Halla-aho ja Celentano ovat kumpikin kuuluisuus omassa maassaan. Celentanosta jo kirjoitinkin 25.4.21, koskien kirkon tehtävää. Kumpikaan ei tunnustaudu uskovaksi ei edes muotojumaliseksi. Silti he peräävät julistusta iankaikkisuudesta, mielummin taivaasta. Tämän peräämisen he kumpikin perustelevat sillä, että kaikki se missä kirkot, RKK ja Evlut, käyttävät resurssinsa on asioita, joita jo tehdään maailmanlaajuisesti ja menestyksellisesti, kuten UK:n kytkennät ja Punainen Risti, muunmuassa. Jopa siinä määrin, että tällä esiintymisen alueella on tungostakin.
Halla-aho on tunnustautunut evlut kirkon jäseneksi. Hänellä on siis sillä perusteella syy ja oikeus tuoda rakentavia ehdotuksia, vaikka ihmettelyn ja kritiikin muodossa. Halla-aho yksinkertiasesti totesi kirkon unohtaneen sen varsinaisen tehtävän, mikä on ensisijaisesti hengellinen, siis näkymätön, eli ikuinen.
Tähän helsinkiläiset piispat vastasivat hymähtelevällä armeliaalla otteella. He luettelivat kuin fariseus lukuisia kirkon inhimillisiä ystävyydentekomuotoja. Nämä edustivat, tai niihin on leivottu hengellisyyttäkin ja oivallus oli, että usko täytyy elää todeksi.
Niin, — mikä usko? Usko on Jumalan lahja jokaiselle, joka sen haluaa ottaa vastaan. Halun osoitus on yhtäkuin suostua, ensin, Isän vedettäväksi, pelastettavaksi ikuisesta kadotuksesta.
Eli kummankin kuuluisuuden kaipuuseen on vastaus: 2.Kor.4:
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Ehkä vieläkin ärsyttävämpi, mutta tiukasti asiaan liittyvä Raamatun ohje on Paavalin sanat 1.Kor.2:
2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
Kiitos Sami ja Reijo, että tuotte näkemyksenne selkeästi esiin. Itse olen selvinnyt Kirkon helmoihin juuri eksyttävien ihmisopetusten pauloista ja saanut vahvistua Kirkkoisien opetuksia tutkien. Teologian tehtävä on ollut minulle Kristuksen löytämistä läpi Raamatun. Näin siis toivon että muillekin kävisi, sen verran villiä meno on nykyisin…
On hyvä että eri näkemyksiä avataan, koska juuri niiden kautta löytyy lopulta viitat oikeaan suuntaan. Olkoon jokainen vapaa tutkimaan mikä on oikein ja sen mukaan tehköön omat päätelmänsä. Päämääränä tulisi kaikessa olla sielujen pelastus, tästä lienee olemme yhtä mieltä?
”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” Room. 8:28
Kiitos Ismo, myös sinulle.
Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden tuntoon. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan tahdo. He ovat ulkopuolella. Jumala yksin tuntee ne, jotka tahtovat, ja ne, jotka eivät tahdo. Hän vetää rajan.
Koko maailma on autuas Jeesuksessa Kristuksessa. Kaikki synnit on sovitettu. Se on täytetty. Juoda saa, ken janoaa.
Kari Paukkunen, puhut Jumalan yleisestä pelastustahdosta, tämä on eri asia kuin predestinaatio ja valinta. Sitten sanot;
” Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan tahdo. He ovat ulkopuolella. Jumala yksin tuntee ne, jotka tahtovat, ja ne, jotka eivät tahdo. Hän vetää rajan.” Tämä on taas tallaista sillisalaattia jossa, ihmisen luterilainen tahto venyy ja paukkuu ( sori kielikuva). Luterilaisuuden mukaan ei kukaan tahdo, ei ikinä. Ihmisen tahto, kaikkien on sidottu. Kukaan ei tahdo, ei ole poikkeusta. Joten Kari, taas tulemme siihen, että Jumala pelastaa vain ne jotka pelastaa. Jälleen olemme luterilaisen despootti Jumalan sylissä, vähän niin kuin islamissa.
Kari P.,
Todellakin jätät asiat Jumalan mielivallan varaan. Jumala on ilmoittanut ketkä Hän tahtoisi pelastaa, eli kaikki. Tässä ilmoituksessa Jumalan yksinvaltuus ihmisen pelastukseen taittuu, mutta Jumalan omasta tahdosta ja jo luomisessa ihmiseen Hän asetti vapaan tahdon, jota Eeva ja Adam käytti.
Jumala, vaikka on kaikkivoipa ja kaikkivaltias on silti ilmoittanut kaikki asiat Pojalleen ja Jeesus on ilmoittanut meille uskoville. Taivaaseen ei pääse eikä Jeesus-tiellä kulje kukaan, joka ei tiedä olevansa Jumalan lapsi. Epäilyksiä tarttuu saatanan karjuessa, mutta ne vaikuttavat vain lihaamme, jonka hallinta uskovalla on hänessä asuvan Jeesuksen-Pyhän Hengen kautta. Siksi liha ei tarvi huolenpitoa, vaan kuolettamista.
Miten ihmeessä saatat noin huolimattomasti puhua kaikkien syntien sovituksesta. Tässä tulee esille Lutherin ohje Melanchotille, ”tee rohkeasti syntiä …”. Raamatun ohjeet on karttaa, pysyä erossa synnistä.
Kai minä menen aitojen yli niin että rytisee ja ”paukkuu”. Samasta asiasta kuitenkin puhun kuin veljet Mänttäri ja Paajanen.
”Jumalan valinta, armovalinta tarkoittaa, että kaikki on valittu, määrätty pelastukseen. Sen Jumala osoitti Jeesuksessa. Sen myös vahvisti Paavali Areiopagilla Apt. 17:” Minulle tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki synnit ovat sovitettu. Raamatusta en löydä mistään kehoitusta tehdä syntiä. Tälläistä en ole missään kirjoittanut.
”Kaikki ovat pois poikenneet” eli kukaan ei itsestään tahdo. Olen samaa mieltä. Kukaan ei tule sisälle, ellei Isä ”vedä”. En silti sano Jumalaa despootiksi, vaikka näyttää siltä, että kaikkia hän ei ”vedä”.
Jätänkö ihmisen Jumalan mielivallan varaan, jos sanon, että kaikki eivät tahdo? Eikö silloin ole kysymys ihmisen tahdosta? Ihminen ei tahdo, hengellisesti kuollut on hengellisesti kuollut. Puhut mielivallasta Reijo. Se on pelkästään sitä mainitsemaasi Jumalan reiluutta, että hän tahtoo, vaikka ihminen ei tahdo. Jos ihminen Jumalan armosta ja voimasta tahtoo, hänen käy hyvin.
”Tässä on kurja, joka huusi ja Herra kuuli.” Jumalan armoa on se, että hän yhä kuulee.
Kari, kirjoitat; ” ”Kaikki ovat pois poikenneet” eli kukaan ei itsestään tahdo. Olen samaa mieltä. Kukaan ei tule sisälle, ellei Isä ”vedä”. En silti sano Jumalaa despootiksi, vaikka näyttää siltä, että kaikkia hän ei ”vedä”.
1. Kaikki ovat poikennet pois. Tarkoittaako tämä, että ihminen on menettänyt tahdon? Eihän siinä niin lue. Ei poikkeaminen tarkoita tahdon menetystä. Luterilaisuudessa Jumala vetää vain ennaltamäärätyjä, ei muita. Silloin Jumala on tietysti despootti ja ihminen robotti.
Paajanen; Silloin Jumala on tietysti despootti ja ihminen robotti.
No, sinä olet sitten sitä mieltä yhdessä Martti-tohtorin kanssa? Tätä on luterilaisuus? Predestinaatio-oppi on teologien pureskeltavaa. Pitäisikö sinun mielestäni seurakuntalaisen tällaisessa suossa velloa?
Onko joku muu vaihtoehto olemassa?
Jos Jumala olisi määrännyt toiset kadotukseen, niin se kumoaisi sen, että pelastus on valmistettu kaikille.
Pekka Veli,
Kaikki on määrätty pelastukseen. Sidottu Ratkaisuvalta kamppailee ennaltamääräysopin kanssa ja antaa sen kannattajille ja vastustajille mahdollisuuden valita toinen tai jotain siltä väliltä. Eli ihminen päättää oman osansa iankaikkisuudessa, mutta Jeesus tarjoaa ajatonta aikaa seurassaan.
Veli Pekka Pesonen on tässä aivan oikeassa. Luterilaisuus ei tosin opeta näin. Luterilaisuudessa on kaksi Jumalan tahtoa. Jumala haluaa pelastaa kaikki. Toinen tahto on, että Jumala pelastaa vain tietyt ihmiset ne jotka hän on valinnut ennen maailman perustamista. Vaikuttaa aika vaikealta ja ristiriitaiselta.
Kari P.,
Selvitän nyt vain kerran sekavuuttasi ja laitan tekstisi tähdillä erotettuna ja oman kantani niihin.
*Kai minä menen aitojen yli niin että rytisee ja ”paukkuu”. Samasta asiasta kuitenkin puhun kuin veljet Mänttäri ja Paajanen.*
Tällaista humoristista suhtautumista omiin mitä-sattuu sanontoihin en pidä vastuullisena. Tarkoitan, että vastaisit mitä mieltä olet ja olet sitä mieltä kuin ilmaiset. Ei vaikeaa!
Puhua samasta asiasta, ei merkitse olla samaa mieltä, mitä sitäkin ehkä yrität ehdottaa. Eli ole omaa mieltäsi ja jos muutat, niin sano kun mieli muuttuu, mikä on sallittua.
*”Jumalan valinta, armovalinta tarkoittaa, että kaikki on valittu, määrätty pelastukseen. Sen Jumala osoitti Jeesuksessa. Sen myös vahvisti Paavali Areiopagilla Apt. 17:” Minulle tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki synnit ovat sovitettu. Raamatusta en löydä mistään kehoitusta tehdä syntiä. Tälläistä en ole missään kirjoittanut.*
Sotkuista tekstiä, mutta tämän kerran yritän oikaista. Yritä kohdistaa mihin viittaat, eli Paavalin “kaikki ihmiset kaikkialla”- on kehoitus tehdä parannus, kaikki kaikkialla. Parannus on mahdollista, koska synnit on sovitettu, mikä tarkoittaa sitä kaikille, sinullekin. Sinä et ilmeisesti lue kommentteja joihin vastaat. Olen tämän sanonut ennenkin. Siis et lukenut tätä:
“Miten ihmeessä saatat noin huolimattomasti puhua kaikkien syntien sovituksesta. Tässä tulee esille Lutherin ohje Melanchotille, ”tee rohkeasti syntiä …”. Raamatun ohjeet on karttaa, pysyä erossa synnistä.”
Tässä lukee: “Tässä tulee esille Lutherin ohje Melanchotille, ”tee rohkeasti syntiä …”. Raamatun ohjeet on karttaa, pysyä erossa synnistä.”
Selitän, mutta kyllöttää. On kysymys Lutherin kirjoittamasta ystävälle M:lle. Et varmaankaan löydä Raamatusta tuota Lutherin kehotusta.
*”Kaikki ovat pois poikenneet” eli kukaan ei itsestään tahdo. Olen samaa mieltä. Kukaan ei tule sisälle, ellei Isä ”vedä”. En silti sano Jumalaa despootiksi, vaikka näyttää siltä, että kaikkia hän ei ”vedä”.*
Ei koskaan uskoon tullutta Jumala vetää pelastukseen, Jeesuksen pelastettavaksi ja Hän vetää jokaista ihmistä tavalla tai toisella. Ei missään näytä siltä, ettei Jumala kaikkia vedä, vaan päinvastoin.
*Jätänkö ihmisen Jumalan mielivallan varaan, jos sanon, että kaikki eivät tahdo? Eikö silloin ole kysymys ihmisen tahdosta? Ihminen ei tahdo, hengellisesti kuollut on hengellisesti kuollut. Puhut mielivallasta Reijo. Se on pelkästään sitä mainitsemaasi Jumalan reiluutta, että hän tahtoo, vaikka ihminen ei tahdo. Jos ihminen Jumalan armosta ja voimasta tahtoo, hänen käy hyvin.
”Tässä on kurja, joka huusi ja Herra kuuli.” Jumalan armoa on se, että hän yhä kuulee.*
Tämä edellinen on niin epäjohdonmukaisuuksia täynnä, ettei sitä kukaan saa selville. Et mielestäni ymmärrä mitä hengellisesti kuollut tarkoittaa Raamatussa. Selitän: ihmisen, Jumalan häneen laittama henki on kuollut ja näitä ihmisiä Isä vetää puoleensa, jotta voisi herättää heidät eloon eli uudestisynnyttää Ylhäältä.
Mielivalta-sanalla en viitannut omaan termiini “Jumalan reiluus”. Jumalan tahto on koko maailma ja mielivalta-sana ei sitä ilmaise, vaan mielivalta kertoo oikukkaasta ihmisen mielestä, mikä ampuu sinne ja tänne vailla mitään perusteita. Jumala ei ole oikukas, niinkuin ihminen.
Reijo, “Miten ihmeessä saatat noin huolimattomasti puhua kaikkien syntien sovituksesta. Tässä tulee esille Lutherin ohje Melanchotille, ”tee rohkeasti syntiä …”. Raamatun ohjeet on karttaa, pysyä erossa synnistä.”
En puhu sopimattomasti syntien sovituksesta. Se on täytetty tarkoittaa sitä, että koko maailman synnit on sovitettu. Jumala sovitti maailman Kristuksessa. Syntien täydellinen sovitus ei hyödytä sitä, joka ei pyydä syntejään anteeksi. En ole mitenkään halukas ottamaan osaa Lutherin ja Melanctonin välisiin keskusteluihin. Niihinkö minun pitäisi myös ottaa kantaa?
Meille sanotaan Raamatussa, Kristuksen sana, ”mene, äläkä tästedes syntiä tee.” Muuan Pasanen oli aikoinaan sinun kanssasi samaa mieltä, että minä annan luvan synnin tekemiselle, hämmästyttävää! En edelleenkään anna. Tosin minulta ei siihen lupaa kysytä.
Ajatteletko sinä Reijo, että minä allekirjoitan kaiken, mitä löydät Martti-tohtorin sanoneen? Sitä en tee. Allekirjoitatko sinä kaiken, mitä helluntailaiset ovat aikojen saatossa sanoneet? Et kai? Minun oletat olevan kaikkien Lutherin sanojen takana?
Missä olen muuttanut mieleni? Kehotat minua ilmoittamaan, kun olen niin tehnyt.
Hengellisesti kuolleella tarkoitan ihmistä, joka ei ymmärrä olevansa Jumalasta erossa, eikä millään tavoin etsi Jumalaa. Mikä tässä on sinulle niin vaikeaa, että koko ajan vain puhun sekavia?
Jumala kutsuu etsikkoajan kautta tuhlaajapoikia ja -tyttäriä. Tämäkään asia ei ole minun vaikeata ymmärtää.
Ehkä sinua harmitti myös, että kaikessa sekavuudessani mainitsin sinut nimellä veli. Pyydän sitä anteeksi, en halua mitenkään mieltäsi pahoittaa, vaikka kirjoituksesi perusteella olen kaikesta kanssasi eri mieltä. Koetan jatkossa olla täsmällisempi asioiden ilmaisemisessa.
Blogissa kirjoitat: ”Niin, — mikä usko? Usko on Jumalan lahja jokaiselle, joka sen haluaa ottaa vastaan. Halun osoitus on yhtäkuin suostua, ensin, Isän vedettäväksi, pelastettavaksi ikuisesta kadotuksesta.”
Tästä olen samaa mieltä. Ehkä sanot, että olen muuttanut mieleni, vaikka olen aina näin ajatellut. En ole tässäkään asiassa muuttanut mieltäni. Omalta kohdaltani ajattelen, että en ollut suostuvainen, vaikka Isä ”veti”, mutta Isän rakkaus oli niin voimakas, että en kyennyt vastaamaan ei, vaan vastasin kyllä.
No, tämä kaikki on edelleen sekavaa tekstiä, jonka oikea helluntailainen voi oikaista Raamatun mukaiseksi.
Kari P.,
Ehdotan, että sinulle sopii, että asiasi on nyt loppuunkäsitelty. Ei jatketa!
En pysty nyt jatkamaan debattia. Sami Paajanen: kalvinistiset (refofmoidut) teologit ovat useasti väittäneet, että Luther teoksessaan Sidottu ratkaisuvalta opettaisi samalla tavalla predestinaatiosta kuin he. Tämän meikäläiset ovat kyllä kiistäneet mm. sakramenttiopin selvän erilaisuuden vuoksi Kukaan meistä ei väitä, että kysymys olisi helppo ratkaistava. Luterilaisen kirkon selkeimmän kannan aiheeseen on käsittääkseni esittänyt Martin Chemnitz. Teologisissa kiistoissa käy usein niin, että lukkiudutaan johonkin ja sitten puhutaan toisten ohi. Itse käytän predestinaatio-oppia aniharvoin ja sielunhoidon järeimpään kalustoon kuuluvana.
Marko,
Vaikka Kari P. kommentoi sinulle, niin poistin sen pelkästään siksi, että hänellä nousee liikaa tarve mainintoihin minusta, kun niitä ei tarvittaisi, mielestäni.
Palaan kanssasi toisessa blogissani, niinkuin jo lupailin, jahka ehdin.
Marko, olisit jatkanut vaan, luulen että sinulla olisi kuitenkin annettavaa meille kaikille.
Kari Paukkunen,
Taas ehdotan, että jos haluat jatkaa kanssani keskutelua, niin tehdään se kahden kesken, ja taas annan ykstyisen osoitteeni: begra1@hotmail.com.
Vastaa tähän sähköpostiini.
Mielestäni otsikon aihe, kirkon tehtävä, on ollut julkisesti esillä hyvinkin huomattavilta tahoilta.
Toistan taas, että vain se mihin kirkko pitäisi panostaa, on ihmisen osa kuoleman jälkeen. Nämä kaksi mainitsemaani kuuluisuutta herättivät eloon omat kokemukseni lähes päivittäisistä yhteyksistä ihmisten kanssa, jotka haluavat todella rauhan, varmuuden ikuisuustulevaisuudestaan, koska heillä ei sitä ole. Toistan vielä, että kun Suomeen palasimme vaimoni kanssa n. seitsemän vuotta sitten, niin siitä lähtien on yhteyteeni ajautunut lähinnä vanhempia ihmisiä, yli 50-vuotiaita, jotka hyvinkin tuskaisena ovat kertoneet siitä ahdistuksesta, mitä he kokevat. Suuri osa näistä ihmisistä on kirkossa kävijöitä, jopa siellä paikallisissa asemissa.
Halla-aho kysyi Celentanon lailla, että miksi kirkko ei kerro ihmisen ikuisesta tulevaisuudesta, mikä on hengellinen ja ainoa asia, miksi kirkko on.
No nyt päästään asiaan. Eikä tarvitse lillukanvarsiin tarttua. Ei kai siihen muuta syytä oikein voi sanoa, kuin se että kirkko on vain laitostunut. Sillä on ollut liian helppoa ja nyt kun tulee hankaluuksia niin se ei kykene uudistumaan. Uudistumisen sijaan se alkaa käpertyä entistä enemmän sisäänpäin. Kritiikin jota se joutuu yhä enemmän vastaanottamaan se yksiselitteisesti torjuu. Kirkolla olisi olemassa valtavan hyviä mahdollisuuksia keittää toimintansa, mutta se ei siihen tuon laitostumisen tähden kykene. Laitostuneessa kirkossa on se jumalisuuden ulkokuori, mutta se voima, joka tulee yksin Kristuksen evankeliumista ei ole se dynaaminen voima, jonka varaan kirkko pyrkisi toimintaansa rakentamaan. Koen, että vain yksittäiset seurakunnat kirkon sisällä kykenevät taistelemaan maallistumisen kehitystä vastaan.
Kirkolla laitoksena ei ole mitään hyvää tulevaisuutta. Jäsenmäärä putoaa ja mitä enemmän näin käy, niin sitä helpompaa on ihmisten erota. Sillä monia sitoo kirkkoon ainoastaan se että siihen kuuluu vain kuulua. Aina missä kirkko pitää oppiaan esillä on rippikoulu. Sekin on laitostunut. Joten siinäkään ei evankeliumi ole se dynaaminen voima, joka kykenisi luomaan hengellisen pohjan nuorten elämään. Nuorille vain opetetaan se mihin kirkko uskoo, mutta heidän omaa uskoaan evankeliumin voimaan ei kysytä. Kirkon usko jää heille vieraaksi kummajaiseksi. Eikä siitä tule heille uusi elämä. Uskontunnustuksen lausuminen riittää. Ei kysytä edes sitä mitä nuori käsittää tuosta litaniasta. Näin nuori saa sen kokemuksen että pelkkä ulkonainen kristillisyys riittää. Jolloin evankeliumin sanoma on heille tarpeetonta kamaa. Silti moni nuori pohtii syvällisesti elämää ja sen tarkoitusta ja löytää sen evankeliumin valtavasta sanomasta. Jumala ja Hänen poikansa tulee heille todellisiksi ja he pääsevät kaikesta huolimatta sisälle Jumalan valtakuntaan.
Osittain juuri kirkkolaki on tähän laitostumiseen syynä. Kirkossa kun työn tavoite on vain tuon lain noudattaminen. Siksi kirkossa ei ole tarpeen asettaa toiminalle mitään kasvun tavoitteita.
Riittää, kun tehdään se mihin laki velvoittaa. Yleinen periaate kaikessa on kuitenkin se, että se mikä ei kasva kuolee, tai on jo kuollut.
Hyvä esimerkki kirkon toiminnan laitostumisesta on seurakuntien strategiat. Niiden valmistamiseen käytetään paljon voimavaroja. Strategian tarkoitus on muualla se, ett niiden toteuttamisen avulla päästään johonkin toivottuun tulokseen. Kirkosta puuttuu tämä näköala. Tulosten seurantaa ei ole, koska tavoitteita ei ole konkretisoitu. Strategia tehdään kirkossa vain siksi, että näin kuuluu tehdä. Kirkossa ei ole vielä oikein edes tajuttu sitä, mihin strategiaa voisi käyttää.
Sama koskee rippikoulua ja muutakin toimintaa. Koko systeemi on laitostunut. Tehdään toki kovasti työtä. Ihan uuvuksiin asti. Eikä voimavarat riitä mihinkään. Sitten saa osakseen vain syytöksiä. Tämä on se kuva, jonka kirkko toiminnastaan antaa ulkopuolisille. Onneksi se kuitenkaan ei ole ihan koko kuva.
Tämän piti mennä edelliseen keskustelun osioon, eikä tähän, jossa nostetaan esille kirkon tehtävä, anteeksi.
Ei voi myöskään olla mitenkään niin, kuin Sami käsittääkseni väittää, että Jumala olisi valinnut vain tietyt ihmiset pelastukseen ja muut kadotukseen. Sillä se ajatus sotii täysin evankeliumia vastaan. On aivan selvää, että Luther löysi evankeliumin sanoman ja alkoi taistella sen vastustajia vastaan. Mitenkään muutoin ei ole selitettävissä hänen toimintansa rohkeus ja tulokset. Väite, että kaikkien edestä ei sovitusta olisi, on mahdoton hyväksyä evankeliumin tähden.
Moni väittää aivan tosissaan, että kun Jumala ei ole kutsunut, niin minkäs sille sitten mahtaa.
Näin tuosta väärästä opetuksesta tulee este sille, ettei moni ota evankeliumia vastaan. Sitä kutsua kun odotetaan omista tunteista ja kokemuksista, eikä lueta sitä vain Jumalan sanasta ja oteta vastaan. Järkeily tässä evankeliumin asiassa vie monia harhaan. Asia kun on liian yksikertainen. Joten järkemme ei sitä kykene täysin käsittämään.
Pekka-Veli,
Tuot esille, että kirkossa on ”seurakuntia” jotka eivät halua (kärjistys) seurata sen laitoksen oppia, pelastusopista lähtien, mihin kuuluvat. Näinkin voi asian ilmaista niistä Seurakunta-koteloitumisista, joiden selviytymisen edellytys on hengellinen ”taitovoimistelu”. Tämä ilmaisu on puoleltani on vain, jotta tilanteen vaikeusaste tulisi esille.
Kun nk. helluntalaisuuden Azusa-aalto nousi, niin laitoskirkkojen uskovat, jotka uudistuivat ja saivat kokea tulla kastetuikksi Pyhällä Hengellä ja tulella eivät enää löytäneet sijaa siihenastisessa ”majatalossaan”. Niin Suomessa 1900-luvun alussa kuin maailmalla yleensä ehdotettiin ja velvoitettiin rauhoittumaan ja lopettamaan Pyhän Hengen armolahjojen toiminta. Siis koteloitumisehdotus, ohjasi tämän viimeisenkin helluntalaisuuden eroon laitoskirkoista.
Kun Jumala lähetti maailmaan Pelastuksensa Kristuksessa, niin tuossa Jumalan Pojan Evankeliumissa on se Voima, joka saa ihmisessä syntymään luottamuksen armolliseen Jumalaan. Valinta tapahtuu siis Jumalan tahdon mukaan, joka on ilmaissut tahtonsa saarnauttamansa ”hulluuden” kautta.
Mitään valintaa ihmisen puolelta ei ole, vaan kaikissa kansosissa, kaikkina aikoina on ihmisiä, jotka kuultuaan Evankeliumin ottavat vastaa Kristuksen pelastuksen ja niitä, jotka eivät usko. Näin se menee Raamatun mukaan.
Kaikki ovat luonnostaan lain alla ja vailla Jumalan kirkkautta syntymästään.
Ihminen, olkoon kuka hyvänsä, saa siis lahjaksi uskon, yksin Evankeliuimin Sanan kautta, eikä oman päätöksensä voimasta. Tämä kumoaa kaikki ihmisen omat operoimiset uskon asiassa. Tätä uskoa Kirkko julistaa edelleen kaikista vastaväitteistä ja epäilyistä huolimatta.
Se on siis aina Jumalan teko, kun joku uskoo Evankeliumin ja näin pelastuu. Tähän on aivan turha sotkea mitään ihmisen ratkaisua ja valintaa, joka on uskonnollista puoskarointia, jolla ihmistä pyritään manipuloimaan ja saattamaan ihminen vain uskonnolliseen orjuuteen. Tämän saman uskonnollisen vainon tähden monet Apostolit menettivät henkensä ja näin kävi myös Jeesukselle, joka ensimmäisenä vapautti ihmisen usknnollisuuden ikeestä. Murhaajansa olivat juuri uskonnollisia tahoja ja herroja. Tämä kannattaa aina muistaa, Kristus tuli ennekaikkea vapahtamaan ihmisen uskonnollisuudesta! Joka on Jumalan Valtakuntaa vastaan.
Kysymys on Jumalaan luottamisesta, joka on ilmoittanut ihmiskunnalle tahtonsa Kristuksessa.
Jumala on ylpeitä vastaan ja on Lähetänyt maailmaan sellaisen sanoman, joka ei ylpeille kelpaa. Senkö tähden Jumala on despootti?
Eikö niin, että Jumalan Pojan Evankeliuimi on julistettu pian kaikkeen maailmaan (Kirkon tehtävä maailmassa) mutta edelleen on ihmisiä, joihin Evankeliuimi ei tee mitään vaikutusta, vaikka he sen kuulevat? Me kehotamme kaikkia uskomaan, mutta todeksi on myös uskottava, etteivät kaikki usko. Miksi Jumala lähetti sellaisen Evankeliuimin, etteivät siihen kaikki usko? Niinpä? Ehkäpä Jumala tietää mitä tekee.