Hajoaako kirkko?
Meillä puhutaan usein kirkosta, kun oikeastaan tarkoitetaan Suomen evankelisluterilaista kirkkoa. Kristillinen kirkko on jo monta kertaa hajonnut. Roomalaiskatoliseen, ortodoksiseen, anglikaaniseen, reformoituun, evankeeliseen / luterilaiseen ja niin edelleen. Protestanttiset kirkot ovat solun jakautumisen kaltaisesti hajonneet aina uudestaan, päättymättömästi. Kirkkomme, siis luterilaisen kirkkomme kaikkein pienin herätysliike, Länsi-Suomen rukoilevaiset hajosi muutama vuosikymmen sitten kahtia, kun muualta tulleet johtajat eivät hyväksyneet liikkeen päälinjaa, mutta eivät toisaalta saaneet Eurajoen kristillistä kansanopistoa vallattua itselleen. Näin rukoilevaisliike hajosi kahdeksi.
Euroopan laajuisesti ajatellen on Suomen uskonnollinen kartta ollut poikkeuksellisen yhtenäinen. Kun uskonnonvapauslaki vuonna 1923 hyväksyttiin, odotettiin työväenliikkeen kannattajien – äsken yli puolet kansasta – joukkoeroa kirkosta. Se oli mahdollista, niin selvästi kirkko oli sisällissodassa asettunut voittajan puolelle ja valtaosa papeista saarnannut työväenliikettä vastaan vielä -20 ja -30 luvuilla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vielä 1930 luterilaiseen kirkkoon kuului 96% suomalaisista. Ja neljäkymmentä vuotta myöhemmin, 1971 oli kirkon jäsenmäärä yhä 92%
Kirkosta eroaminen oli helppoa. Käynti kirkkoherranvirastossa riitti ja sitten myös käynti maistraatissa. Vuoden 2003 uskonnonvapauslain mukana kaikki muuttui. Eduskunta hyväksyi ja Kirkkohallitus piti ”pääosin myönteisenä” uutta lakia, jossa käyntiä maistraatissa ei enää tarvittu, vaan eroamiseen riitti kirje tai sähköpostiviesti. Käyntiä tai edes allekirjoitusta ei vaadittu, juridinen puoli hoitui viranomaispalvelulla.
Tästä alkoi eroaalto kirkosta. Sen ohjauskeskukseksi tuli pieni ateistinen järjestö, Vapaa-ajattelijat. Sadattuhannet jäsenet erosivat kirkosta ja media välitti reaaliajassa Vapaa-ajattelijoiden työn tulokset. Siitä ei voi syyttää tamperelaista vapaaehtoistyötä. Jos syyllistä haetaan, on se hierarkkinen ja itsetyytyväinen kirkko, joka ei ollut hereillä. Kirkon olisi pitänyt nähdä, että sen ”kannatusprosentti” oli petollisen korkealla.
Mitä Suomen evankelisluterilainenn kirkko voi tehdä nyt, kun sillä vieläkin on jäseninään kolme neljästä suomalaisesta? Olin yhdeksänkymmentäluvun Saksassa. Sen evankeelinen kirkko kävi kampanjaa kirkosta-eroamista vastaan. Saksan katolinen ja evankeelinen kirkko olivat jokseenkin yhtä suuria. Kumpikin menetti vuositasolla noin 250.000 eli neljännesmiljoona jäsentä Kirkoista eroamista vastaan kampanjoitiin aktiivisesti.
En usko, että kirkosta eroamista vielä tässä vaiheessa voidaan pysäyttää. Kotimaa24:n palstoilla moni esittää vastapooleiksi kirkon konservatiivit ja liberasalit. Onkohan näin? Minun mielestäni vastakkain ovat kansankirkko tai moniarvoinen kirkko ja uskovien kirkko. Uskovien kirkko julistautuu itse ”raamatulliseksi”, mutta kovin köykäisin perustein. Jeesus sanoo Matteuksen mukaan: ”Hedelmistä te siis tunnette heidät. Ei jokainen, joka sanoo minulle `Herra, Herra` pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.”
Kristittyinä olemme tien kansaa. Jos konservatiivisuus kirkossa tarkoittaa paikalleen pysähtymistä tai ajan pysäyttämistä, monoliittistä vanhaan jäämistä, se vie harhaan. Raamattu Mooseksen kirjoista Johanneksen ilmestykseen ei ole muuttumaton, vaan se kuvaa nimenomaan Jumalan maanpäällä vaeltavan kansan muutosta. Ja samalla muuttuvaa Jumala-kuvaa. Jeesuksen Jumala ei ollut pelättävä sotajoukon Jumala, vaan Abba, isi. Paavali luopui juutalaisen uskon perustavista merkeistä, hän ei ollut vanhauskoinen. Ja apostoli Johannes kirjoittaa: ”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee.”
Hajoaako kirkko? Se on jo monet kerrat hajonnut ja järkyttävää on, etteivät Jeesuksen seuraajat mahdu samaan illallispöytään. Ja samalla: Vaikka kirkko on erimielinen ja vaikka se on ollut sitä alusta asti, kirkko kuitenkin on se todistus, jonka me ihmisille annamme. Esimerkki Paavali: Jo Sauluksena ja yhä Paavalina hän oli kova riitelemään. Mutta samalla: Hän rakensi kristillisiä seurakuntia ja kutsui niiden jäseniä pyhiksi, vaikka nuhteettomuus oli niistä kaukana.
Ajatus, että Suomen ev.lut.kirkosta lohkeaisi ”uskovien” tai ”raamatullisten” kirkko, ei ole vakuuttava. Onhan niitä jo lohjennut monia: helluntaiseurakunnat, muut nk. vapaat suunnat, Nokia-lähetys ja viittä vaille valmis lohkeama Lähetyshiippakunnan seurakunnat. 1700-luvulla Baabelista lähdettiin laivalla, kuten Anna-Maija Raittila hienossa kirjassaan ”Isät kulkivat pilven alla” kuvaa.
Pyhien yhteyttä on kautta aikojen rakennettu ihanteen, täydellisen ihanteen varaan. Edellä luettelemillani uskovien kirkoilla on käytössä myös kirkkojärjestys. Perustuuhan sekin Raamattuun ja niin saadaan julkisyntiset joukosta pois, pilaamasta kirkon tai liikkeen mainetta. Saksassa voi papin syrjähyppy yhä johtaa määräöaikaiseen erottamiseen, tai siirtoon Bahnhofsmissionin papiksi. Meillä tällaista kirkkokuria on käytetty vain hyvin harvoin ev.lut. kirkossa, vapaissa suunnissa kylläkin.
Ehkä marginaalinen, mutta kuitenkin kiinnostava kysymys on, millä uskovien kirkkojen uusin tulokas, Lähetyshiippakunta rahoittaa työnsä. Riittävätko kotimaiset uhrilahjat, vai tarvitaanko tukea myös Yhdysvaltojen uskovilta veljiltä?
Mietin, että mitä merkitystä näillä kirkon humanistisilla väännöillä on loppujen lopuksi sen kanssa, että tärkein asia kunkin ihmisen kohdalla on syntien sovitus ja iankaikkinen pelastus uskon kautta Jeesukseen.
Maailmassa on valtavasti alueita, joissa kristinusko on kielletty, Kuitenkin noillakin alueilla elää kristittyjä ihmisiä, jotka laittavat uskonsa ja toivonsa Jeesukseen. Eikö tärkeintä ole, myös Suomessa, julistaa evankeliumia, että yhä useampi kuulisi sen ja pelastuisi? Ellei lut.kirkko julista, niin Suomessa on kyllä muita, jotka julistavat.
Lut.kirkonkin on aika palata juurille eli ”saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jollon he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen oepttajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.”
SALME,
menet apostolin ohjeisiin, pyytäisin, että ajattelisit ensin Jeesusta. Mitä merkitystä evankeliumin leviämiselle oli sillä, että Jeesus aikakauden ja uskonoppineiden ajattelun vastaisesti monta kertaa korotti naisen miesten rinnalle? Oliko evankeliumin kannalta merkitystä sillä, että hän – taas vastoin ympäristönsä ajattelua – nosti kaikkein korkeimmalle lapsen? Oliko merkitystä sillä, että Jeesus uskonoppineitten ajattelun vastaisesti teki samarialaisesta huolenpidon esikuvan?
En jatka listaa, joka Jeesuksen kohdalla on todella pitkä. Sitten tämä Paavali. Oliko evankeliumin leviämisen kannalta merkitystä sillä, että hän luopui vanhauskoisten keskeisistä uskonsisällölistä kuten ympärileikkauksesta? Eikö juuri Paavali muuttanut juutalaisuuden kristinuskoksi? Onko merkitystä evankeliumin leviämisen kannalta sillä, että paavalilaisten seurakuntien jumalanpalveluksissa myös naiset saivat puhua ja toimia diakoneina?
Minusta usko ei ole vain sanoja ja sanojen totenapitämistä. Mitä Sinä ajattelet?
Heikki,
mielestäni esille ottamani Raamatun kohta ei sulje pois Jeesuksen opetuksia vaan päinvastoin kehottaa niitä noudattamaan. Samoin Pyhä Henki muistuttaa meitä kaikesta mitä Jeesus on opettanut ja käskenyt pitää.
Heikin kanssa on vaikea keskustella, kun näkökulma ei koskaan aukea uskosta ja Kristuksesta käsin.
On olemassa vain humanistinen filosofia, jonka mukaan kristinopista poimitaan itselle mukavat asiat, muut heitetään Paavalin kera yli laidan.
Salme toi esiin aivan oikean asian. Vaikka hän ei selvästi sitä sanokaan, vie tämä humanistinen julistus
ihmiset hyvän tekemiseen ja pahan välttämiseen ilman sisäistä muutosta. Se vie farisealaiseen itsevanhurskauteen. Se, jos mikä on lain alla olemista ja elämistä. Onhan se ihmissilmälle jaloa ja kaunista, mutta se tie ei vie pelastukseen.
SALME,
vasta nyt huomasin aikaisemman repliikkisi ja haluan vastata myös siihen. Tosin en ainakaan itse pidä itseäni ”liberaalina”. Olen länsisuomalainen pietisti, hengellisiltä juuriltani rukoilevainen ja körtti.
Miksi Miikka Ruokasen avioliitot nostettiin esille vaalitaistelussa? Ainakin minä tein sen siksi, että hän sanoii julkisesti, ettei hänellä ole Jumalalta valtuutusta siunata parisuhteita. Jos tämä on raamatullisuutta, niin kovin se on valikoivaa. Parisuhteista ei ole ensimmäistäkään Herran sanaa, mutta Jeesus selvästi kieltää moninkertaiset avioliitot.
Siis se tavallinen: Naapurin syntiä en hyväksy, mutta omani on perusteltu ja sinänsä ymmärrettävä. Kentällä kiersi selitys, ettei se johtunut Miikasta, vaan näistä suomalaisista naisista. Papinvaaleissa on piru aina ahkerana.
Ja vielä: Olen ymmärtänyt, että Sana nimenomaan kehottaisi siunaamaan eikä kiroamaan.
Heikki,
en kohdistanut lausumaani sinuun, vaan yleisellä tasolla.
”Siis se tavallinen: Naapurin syntiä en hyväksy, mutta omani on perusteltu ja sinänsä ymmärrettävä. ”
Näinhän se menee. Ruokasen avioliitot ovat paheksuttavia samalla kun kirkossa muutoin sallitaan vaikka minkälaisia versioita milloin mistäkin asiasta. Esim. kummiksi ei alunperin päässyt jos eli avoliitossa, muistaakseni. Nyt kummiksi pääsee, vaikka ei kuuluisi kirkkoonkaan. Kummeista on ehkä pulaa?
Minun mielestäni eronneita voidaan vihkiä uudelleen. Mutta avioero tulisi aina harkita tarkoin, eikä lähteä avioliitosta liian löysin perustein kuten esim. ”rakastuin toiseen, mukavampaan, joka tekee minut onnelliseksi.”
Salme Kaikusalo :” kirkossa muutoin sallitaan vaikka minkälaisia versioita milloin mistäkin asiasta…”
Kyllä kuten esimerkiksi pornomessuja tai maikkarin maksettua reality-viihdettä, jossa esim. voidaan jäjestää kirkkohääbileet tv-kameroiden edessä vihkiparin edes tapaamatta aiemmin toisiaan.
Yhden evl.kirkon papin toimesta ”pahimmaksi mitä maa päällään kantaa” -leimattuna, voin bona fide sanoa, että mielestäni vallankäyttäjät, jotka eivät tämän enempään pysty, voivat hyvin pysyä jatkossakin roskanpoimijoina kuuluivatpa he sitten valtion tai kirkon päättäjäeliittiin.
Kun siis yksi synti on sallittu, menköön läpi toinenkin?
Me emme tiedä minkä vuoksi joku tietty ihminen on eronnut, monet eronneet kuitenkin pidättäytyvät
menemästä uudelleen avioon ja toiset kieltäytyvät vihkimästä. Avioliitto on miehen ja naisen. Paavalin opetus on selvää. Mitä siihen minulla voisi olla korjaamista.
Missä sana kehottaa siunaamaan syntiä tai tekoa, joka on Jumalan tahtoa vastaan?
Room 8:7-8. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. (1938)
SALME,
nyt et ymmärtänyt, mitä koetin sanoa:
kysymys ei ollut siitä, että toiset eli naapurit tekivät parannusta M.Ruokasen synneistä.
Ei, vaan että HÄN ITSE sanoi, ettei hänellä ole valtuutusta Jumalalta siunata niitä, jotka on luotu toisenlaiseksi. Ja tämän sanoja toimii julkisesti ja avoimesti Jeesuksen sanaa vastaan. Näinhän se menee, totta, näin me kaikki teemme enemmän tai vähemmän. Mutta jos näin tekevä ihminen mestaroi muita, sitä kyllä suomenkielessä kutsutaan tekopyhyydeksi. Miikka oli lasitalossa, mutta ei epäillyt heittää tuomion kivea naapurin ikkunaan.
Näinhän välillä käy, ettemme aina ymmärrä toisen kommentin tarkoitusta. Toisaalta, ovathan myös kaikki Ruokasta arvostelevat syntisiä, jotka heittävät tuomion kiviä Ruokasen ikkunoihin?
Vielä tästä samasta asiasta:
Kunnioitettu isäni, joka oli pappi, piti ainakin kerran vuodessa raittiussaarnan. Mutta ei koskaan juonut tippaakaan viinaa. Minusta se ei ollut vakuuttavaa. Yhtä vähän vakuuttavaa on elämöidä ja tehdä numeroa toisten synneistä, kun niitä omiakin jokaisella riittää.
Heikki,
Minun mielestäni isäsi oli hyvinkin vakuuttava, kun hän piti raittiuspuheen ja oli itsekin raitis. Hänen puheensa olivat yhdensuuntaiset/tasapainossa hänen elämänsä kanssa. Vai ymmärsinkö taas jotenkin väärin?
Kerrassaan mahtavaa sanailua!
SALME,
kirjoitit isäni raittius-saarnasta positiivisesti. Ja aivan totta, näinhän sen voi tulkita. Hyvä kun sanoit. Niin minäkin sen oikeastaan ymmärrän:
Että sanojen ja tekojen tulisi olla synkronissa. Että teot, elämä on se kriteeri, jolla uskomme punnitaan.
Tähän sielunvihollinen juuri pyrkii: ”..älä sinä saarnaa synnistä kun olet itsekin sellainen.”
Ja hyvin on onnistunut. Nykyään saarnaataan armoa ilman katumusta ja taivasta ilman helvettiä. Sitä voi surutta kutsua liberaali-teologiaksi.
JORMA OJALA, nain sinä todella kirjoitat:
”Heikin kanssa on vaikea keskustella, kun näkökulma ei koskaan aukea uskosta ja Kristuksesta käsin. On olemassa vain humanistinen filosofia, jonka mukaan, jonka mukaan kristinopista poimitaan itselle mukavat asiat ja muut heitetään Paavalin kanssa yli laidan.”
Mistä sinä mies parka tämän tiedät? Oletko kuullut satoja saarnojani?Oletko ollut läsnä tuhansissa sielunhoidollisissa ja työnohjauksellisissa istunnoissa? Oletko lukenut kirjani, joista useampi avautuu nimenomaan uskosta ja Kristuksesta käsin. Minäkö heittäisin Paavalin yli laidan? Olen tutkinut häntä ja kirjoittanut pohdinnoistani Paavalista kirjan – oletko lukenut. Nikolaiselle suoritin apron ja cumlauden, avaako se yhtään näkökulmaa uskoon?
Minä ihmettelen, kuka antaa sinulle ja Juha-kumppanillesi vallan tuomita minun uskoani? En usko, että tuomiosi ja yrityksesi mitätöidä minut lähtee Jumalan Hengestä, eikö ennemmin omasta hybriksestä?
Heikki. Kirjoitan siitä, mitä olen lukenut sinun antinomistiseen henkeen kirjoittavan apostoli Paavalista ja hänen kirjeistään etc.
Juha on ihan toinen henkilö kuin minä.,
En arvioi uskoasi, Heikki Palmu.
Sanoin vain, että uskon näkökulma on vaihtunut humanismiin ja jonkinlaiseen poliittiseen valistukseen.
Siinä on hiukan kitkerä sivumaku, vähän niin kuin Urho Kekkosen kuuluisissa myllykirjeissä.
JORMA,
kun et vastaa selvään kysymykseen, kysyn vielä:
mikä antaa sinulle oikeuden puhua uskon näkökulman puutteesta, kun et ole edes tutustunut julkiseen tuotantooni uskon asioista. ”Profeetat puhuvat yhä. Julistaako kirkko sorretuille vapautusta.” Otava 1974. ”Paavali, risti ja riita.” WSOY 1992 ja ”Suomen kirkon tulevaisuus? Sammakko 2010.
Onko sinulla joku oikeus arvostella uskon näkökulman puutetta minun elämässäni, niinkuin toistuvasti teet?
Eikö olisi parempi, että vastaisimme toistemme argumentteihin, emmekä ryhtyisi arvioimaan toistemme taivaskelpoisuutta. Onko meillä valta siihen? Eikö se valta ole Jumalalla?
Toki ymmärrän, että Sinä ja Juha Heinilä olette eri persoonia. Teitä kuitenkin yhdistää, että olette kumpikin ottaneet vallan arvioida minun uskovaisuuttani. Keneltyä olette saaneet luvan?
JUHA HEINILÄ,
nöyrästi kerrot olevasi vain peili, mutta minut leimaat yleiseksi syyttäjäksi ja mestaroijaksi. Omilla Raamattu-blogeillasi jaat kommentoijille pisteitä – ketkä ovat kommenteissaan hyviä ja ketkä erittäin hyviä ja ketkä erehtyvät. Voikohan peili näin arvottaa, eikö se ennemmin ole mestarin tehtävä?
Selvään kysymykseeni et kuitenkaan vieläkään vastannut, siksi kysyn vielä yhden kerran: Mikä on sinun seurakuntasi? Suomen ev.lut. kirkon kaikilla papeilla on vihkioikeus. Eronneitten vihkimisestä ei kirkossa kuitenkaan enää keskustella, vaikka sen kieltäminen sotien jälkeen meni kirkolliskokouksen esityksenä eduskunnalle.
Samalla toivon Sinulle ja kaikille tämän blogin lukijoille Jumalan siunausta, rauhaa ja rakkautta tulevaan vuoteen.
Heikki Palmu
Kirjoitat ettei Raamattu kerro mitään samansukupuolisita parisuhteista. Sivuutat täysin sen, että Raamattu torjuu miesten makaamisen toisteen miesten kanssa kaikissa mahdollisissa olosuhteissa, nostamatta siis esiin yhtään poikkeusta.
Pelkästään Raamatun tekstien perusteella on aivan sama harjoitetaanko tätä nimenomaista haureutta saman ihmisen kanssa kerran vai useita kertoja peräkkäin. Raamatun tekstien valossa miehen makaaminen miehen kanssa on torjuttavaa käyttäytymistä riippumatta siitä, liityykö asiaan sitoutunut parisuhde vai ei. Voidaanko silloin siunata liittoa, jonka tarkoitus on luoda puitteet synnin tekemiselle.
Toisin kuin torjuva suhtautuminen makaamiselle samaa sukupuolta olevan kanssa uudelleen avioitumisen kielto ei ole Raamatussa ehdoton. Kristus myöntää asiaan poikkeuksen ja niitä mainitsee myös Paavali. Kulloisetkin olosuhteet pitää ottaa huomioon.
Jos sitten ”keksitään” ettei Raamattu tarkoitakkaan juuri sellaista makaamista, mitä moderneissa homoliitoissa harjoitetaan ja ettei Raamatusta ole oppaaksi asiassa, niin silloin etiikkaa etsitään Raamatun ulkopuolelta.
Ennen kuin sille tielle lähdetään, on syytä kysyä, olisiko lähimmäisen rakkauden mukaista antaa uusi tilaisuus myös ihmiselle, joka on elämänsä aikana epäonnistunut avioliitossa?
JUKKA,
ovatko lesbot ja homot sekundaa? Kun tietää miten suuri ja perustava lahja seksuaalisuus on, en pysty kieltämään sitä suurelta joukolta ihmisiä. Sitä, minkä itselleni hyväksyn. Jeesus ja Paavali puhuvat vapaaehtoisesta valinnasta, jota heterous tai homous ei ole. Eihän Raamattu ole biologian, fysiikan tai juridiikan oppikirja, vai onko Sinusta?
Jeesuksen käsitys on kyllä evankelistan mukaan varsin ehdoton. Lisäksi:Jeesuksen mukaan mies, joka katsoo naista himoiten, tekee hänen kanssaan huorin.
Kuinka voit olla toisten asiassa, et omassasi niin ehdoton. Jos ahneet eivät pääse Jumalan valtakuntaan, kuten Paavali sanoo, mahdanko minäkään päästä?
Heikki
Kysyt ovatko lesbot ja homot sekundaa? Minusta kysymys on toisesta ihmisestä kysyttynä loukkaava. Siis ihan samalla tavalla loukaavaa kuin kysyä ovatko inter- tai transukupuoliset ihmiset sekundaa. Taikka ovatko sokeat tai kuurot syntyneet sekundaihmisiksi tai esim. ns. lyhytkasvuiset ihmiset joiden ruumiinramenne on selvästi meistä muista poikkeava.
Sanoisin että he ovat erillaisia ihmisiä. Siis mihhinkä verrattuna erillaisia?
Erilaisia verrattuna meihin jotka olemme saaneet syntymästämme alkaen terveen ja toimivan ruumiin kaikkinen jäseminemme, meihin jotka voimme tehdä havaintoja kaikilla aisteillamme ja joiden sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen vastaavat biologista sukupuoltamme. Ihmiset joilla jokin on toisin ovat sii meihin verrattuna erilaisia, mutta aivan yhtä arvokkaita. Ketään ei pidä siis luokitella toisen luokan ihmisiksi.
Samalla kun hyväksymme ihmisten eri laisuuden voimme hyväksyä ettei täyttä samanlaisuutta ole laisinkaan. Yksi on toista laihempi, toinen pidempi. toinen on toista tummempi, yhdellä hiukset ovat muita kiharammat. Kaikki meistä saman arvoisia.
Täydennän vielä yden näkökulman erilaisuuteen. Tunnustuksemme mukaan Jumala´on luonut miehen ja naisen erilaisiksi juuri avioliittoa varten. Oikein tai väärin, niin tämä kuitenkin on luterilaisen opin mukainen tulkinta.
JUKKA,
minä en ajattele, että he olisivat sekundaa. He ovat erilaisia, sinä sanot, ja niin minäkin ajattelen. Mutta he ovat Jumalan luomia, Jumalan lapsia, niinkuin minäkin. Millä oikeudella minä voisin kieltää heiltä Jumalan lahjan, seksualisuuden?
Suomenniemellä paimenena ollessani joku nainen jota en tuntenut soitti pappilaan, keskustelimme terveydestä ja sairaudesta. Sanoin olevani parantumattomasti sairas, insuliinihoitoinen diabeetikko, Nainen kysyi, enkö usko Jumalaan. Hän oli siis Heinilä-Ojala linjoilla eli katsoi oikeudekseen arvioida ja arvostella toisen ihmisen uskoa, asenne, josta Jeesus varottaa oppilaitaan. Vastasin hänelle uskovani kyllä Jumalaan, mutta uskovani myös siihen, että ihmisen osana on sairastua ja lopulta kuolla. En siis näe maailmaa mustavalkoisena. En ajattele, että kaikki hyvä on Jumalalta ja kaikki paha sielunviholliselta. Ajattelen, että tämä maailma on Jumalan maailma. Lutheria on käännetty niin, että perkele on Jumalan perkele, hänelle viime kädessä alisteinen.
Jukka: ”Raamattu torjuu miesten makaamisen toisteen miesten kanssa kaikissa mahdollisissa olosuhteissa, nostamatta siis esiin yhtään poikkeusta.”
Mutta mitä on sanottava siitä, että Luther puhuu omassa raamatunkäännöksessään kaikissa neljässä tätä tarkoittavassa kohdassa poikien kanssa makaamisesta eli nykykielellä sanottuna pedofiliasta. Luther ei tietenkään ole erehtymätön, mutta kuitenkin sen verran arvostettu kirkon opettaja, ettei hänen käsitystään pitäisi sivuuttaa olan kohautuksella.
Entä missä kohdissa Raamatussa Jeesus ja Paavali sallivat poikkeuksen uudelleen avioitumisen kieltoon?
Tekee mieleni huudella taas täältä kirkon viereisestä pöydästä. Ettehän pane pahaksenne, mutta kyllä tässä Jukka Kivimäki on ihan Raamatun linjoilla.
Matteuksen 5. luvussa Jeesus antaa mahdollisuuden seuraajalleen avioitua uudelleen: ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen”.(jae 32).
Täsmälleen sama poikkeus on 19:9:ssä::”Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen”
Siitä nyt sitten alkutekstin sanaa ”porneia” selvittelemään.Poikkeus on siis olemassa!
Homoseksuaalisuustaipumuksen täytäntöönpanosta ei Raamatusta löydy yhtäkään myönteistä jaetta. Vai onko joku sellaista edes väittänyt?
Eräs avoimesti homoseksuaalisuutta puoltava, eksegetiikkaakin opettanut, sanoi rehellisesti(muistinvarainen sitaatti, joka löytyisi netistäkin): ”Raamatun antama kuva homoseksuaalisuudesta on yksiselitteisen kielteinen. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että…” .
Heikki Palmun loistavasta retoriikasta huolimatta pisteet siis Jukka Kivimäelle. Muuten: Keskustelun taso ei enää ole lainkaan masentava, ei ainakaan täältä viereisestä pöydästä seurattuna. Joten antaa pojat palaa vaan. _.
Kiitos Rauli selventävästä kirjoituksesta. Se toinen Paavalin esiin nostama poikkeus koskee tilannetta jossa kumppani epäuskon vallassa hylkää uskovan puolisonsa. Tällöin liitto ei enää sido hylätyksitullutta uskovaa puolisoa, vaan hän on vapaa. Viimeistäänkin hän on vapaa siinä vaiheessa jos hänet hylännyt puoliso solmii uuden liiton.
On huomattava että Raamatun kaanoniin tulleet kirjetekstit ovat kaikki peräisin ajalta ennen valtiokirkkojärjestelmän syntyä ja niinpä ne antavat käytttökelpoisen mallin myös nykyiseen valtiokirkkojärjestelmän jälkeiseen uskononnonvapauden aikakauteen. Seurakunnasta vieraantunut voi olla epäuskon vallassa, vaikka hänet oltaisiinkin aikanaan kastettu.
“Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen.” Minä en käsitä, miten tällä voidaan puolustella uudelleen avioitumista. Päinvastoin, tuo kohta jatkuu näin: ”Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.”
Entä mitä tarkoittaa tuo Paavalin ”poikkeus”? Mitä puolisonsa hylkäämä on vapaa tekemään? Vapaa eroamaan vai vapaa avioitumaan uudelleen?
Sekä eronneen uudelleen avioitumista että homoliittoja voidaan kyllä perustella tällä Paavalin sanalla: ”Miehen on kyllä hyvä olla koskematta naiseen, mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin elää oman vaimonsa ja kunkin oman miehensä kanssa.” (1 Kor. 7:1-2)
Ihan noin ei vuoden 1992 kirkkoraamatussa lue. Olen poistanut siitä kaksi substantiivia, joilla ei ole vastinetta alkutekstissä. Valmiiksi sukupuolineutraali versio on esimerkiksi vuoden 1776 Bibliassa. Alkuteksti ei kylläkään ole sukupuolineutraali.
Jeesus siis opetti: “Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa MUUN SYYN KUIN HAUREUDEN tähden, ajaa hänet aviorikokseen.”(=”för någon annan saks skull än för otukt”(SB1917), ”saving for the cause of fornication”(KJ,AS))
Tämän lauseen johdonmukainen seuraamus on se, että ”haureus” antaa syyttömälle osapuolelle mahdollisuuden panna avioliitolle piste ja solmia uusi.
Ja lauseeseen “Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen” liittyy myös tuo Jeesuksen juuri edellä mainitsema poikkeus. Eikö näin peräkkäisitä lauseista ole lupa päätellä?
Toisaalta: Jeesus ei millään tavoin estä anteeksiantoa ja avioliiton jatkumista, ”Jumalan yhdistämää” miehen ja naisen välillä kun kristillinen liitto Vapahtajan mukaan on.
Paavali mainitsee myös ainakin yhden poikeuksen: ”haureuden” lisäksi. Kuolema päättää avioliiton ja vapauttaa uudelleen avioitumiseen:
”Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa”.(Ro7:3)
Paavali kirjoittaa: ”Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi? ” (1.Kor 7:15-16)
Viesti uskovalle puolisolle on selvä. Häntä ei sido mikään pakko. Niinpä hänellä on lupa löytää uusi puoliso.
Juha Kajander
Tulkintasi ei toimi koska Raamatullisessa viitekehyksessä kahden miehen tai kahden naisen välille ei synny mitään avioliittoa, vaikka heidät vihittäisiin. Mitä syntyy vai syntyykö mitään, jää tässä tapauksessa kunkin itsensä pohdittavaksi.
Miehen ja naisen välinen avioliitto syntyy jos kummankaan entinen liito ei ole enää voimassa.
Lesken avioliitto ei ole enää voimassa. Samoin jos avioliitto purkautuu haureuren vuoksi, ei syytön osapuoli ole siihen enää sidottu. Pakanakansojen keskuuteen seurakuntie istuttava Paavali laajentaa asian myös tilanteeseen, jossa ei uskova puolisio jätää uskovan puolisonsa syyllistymättä samalla haureuteen.
Uskovalla puolisolla ei omasta aloitteestaan ole lupa erota muun kuin haureuden vuoksi. Erillään asuttaessakin hän on edelleen sidottu liittoonsa, ellei aiempi puoliso ole häntä hylännyt.
Mikäs tässä on keskustella Raamatusta, kun olohuoneen täyttää itävaltalainen konsertti. Sen tahdittamana tohdin olla nyt Jukan kanssa hiukan eri linjalla, vaikka hienosäädöstä tässä on kyse.
Siteeraamassasi raamatunjakeessa puhutaan tarkasti ottaen vain ja ainoastaan avioeron ottamisesta. Uudelleenavioitumisesta se ei kristittyä ohjeista. (Joku voi pitää tätä saivarteluna, mutta se riski nyt otettakoon.)
Kun Paavali (henkeytettynä tietenkin) sanoo, että ”uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko”, hän tarkoittaa avioliiton jatkumista.
Oikeastaan tässä tulee vastaan se tilanne, johon törmätään tämän tästä näillä palstoilla: kristityn homoseksuaalin tilanne. Jos ei ole mahdollisuutta solmia avioliittoa, täytyy pysyä naimattomana. Tämänhän muuten sekä Jeesus että Paavali nostaa jopa ihannekategoriaan seuraajilleen.(Sitaateissahan löytyy)
Naimattomuuden sekä Jeesus että Paavali asettavat ihanteeksi njiin heteroille kuin homoillekin. Mutta jos se ei onnistu, niin mitä silloin? Haureuden (irtosuhteiden) välttämiseksi on parempi hankkiutua parisuhteeseen. Näin minä ymmärrän Paavalin tarkoittavan.
Juha: ”Haureuden (irtosuhteiden) välttämiseksi on parempi hankkiutua parisuhteeseen. Näin minä ymmärrän Paavalin tarkoittavan.”
Voisiko asian muulla tavoin ymmärtää? Suoraanhan Paavali asian esittää (ja jälleen henkeytettynä, tietenkin):
”Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin.Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa”.
Asia muuttuu tietysti mutkikkaammaksi, jos avioitumismahdollisuutta raamatullisessa mielessä ei ole. Syitä on muitakin kuin seksuaalinen suuntautuminen. Raamattu kuitenkin antaa reunaehdot uudelleenavioitumiselle: haureus ja puolison kuolema.
Kun Luojamme antaa ohjeita kristilliseen elämiseen, Hän varmasti auttaa selvitymisessä. Tunnen henkilökohtaisesti ”kiviriippatilanteessa” eläviä, jotka kertovat saaneensa ylhäältä voimaa noudattaa Raamatun mittapuita.
Tunnen myös niitä, joiden mielestä kaikenlaiset hillikkeet seksuaalielämän alueella ovat pelkästään pahoja. Mutta sellaiset ottavat useasti sekä Jeesuksen että Paavalin opetukset niin kovasti kuvaannollisina ja vanhanaikaisina.
Juha Kajander :”Naimattomuuden sekä Jeesus että Paavali asettavat ihanteeksi njiin heteroille kuin homoillekin. Mutta jos se ei onnistu, niin mitä silloin? Haureuden (irtosuhteiden) välttämiseksi on parempi hankkiutua parisuhteeseen. Näin minä ymmärrän Paavalin tarkoittavan.”
Vainko irtosuhteiden, entä muut Raamatun mukaiset haureuren lajit?
SIis aikuisten välinen insesti, homoseksi, zoofilia jne.
Irtosuhteet ovat kuitenkin ylivoimaisesti yleisempiä kuin muut haureuden muodot -. lukuunottamatta tätä: ”jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” (Matt,. 5:28)
”Naimattomuuden sekä Jeesus että Paavali asettavat ihanteeksi njiin heteroille kuin homoillekin.”
Jos pitivät naimattomuutta ihanteena, niin mitenköhän herrat Jeesus ja Paavali kuvittelivat ihmisten lisääntymisen ja Jumalan käskyn maantäyttöhommista hoituvan ilman naimista?
Ei kaikille neitseestä syntyminen onnistu. Se nyt vaan on biologinen tosiasia.
” “jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.”
Jaa-a. On sitä tullut oltua melkomoinen huoripukki jo tähän ikään (68 v) mennessä.
Eikös tämä koske lainkaan miestä himoiten katsovia naisia? En tiedä oliko sellaisia silloin ennen muinoin, mutta nykyään kyllä tuppaa olemaan ainakin yhtä paljon kuin naista himoiten katsovia miehiä.
JUKKA vielä:
Adam = ihminen. Ja nainen luotiin Adamin kylkiluista. Onko tämä kirkon ja luterilaisuuden avio-oppi maailman tappiin? Miten se Tuomarien kirja 19. Onko sekin meidän seksuaalioppimme. Ja kun uskon isillä oli vaimoja satamäärin, mikä on jälkeen luomiskertomuksen kerrottu, onko sekin meidän oppimme. Ei ole mitään 2000 vanhaa kirkon avioliittokäytäntöä. Suuresti kunnioitetulla kirkkoisä Augustinuksella oli vaimo, ja jalkavaimo seksuaalisia tarpeita varten. Joka ei ymmärrä, ettei kirkolla tuota 2000 vuotista perinnettä ole, on joko tyhmä tai tietämätön.
Jos Augustinus ei aviollista uskollisuutta pystynyt Raamatun antaman ohjeen mukaan itse noudattamaan (”esipaimenen oltava yhden vaimon mies”), niin se ei ole mikään peruste hyväksyä nykyään polygamiaa, uskottomuutta tai homosuhteita.
Augustinuskin oli ihminen, ja ihminen on syntinen ja erehtyvä. Kompasteleva esipaimen ei muuta Raamatun meille antamia Jumalan ohjeita, niitä Jumalan ohjeita meidän on yritettävä noudattaa. Eikä yrittää vähätellä omia pahoja tekojamme vetoamalla siihen, ”että kun toikin, niin kyllä minäkin voin lipsua.”
Sekin tuntuu tässä pitkässä keskustelussa välillä unohtuneen, että ihminen ei tule hyväksi kristityksi onnistumalla maksimaalisesti välttämään kaikkia synnillisiä tekoja, vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, tunnustamalla syntinsä hänelle, katumalla syntejään, ja yrittämällä eteenpäin paremmin.
Ihmisinä meistä ei voi tulla pyhiä ja Jumalalle kelvollisia vain tekojemme ja tekemättä jättämistemme kautta. On turha yrittää selittää ”minä kun en ole koskaan syntiä tehnyt…”, kuten eräs tuttu yhdessä keskustelussa kertoi. Sellainen johtuu vain ihmisen sokeudesta omille synneilleen.
On naurettavaa, että yritetään tehdä homosuhteista kelvollisia raamatun sanaa vääristelemällä, tai väittämällä, ettei niistä olisi puhuttu Raamatusssa.
On yhtä naurettavaa nostaa esiin jonkun kirkkoisän hairahduksia tai jonkun oman aikansa kirkonmiehen kompastelua avioliitossaan, ja perustella niillä omia Raamatun vastaisia, ja Jumalan ohjeiden vastaisia seksuaali- ja pariliittokäsityksiä.
Jo luomiskertomuksesta alkaen, missä luodaan maailmalle, elämälle ja ihmiselle perusta, luo Jumala ihmisen mieheksi ja naiseksi, asettaa heidät parina yhteiselämään, mikä on ihmisen elämän oikea muoto, sopusointuinen, toisiaan täydentävä kokonainen ihminen, ja mahdollistaa Jumalan suurimman lahjan: uuden elämän luomisen sitä kautta kun mies ja nainen: yhdessä täytenä ihmisenä yhtyvät.
Tämä perustavaa laatua oleva jumalallinen totuus elämästä ihmisestä, parisuhteesta ja avioliitosta on pyhä, suuri ja alkuperäinen, mistä koko Raamattu alkaa, ja myöhemmin kerrotaan ihmisen kuvaus kompasteluineen ja epäonnistumisineen.
Otammeko esimerkiksi tuon Jumalan meille antaman perustavan totuuden, vai myöhemmin kuvatut pahanteot, syntiinlankeamiset tai merkkihenkilöiden ja julkkisten hairahdukset.
Ollaan rehellisiä. Ei yritetä pyhittää omia syntejämme eikä väärintekojamme sanoilla veivaamalla, ei vallankaan Raamatun sanoilla. En väitä itsekään synnitön olevani, haureuskaan ei ole minulle vieras, nuoruudessa on tullut tehtyä sanan vastaista. Mutta en yritä selostaa tekojani puhtaiksi sillä, että kun jollakin kuninkaallakin oli jalkavaimoja.
Ari Lahtinen:
”On naurettavaa, että yritetään tehdä homosuhteista kelvollisia raamatun sanaa vääristelemällä, tai väittämällä, ettei niistä olisi puhuttu Raamatusssa.”
Oikeastaan olen samaa mieltä Ari Lahtisen kanssa. Parempi olisi tällöin pyyhkiä takapuolta sellaisilla raamatunlehdillä, joiden sisältö on ristiriidassa Jeesuksen opetusten ja rakkauden kaksoiskäskyn kanssa.
Kirkko joutuu seuraavan kymmenen vuoden aikana tuhlaamaan rutkasti ruutia, rahaa ja teologista työskentelyä todistaakseen, että Raamatun selkeä EI homosuhteille onkin itseasiassa KYLLÄ. Turhaan. Jos Raamattu jotain ei ainakaan ole, niin seksuaalietiikan oppikirja. Se selviää, jos Raamatun vaivautuu muutamaan kertaan lukemaan kokonaan eikä valikoiden, tiettyjä kohtia painottaen.
Kari-Matti Laaksonen: ”Jos Raamattu jotain ei ainakaan ole, niin seksuaalietiikan oppikirja. Se selviää, jos Raamatun vaivautuu muutamaan kertaan lukemaan kokonaan eikä valikoiden, tiettyjä kohtia painottaen.”
Raamatun keskeinen sanoma on evankeliumi ja se on vahvasti eettinen. Raamattu ei siis ole keskeisimmältä sisällöltään tapakultuurin ohjekirja saati riittiopas.
Miksi seksi/seksuaalietiikka on nostettu itseään hartaina kristittyinä pidettyjen toimesta keskiöön? Miksi ei kritisoida kapitalismia/rahanahneutta/mammonismia? Miksi ei lueta lakia eläkepomoille/optioilla tienaaville/ylisuuria palkkioita nostaville yritysjohtajille? Miksi pitkäkestoisessa, rakastavassa parisuhteessa elävä homopari tekee syntiä, mutta ihmisten terveydellä bisnestä tekeviä yksityisiä lääkärikeskuksia (ohitusleikkaukseen pääsee heti, kun pulittaa 50 000e) sen sijaan ei vaadita tilille?
Yhdessä asiassa, vaikkakin hiukan nurinkurisesti, Kristillinen Liitto (nyk. KD) on ollut oikeassa: politiikka ei ole uskontoa, mutta uskonto on (myös) politiikkaa, so. taistelua siitä, mihin uskotaan/miten pelastutaan.
Kari-Matti Laaksonen
Parempi olisi kysyä, miksi hyve, pahe, armo ja anteekisianto käsiteistöä ei sovelleta seksuaalietiikkaan samalla tavoin kuin vaikkapa ahneuteen, kateuteen tai ylpeyteen.
Miksi esimerkiksi homopariin ei voisi suhtautua, kuten tupakoitsijoihin tai väkivallattomiin alkoholin suurkuluttajiin. Itselleenhän he vaihinkoa tekevät.
Kari-Matti Laaksonen:
”Miksi seksi/seksuaalietiikka on nostettu itseään hartaina kristittyinä pidettyjen toimesta keskiöön? Miksi ei kritisoida kapitalismia/rahanahneutta/mammonismia? Miksi ei lueta lakia eläkepomoille/optioilla tienaaville/ylisuuria palkkioita nostaville yritysjohtajille? Miksi pitkäkestoisessa, rakastavassa parisuhteessa elävä homopari tekee syntiä, mutta ihmisten terveydellä bisnestä tekeviä yksityisiä lääkärikeskuksia (ohitusleikkaukseen pääsee heti, kun pulittaa 50 000e) sen sijaan ei vaadita tilille?”
Kari-Matti, nämä ovat hyviä ja tärkeitä kysymyksiä ja näitä olisi itsekunkin hyvä pysähtyä joskus miettimään, ihan aikuisten oikeasti.
Vielä vähän palaan noihin Kari-Matin hyviin kysymyksiin.
Olisko se niin, että heikon itsetunnun omaava ihminen tarvitsee egonsa pönkittämiseksi jonkun, jota alistaa? Toisille tähän riittää koira, mutta joidenkin ego tarvitsee toisen ihmisen tai ihmisryhmän? Mamun tai homon tai jonkun muun? 😉
KARI-MATTI 1.1.15 klo 21,37.
Aamen. Olen kanssasi samaa mieltä.