Halla-aho ja Celentano ovat kumpikin kuuluisuus omassa maassaan. Celentanosta jo kirjoitinkin 25.4.21, koskien kirkon tehtävää. Kumpikaan ei tunnustaudu uskovaksi ei edes muotojumaliseksi. Silti he peräävät julistusta iankaikkisuudesta, mielummin taivaasta. Tämän peräämisen he kumpikin perustelevat sillä, että kaikki se missä kirkot, RKK ja Evlut, käyttävät resurssinsa on asioita, joita jo tehdään maailmanlaajuisesti ja menestyksellisesti, kuten UK:n kytkennät ja Punainen Risti, muunmuassa. Jopa siinä määrin, että tällä esiintymisen alueella on tungostakin.
Halla-aho on tunnustautunut evlut kirkon jäseneksi. Hänellä on siis sillä perusteella syy ja oikeus tuoda rakentavia ehdotuksia, vaikka ihmettelyn ja kritiikin muodossa. Halla-aho yksinkertiasesti totesi kirkon unohtaneen sen varsinaisen tehtävän, mikä on ensisijaisesti hengellinen, siis näkymätön, eli ikuinen.
Tähän helsinkiläiset piispat vastasivat hymähtelevällä armeliaalla otteella. He luettelivat kuin fariseus lukuisia kirkon inhimillisiä ystävyydentekomuotoja. Nämä edustivat, tai niihin on leivottu hengellisyyttäkin ja oivallus oli, että usko täytyy elää todeksi.
Niin, — mikä usko? Usko on Jumalan lahja jokaiselle, joka sen haluaa ottaa vastaan. Halun osoitus on yhtäkuin suostua, ensin, Isän vedettäväksi, pelastettavaksi ikuisesta kadotuksesta.
Eli kummankin kuuluisuuden kaipuuseen on vastaus: 2.Kor.4:
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Ehkä vieläkin ärsyttävämpi, mutta tiukasti asiaan liittyvä Raamatun ohje on Paavalin sanat 1.Kor.2:
2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
Pekka Veli Pesonen16.06.2021 08:42
”Ei voi myöskään olla mitenkään niin, kuin Sami käsittääkseni väittää, että Jumala olisi valinnut vain tietyt ihmiset pelastukseen ja muut kadotukseen.”
Luterilaisuus ei opeta tallaista, enkä itse ole kirjoittanut näin. Veli Pekka Pesonen on ymmärtänyt asian väärin. Mistä Pekka Veli olet saanut tämän ajatuksen.
Pekka Veli Pesonen16.06.2021 08:42 Väite, että kaikkien edestä ei sovitusta olisi, on mahdoton hyväksyä evankeliumin tähden.
Tässä Pekka Veli Pesonen tuo toisen väitteen joka ei ole luterilaisuudessa totta. Mistä Pekka Veli olet saanut tämän ajatuksen?
ismo malinen
16.06.2021 10:18
”Kun Jumala lähetti maailmaan Pelastuksensa Kristuksessa, niin tuossa Jumalan Pojan Evankeliumissa on se Voima, joka saa ihmisessä syntymään luottamuksen armolliseen Jumalaan. Valinta tapahtuu siis Jumalan tahdon mukaan, joka on ilmaissut tahtonsa saarnauttamansa ”hulluuden” kautta.
Mitään valintaa ihmisen puolelta ei ole, vaan kaikissa kansosissa, kaikkina aikoina on ihmisiä, jotka kuultuaan Evankeliumin ottavat vastaa Kristuksen pelastuksen ja niitä, jotka eivät usko. Näin se menee Raamatun mukaan.”
——————————————
Ismo,
Otan vain yhden lausuma-sekavuus-ristiriidan esille, koskien kommenttiasi tänään klo 10:18.
Tämä on käsittämätön, niin sakramentaalisen opinmuodon eli kirkollisen opin kanssa, kuin Raamatun opetuksen kanssa. Eli sakkaa kummallakin sektorilla.
On huomioitava, että sakramentalismissa on tulkintavapaus ja elävään tukintaan sitten voidaan rihmoittaa vaikka mitä. Eli kehoitus “on, on tai ei, ei” ei koske kirkollista autuutusta. Kehoitan sinua vain osoittamaan raamatullisuuden, eikä sanoa “Näin se menee Raamatun mukaan” vailla Raamatun tukea. Huomautan vielä, ties monennenko kerran, että puhut yleensä mitä sattuu (tarkoituksellinen kärjistys), etkä sitten edes niiden esille vetämisiin kommentoi vaan jatkat jutusta toiseen samalla ”linjalla”, eli mielivaltaisesti.
Jumala lähetti Poikansa, joka sovitti koko maailman. Se on Ilosanoma eli Evankeliumi, mikä julistetaan kaikkialla. Sen kuulivat Jerusalemin asukkaat ja sen kuultuaan he saivat piston sisimpäänsä ja kysyivät , että “entäs sitten”? Siihen Pietari vastasi niinkuin Jeesus oli opettanut ja n. 3000 otti vapaaehtoisesti vastaan pelastuksen ja perustautui ensimmäinen Seurakunta (ek-klesia).
Raamatun mukaan asia eteni niin, että helluntaina alkoi julistus kaikille, että teidät on valittu pelastukseen. Sen valintailmoituksen otti vastaan, halusi valita ottaa vastaan, vain osa kuulijoista, eli n. 3000.
Tässä on pähkinänkuoressa Jumalan valinta ja ihmisen valinta. Eli lauseesi, mikä alkaa “Mitään valintaa ihmisen puolelta ei ole ..” on ihmisen hullutusta sinun sanoittamana. Miten ihmeessä rustaat tällaisen ilmaisujen ketjun kokoon ja loppuun laitat: “Näin se menee Raamatun mukaan.”
Ota huomioon, että tämä on vain muutaman lauseen otos kommentistasi, jossa lyhyessä otoksessa ei ole mitään oikeaa. Vahingoista, lukuisista kanssasi, viisastuneena pyydän tai oikeastaan sallin, että vain tähän pätkään kommentoit, ilman uusia rihmoituksia.
Jos et malta keskittyä tähän kommenttiini niin voit kirjoittaa s-postiini begra1@hotmail.com.
Reijo pidän sitkeästi kiinni ajatuksesta, että ”usko on Jumalan teko ihmisessä” ja siten myös Jeesuksen sanoista ja sitten myös Raamatusta. Tiedän myös, ettei Jumalan saarnaama hullutus ole ihmismielen mukaista, koska se riisuu ihmisen kaikesta omasta järkeilyistä. (Joh.6:29)
Ismo,
Kyllä, siitä on pidettävä kiinni, eikä siitä ole kysymys eikä kiista, mikä on Jumalan teko.
Pyytäisin huomioimaan alkuperäisen tekstisi tässä esille ottamassani pätkässä ja etenemään sillä pohjalla, eli on Jumalan valinta, mikä on kaikki ihmiset ja kaikille ihmisille tarjotaan yksi kerrallaan pelastusta kadotuksesta ja se on ihmisen valinta.
Jumalan saarnauttama hullutus-käsite on selkeä, eikä kiistan aihe.
Jumalan hullutus on niinkuin se on Raamatussa.
Uskon, että nyt olet tähän yhteyteen sanonut kaiken.
Miten oli Lutherin kohdalla, kun hän käsitti sen, että Jumala vanhurskauttaa syntisen yksin armosta Jeesuksen sovitustyön tähden, eikö hänkin siinä tilanteessa tehnyt valinnan ja ottanut tämän pelastuksen henkilökohtaisesti vastaan ?
Pekka kuinka sovitat Lutherin opetuksen ja hänen teot ruhtinaiden avulla evankeliumiin?
Onko muuta Tietä kuin Jeesus ja Hänen sanansa?
Sami Paajanen. Olen parhaillani pitämässä tämän surullisen kuuluisan ”laitoskirkon” erään seurakunnan yhtä rippileiriä.
Kun vapaudut laitoskirkon kahleista ja surullisesta rippileiristä, ehkä jatkat.
Sami, en jatka. Meillä on kuitenkin ollut ”laitoskirkon hengellisestä sekavuudesta ja epäraamatullisuudesta” yms riippumatta hieno leiri, uskonasiat reilusti tosissaan ottavat Isoset ja olemme saaneet päntätä katekismustakin ja uskon pääkohtia ihan mainiolla tavalla.
Marko, harmi ettet jatka. Tietenkin teet arvokasta työtä, minä minä olen sinua arvostelemaan.
Pekka, ei Luther tullut ns. ”uskoon”, kun hän löysi Armon, vaan hän uskoi Jumalaan ja pyrki lain kautta saavuttamaan Jumalan vanhurskauden. Jos ihminen ahdistuksensa keskellä löytää Armollisen Jumalan, niin ihmisen on täytynyt uskoa Jumalaan, että on voinut apua pyytää.
On vähän vaaralista sotkea uskoon tuleminen ja lain alta armoon pääseminen, tosin nämä monesti menevät sekaisin, kun ei ymmärretä miten laki tappaa uskovan ihmisen.
Ismo, Pekka tietysti tähän vielä kommentoi, mutta sitä ennen:
Tässä kirkastuu sinun jatkuva karttaminen uskoon tuloon. Raamatussa on käsite ”tulla uskoon”, eli syntyä uudesti (jälleen eng. again) Ylhäältä, vt, Joh. 3:3.
Luther ja juutalaiset olivat ennen uskoon tuloaan kaikenlaisten ja kaikkien laki-sekoistusten alla. Otan vain yhden viittauksen 1.Kor. 15 luku. 1-10 kertoo Paavali oman uskoontulonsa, jota ennen hän oli lain alla. Sitten toteaa, että lain alla ollessaan hän ei ollut Jumalan Pojan uskossa, siis ei uskossa. Jae 11, ”.. näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tullut.
Seurakunnissa oli juutalaisia ja pakanuudesta uskoontulleita.
Paavali keskusteli synagogissa ja juutalaisia (lain alta) tuli uskoon, vt. Apt. 17:4.
Seurakunnassa oli entisiä fariseusten lahkosta uskoon tulleita, niinkuin oli Paavalikin. Apt. 15:5.
Juutalaisten lain alaisuuteen ”kuului” tulkinnat, talmudit ja yritykset näiden kautta löytää usko, pelastus. Tämä on suoraan verrannollinen Lutherin ennen uskoontuloa-tilaan. Hän vaelsi katolisuuden suossa, mikä ei ollut edes sitä Lakia, minkä, jos sen täyttäisi, olisi siitä elävä.
Kyllä ainoaa vaaraa esittelet sinä, Ismo. Lakihenkinen uskovainen on eri asia, mitä esim. Luther ei ollut, ennen uskoon tuloaan.
Kyselenkin nyt vain tässä kun en tiedä miten asiat on. Itse tulin uskoon kirkon ehtoollisella, eli sakramenttia nauttiessani. Siinä uskoin, että syntini on pois pyyhitty. Vai olinko uskossa jo sitä ennen ? Tiesinhän, että voin kirkosta löytää uskon ja menin sinne juuri siksi. Omalla kohdallani tämä kaikki on niin sekavaa, etten saa tolkkua siitä milloin tulin uskoon. Olen vain tyytynyt siihen tietoon, että Vapahtaja on minut ottanut omakseen. Päivämäärää ja kellonaikaa en tiedä. Sanasta kuitenkin sen lupauksen näen ja siellä puhutaan kyllä uskoon tulosta. Kyllä näen ihan selvän eron siinä, mitä oli ennen uskoontuloa ja sen jälkeen. Tiedän kuitenkin monia, jotka eivät ole koskaan tulleet uskoon, mutta aivan selvästi ovat. Joten minusta tuollainen väittelynne siitä pitääkö kaikkien tulla samalla tavalla uskoviksi on ihan turhaa. Jumala kykenee kyllä hoitamaan asioita ilman, että me määritellään se, miten Hän saa ja voi toimia.
Porilainen, koko Suomessa tunnettu pastori Matti Vuolanne kertoi tulleensa uskoon ehtoollispöydässä 22-vuotiaana. Pyhä Henki tekee työtä missä tahtoo ja milloin tahtoo. Rovasti Vuolanne puhui myös lämpimästi rippi-isästään, diakoni Ojasesta.
HUOM! TÄMÄN POISTAN HETKEN PÄÄSTÄ. OLEN PYYTÄNYT, ETTÄ YMMÄRTÄISIT KIRJOITUSOSUUTESI, HYVÄT JA HUONOT KIRJOITUKSESI, OVAT PÄÄTTYNEEN TÄSSÄ BLOGISSANI.
Minusta uskoontulo on sitä, että uskon sisältö avautuu ja ottaa sen siinä hetkessä vastaan. Ei kai se nyt sen kummempaa tarvitse olla? Mitä väliä sillä on ,tapahtuuko se ehtoolista nauttiessa, rippikoulussa, vai Helluntailaisten iltakokouksessa. Taikka vaikka Heinäveden Valamossa. Mielestäni uskoon tulolla on monia eri tapoja. Monet Islamista kääntyneet kertovat vastaan- ottaneensa uskon Vapahtajamme unien vaikutuksesta. Miksi kahlehtisimme Jumalan Hengen työtä, joka on niin kuin tuuli, joka puhaltaa missä tahtoo?
Pekka Veli,
Vt. kommenttisi 18.06.2021 15:47
Mielestäni sinun pitäisi ottaa huomioon, että ikäänkuin ratsastat “tietämättömyydellä”. Samaa on pari muutakin esittänyt tässä ketjussa ja muualla aikaisemmin, eli pyytänyt, että opettaisin häntä, koska ei tiedä asioita. Jos todellakaan ei ole tietoa eikä kokemusperäistä käsitystä ainoasta ihmiselle tärkeästä asiasta, uudestisyntymisestä-uskoontulosta, niin rippikoululaisten ohjaus-opetus ei ole teidän juttu. Tai into hakeutua puhumaan muille julkisesti taivaan tiestä.
Ensin sanoit, että, “Itse tulin uskoon kirkon ehtoollisella” ja jatkoit “Siinä uskoin, että syntini on pois pyyhitty”. Tulla uskoon on yhtäkuin syntyä uudesti Ylhäältä, Pyhästä Hengestä, vt. Joh. 3:3 “Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”. 5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
Ihminen syntyy tähän maailmaan vain kerran sekä tulee uskoon, uudestisyntyy vain kerran. Lihaan syntymisestä ei voi luopua, mutta uskoontulosta, uskosta voi luopua, langeta pois, mutta nousta takaisin parannuksen kautta. Siis iankaikkisuusosan suhteen ihmisellä on päätösvalta
On kysymys uudestisyntymisestä Ylhäältä, eli uskoontulosta.
Ymmärrän, että koit sekavuutta, koska kirkko ei niin opeta, vaan uudestisyntymisestä lapsikasteessa, sakramentissa. On evlut tulkinnalle edullista tuntea sekavuutta toista autuuttavaa sakramenttia nauttiessa, jonka sinä ikäänkuin tietämättömyydessä koet uudestisyntymisenä. Mutta sitten et kuitenkaan ole varma milloin uudestisynnyit. Sanan voiman valjastat sekavuuteesi, koska siellähän lukee lupaus uskoontulosta ja ikäänkuin ihmeenä ja kun koko sekavuus puristetaan kasaan, niin kysymyshän onkin uskoontulosta, vai onko kysymys uudestisyntymisestä? Koska et tiedä mistä tai kummasta on kysymys niin uskot sen mikä on evlut oppi. Tässä se tiivistyy niin, että toinen sakramentti ikäänkuin palveli ensimmäisen, uudestisynnyttävän sakramentin vaikutuksen silloin kun et siitä mitään tiennyt, itse.
Myös armelias loppulauselma, että tämä teidän/meidän väittely koskisi tapaa, miten tulla uskoon. En ole koskaan rajannut Pyhän Hengen toimintatapaa, enkä tiedä tekisikö näin kukaan nk. “evankelikaalinen”, eli uudestisyntynyt Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Sakramentaalinen pelastusoppi, siis kirkot, idän ja lännen katolisuudet ja evlut kirkko kyllä rajaavat uskoontulo-uudestisyntymis-tavan.
Minä koen hiukan loukkaavana se, että uskoani mitätöidään ja uskon perusasioita yritetään syöttää pikkulusikalla. Miksiköhän me uskovat olemme niin kärkkäitä hylkäämään toisen uskon, jos se vain poikkeaa jotenkin siitä omasta? Aivan kuin etsimällä etsisimme jotain vikaa, josta voi veljiä moittia. Miksiköhän me poiketaan tässä asiassa muista kansalaisista? He ovat toisiaan kohtaan paljon reilumpia. Joten mua ainakin hävettää heidän edessään, se että uskovat kinastelee aina keskenään.
Tietenkään tämänkaltaisessa keskustelussa ei pitäisi käyttää sarkasmia, mutta teen sitä silti huomaamattani kuitenkin ja näin syntyy väärinkäsityksiä. Sitten niiden pohjalta minulle vastataan. Niin kuin tuokin, että ratsastan ”tietämättömyydellä”. Ajatukseni juoksi vain siihen suuntaan, että kun monet uskovat väittelevät kovasti siitä milloin joku uudestisyntyy, tai tulee uskoon, niin pidän sellaista keskustelua vähän turhanpäiväisenä jaaritteluna. Minusta tärkeää on tietää se onko itse uskossa ja että usko ei perustu uskoontuloon, vaan siihen että Vapahtajamme Jeesus on syntimme kokonaan maksanut ja olemme syyllisyydestä sen tähden vapaat Jumalan edessä. Jolloin saamme elää uskovina puhtaalla sydämellä.
Edelleen on suuri sekaantumisen vaara, jos uskovan, pitäisi tulla vielä uskoon? Tämä on hämmentävää opetusta, jos ei ymmärretä kuinka monet ”papit tulivat uskoon” kuten UT todistaa. Kristityksi tullaan kasteen kautta.
Kun Luther konttasi pyhiinvaellus matkallaan Rooman kirkon portailla ja suoritti vaadittavaa Jumalan palvelusta, niin ei voi sanoa, etteikö Luther olisi uskonut Jumalaan, vaan hänellä oli Jumalasta sellainen käsitys, mikä ei perusta Kristuksen täydelliseen työhön meidän edestämme. Luther siis koki jotain varsin merkittävää, kun löysi Raamatusta ja varsinkin Paavalin kirjeistä Armollisen Jumalan Kristuksessa.
Jos tuota kääntymistä (alk.kielen ”mielenuudistusta” ) kutsutaan uskoon tuloksi, niin hyvä on, mutta sen voi käsittää, myös siten, että laki tappoi uskovan omat yritykset kelvata Jumalalle. Minulla on itselläni veretseisauttava kääntymiskokemus, mutta lapsena rukoilin iltarukouksen äitini opettamana… Ja luotin että Jumala kuulee. Eikö Jumala ole kulkenut kanssani kaikki elämäni hetket? Enkö kuitenkin ollut Jumalan lapsi jo heti kasteen saatuani? Silti jouduin elämän tiellä sellaisen eteen, että muotoni muuttui ja sain nähdä Herran.
En halua provosoida, vaan tuoda tämän näkökulman esiin. Asiat eivät ole kovin yksinkertaisia, varsinkin jos katsoo miten esim. Raamatun henkilöiden kohdalla asiat ovat kirkastuneet. Jos Jumalan laki on ihmiselle tärkeä, niin ihminen uskoo Jumalaan, mutta Kristuksessa uskon focus muuttuu totaalisesti.
”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal.3:26-29
Ismo,
Näkemyksiäsi on riittävästi tässä blogissani. En haluaisi niitä enempää lukea, koska et mitään reagoi yksityiskohtaisiin selvennyspyyntöihini, joita olen tehnyt jo muutaman vuoden ajan.
Eli lopetetaan!