Mieleeni tulee ensimmäinen oma tai toinen taisi olla PC, jonka hankin joskus 90-luvun aluillaan. Se meni juntturiin ja sieltä löytyi virus, jota jahdattiin kissojen ja koirien kanssa. Mieleeni on jäänyt, että viruksia oli siinä vaiheessa noin 54 000. Mahtaako kymmenellä kertominen riittää? Virusten myötä tuli tietenkin torjuntaohjelmat ja hullu, joka ei hommaa, koska voi levittää itse tuskaa tuntematta. Virukset ovat kuin ihmisten hengityksestä tarttuvia ja niillä on paljon erilaisia nimiä. Kun sitten näitä suuria tietoryppäitä hakkeroidaan, niin meille näytetään pitkää nenää, että ette ole turvassa, vaikka meidän jokaisessa elektroonisessa laitteessa hyvä ja paha taistelevat. Hakkeri voi jo kutistaa arvovillapaitasi nuken kokoon, jos haluaa vain säätämällä vähän lämpöä. Me kauhistelemme sitä, että joku saa tietää meistä jotain, jota tapahtuu kuitenkin jokaiselle normaalisti elävälle.
Olipa kerran kivikausi, jolloin totuus oli hakattu kiveen ja pienet tai suuret modernisoinnit olivat hyvin vaikeita siihen aikaan. Kun päästiin Lutherin ja Guttenbergin aikakauteen, kävi mahdolliseksi puuttua alkuperäiseen. Latoja oli pantu paljon haltijaksi. Tähän väliin tuli mieleeni seuratilaisuus , jossa saarna tulkittiin toiselle kielelle. Kun kävi ilmi, että tulkkaus kesti kovin pitkään , niin saarnaaja kysyi, onko se kieli niin erilaista? Vastaus oli: Minä selitin vähän tarkemmin. Kriittinen Raamatun tutkimus löytää ”totuuksia” joita itse en löydä samasta tekstistä. Raamattu voidaan hakkeroida niin, että kerrotaan sen tekstin, jos ei ihan tarinaa, niin kuitenkin paljon virheitä sisältäväksi. Tämä hakkerointi on hyvin mieluista ja sitä halutaan julki mahdollisimman laajalle. Tämä on tietysti minun henkilökohtainen näkemykseni ja luulen, että saan opetusta ihan piisalle tästä eteenpäin.
Oikeastaan olen huolissani molemmista hakkeroinneista. Minkälaisessa viidakossa kiemurtelee meidän asialliset asiamme ja minkälaista sielunravintoa pidetään esillä tässä maniarvoisuuden ryytimaassa.
