Marraskuisissa seurakuntavaaleissa valittiin uudet ja jatkavat edustajat kirkon luottamuselimiin. Seurakuntien ja yhtymien luottamushenkilöillä voi olla merkittävä rooli siinä, minkälaisia yhteisöjä luterilaisen kirkon seurakunnat ovat eri puolella Suomea.
Uuden toimikauden kynnyksellä haluan haastaa erityisesti luottamushenkilöiksi valittuja pohtimaan, minkälainen yhteisö me haluamme luterilaisessa kirkossa olla, ja toimimaan tietoisesti kirkon yhteisöllisyyden edistämiseksi.
Vuoteen 2026 ulottuvan kokonaiskirkon strategian nimi on Ovet auki. Nimi tiivistää strategian keskeisen periaatteen: ”Ovet on pidettävä auki, edelleen on lähdettävä liikkeelle ihmisten keskuuteen ja kutsuttava ihmisiä sisään. Kirkon ovet eivät voi olla kenellekään kiinni” (Ovet auki, s. 3). Ovet auki -strategia puhuu tässä siitä, minkälainen kirkko on silloin kun se on tehtävänsä mukaisesti missionaarinen kirkko.
Kirkon missiosta tai lähetystehtävästä puhuminen on kirkossamme pitkään mielletty erityisesti lähetysjärjestöjen, -työntekijöiden tai -aktiivien tehtäväksi. Ovet auki -strategiassa missionaarinen periaate on kirjoitettu passiivimuodossa. Se ei kerro suoraan, kenen on lähdettävä liikkeelle. Tässä piilee missionaarisen kirkon juju.
Ovet auki ympäri maailmaa
Liikkeelle lähteminen ja mukaan kutsuminen eivät ole ensisijaisesti ammatti tai erityistehtävä, vaan asenne ja toiminnan eetos. Tämä ei poissulje sitä, etteikö missionaarisella kirkolla olisi tai pitäisi olla ammatillista osaamista tai että lakkaisimme tunnistamasta erityistä lähetyskutsumusta.
Uusille luottamushenkilöille erityisen huomionarvoinen on strategian neljäs ovenavaus, Ovet auki yhteiselle työlle ja kumppanuuksille. Se toteaa, että ”[k]irkon työ on yhteistä työtä. Sen toteuttamiseen tarvitaan niin työntekijöitä kuin seurakuntalaisiakin. […] Seurakuntien elämä rakentuu entistä vahvemmin seurakuntalaisten aloitteellisuuden, osaamisen ja lahjojen varaan” (Ovet auki, s. 8).
Kirkko on missionaarinen, liikkeelle lähtevä ja kaikille avoin aina ja kaikkialla. Yksi osa kirkon missionaarisuutta on kirkon kansainvälinen lähetys. Kirkon kansainvälinen työ perustuu sille ajatukselle, että avattavia kirkon ovia ei ole vain meidän kotikaupungissamme tai kotimaassamme, vaan eri puolilla maailmaa. Kansainvälinen lähetys on lähetysyhteistyötä, jossa tuetaan monin tavoin kirkon missionaarisuuden toteutumista eri puolilla maailmaa.
Miten kansainvälinen lähetys toteutuu seurakunnassamme?
Kirkon luottamushenkilöillä on merkittävä vaikutus siihen, miltä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kansainvälinen lähetys näyttää. Kirkon kansainvälisen lähetyksen peruslinja on kirjattu Yhteinen todistus -asiakirjaan, jonka uudistettu versio hyväksyttiin kuluvana syksynä.
Kirkolliskokouksen hyväksymät kirkon lähetysjärjestöt sitoutuvat Yhteinen todistus -linjaukseen viisivuotisella sopimuksella, joka uusitaan seuraavan kerran ensi kesänä. Nyt on hyvä aika seurakunnissa keskustella siitä, millä tavalla kansainvälinen lähetys on osa kirkon missionaarisuutta juuri meidän seurakunnassamme.
Kirkon kansainvälisen lähetyksen toteuttamiseen liittyy päätöksiä ja ohjeistuksia kokonaiskirkon tasolta. Seurakunnalla ja sen luottamushenkilöillä on kuitenkin suuri vastuu siinä, miten kirkon missionaarisuus toteutuu. Missionaarisen kirkon lähtökohta on kaikessa siinä, mitä Jumala tekee tuodakseen kaiken luodun yhteyteensä ja pelastuksesta osalliseksi.
Kirkko osallistuu tähän työhön kokonaisvaltaisesti kertomalla Jumalan pelastavasta työstä (evankeliumi), palvelemalla ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa (diakonia) ja vaikuttamalla yhteisen hyvän edistämiseksi.
Avoin ja kutsuva kirkko
Luottamushenkilöiden päätöksenteossa nämä teologiset periaatteet konkretisoituvat hyvin käytännönläheisiin päätöksiin. Näitä ovat esimerkiksi se, mille toimijoille seurakunta kerää kolehtia Kirkkohallituksen määräämien kolehtien lisäksi. Tai kuinka suuren osan talousarviomäärärahasta seurakuntaa ohjaa kansainväliseen lähetykseen ja minkä järjestöjen kanssa seurakunta haluaa toimia yhteistyössä.
Näihin kysymyksiin on olemassa suosituksia, joiden mukaan talousarviomäärärahasta kansainväliseen lähetykseen ohjattavan osuuden tulisi olla vähintään 4 % ja tuki osoitettaisiin kirkolliskokouksen määrittämille kirkon sopimusjärjestöille. Päätöksentekijät voivat kuitenkin oman harkinnan mukaan poiketa näistä ohjeista tai laatia omia, tarkempia linjauksia.
Entä mitä muuta kansainvälinen lähetys voisi olla seurakunnassa taloudellisen tuen lisäksi? Missionaarinen kirkko on monella tavoin avoin ja kutsuva kirkko, joka toimii yhteistyössä muiden kirkkokuntien, uskontokuntien ja yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa. Haastankin teitä uudet luottamushenkilöt olemaan avoimia uusille mahdollisuuksille, jotta me kirkkona voimme vahvistua missionaarisuudessa.
Minna Hietamäki, Kirkon lähetystyön keskus
Koskahan joku jyrkän siiven kristityistä vanhemmista keksii valittaa siitä, että lapset joutuvat pakolla osallistumaan ateistiseen tilaisuuteen koulussa? On luultavaa, että tällainen quid pro quo -reaktio tulee, jos koulussa lauletaan esimerkiksi Suvilaulu, jota voidaan aina väittää ateistiseksi versioski kristillisestä Suvivirrestä.
Symboleista riiteleminen on aina joutavaa, mutta riitelyähän suomalaiset rakastavat yli kaiken.
Maailmankatsomukset ja uskonnot pitää tuoda kaapista. Nykyinen salailu ja pakoilukulttuuri ei tee kansalaisistamme avoimia ja valmiita rakentavaan dialogiin. Vertailemalla maailmankatsomuksen hedelmiä ja perusteita olisi helppo kaikkien arvioida kenen kelkkaan lähtee.
Aikalailla koko koulu on ateistista tilaisuutta. Millään tunnilla ei virallisesti väitetä mitään uskontoa tai Jumalaa olevaksi. Näin ei tehdä missään missään valtionhallinnossa ja erittäin harvassa paikassa yksityisellä puolella. Suomi on maallis-humanistinen maa rakenteiltaan. Siihen pitää uskovaisten nyt vain tottua.
”Suomi on maallis-humanistinen maa rakenteiltaan.” Mitähän tuo tarkoittaa? Kuka on määritellyt, että Suomi on maallis-humanistinen maa rakenteiltaan? Kyllä Suomi on myös kristiilinen maa rakenteiltaan. On ollut ja on yhä.
No mainitseppa Salme jokin suomalainen julkisen vallan tai palvelun taho, jonka toimintaa jossain kohdin perustellaan kristinuskon Jumalan tahdolla? Omien sanojensa mukaan kirkkohan ei kuulu valtioon, joten se ei kelpaa. Se, että meillä on kristillisiä perinteitä, ei tee maamme rakenteista kristillisiä. Kristillisten juhlapäivien aikaan oli juhlia ennen kristittyjäkin. Eikä niillä oikein voi perustella maamme kristillisyyttä, muutenhan olisimme myös kovasti pakanoita, kun juhlistamme Thoria joka torstai.
Maa ei muodostu pelkästään julkisesta vallasta vaan maassa asuu myös ihmisiä, joiden vakaumus on kristillinen. Siksi maassa on kirkkoja, uskonnonvapaus, mikä tarkoittaa, että on oikeus harjoittaa kristillistä uskoa jne. On oikeus pitää myös oppiaineena uskontoja.
Tarkasti ottaen myös lainsäädäntömme on yhdenmukainen Raamatun 10 käskyn kanssa. Ainakin tähän asti on ollut.
Mielestäni myös kaikki kristilliset juhlat osoittavat, että maamme on rakenteiltaan kristillinen, toisin kuin sinä ajattelet. Työajatkin noudattelevat vapaaiakoneen kristillisiä juhlia. Esin. kohta on pääsiäinen ja silloin on nejä päivää vapaata suurella osalla työssä käyvistä.
Joulurauhan julistus pitäisi ilmeisesti myös poistaa. Siinä julistetaan Jumalan Sanaa niin väkevästi, että ihminen, joka piiloutuu Jumalaltaan puskaan, joutuu ahditukseen. Tässä sanan virteen Jumala ompi linnamme Suomeksi Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan,on miekkamme ja kilpemmeajalla vaaran, vaivan.Se vanha vainooja,kavala, kauhea,on kiivas, kiukkuinenja julma, hirmuinen.Vain Herra hänet voittaa.On turha oma voimammevääryyden valtaa vastaan.Me turman vallat voitammeHerrassa ainoastaan.Hän, Kristus, kuningas,on voitonruhtinas,lyö joukot helvetin,ne tallaa jalkoihinja voiton meille saattaa.Jos täyttyisikin maailmanyt valheen enkeleistä,niin pimeys ei voittoakuitenkaan saisi meistä.Ne olkoot raivoissaanja syöskööt kiukkuaan.Nyt valheen vallat onjo saaneet tuomion.Ne yksi sana kaataa.Se sana seisoo vahvana,ne ei voi sitä kestää.Kun kanssamme on Jumala,ken meiltä voiton estää?Jos veis he henkemme,osamme, onnemme,ne heidän olkohon,vaan meidän iät onJumalan valtakunta.
Mutta kun puhutaan maan rakenteista niin ei puhuta yksittäisistä ihmisistä. Puhutaan siitä, millä pohjalla maan keskeiset rakenteet toimivat. Uskonnonvapaus ei tarkoita, että rakenteet ovat uskonnolliset.
Mainitsetko millä tavalla maamme lainsäädäntö on yhteneväinen esim. 1. ja 2. käskyn kohdalla? Eivätkö ne ole aika keskeisiä jopa?
Onko siis viikonpäivien nimien pakana-jumalallinen perinnen todiste siitä, että maamme on pakana-jumalallinen rakenteiltaan? Ja eiväthän kristityt keksineet noita juhlia vaan lainasivat aikaisemmista perinteistä.
Suomalaisten uusi kansallisurheilu on uhriutuminen. Vähän jokainen haluaa esiintyä syrjittynä ja sorrettuna. Ateistit kärsivät suunnattomasti Suvivirrestä, osa kristityistä taas repii vaatteensa, jos sitä ei koulussa lauletakaan.
Ulkomaalaisten on usein hyvin vaikea ymmärtää suomalaisia eikä se ole heidän vihansa.
Voin sanoa omasta puolestani, että jos kouluissa olisi kevätjuhlassa perinteisesti (muutaman kymmenen tai sadan vuoden ajan) laulettu esim. ”tuuli hiljaa henkäilee”, en mitenkään kokisi tarvetta saada tilalle Suvivirttä.
Ei häiritse se, jos kevätjuhlissa ei lauleta mitään uskonnollista. Mutta pitkän perinteen katkaiseminen on aika merkittävä juttu, ja siinä on mukana muutakin kuin laulun poistaminen tai muuttaminen toiseksi. On paljon merkitystä sillä mikä on liittänyt monen monta sukupolvea yhteen, minkä jokainen uusi sukupolvi oppii ja vanhat tunnistavat.
Mietin myös sitä, että onko tässä varsinaisena ongelmana se, että jotkut yhä uskovat Jumalaan, joka laulussa mainitaan? Jos kukaan ei (enää) uskoisi, olisiko Suvivirsi yhä jotenkin ”myrkyllinen” ja vahingollinen ja epätasa-arvoinen laulu laulettavaksi?
Joku mainitsi Thorin juhlistamisen joka torstai. Jos torstai onkin alun perin ollut Thorin juhlistamisen päivä, häiritseekö se samalla lailla?
Sama jouluevankeliumin kanssa. Onko se ongelmallinen uskovaisten ihmisten vuoksi, ei tarinan sinänsä, joka on kaunis ja inspiroiva monella tavalla. Jos tilalla olisi jokin muinaissuomalaiseen mytologiaan liittyvä tarina, johon kukaan ei enää usko, saisiko sen säilyttää?
Antero Kangasluoma: ”muutenhan olisimme myös kovasti pakanoita, kun juhlistamme Thoria joka torstai.”
Tästä tuli mieleen, että samoilla perusteilla voisi olettaa uskovaisten vaativan viikonpäivien muuttamista pois pakanallisuudesta. Mutta uskovaiset eivät taida olla yhtä herkkänahkaisia kuin ateistit 😉
Viikonpäivien nimet eivät ketään uskovaista vahingoita, eikä Suvivirren kuuleminen, tai edes laulaminen, ateistia 🙂
Joo, linkin myötä löytyy lisää ajateltavaa kiellettyjä tai ainakin pohdittavia asioita, jotteivat lapset altistu turmiolliselle uskonnolle.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288669543545.html?pos=ok-nln
Weckroth:
”Joku mainitsi Thorin juhlistamisen joka torstai. Jos torstai onkin alun perin ollut Thorin juhlistamisen päivä, häiritseekö se samalla lailla?”
Ei tietenkään. Se on nimenomaan rakenne, jota kukaan ei pyydä ylistämään. Ei kukaan halua luopua esim. nimestä Juhannus. Kyse on siitä, että pyydetäänkö koulussa oppilaita ylistämään laulaen Jumalaa. Kai näet eron?
”Viikonpäivien nimet eivät ketään uskovaista vahingoita, eikä Suvivirren kuuleminen, tai edes laulaminen, ateistia :)”
Kukaan ei pyydä ylistämään viikonpäivien mukaan nimettyä Jumalaa. Luulen, että uskovaisilta löytyy aika herkkä nahka, jos heitä pyydettäisiin koulussa ylistämään jonkun toisen uskonnon oppien mukaista Jumalaa. Mitä Sari sanoo, jos siitä poistetaan Jeesus Kristus ja laitetaan Muhammed tilalle? Mielelläsikö sitä laulat?
Kiitos Sonja linkistä. Se sisältää terävää havainnointia .
Oikeastaan aika kehnoa argumentointia Appelsinilta:
”Vaikuttaa kuitenkin nyt siltä, että Puumalainen ja Kostama ovat jättäneet työnsä pahasti kesken. Jos lapset traumatisoituvat kerran keväällä laulettavasta laulusta, entä muut uskonnolliset elementit?”
Kukaan ei ole väittänyt mitään tuon kaltaista. Oikeita traumoja aiheuttavat uskonnolliset elementit on onneksi poistettu jo kouluista jo aikaisemmin, toki niitäkin varmaan puolustettiin kovasti. Appelsin rakentelee olkinukkeja läpi tekstin.
Häneltäkin menee ohi se pointti, että aloitteessa toivotaan, ettei koulun toimesta tarjota lauluissakaan Jumalaa ylistettäväksi. Kuinka moni täällä laulaisi suvivirttä mielellään, jos 4. säkeistön profeetta vaihdettaisiin Muhammediin?
Salme, minua kiinnostaa vielä tämä väitteesi:
”Tarkasti ottaen myös lainsäädäntömme on yhdenmukainen Raamatun 10 käskyn kanssa. Ainakin tähän asti on ollut.”
Millä tavalla Suomen lainsäädäntö on yhdenmukainen kahden ensimmäisen käskyn kanssa?
Antero, yritänpä harjoituksen vuoksi vastata pyytämässäsi hengessä. Katsotaan sitten, osuinko lähelle:
”En ole missään väittänyt, että kaksi ensimmäistä käskyä olisivat yhdenmukaisia Suomen lainsäädännön kanssa. Puhuin 10 käskystä. On se kumma kun pannaan sanoja toisen suuhun.”
😉
Teemulle pitää tuottaa pettymys. Ei ole minua ainakaan joulurauhan julistus koskaan ahdistanut. Pientä jännitystä tuotti lapsena se, että sen jälkeen joutui vielä muutaman tunnin odottamaan pukin tuloa.
Vai koskeeko tuo ahdistus sitten vain kristittyjä, jotka jostain syystä ”piiloutuvat Jumalaltaan puskaan”?
Antero K: Weckroth:
“Joku mainitsi Thorin juhlistamisen joka torstai. Jos torstai onkin alun perin ollut Thorin juhlistamisen päivä, häiritseekö se samalla lailla?”
Ei tietenkään. Se on nimenomaan rakenne, jota kukaan ei pyydä ylistämään. Ei kukaan halua luopua esim. nimestä Juhannus. Kyse on siitä, että pyydetäänkö koulussa oppilaita ylistämään laulaen Jumalaa. Kai näet eron?”
Otin tämän torstain ja Thorin juhlistamisen esiin, koska itse mainitsit siitä ensin. Että torstai JUHLISTAA Thor-jumalaa, ja siksi meidän olisi ajateltava olevamme myös pakanallisia pakanajumalan palvelijoita. Eli torstai-on yhdentekevä nimitys. Ei sitten tarvitsisi viitata siihen tässä yhteydessä ja esittää Suomea sen perusteella pakanallisena.
Ja kukaan ei varsinaisesti ”pyydä” tässä mitään. Jos jossain tilaisuudessa laulettaisiin yhteislauluna Yön ”Rakkaus on lumivalkoinen”, olisin luultavasti hiljaa siinä kohdassa jossa lauletaan ”Kuinka kaunis voikaan olla maa vaikkei ole Jumalaa.”
Sillä selvä.
”Kukaan ei pyydä ylistämään viikonpäivien mukaan nimettyä Jumalaa. Luulen, että uskovaisilta löytyy aika herkkä nahka, jos heitä pyydettäisiin koulussa ylistämään jonkun toisen uskonnon oppien mukaista Jumalaa. Mitä Sari sanoo, jos siitä poistetaan Jeesus Kristus ja laitetaan Muhammed tilalle? Mielelläsikö sitä laulat?”
Tähän käy erinomaisesti esimerkki, joka on jo olemassa. Muslimimaat. Jos asuisin sellaisessa, ja osallistuisin heidän juhliinsa, joissa kunnioitetaan ja rukoillaan Muhammedia, niin todellakin kykenisin olemaan paikalla ja osallistumaan tilaisuuteen.
Ja minulle todellakin riittäisi se, jos kukaan ei vaadi minua ylistämään Muhammedia, eikä tarkkaile teenkö niin. Koetko sinä, että tilaisuuteen osallistumine on sama kuin että piippu ohimolla käsketään ylistämään itselle vierasta jumalaa?
Herkkänahkaisuus ilmenee tässä mielestäni juuri siten, että ateisti ei voi olla edes samassa tilassa kristinuskon Jumalaa ylistävien kanssa. Mitenkään ei edes ilmene kuka ylistää virttä laulamalla Jumalaa sydämestään, kuka ei sanoja suuremmin ajattele, ja kuka on kenties hiljaa.
Saisinko muuten vastauksen aiemmin esittämääni kysymykseen.
Onko tässä nyt ongelman keskiössä se, että on ihmisiä, jotka uskovat kristinuskon Jumalaan? Eli ongelmaa ei olisi jos laulussa viitattaisiin vaikka metsän henkiin?
Eli ovatko ongelma tässä uskovaiset ihmiset, ei Jumala ja Jumalasta ja Jeesuksesta kertovat laulut ja raamatunkertomukset sinänsä?
Weckroth:
”Otin tämän torstain ja Thorin juhlistamisen esiin, koska itse mainitsit siitä ensin. Että torstai JUHLISTAA Thor-jumalaa, ja siksi meidän olisi ajateltava olevamme myös pakanallisia pakanajumalan palvelijoita.”
Minä puhuin siitä, että tällaiset perinteet eivät tee yhteiskunnan rakenteista uskonnollisia. Torstai juhlistaa sitä kyllä mutta kukaan ei pyydä ylistämään Thoria. Aivan kuten kristilliset juhlapäivät juhlistavat jotain mutta yhteiskunnassa ei mitkään rakenteet pyydä niiden pohjalta ylistämään jotain Jumalaa. Paitsi koulut joissa vielä lauletaan yhdessä ylistyslaulua Jumalalle.
”Eli torstai-on yhdentekevä nimitys. Ei sitten tarvitsisi viitata siihen tässä yhteydessä ja esittää Suomea sen perusteella pakanallisena.”
Juhannuskin on yhdentekevä nimitys. Ei sen perusteella pidä esittää kansaa kristillisenä.
Mä olen tosi pettynyt Risto sun viimeisen kommentin suhteen. Toi ei ole enää asiallista.
Weckroth:
”Tähän käy erinomaisesti esimerkki, joka on jo olemassa. Muslimimaat. Jos asuisin sellaisessa, ja osallistuisin heidän juhliinsa, joissa kunnioitetaan ja rukoillaan Muhammedia, niin todellakin kykenisin olemaan paikalla ja osallistumaan tilaisuuteen.”
Mutta tämähän on meidän oma maamme, emmekä ole täällä vieraina. Miten ihmeessä tuo liittyy asiaan. Emmekö me saa omassa maassamme esittää, että kun yhteiskuntakin on maallistunut niin laulettaisiinko vaikka maallisia lauluja? Kyllä nykyäänkin oppilaat kykenevät olemaan paikalla, ei kyse ole siitä. Kyse on siitä, että vain 27% uskoo kristinuskon Jumalaan niin ehkä me voitaisiin yhdessä laulaa vaikka jotain muuta kuin ylistystä tälle vähemmistön Jumalalle.
”Minä puhuin siitä, että tällaiset perinteet eivät tee yhteiskunnan rakenteista uskonnollisia. Torstai juhlistaa sitä kyllä mutta kukaan ei pyydä ylistämään Thoria. Aivan kuten kristilliset juhlapäivät juhlistavat jotain mutta yhteiskunnassa ei mitkään rakenteet pyydä niiden pohjalta ylistämään jotain Jumalaa. Paitsi koulut joissa vielä lauletaan yhdessä ylistyslaulua Jumalalle.
Juhannuskin on yhdentekevä nimitys. Ei sen perusteella pidä esittää kansaa kristillisenä.”
Asia selvä.
Jännää että käytät tuollaista sanaa kuin ”pyytää”. Ei tässä kukaan edelleenkään pyydä yhtään mitään. Ei varsinkaan vaadi eikä pakota.
Tarkoitin tätä:
Risto Korhonen
25.03.2014 11:40
Antero, yritänpä harjoituksen vuoksi vastata pyytämässäsi hengessä. Katsotaan sitten, osuinko lähelle:
“En ole missään väittänyt, että kaksi ensimmäistä käskyä olisivat yhdenmukaisia Suomen lainsäädännön kanssa. Puhuin 10 käskystä. On se kumma kun pannaan sanoja toisen suuhun.”
😉
Siis ei ole enää asiallista. Ainakaan Salmea kohtaan.
Weckroth:
”Herkkänahkaisuus ilmenee tässä mielestäni juuri siten, että ateisti ei voi olla edes samassa tilassa kristinuskon Jumalaa ylistävien kanssa. Mitenkään ei edes ilmene kuka ylistää virttä laulamalla Jumalaa sydämestään, kuka ei sanoja suuremmin ajattele, ja kuka on kenties hiljaa.”
Minä viihdyn hyvin kristillisissä tilaisuuksissa. Teen myös päivätyötäni kristillisessä yhteisössä. Sinun yleistyksesi on aika lapsellinen. Ei nyt ole kysymys siitä, etteikö pystytä olemaan samassa tilassa Jumalanylistyksen kanssa. Kysymys on siitä, ettei koulua tarjoa oppilaille vakaumusta Jumalanylistyslaulujen muodossa. Onko sitä vaikea ymmärtää? Jos vain 27% uskoo kristinuskon Jumalaan niin on se jotenkin outoa jos heitä laulatetaan ja muut ovat hiljaa.
Weckroth:
”Jännää että käytät tuollaista sanaa kuin “pyytää”. Ei tässä kukaan edelleenkään pyydä yhtään mitään. Ei varsinkaan vaadi eikä pakota.”
Kyllä kouluissa pyydetään laulamaan yhteislauluja. Mitä outoa siinä sanassa on?
”Kyllä kouluissa pyydetään laulamaan yhteislauluja. Mitä outoa siinä sanassa on?”
Anteeksi vain, mutta on se vähän outoa 🙂 Jos minä olen tilaisuudessa, johon kuuluu yhteislaulu, niin en minä koe että minulta pyydetään jotain.
Luulenpa, että tämä Suvivrsiperinne jäisi itsekseen pois jos vain uskovaiset sitä kevätjuhlassa laulaisivat. Mutta kun muutkin laulavat.
Ja sydämestä. Vaikkeivät uskokaan. Perinteen vuoksi. Jotkut osaavat suhtautua siihen perinteenä vaikkeivät olekaan uskovaisia.
Oikeasti, jos kovin moni alkaisi protestiksi olla hiljaa tai poistuisi tilasta kun Suvivirsi soi, ja olisi vaivautunut hiljaisuus kun laulua säestetään, niin varmaan se sitten jäisi pois.
Ei tarvitse kuin olla hiljaa. Kun enemmistö on hiljaa, niin laulu poistuu perinteestä. Mutta aika moni sitä edelleen laulaa ja haluaa laulaa.
Enemmistö haluaa sen säilyttää. Onko silloin merkitystä kuinka paljon Suomessa on tarkkaan ottaen uskovaisia?
”Ulkomaalaisten on usein hyvin vaikea ymmärtää suomalaisia eikä se ole heidän vihansa.”
No, enpä usko olevan vaikea ymmärtää. Silloin, kun Italian kouluista aiottiin poistaa krusifiksit oli meno monta astetta kovempaa, kuin Suomessa koskaan. Ulkomaalaisten on ehkä vaikea ymmärtää suomalaista ympäripyöreyttä ja laimeutta. Toisaalta Italiassakin taisi olla suomalainen se, joka krusifiksien poistoa vaati.
”Enemmistö haluaa sen säilyttää. Onko silloin merkitystä kuinka paljon Suomessa on tarkkaan ottaen uskovaisia?”
Kyllä perustuslaki taitaa mennä enemmistön tahdon edelle. Siitähän tässä on kysymys. Veikkaan, että esimerkkinä toimivien koulujen kautta tilanne muuttuu muutamassa vuodessa siihen suuntaan, että suvivirren poisjäänti ei juurikaan harmita enemmistöä. Se harmittaa heitä kyllä jos Appelsinin kaltaiset agitaattorit hurskastelevat, että ei kai siitä nyt kukaan traumatisoidu ja näpit irti minun perinteestäni.
Weckroth:
”Anteeksi vain, mutta on se vähän outoa 🙂 Jos minä olen tilaisuudessa, johon kuuluu yhteislaulu, niin en minä koe että minulta pyydetään jotain.”
Kuvittele, että olet lapsi koulun tilaisuudessa. Siitähän tässä on kysymys. Kyllä meillä ainakin opettajat pyysivät laulamaan yhteislauluja.
Niin, Appelsinin mielipide ei passaa ateistille. Se on agitointia! Hirveetä. Voimia vaan ateille!
Sonja, mielipiteen sopii esittää mutta jos siinä on selkä olkinukke niin on se huonosti esitetty. Kukaan ei ole kieltämässä joulua ja kukaan ei väitä, että lapset traumatisoituvat. Vai voitko antaa esimerkin missä näin joku väittää? Appelsin yllyttää ihmisiä taistoon olkinukkeja vastaan. Hän agitoi.
En tarvitse jaksamista mielipiteisiin vaan typeryyden kestämiseen.
Minusta sinä teet ihan samaa. Mutta en hauku sitä typeryydeksi. Onhan se sallittua.
Sonja, jos teen ihan samaa niin sano sitten minkä olkinuken olen esittänyt tai mitä väitteitä olen keksinyt. Syytöksiä kyllä piisaa mutta perustelut jäävät ontumaan. Suomalainen yhteiskunta on rakennettu sillälailla, että täällä pitää perustella sanomisensa tai myöntää olevansa väärässä.
Siis sä oot agitoinut täällä niin kauan mä oon täällä ollu eli noin vajaan vuoden, niin hokemalla noita mantroja tai mantraa 27%…Ollaan siitä keskusteltu jo kesällä. Otat vaan ton yhden kohdan sen enempiä vetäen mutkat suoriksi. Eli 27% sanoi uskovansa niinkuin kirkko opettaa, kun tutkimuksellisesti ei avata, miten kirkko opettaa ja kaikki ei edes tiedä, mitä kirkko opettaa.
Sä oot opettaja ja jankutat tota, että älä ihmettele, jos sitä sanotaan agitoinniksi.
Sonja, minä olen ihan käytännön tasolla huomannut, että tuo luku varmaankin pitää paikkansa. Törmään jatkuvasti ihmisiin, joista oikeastaan kaikki ihan avoimesti sanovat, että he käyvät läpi kristillisiä perinteitä kuten lapsen kastamisen, koska heidän vanhempansa pitävät niistä perinteistä. Ei siksi, että he uskoisivat mihinkään yliluonnollisen tahdon tulkintaan.
Kieltenopettajana käyn paljon keskusteluja oppilaiden kanssa eri maailmankatsomuksista, koska siihen on oma kappaleensa kirjassa. Hyvin harvoin kukaan ilmoittaa uskovansa kristinuskon Jumalaan.
Onko sinulla jokin syy olettaa, että 27% ei pitäisikään paikkaansa? Minun kokemani perusteella se kuulosta aikalailla sopivalta luvulta tähän rituaali-apateistien kansoittamaan maahan. Eli, noudatamme mielellämme perinteitä mutta suhtaudumme välinpitämättömästi kysymykseen yliluonnollisesta Jumalasta.
Kuten jo sanoin, niin tutkimus ei täytä kriteereitä luotettavuudessa. On muita tutkimuksia, joista käy ilmi pikemminkin se, miten paljon ihmisillä on hengellisiä/uskonnollisia kokemuksia ja näkemyksiä.
Mä puolestani oon liikkuessani törmänny ennakkoluuloihin, että hoetaan vaan ”ett kirkko aina tuomitsee” ett siksi eivät usko eivätkä käy kirkossa. No metkaahan tollainen kiekaus on, kun eivät ennakkoluulojensa takia mene kirkkoon ja voivat siten pitää käsityksensä/uskomuksensa vaikkapa rakkaudellisesta Jumalasta, jota mun mielestä kirkko juurikin opettaa. Mutt heidän mielestä se ei oo kirkon opetusta.
”Kuten jo sanoin, niin tutkimus ei täytä kriteereitä luotettavuudessa.”
Mikä tutkimuksen kriteereissä oli pielessä? Oletko siis käynyt läpi sen metodit ja otannan, jotta voit esittää tuollaisen väitteen. Voitko antaa ihan jonkun oikean argumentin, vai eikö taaskaan saa kysyä mitään perusteita väitteelle.
”On muita tutkimuksia, joista käy ilmi pikemminkin se, miten paljon ihmisillä on hengellisiä/uskonnollisia kokemuksia ja näkemyksiä.”
Tottakai on kokemuksia ja ne ovat aina hyvin kulttuurisidonnaisia. Jotenkin kummassa ihmisillä on aina hengellisiä kokemuksia liittyen sen uskon myyteihin, jonka parissa hän on kasvanut. Onko tämän tarkoitus olla argumentti sitä vastaan, että vain 27% sanoo uskovansa kristinuskon Jumalaan? Eikös se ole aikalailla eri asia.
Antero, me ollaan käyty tämä keskustelu jo viime kesänä. Minä en ole jankuttaja.
Sonja, et sinä vastausta tarjonnut silloinkaan. Voitko sanoa miksi tutkimus ei ole luotettava tai miksi pitäisi yleisesti epäillä tuon 27% olevan väärä luku? Sinulla jää aika usein semmoinen käsitys, että asia on jotenkin ratkaistu vaikka näin ei ole. Se päättyy yleensä siihen, että sinä et halua perustella.
”Sonja, et sinä vastausta tarjonnut silloinkaan. Voitko sanoa miksi tutkimus ei ole luotettava tai miksi pitäisi yleisesti epäillä tuon 27% olevan väärä luku? Sinulla jää aika usein semmoinen käsitys, että asia on jotenkin ratkaistu vaikka näin ei ole. Se päättyy yleensä siihen, että sinä et halua perustella.” Antero K
Sinä se jaksat jankuttaa. Minä en luennoi tänäänkään tästä aiheesta enää. Jos et muista aikaisempaa keskustelua, niin se sun asiasi.
Muistan keskustelun mutta et sinä siinä tarjonnut mitään perustetta miksi tutkimukseen ei pitäisi luottaa tai miksi olisi syytä olettaa, että tuo luku 27% olisi kovinkin väärin.
Tämä on jankkausta vain siksi, koska sinä et tarjoa minkäänlaista argumenttia tuohon. Eihän mikään keskustelu etene, jos joku esittää väitteitä mutta ei perustele niitä. Meilläpäin ainakin on tapana perustella väitteensä. Miksi se on niin outo ja vaikea asia sinulle?
Hohhoijaa.
Sonja, eikö se käy tylsäksi kun tarjoaa vain latteuksia oikean keskustelun sijaan?
Minusta jankkaajat ovat tylsiä. Samoin manipuloijat.
Sonja on oikeassa, jankkaaminen ja manipulointi eivät sovi julkisille keskustelupalstoille.
Mietin, että tässä on monta uutista melkoista nälvimistä keskusteluketjuissa. Kannattaisi huomioida myös lukijat. En ole varma kumpi puolue ärsyttää enemmän.
Muutamia huomioita. Yhdenvertainen Suomi aloite on ollut lähes kolme kuukautta saaden kannatusta 6357 ääntä. Ei vaikuta mitenkään hyvältä eteenpäin menoksi. Sosiaalisen median kautta on helppo saada jonkin asian taakse äkkiä ihmisiä, jos he kannattavat sitä. Esimerkkinä pelastakaa opettaja Antti Korhonen. Muistuttaisin, että keiden tahansa on mahdollista tehdä aloitteita.
Mitä suvivirteen tulee, niin en ihan ymmärrä mitä puolustettavaa on aneemisissa kolmessa ensimmäisissä säkeistöissä.
Hyvä huomio tuosta Yhdenvertainen Suomi -kansalaisaloitteesta. Itse en ole sitä allekirjoittanut enkä aio allekirjoittaa.
Syy, miksi en ole aloitetta allekirjoittanut on se, että kulttuuri syntyy ihmisistä ja elää ihmisten mukana. Suomi maallistuu, jos on maallistuakseen ja jos näin tapahtuu, se on silloin suomalaisten tahdon mukaista.
Minun mielestäni kansalaisaloitteen tavoitteet toteutuvat kivuttomammin yhteiskunnallisen keskustelun kautta, mitä myös eilinen apulaisoikeuskanslerin lausunto edustaa.
Oikeastaan on vain hyvä, että tällaisia kanteluita ja lausuntoja esitetään, sillä ne saavat kristityt hereille ja yhtenä rintamana puolustamaan perustuslaillista oikeuttaan harjoittaa uskontoaan ja myös saada opetusta oppiaineesta uskonto.
Totta puhut, Salme!
Erään asian vielä mainitsen liittyen ateistien ja uskovaisten eroihin tällaisiin tilanteisiin joutumisessa, jossa vakaumus tulee esille.
Jos kristitty joutuu tilanteeseen, jossa kristillinen vakaumus käy ilmi, sen joutuu tunnustamaan julkisesti tai vain erottuu joukosta kun ei voi muiden mukana ylistää ja rukoilla esim. Muhammedia tai Buddhaa, niin kristitty iloitsee tällaisesta mahdollisuudesta.
Varsinkin jos siitä ei seuraa minkäänlaista rangaistusta, vangitsemista, väkivaltaa tai julkista pilkkaa. Jos asia on sillä selvä, että voi jättää tekemättä sen mikä ei omaan vakaumukseen sovi, kristitty on iloinen että on saanut kertoa miksi ei voi rukoilla epäjumalaa.
Kristitty kiittäisi Jumalaansa siinäkin tapauksessa vaikka tunnustamisesta seuraisi ikävyyksiä tai vainoa.
Ateisteilla ja uskonnottomilla on mahdollisuus kieltäytyä siitä mikä ei heille vakaumuksensa vuoksi sovi. Tai yksinkertaisesti vain olla hiljaa, todennäköisesti niin ettei kukaan siihen kiinnitä edes huomiota.
Mutta se ei riitä vaan koko tila, kulttuuri ja julkiset tapahtumat täytyy siivota kristillisistä elementeistä.
Kyllä tässä aikamoinen ero on mielestäni tuossa ”herkkänahkaisuuden” asteessa.
Usko Jeesukseen on ilon aihe. Hedelmistään puu tunnetaan. Kiitos Sari. Ateistisessa maailmankatsomuksessa ei ole mitään levittämisen syytä.
Weckroth:
”Jos kristitty joutuu tilanteeseen, jossa kristillinen vakaumus käy ilmi, sen joutuu tunnustamaan julkisesti tai vain erottuu joukosta kun ei voi muiden mukana ylistää ja rukoilla esim. Muhammedia tai Buddhaa, niin kristitty iloitsee tällaisesta mahdollisuudesta.”
Eli, jos kristitty lapsi laitetaan käytävään aamunavauksen ajaksi niin hän iloitsee siitä mahdollisuudesta saavansa osoittaa olevansa kristitty? Oletko nyt ihan varma?
Vältän yleistyksiä, mutta tämä käy tässä aika selväksi. Suhteellisuudentaju on vähän kadoksissa…
”Mutta tämähän on meidän oma maamme, emmekä ole täällä vieraina. Miten ihmeessä tuo liittyy asiaan. Emmekö me saa omassa maassamme esittää, että kun yhteiskuntakin on maallistunut niin laulettaisiinko vaikka maallisia lauluja? Kyllä nykyäänkin oppilaat kykenevät olemaan paikalla, ei kyse ole siitä. Kyse on siitä, että vain 27% uskoo kristinuskon Jumalaan niin ehkä me voitaisiin yhdessä laulaa vaikka jotain muuta kuin ylistystä tälle vähemmistön Jumalalle.”
Niin on, ja Suomi on edelleen perustaltaan kristillinen maa. Suomi voi tietysti joskus tulevaisuudessa muuttua muslimimaaksi, ja silloin tuo edellä esittämäni soveltuu Suomeen samalla lailla kuin nykyisiin muslimimaihin.
Weckroth:
”Niin on, ja Suomi on edelleen perustaltaan kristillinen maa. Suomi voi tietysti joskus tulevaisuudessa muuttua muslimimaaksi, ja silloin tuo edellä esittämäni soveltuu Suomeen samalla lailla kuin nykyisiin muslimimaihin.”
Ei Suomi ole perustaltaan kristillinen maa. Kaikki meidän järjestelmämme perustuvat siihen, ettei millään yliluonnollisen tahdon tulkinnalla ole erityistä painoarvoa missään maamme järjestelmässä. Maamme on perustaltaa tasa-arvoinen ja siksi näitäkin keskusteluja käydään.
Kyllä Suomi on perustaltaan kristillinen maa. Kristillinen maa voi olla perustaltaan tasa-arvoinen. Mutta se tasa-arvo ei tarkoita sitä, että ateismin pitää saada olla tasa-arvoisempi kuin kristinusko.
Ja tietenkin voi ja saa ja pitääkin laulaa muitakin lauluja kuin uskonnollisia. Sitä vain en ymmärrä miksi uskonnollisia ei enää saisi laulaa, vaikka vain perinteen vuoksi.
Kuten sanoin, ei ole minulle mitenkään välttämätöntä että kevätjuhlalaulu on uskonnollinen. Tässä tapauksessa katson sen säilyttämisen arvoiseksi perinteeksi. Samoin jos kyseessä olisi vaikka tuo ”tuuli hiljaa henkäilee” -laulu, jonka mainitsin.
Mitä vaarallista on laulussa, jossa näkyy mihin enemmistö on ainakin joskus uskonut? Uusia perinteitä voidaan luoda, mutta vanhoihin ei tarvitse puuttua.
Maahanmuuttajat ovat täällä vieraina. Ja heitä eivät kristilliset perinteet häiritse.
Miksi me ajattelemme että jos menemme esim. muslimimaahan, meidän tulee kunnioittaa siellä paikallisia tapoja ja kulttuuria, mutta oma täytyy muuttaa muka ”maahanmuuttajien vuoksi”.
Jos kyse on maahanmuuttajista, he eivät ole ”vieraina” vaan he asuvat täällä. Tämä on heidän kotinsa siinä missä kaikkien muidenkin.
Maahanmuuttajat eivät ole valittaneet koulujen kristillispohjaisista tavoista. valittajat ovat yleensä vapaa-ajattelijoihin lukeutuvia ateisteja, ainakin oman ilmoituksensa mukaan.
”Minä viihdyn hyvin kristillisissä tilaisuuksissa. Teen myös päivätyötäni kristillisessä yhteisössä. Sinun yleistyksesi on aika lapsellinen. Ei nyt ole kysymys siitä, etteikö pystytä olemaan samassa tilassa Jumalanylistyksen kanssa. Kysymys on siitä, ettei koulua tarjoa oppilaille vakaumusta Jumalanylistyslaulujen muodossa. Onko sitä vaikea ymmärtää? Jos vain 27% uskoo kristinuskon Jumalaan niin on se jotenkin outoa jos heitä laulatetaan ja muut ovat hiljaa.”
Ei ole pakko myöskään olla hiljaa. Aika moni laulaa Suvivirttä vaikkei olekaan uskovainen.
Minun on vaikea ymmärtää hyökkäystä ikivanhaa perinnettä vastaan. Monet vanhat uskomukset, legendat ja mytologiat muuttuvat perinteiksi, joita voidaan vaalia vaikka kukaan ei enää uskoisi.
Jos kristinuskon Jumala on mytologiaa, miksei häneen voida sitten suhtautua sellaisena?
Edelleen muuten sama kysymys, onko varsinainen ongelma tässä siinä, että jotkut yhä uskovat Jumalaan?
Antero, kenellä tässä nyt on ongelma?
Kenelle Suvivirsi tarkkaan ottaen on ongelma? Jos se ei ole sinullekaan henkilökohtaisesti ongelma, kenelle sitten? Traumatisoituvatko lapset? Vai maahanmuuttajat? Vai vain vapaa-ajattelijat?
Kenen asiaa tässä nyt oikein ajetaan?
Suvivirsi on nyt vain yksi osa tätä. Siitä saa mehevät otsikot ja ihmiset kauhistumaan. Lue tuo uutinen niin ymmärrät käytännön:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kotimaa24-tavoitti-kantelijan-lapseni-joutuu-kaytavalle-odottamaan/
Entäs ne lapset kouussa, jotka ovat joutuneet pilkan kohteeksi kristillisen uskonsa vuoksi? Sallitaanko heidän kohdallaan koulukiusaaminen?