Hae sivustolta

Haaste Kuopion hiippakunnalle

Mäntysalo Jori

Kuopion hiippakunnan piispa kirjoitti 1800-luvun ateisteista mm. että he ”- – tunsivat melko hyvin sen kristinuskon, jota he leppymättömästi vastustivat.”

Tietysti voi kysyä tunteeko piispa itse esimerkiksi hindulaisuutta ja mormonien oppeja riittävästi, jotta voi perustellusti väittää omaa uskontoaan näitä paremmaksi. Mutta ei nyt puututa siihen.

Ehdotan, että Kuopion hiippakunnasta arvotaan kymmenen satunnaista kirkon jäsentä. Valitaan vain täysi-ikäisiä, lapsuudestaan saakka kirkkoon kuuluneita ja konfirmoituja jäseniä. Sitten piispa tehköön joukon kysymyksiä kristinuskosta yleisesti, Raamatusta, tunnustuskirjoista, luterilaisen kirkon historiasta ja niin edelleen. Ja sitten vain katsotaan kumman vastaukset piispa katsoo pätevämmäksi, minun vaiko kymmenen satunnaisen seurakuntalaisen tiimin.

Uutinen Jari Jolkkosen kommenteista, sisältää linkin alkuperäiseen kirjoitukseen: https://www.kotimaa.fi/artikkeli/piispa-ikavoi-vanhoja-ateisteja/

Edellinen artikkeli
Jumalan armo ja viisaus
Seuraava artikkeli
Sini Saarela, Pussy Riot ja Pohjois-Korea. Humaani osanottomme.

    • ”Perustakaa omia jumalanpalvelusyhteisöjä, jotka tarjoavat turvan ja suojan aateveljille ja sisarille.” Tulikohan kirjoittaja tässä ilmasseeksi perimmäisen syyn jumalanpalvelusyhteisöille? Kuulutaanko niihin turvan ja suojan tähden? Turvallisuuden tarve on toki ymmärrettävä, kun kokee olevansa osa uhanalaista joukkoa. On kai kuitenkin hyvä pitää mielessä seurakunnan tehtävä olla maailman valona: ”Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan.”

    • Jokainen kirkko ja seurakuntarakennus aina tarjoaa suojan ja turvan siellä kokoontuville.

      Ja kyllä se kahvikupponenkin on tärkeä sakramentti.

  3. https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.kotimaa.fi/artikkeli/muistokirjoitus-anssi-simojoki-ei-hakenut-riitoja-mutta-han-joutui-kirkkotaisteluun/&ved=2ahUKEwjCsePzkcLrAhXOmIsKHQS6Df0QFjAKegQIBRAB&usg=AOvVaw1FNZ-0rZZ5NBhuDba8OEy8

    Kun Pandoran Lipas on avattu. Tunnustukselle uskolliset oikeat paimenet erotettu, ajettu ahtaalle. Tai ei ole annettu vihkimystä. Monet ovat jääneet ilman oikeita paimenia. Tilalle tulee älyttömyyksiä.

  4. Mielenkiintoista. Kirkossa on asioita, jotka voisi heti romuttaa. Esivaltauskollisuus ja hierarkisuus ensimmäisinä. Toisaalta en ole varma, miten hyvin ihmisen uskonnollisia tarpeita vastaisi lähes pelkästään tämänpuoleisuutta korostava kirkko, jonkinlainen Vasemmistoliiton ja Vihreiden lievästi hengellinen vastine.

    • Hyvä pointti. Tekstissämme hengellisyys jäi vähälle huomiolle. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemme pidä sitä tärkeänä. Allekirjoittaneilkakin on varmasti erilaisia käsityksiä ja kokemuksia hengellisyydestä. Olemme kuitenkin samaa mieltä siitä, ettei hengellisyys saisi olla normatiivista eikä pakottava. Silläkin alalla voisi hyvin purkaa hierarkisia ajattelutapoja. Tästä näkökulmasta onkin hyvä tarkentaa, että haluamme luopua vanhurskauttamisopin normatiivisuudesta kirkossa – puuttumatta kenenkään oikeuteen sitoutua siihen henkilökohtaisella tasolla

    • Samaa mieltä esivaltauskollisuudesta ja hierarkisuudesta Laaksosen kanssa. Ne ovat vierasta, ideologista ainesta kirkossa. Tämänpuoleisuus ei tarkoita itselleni hengellisyyden hylkäämistä, vaan päinvastoin, mitä suurinta inkarnaation todellisuuden vakavasti ottamista. Maailma on Jumalan ruumis eli Jumala on kaikessa ja kaikki on Jumalassa. Usko ei siis kohdistu tuonpuoleiselle henki-Jumalalle hengen maailmassa, vaan intohimoisella, passio-rakkaudella, koko luomakuntaan, tämänpuoleiselle Jumalan ruumiille. Immanenssi ja transsendenssi kietoutuvat yhteen.

    • Kiitos vastauksista. Rohkeita avauksia tarvitaan. Henkilökohtaisessa valikoivassa raamatuntulkinnassani toivoisin kirkon ottavan erityisesti yhden lauseen Raamatusta suurinpiirtein kirjaimellisesti, ilman hengellistämistä. Se on: ” Helpompi kamelin mennä neulan silmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”

  5. Suora kysymys pastoreille Árpád Kovács, Kai Sadinmaa ja Juha Valppu.

    Kirkkojärjestyksemme mukaan: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. ”

    Onko siis niin, että tahdotte kirkkomme luopuvan tästä evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa, että katso sen sitovan teitä pappeina ja kirkkomme opettajina?

  6. Voin vastata vain omasta puolestani. Tunnustuskirjoihin voi sitoutua kahdella tavalla.
    1. Sitoutua siinä määrin, kuin ne ilmaisevat ja tulkitsevat evankeliumia ja Jumalan sanaa oikein.
    2. Sitoutua, koska ne ilmaisevat ja tulkitsevat evankeliumia ja Jumalan sanaa oikein.
    Voin täydestä sydämestäni sitoutua ensimmäisellä tavalla, mutten missään tapauksessa toisella.
    Muistutan myös, että kirkkojärjestys on administratiivinen asiakirja, jolla ei missään tapauksessa ole ratkaisevampi asema, kuin Kristuksen evankeliumilla.

    • Pappiksi vihittäessä olet kuitenkin luvannut tahtovasi pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. Oletko nyt siis muuttanut kantaasi luterilaisen tunnustuksen raamatunmukaisuuden suhteen?

      Missä kaikessa muussa kuin vanhurskauttamiskäsityksessä me luterilaiset olemme mielestäsi harhassa?

    • Arpad, tiedätkö miksi Jukka Kivimäki teki tuon kysymyksen? Koska hän haluaa saada aiheen kantelun tekemiseen. Hän on tehnyt minusta kaksi kantelua jo aiemmin. Hän kerää nyt aineistoa meitä vastaan.

    • Hei Juka,
      Juuri niin olen luvannut. Pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. Olen ollut silloin sitä mieltä ja olen edelleen: pysyä tunnustuksessa ja sitoutua siihen siinä määrin jne. -ks. aie viesti. Miksi luulet, että olisin muuttanut kantani?
      Aika monessa asiassa me luterilaiset ja muut kristityt olemme harhassa. Usko , kirkko ja elämä menevät eteenpäin juuri näitä asioita pohtimalla. Vilpittömästi ihmettelen, miksi näitä pohdintoja pidetään uhkana. Toivoisinkin, että keskustelu käytäisiin enemmän teologisia argumentteja käyttäen kuin kirkkojärjestykseen ja pappislupaukseen vedoten.

    • Arpad Kovacs30.08.2020 12:45

      Vastaa aivan oikein, luterilaisuuden muotoperiaateen mukaan näin voidaan juuri vastata. Tuomo Mannermaan luther tutkimus vanhurskauttamisesta arvioi juuri tunnustuskirjojen vanhurskauttamisoppia, esittäen, että vanhurskauttamisen käsite on laajempi Lutherilla kuin tunnustsukirjoissa esitetään.

    • Kai Sadinmaa, etköhän sinä näillä viime aikaisilla kirjoituksillasi ole tosiasiallisesti kannellut ihan itse itsestäsi. Vai ajatteliko kenties etteivät tekstisi olisi kirkkomme esipaimenten tiedossa?

      Omalta kohdaltani olen toki jo julkisesti ilmaissut kantani, ettei keväällä julkaisemasi opetus Kristuksesta ole vanhan kirkon kolmen uskontunnustuksen mukaista ja että nähdäkseni piispasi tulisi oma-alitteisesti virkatoimenaan puuttua asiaan.

      Keväällä julkaisemassasi videossa opetit, että Kristus oli niin syvästi ihminen, että häntä voi ”kutsua jumalaksi”. Uskontunnustuksessa tunnustamme, että hän syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu. Hän on samaa olemusta kuin Isä ja hänen kauttaan kaikki on saanut syntynsä. Hän astui meidän pelastuksemme tähden alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi.

      Hän ei siis todellakaan ole vain ihminen, jota voidaan kutsua jumalaksi. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja ihmisenä Jeesus Kristus on täydellinen Jumalan kuva, ei toisinpäin

    • Arpad, ihmettelet miksi näitä avauksia pidetään uhkana ja aletaan heti puuhata kanteluja ja virasta erottamisia. Kyse on tietenkin siitä, että pappeus edellyttää kyselemätöntä alistumista, jossa kaikki kyseleminen ja kyseenalaistaminen on uhka. Totuudellisuus ja rohkeus eivät ole kirkollisia atribuutteja vaan pelkuruus ja alistuminen.

    • Jukka Kivimäki, olen kyllä pitänyt huolen että kapitulissa tietävät mitä ajattelen. Olen lähettänyt noita videoita myös heille.

    • Kai Sadinmaa
      Kirkko on olemuksellaan ensisijassa uskonnollinen yhdyskunta, siis tunnustuskunta. Kirkko ei siis ole olemukseltaan virasto, jonka tarkoituksena olisi antaa papistolle valtuudet itsenäiseen, ulkoisesta ohjauksesta riippumattomaan ammatinharjoittamiseen.

      Mitä puolestaan kanteluihin tulee, niin sikäli kun asiaa oikein muistelen, olen kevään videoihin ja näihin tuoreisiin julkilausumiin liittyviä julkisia keskustelua ennen kannellut sinusta vain yhden kerran. Käsitykseni mukaan tuomiokapituli otti kyseisen asian käsittelyyn vasta parin vuoden viiveellä. Tuossa välissä piispakin oli ehtinyt vaihtua.

    • ”Kirkko on olemukseltaan ensisijassa uskonnollinen yhdyskunta, siis tunnustuskunta.” Onko uskonto siis sama kuin tunnustus? Onko usko sama kuin tunnustus? ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä.” Olisiko parempi sanoa uskonnollista yhdyskuntaa tunnustautumiskunnaksi. Uskontunnustus ei ole uskon kohde vaan keino ilmaista, keneen ja mihin uskomme, kenen omiksi tunnustaudumme.

    • Hyvä näkökulma Martti Pentti. Tarkoitukseni oli ilmaista että kirkkoon luonteeltaan uskonyhteisö, ei siis ammatinharjoittajille virkavaltuuksia jakeleva virasto.

    • Kirkko ei ole virasto, mutta kirkossa on montakin virastoa niiden toimia ohjaavine säädöksineen. Virkojakin on. Niiden velvoitteet ja valtuudet on myös määritelty. Tämä johtuu siitä, että maailmassa toimiessaan kirkko tarvitsee virallisesti sovittua järjestystä. Tämäkin on todellisuutta, sitä ei voi ohittaa muistuttamalla kirkon hengellisestä luonteesta.

    • Uskontunnustuksessa tunnustamme, että hän syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu. Hän on samaa olemusta kuin Isä ja hänen kauttaan kaikki on saanut syntynsä. Hän astui meidän pelastuksemme tähden alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi.

      Pelkäämpä sen valossa mitä olen Jeeuksen sanoja lukenut ja teologiaa opiskellut ettei hän itse yhtyisi tuohon tunnustukseen, Jeeus kun teki selvän eron itsensä ja Jumalan välille,esim: ”Miksi sanot minua hyväksi YKSIN Jumala on hyvä.”

  7. ”Sekä Jeesuksella että Paavalilla usko ja teot olivat erottamattomassa yhteydessä toisiinsa. Usko ja etiikka kulkivat käsi kädessä. He vaativat kristityiltä jatkuvasti mitä suurinta eettisyyttä ja korkeinta moraalia. Jumalan tunteminen ja oikeudenmukaisuus kuuluivat yhteen, kun puolestaan Augustinuksen ja Lutherin teologiassa ne irtosivat kohtalokkaalla tavalla toisistaan.” Blogi.

    Tuo lausuma on osoitus juuri siitä väärinkäsityksestä, jota Lutherin väitetään edustaneen. Luther nimeomaan opetti, yhdessä Jeesuksen ja Paavalin mukaan, että Usko ja teot ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Luther vain tähdensi tekopyhiä vastaan, ettei ihmisiä voi sitoa ja pelotella, sillä, etteivät he voi pelastua, jos heillä ei ole riittäviä tekoja Jumalan edessä, sillä Jumala on Armahtanut ihmisen ja sovittanut synnin Kristuksen kautta.

    Luther siis erotti Jumalan mielenmukaisuuden ihmisen mielenmukaisuudesta ja sanoi, ettei ihminen voi koskaan tavoittaa sitä mitä vaaditaan, vaan, että tuo Jumalan mielenmukaisuus lahjoitetaan ihmiselle Kristuksessa.

    Vanhurskaus on Jumalan mielenmukaista viisautta. Ruotsin käännöksessä on vahvasti tämä ajatus. Se ei siis ole ihmisen mielenmukaista viisautta. Nämä karkasi viisautta tulee osata erottaa. Toinen viisaus nousee Jumalan Sanan kautta. Ja toinen taas ihmisen oman mielen syvyyksistä.

  9. Blogin otsikko on hyökkäys kirkkomme perusartiklaa vastaan.

    Oppi uskon vanhurskaudesta on se oppi, jonka varassa kirkko pysyy pystyssä tai kaatuu.

    Otan aivan pienen sitaatin, joka puhuu uskon vanhurskaudesta

    ”3. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että usko on ainoa keino ja väline, jolla tartumme Kristukseen ja Kristuksessa siihen ”vanhurskauteen, joka kelpaa Jumalalle”. Kristuksen tähden se ”usko luetaan vanhurskaudeksi” meille (Room. 4:5).”

    http://tunnustuskirjat.fi/yo/t3.html

    • Matias Roto miksi eivät juutalaiset tehneet parannusta eli eivät uskoneet Jeesuksen sanoja?

      Joh. 12:48
      Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.

      Entäpä kuinka sinä teet kun sinulle julistetaan ”tee parannus” Jeesuksen käskyn mukaan? Uskotko sen ja teet Jeesuksen sanan mukaan?

      Luuk. 24:47
      ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.

      Luuk. 13:3
      1 Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.
      2 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?
      3 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte

    • Roto hyökkää jatkuvasti apostolista totuutta vastaan. Vaikka tämä menee aiheen ohi, niin esitän jälleen kerran Rotolle kysymyksen: Joutuuko vauva helvettiin, jos pappi ei ehdi antaa hätäkastetta?

      Entä se, mihin Roto vetoaa:

      “3. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että usko on ainoa keino ja väline, jolla tartumme Kristukseen ja Kristuksessa siihen “vanhurskauteen, joka kelpaa Jumalalle”. Kristuksen tähden se “usko luetaan vanhurskaudeksi” meille (Room. 4:5).”

      Jae kuuluu selkosuomeksi: ”mutta ei (töitä) tekevälle, vaan uskovalle, syyttömäksi julistettavalle jumalattomalle, luetaan hänen uskonsa oikeamielisyydeksi.”

      Jae ei lupaa pelastusta, vaan avaa tien uuteen elämään tässä ajassa, mutta myös outouteen kirkoissa ja yhteiskunnassa. Usko ei pelasta. Lampaiden, oikeamielisten oikeudenmukaiset teot erottavat heidät vuohista.

      Roto: ”Oppi uskon vanhurskaudesta on se oppi, jonka varassa kirkko pysyy pystyssä tai kaatuu.”

      Sitten on väistämätöntä, että kirkko kaatuu. Mutta onko viisasta antaa kirkon kaatua samasta syystä kuin juutalaisuus kaatui, isien perinnäissääntöihin ja traditioiden sietämättömään painolastiin. Kansankirkko ideana on parasta, mitä apostolisesta kristillisyydestä on jäljellä. Mikä estää suunnistamasta sille reitille, jonka Ut on valmiiksi viitoittanut? Kain blogi on tienviitta.

    • Tapio Tuomaalaa esiintyy aidon uskon sankarina. Tässä muutamia otteita

      – Usko ei pelasta

      – Apinoiden planeetta – lampaat ja oikeamieliset

      – kirkko kaatuu

      – minne vauva joutuu

      – Kain blogi

      Tää on taas yhtä sillisalaatti.

    • Savijaloilla seisova saisikin kaatua, jotta voitaisiin rakentaa uusi ja vanhempi ja totuudenmukaisempi perustus.

  10. Olen samaa mieltä kuin Matias Roto. Tämä hyökkäys luterilaisen kirkon elinhermoa vastaan on tarkoin harkittu. Kun oppi uskonvanhurskaudesta hämärtyy, silloin horjuu koko pelastuksen perusta armosta yksin uskon kautta Kristukseen . Tämän ”horjuttajan” alkulähde on tosin hyvin tiedossa. Joten ei tämän asian esillenostaminen mitenkään yllätyksenä tule. Se oli päinvastoin odotettavissa.

    • Kosti Vasumäki selitäppä mistä erottuu nämä ”hyökkääjät” teistä, siis eikö kaikilla ole sama perusta, kaste, rippikoulu, konfirmaatio ym, miten samasta ”lähteestä” voi tulla nämä hyökkääjät?

      Mitä Jeesus sanoo jos talo alkaa riidellä itsensä kanssa, pysyykö pystyssä vai kaatuuko?

« Vanhemmat kommentit Uudemmat kommentit »
Mäntysalo Jori
Mäntysalo Jori
© Kotimaa – Merkityksellistä sisältöä