseen hänen sijastaan jättäen Bors´ palaamaan Gamelot´n.

Tämä tarinan lähteitä ja erimuotoisia toisintoja ovat mm

”Pilatuksen teot ja Nikodemuksen evankeliumi.
Conte de Gral, Chretien de Troyes: n 1188,
Josef Arimatialainen, Robert de Boron, 119o
J¨ngere Titurel, Albrecht von Schaffenberg 127o,
Letter of Prester John,
Parzival, Wolfram von Essenbach, 12o7,
Perlesvaus, anonyymi, 1225
Morte D´Arthur, Sir Thomas Malory, 147o,

Tarinat kehittyivät n. 15o vuoden aikana. Historia ei tunne toista vastaavaa symbolin ympärille punoutuvaa ilmiötä, Ilmiön laajuuteen ja pysyvyyteen nähden kirkko on ollut siitä omituisen hiljaa. Ehkäpä teologit ovat tienneet Graalin liittyvän ns, harhaoppeihin ja sisältävän ”toisen kirkon” opin. He kenties toivoivat hautaavansa Graalin hiljaisuuteen ja todellakin, tänään tuskin kukaan on enää siitä kuullut, 12oo -luvulla oli tuskin ketään, joka ei olisi siitä kuullut!
Graal on tulkittu ja nähty mm:
Henkisenä ideana, menetelmänä ydin-ihmisen,
so sisäisen Kristuksen synnyttämiseksi.
Tämän tien viisasten kivenä, lapis exillis`nä,
Alkemistisena prosessina
Liitonarkkina,
Mannakoneena
Zodiakkina eli eläinratana
Molempina edellisinä,
Temppeliherrojen aarteena,
Bahomet`na, ” Paholaisena”
Jeesuksen todellisen opin sisältönä, Graalin kirkkona,
Ikuisen elämän ja jälleensyntymän aatteena,
Taivaasta pudonneena kivenä,
Universumin kohtuna,
Ihmeitä tekevänä ruoka-astiana,
Jeesuksen ehtoollismaljana,
Jeesuksen äidin kohtuna,
Jeesuksen veren taltioivana maljana,
Molempina edellisinä
Feminiinisenä jumaluutena
Maria Magdaleenan kohtuna,
Jeesuksen perillisenä
Jeesuksen hallitsijasuvun tunnuksena

Graalia olisivat vartioineet tai hallussapitäneet mm.
Temppeliherrat,
Kataarit,
Ruusuristiläiset,
Vapaamuurarit,
Siionin viisaat