Olennaista ei ole, minkä verran Kirkkohallitus todellisuudessa rahoittaa entistä Kristillistä Kulttuuriliittoa (KKL) eli nykyistä Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS ry:tä.
Fokuksen hallituksen jäsenet ovat kirkkoaktiiveja.
Fokuksen neuvottelukunnan puheenjohtajana vuoden 2014 loppuun asti oli Helsingin piispa Irja Askola. Häntä jälkeensä, ja suurmoskeijahankkeen valmisteluista tietoisena, on tullut Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala. Neuvottelukunnan nimiluettelo on niin ikään täynnä niin sanottua kirkkoeliittiä. Tosin kaikki eivät ole luterilaisia. Hauskin titteli on katolilaisella Antoine Lévyllä. Hän on ammatiltaan isä.
Tämä Fokus ry on mukana säätiössä, joka koordinoi suurmoskeijahankkeen toteutumista ja joka myös on Bahrainin sadan miljoonan euron potin saajana. Säätiön nimeä en tiedä. Fokuksen lisäksi siinä on mukana pari islamilaista organisaatiota tai yhdistystä, joissa keskeisenä toimijana on Pia Jardi. Näiden organisaatioiden toiminnasta ulkopuolisen on vaikea saada käsitystä, koska niillä ei ole tapahtumakalenteria. Pelkän internetin perusteella niissä ei tapahdu mitään.
Nyt kun virallinen kirkko eli tässä tapauksessa kirkon tiedotuskeskus ilmoittaa, ettei kirkko ole mitenkään mukana, kyseessä on pelkkä paniikkinappula. Kirkko reagoi tähän vain siksi, että se huolestui eroakirkosta.fi-palvelun tiedotteesta – siis jäsenkadosta. Kirkon viestinnästä jää kuva, etteivät sitä kiinnosta ihmisyksilöt vaan käyrät. Kirkko muuttaa asentoaan joka kerta, kun käyrä heilahtaa.
FOKUS on se instrumentti, jolla kirkko suhmuroi uskontodialogisuuden merkeissä ruohonjuuritason suhteitaan muihin uskontoihin. Onhan siellä jotain työryhmiä, mutta se on enempi semmoista papereiden pyörittelyä. Kun kirkko ilmoittaa, ettei se ole mitenkään mukana moskeijahankkeessa, se ei kerro, että keskeinen osa FOKUS ry:n jengiä on kirkon leivissä, on piispaa ja pastoria, monella tapaa ihmisiä kaksilla rattailla.
Papit, kirkon viestinnän ammattilaiset, piispa, ja keitä siellä FOKUS ry:n hallituksessa olikaan, ovat siis mukana säätiössä, joka ottaa rahaa saudiarabialaisten wahhabiittien tukemalta Bahrainin hallitukselta. Se on ydinlause. Kirkko ei tue luttersäätiötä, mutta tämän rahoituksen puolesta se kiivailee enemmän kuin aikanaan Kampin kappelin puolesta. Ilmoittaessaan, ettei FOKUS liity kirkkoon, kirkko käytännössä vain lemppaa pihalle moskeijahankkeen keskeisimmän puuhahenkilön, kokeneen ulkoasiainneuvoksen Ilari Rantakarin. Rantakari on etevä, vaikutusvaltainen ja aikaansaapa. Ilman häntä koko hanketta ei olisi koskaan saatu edes tähän pisteeseen.
Sitten kävi ilmi, että samaan aikaan kun Facebookin salaisessa pastorit-foorumissa pastorit väittelevät asiasta siten, että toiset naama punaisena puhuvat moskeijan puolesta, toisten vastustaessa, myös jotkut muslimit osoittavat epäluottamuksensa hanketta kohtaan. Kirkkoa nämä muslimit eivät kiinnosta, koska nyt on niin tärkeä saada itse hanke. Joidenkin mielestä kirkonmiehet kiipeävät nyt perse edellä minareettiin.
Meneillään on valtava, satoja tuhansia kuolonuhreja vaatinut konflikti shiiojen ja sunnien välillä. Joidenkin mielestä suurmoskeijan tämänhetkisen rahoituslähteen takia tämä konflikti rantautuu Suomeen. Bahrainissa on sunnalainen hallitus, joka on sortunut ihmisoikeusrikoksiin shiialaista oppositiota kohtaan.
Iranin ydinsopimuksen myötä tilanteet voivat muuttua. Omasta mielestäni näyttää siltä, että tuon diilin myötä Syyriassa al-Assad voittaa, kunhan Isis on tehnyt sen, mitä sen pitikin tehdä: hajottaa sunnalainen maailma. Sen se on tehnyt. Arvaukseni perustuu vain fantasiaan siitä, mitä kaikkea Iranin voimistumisesta seuraa. Iran on pelannut erittäin taitavasti.
Juuri se on aiheuttanut paniikkia. Saudi-Arabia on tappanut hyvin lyhyessä ajassa jo yli 1600 siviiliä Jemenissä. Määrä ylittää reilusti vuodentakaisen siviiliuhriluvun Gazassa. Mutta koska kyse on aina ideologisesta taistelusta, nyt kukaan ei huuda megafoniin, kukaan vasemmistolainen poliitikko ei laita Facebook-statuksia ja blogeja aiheesta, ei ole piispoja ”tuomitsemassa kaikenlaista väkivaltaa Lähi-idässä”. Myös Bahrainissa hallitus pysyy vallassa saudituella.
Sunnalaisesta maailmasta tunnistan kolme ulottuvuutta. Keskipisteenä on Egypti, jossa on koko sunnalaisen maailman yksi vaikutusvaltaisin opinahjo, Al-Azhar-yliopisto. Siellä Obamakin piti kuuluisan ”uusi alku”-puheensa 2009. Egypti on myös Muslimiveljeskunnan synnyinsija. Ja näiden kahden vastavoimasta on nyt kysymys.
Olisi ollut aika paljon helpommin nieltävä, mikäli Helsingin Grand Mosquen rahoitus olisi tullut Al-Azhar-linjasta sen sijaan, että se tulee taholta, joka pysyy kasassa tuella, jossa vaikuttaa wahhabilaisuus. Nykymaailmassa se terrori, jolla iskulauseen mukaan ”ei ole tekemistä islamin kanssa”, on niin sanottua salafijihadismia, jossa vaikuttavat sekä wahhabilaisuus että Egyptistä levinneen Muslimiveljeskunnan ideologia. Egypti on tällä hetkellä tilanteessa, jossa presidentti al-Sisin johtaman hallituksen ja Al-Azharin suurmuftin ainoana todellisena, vaarallisena vastavoimana on Muslimiveljeskunta. En ole varma kaikesta, mitä Al-Azharin suurmufti lausuu, mutta Al-Sisin puheet ovat olleet hienoja.
Veljeskunnan ideologiahistoriassa näkyy kolme vaihetta. Ensin ajateltiin, että kalifaatti tulee rukouksella. Sitten ajateltiin, että kalifaatti saadaan politiikalla (esim. Gazan vaalit 2007 ja Hamasin valtaannousu). Kolmas vaihe toistaa ensimmäistä: se hylkää politiikan ja luottaa rukoukseen, joka kuitenkin saa ilmaisunsa raa’assa väkivallassa. Isis on tätä lajiketta, mutta niin ovat alkuperäisetkin al-Qaida-lonkerot. Tämän niin sanotun salafijihadismin rahoittajista yhtenä tärkeimmistä on pidetty Saudi-Arabiaa. Muita ovat urheilukilpailuja järjestävä Qatar sekä esimerkiksi Emiraatit.
Minä olen muslimien puolella. Se kolmas ulottuvuus, jonka mainitsin, tarkoittaa sitä ainoaa islamia, jonka henkilökohtaisesti tunnen ruohonjuuritasolla. En tunne henkilökohtaisesti mitään muuta islamia kuin rauhan ja rakkauden uskonnon. Olen läheisissä tekemissä muslimien kanssa, ja haluan olla heille uskollinen ystävä. Minä syön heidän kanssaan. Emme puhu politiikkaa, ja nämä suurvaltapoliittiset valtakiemurat ovat heistä kauempana kuin aurinko maasta. Ajatellessani ystäviäni en voi kuin yhtyä toiveeseen, että Helsinkiin saadaan mahdollisimman käyttökelpoinen, monipuolinen ja hartauselämän kannalta kohottava Grand Mosque. Euroopan historia tuntee sydäntä särkevän kauniita kertomuksia suurmoskeijoiden annista. Natsivallan aikana Pariisin suurmoskeija suojeli juutalaisia. Voin ainoastaan luottaa, että muslimiystäväni ymmärtävät, että en ole koskaan ollut islamia vastaan enkä varsinkaan ystäviäni vastaan. Tässä ei ole kyse siitä. Viime kädessä uskon, että Egyptissäkin muslimien ihmisoikeuksia kunnioitetaan vasta, kun Muslimiveljeskuntaa ei enää ole olemassa. Länsimaalaiset ei-muslimit eivät kärsi Veljeskunnasta, wahhabismista tai salafijihadismista lainkaan niin paljon kuin muslimit. On nimenomaan muslimien puolustamiseksi nostettava käsi näitä kuolemankulttuureita vastaan. Suomessa eräissä piireissä kuitenkin näiden ilmiöiden kritisoimisesta saa islamofobin leiman. Näiden vihervasemmistolaisten leimaajien logiikalla voisi aivan hyvin saada syytteen ”germanofobiasta” sillä perusteella, että rohkenee julkisesti vastustaa natsismia. Tämän sanon silläkin uhalla, että useimmille fobia-kortin käyttäjille natsikortti on liian monimutkainen asia.
Koska olen omin korvin kuullut muslimien suusta kriittisen äänen tätä meneillään olevaa hanketta kohtaan, minulla pakanana ei omasta mielestäni voi oikein olla rationaalisia tai eettisiä motiiveja puuttua toisuskoisten asioihin. Siinä mielessä en pidä toisten uskoa kunnioittavana, että luterilaiset kiivailevat tämän hankkeen puolesta niin ehdottomaan sävyyn. Keskustelu on käynyt vaikeaksi, ja asialliset huomiot hukkuvat näin syvästi asenteellisessa ilmapiirissä.
___
BLOGIA ON PÄIVITETTY 23.7. kello noin 13.40. Tekstissä esiintyi FOKUS ry:n nettisivujen perusteella virheellinen tiedonanto piispa Irja Askolan neuvottelukunnan puheenjohtajuudesta, joka olikin jo päättynyt vuoden 2014 lopussa. Tätä kirjoittaessa FOKUS ry ei ole vielä päivittänyt nettisivujaan.
BLOGIA ON PÄIVITETTY 24.7.kello 13.30. FOKUS ry:n neuvottelukunnan nykyinen, ei entinen, puheenjohtaja on piispa Kalliala.
Kyse on kirkon pienen, suppean eliitin 1970/80-lukuharhasta.
Mitä mahdat tarkoittaa?
Tuohon aikaan kuului se, että kirkonmiesten piti esittää olevansa suvaitsevaisia ja avoimia ”kuin yksi meistä”, ettei pappeja tarvinnut pelätä. Tässä moskeijajutussa on jotain yritystä ylentää itseään vähättelemällä ja kertomalla, miten suvaitsevaisia ”me” olemme ja miten ”me olemme ihan kuin tavallisia ihmisiä”. Kyllä kaikki ovat sen tienneet nyt jo kauan, ei enää ole sellaista pappien pelkoa, mistä paradigmasta lähtien nämä kirkon eliitin jäsenet edelleen kommunikoivat.Siis kirkon eliitti lähtee siitä ajatuksesta, että ihmiset edelleen pelkäävät ja nöyristelevät kirkkoa/papistoa ja että heidän tehtävänsä on koettaa madaltaa tätä heidän mielissään rakentamaansa kynnystä. Me, jotka olemme jatkuvasti erilaisissa vuorovaikutuksissa pappien ja muiden seurakunnan työntekijöiden kanssa, tiedämme sen kyllä ilman, että heidän tarvitsee sitä tulla ylhäisyydestään meille kertomaan. Tämä koskee vain sitä kirkon kuohukermaa. Suurin osa kirkon työntekijöistä on ihan tavallisia ihmisiä, eivätkä koetakaan olla mitään muuta. Ja niinhän sen kuuluukin olla.
Tällaista näkökulmaa en ole kuullut esitettävän, mutta oikeastaan siinä on mielestäni järkeä. Ei ole erityisen vaivalloista kuvitella, että viisas helsinkiläinen avarakatseinen punaviininlipittäjä kertoo tyhmälle lähiön tai landen persulle, miten asiat ovat.
On perin valitettavaa, etä Kristillinen kulttuuriliitto on nimenmuutoksesta päätellen irtautunut kristillisestä tunnustuspohjasta. Liittoa olisi varmasti tarvittu alkuperäisessä tehtävässäänkin, onhan toki kristillistä kulttuuria (taidetta, musiikkia, kirjallisuutta jne) edelleen olemassa. Uskontokuntien väliselle dialogillekin on tarvetta, varsinkin ajatellen yhteiskuntarauhan ylläpitämistä, ympäristökysymyksiä ja uskonnonvapauden puolustamista, mutta eikö olisi voitu perustaa tätä varten omaa organisaatiota tarvitsematta lakkauttaa nimenomaan kristillisen kulttuurin edistämiseen tarkoitettua järjestöä?
Islamlähetystyön symbolina tulee olemaan Grand moskeija. Islamistit tappavat kristityt lähetit Afganistanissa ja Pakistanissa.
Pian riittää suomalaisten lähettien käteen vain Helsingin kartta, eikä tarvita lentolippuja.
Lähetit voisivat käydä harjoittelemassa Pariisin ja Lontoon lähiöissä.
Etkö lukenut kirjoitusta vai etkö ymmärtänyt? Siitä olisi pitänyt selvitä sekin, että Islam on eri asia kuin islamistit. Tietänet, että Siion on eri asia kuin siionistit.
Minänä taas tunnen pelkästään sen joka on suvaitsematon ja tappaa. Olen kerran käynyt tataarien moskeijassa jac kokemus oli myönteinen. Ei silti tulisi mielekkään väittää islamia rauhan ja rakkauden uskonnoksi kun todellisuus maailmalta kertoo aivan toista.
Olen samaa mieltä että kirkko on mukana moskeija hankkeessa. Lapselliset selittelyt eivät faktaa muuta. Ellei olisi tullut eropiikkiä kirkon tiedotus ei olisi reagoinut mitenkään. Meilläpä onkin arkkipiispa jonka toiminta on kirkolle vahingollista. M
”Ei silti tulisi mielekkään väittää islamia rauhan ja rakkauden uskonnoksi kun todellisuus maailmalta kertoo aivan toista.” Uutisointi ei ole samaa kuin todellisuus. Poikkeuksellinen väkivalta pääsee etusivuille. Rauhallinen elämänmeno ei kiinnosta uutistoimistoja.
Tarkoitatko siis että Charlie Hebdon toimitukseen hyökkåys ei ole todellisuutta? Ei myöskään Isiksen toiminta?
Uutiset ovat totta, mutta ne eivät ole totuus. Ne kertovat vain siitä osasta todellisuutta, joka kiinnostaa tiedotusvälineitä.
Juahni Ketomäki :”Tarkoitatko siis että Charlie Hebdon toimitukseen hyökkåys ei ole todellisuutta? Ei myöskään Isiksen toiminta?”
Mikä on todellisuutta ja mikä ei. ”Omatunto, latinaksi conscience, viroksi südametunnistus, turkiksi vicdan, on sisäinen moraalinen kokemus siitä mikä on oikein ja mikä väärin. YK:n ihmisoikeuksien mukaan se on kaikille ihmisille järjen lisäksi annettu ja siksi meidän on kohdeltava toisiamme ”veljeyden hengessä”.
”Kukaan teistä [tai meistä] ei ole uskovainen niin kauan kuin hän ei toivo veljelleen sitä, mitä hän toivoo itselleen” (Islam)
Kun olin Lahden Unicef-toimintaryhmän pj, Unicefin kenttätyöntekijä raportoi Afganistanin sodasta, jota hän pakeni vuoristokylistä yhdessä siviilien kanssa. Siviilit olivat tietämättömiä sodan syistä ja syyttömiä heitä vahingoittaneisiin ”mattopommituksiin”. Kun vastustin USAn ja sen koalition aloittamaa Irakin sotaa, koska mielestäni kehitys voi edetä vain maan omien kansalaisten arvojen mukaisesti maan sisäisenä prosessina, sain ESS:n nettipalstalla pyyhkeitä diktaattori Saddam Husseinin tukemisesta. Nykyisiä sotiakaan ei käydä islamin maiden aseteollisuuden tuotteilla, vaan pääasiassa kristittyjen suurvaltojen, joiden taloutta maailman kannattavimpiin kuuluva aseteollisuus kasvattaa. Terrori ei ole hyväksyttävää silloinkaan, kun terrori on suurvaltojen valtioterroria.
Martti Pentti kirjoitti: ”Etkö lukenut kirjoitusta vai etkö ymmärtänyt? Siitä olisi pitänyt selvitä sekin, että Islam on eri asia kuin islamistit. ”
Islamistit ovat muslimeja siinä kuin muutkin. Islamisti on lehtien keksimä termi. Miksi sinulla muuten on tarve hirveästi selitellä islamia rauhan uskonnoksi? Väite on täysin naurettava.
Ovatko Klu Klux Klanin jäsenet kristittyjä siinä missä muutkin?
Kyse on meikäläisten vaikeudesta ymmärtää Islamin olemusta. Meikäläiset kuvittelevat Islamin olevan oman uskontomme kaltainen.
Maallistunut kristitty vähät välittää Raamatun sanasta. Maallistunut muslimi pysyy kuitenkin aina uskollisena Koraanille. Tätä nämä mikäläiset eivät oikein näytä käsittävän.
Meidän tulisi siis oppia muslimeilta ainakin uskollisuutta uskontomme pyhille kirjoituksille.
Miten paljon muslimeilla tosiasiassa on vääriä käsityksiä Koraanin sanomasta? Osa niistä harhosta on varmaankin tarkoituksella heille syötettyjä.
Ei kaikilla ole väärää käsitystä. Ainakin Charlie Hebdon toimitukseen hyökänneillä ei ollut.
Vaikka islamistien terrorihyökkäykset vahvistaisivatkin ennakkoluulojamme, ne eivät silti tee niitä ’oikeiksi käsityksiksi’ Islamista.