Halla-aho ja muut ateistiset totuuden väistelijät – Ateismin harhat (6. osa)

Suurta ateistien ja agnostikkojen joukkoa yhdistää eräs asia; suuri vaikeus tunnustaa omat kardinaalimunaukset. – Jussi Halla-aho saa nyt toimia tämän blogini inspiroijana sikäli, että hänen yrityksensä toteuttaa poliitinen isänmurha (Soinin suhteen) kielii nähdäkseni tästä ongelmasta hyvin vahvasti. – Kirjoitin muuten reilu pari kuukautta sitten ihan sattumalta Halla-aho teemaan liittyvän blogin (jos kiinnostaa katsoa osuiko silloin maaliin):

https://www.kotimaa.fi/blogit/isanmurha/

Uskontokriittinen agnostikko Halla-aho ei ole kuitenkaan ainoa, jolla näyttää olevan suuria vaikeuksia tunnistaa omia sokeita pisteitä.

Itsepetoksessa elävät myös eräät ateistibiologit…

Monikaan ateisti ei osaa tunnustaa, että yhtenäiskulttuuri on romahtanut myös darvinismin ja evolutionismin taustalla olevien tietoteorioiden suhteen. Esim. ateistibiologi Richard Dawkinsin käyttää kristinuskoa vastaan hyvin aggressiivista kieltä ja väittää rohkeasti, että usko on sokeaa luottamusta todisteiden puuuttuessa tai jopa selvistä vastakkaisista todisteista huolimatta. Samaan aikaan myös hänen oma ateistinen katsomuksensa edellyttää uskonvaraisia lähtöolettamuksia. – Dawkinsin ja hänen hengenheimolaisten on tavattoman vaikeaa tunnustaa, että on kategoriavirhe väittää jotakin ratkaisevaa kosmologian metateorioista (eli maailman synnystä) vain biologian ja fysiikan keinoin. Syynä on näihin johtopäätöksiin nähden aivan liian lyhyt perspektiivimme, – ja tietysti sekin, ettei soluinformaatio näytä kasvavan kehitysopin tarjoaman kaavan odotusten mukaisesti mutaatioiden avulla. – Tämän viimeisen faktan Dawkinskin toki joutuu myöntämään (muttei halua nähdä siitä seuraavia johtopäätöksiä)…

Ateistibiologit/fyysikot saattavat esittää omaa teoriaansa kuin ainoana tieteellisenä, vaikka samaan aikaan on olemassa joukko kristittyjä tiedemiehiä, jotka eivät tunnista biologian ja fysiikan itsessään johtavan ateistisiin välttämättömyyksiin. Esim. näin katsoo ihmisen genomia koskevan tutkimusprojektin johtaja Francis S. Collins, joka on kääntynyt ateistista kristityksi, samoin kuin myös molekylaarisen biofysiikan tohtori Alister McGrath (sittemmin myös Oxfordin yliopiston historiallisen teologian professori).

Ateistien olisi rehellisempää tunnustaa, että olemme kaikki riippuvaisia uskonvaraisista lähtökohdista. – Silloin vain Dawkinsin kaltaisten ateistimilitanttienkin täytyisi ottaa myös kristityt tiedemiehet vakavasti… ja se olisi kiusallista.

Miksi muuten ateistien joukossa on niin militanttia retoriikkaa? – Halla-ahon rumat sanat eivät ainokaisia.

Ateismin historian yllä leijuu rasistisen vihapuheen pitkä varjo. On vain fakta, että biologinen kehitysoppi on myös kulttuurihistoriallisen evolutionismin eli myöhemmän sosiaalidarvinismin aatehistoriallinen kumppani. Gerholm ja Magnusson toteavat aatehistorian teoksessaan (Ajatus, aate ja yhteiskunta): ”Jos Darwin oli oikeassa, ei ihmistä enää voinut pitää valittuna olentona, joka hän Raamatun mukaan on, nimenomaan luotuna toteuttamaan Jumalan maailmansuunnitelmaa. Ihmissuku näytti nyt luonnollisen valinnan sokean prosessin sivutuotteelta.” – Siksi kehitysoppi sai pian jalansijaa esim. brittiläisen imperiumin politiikassa. Esim. A.R. Wallace totesi 1860-luvulla, että rotuoppia voidaan soveltaa ihmisyhteisöjen ja rotujen väliseen kilpailuun. W.W. Reade puolestaan kirjoitti 1864, että musta rotu tulee väistymään valkoisen rodun edessä. Saksassa samat ajatuskulut kohdistuivat erityisesti juutalaisiin. – Olisi virhe väittää näiden juuriltaan evolutionistis-ateististen aateiden rajoittuvan vain ääriaineksiin. Saksassa sitä edusti myös sivitystyneistö kuten esim. osa korkeasti koulutetusta yliopistoväestä; kulttuurin avainhenkilöitä ja filosofeja jne. – Ateismin väkivaltainen varjo ylettyy imperialistisesta Britanniasta nationalistisen Saksan yli Neuvostoliittoon. Tätä ei voi kuitata R. Dawkinsin tavoin sillä, että Hitleria ja Stalinia yhdistävät vain viikset! Rehellisyyden nimissä on uskallettava tunnustaa, että evolutionismin ateistinen tulkinta, Nietzcehen ateistinen julistus Jumalan kuolemasta (ja yli-ihmisestä), sekä Marxin ja Leninin edustama materialistinen ateismi ovat kaikki edistäneet suunnatonta vääryyttä ja väkivaltaa.

Ateistien on vaikeaa tunnustaa ateismin ja totuuden väistelemisen yhteyttä!

Voisin jatkaa vastaavien esimerkkien kirjaamista vielä pitkään. – …Mutta ehkä se ei ole enää näissä blogeissa tarpeen, sillä tästä aiheesta on myös paljon hyvää kirjallisuutta. – Esim. Timo Eskola (nykyään TT, FT) on kirjoittanut mainion kirjan, Ateismin sietämätön keveys, 2009. Monet näiden blogien havainnoista perustuvat tähän kirjaan. Eskola paljastaa hyvin perustellusti muun muassa sen, miten suomalaiset vapaa-ajattelijat ainoastaan esiintyvät tieteellisesti vakuuttavana tahona. Timo Eskolan analyysi dokumentoi kohta kohdalta, kuinka tämän ateistijärjestön oma julkilausuma ei kestä filosofi, professori Ilkka Niiniluodon kokonaisvaltaiselle maailmankatsomukselle määrittelemien kriteerien grillissä. – Mitä arvelette myöntävätkö he tämän? – Lisäksi voi tämän kirjan myötä tutustua myös siihen, miten harvoihin auktoriteetteihin, ohueeseen ja perusteettomaan materiaaliin ateistinen uskontokritiikki perustuu.

Muuta hyvää tasokasta ateismin valheellisuutta käsittelevää (ja osin näissä blogeissa lainattua) kirjallisuutta edustavat myös em. Alister McGrathin kirjat, Dawkinsin Jumala ja Ateismin lyhyt historia. Ateistisen metodologian problematiikkaa voi pohtia Jyväskylän yliopiston kasvatuksen teorian ja tradition professorin T. Puolimatkan kirjojen äärellä (esim. Usko, tiede ja myytit, Usko, tiede ja Raamattu ja Usko tiede ja evoluutio).

Tapio Puolimatkaan liittyy vielä eräs hauska tarina. Hän veti kerran ateisteja nenästä kritisoimalla ateistista tieteisuskoa New Yorkin yliopiston filosofian professorin Thomas Nagelin ajatuksia lainaten. Nagelin ajatuksena oli, että kaikkien tulisi tunnustaa, että neutraalisti biologisia tosiasioita opetettaessa olisi myönnettävä, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla, ja tulkinta voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, mikä on tutkijan uskonnollinen lähtöolettamus. – Lukijan on hyvä tietää, että Nagel on itse ateisti! – Pian Puolimatka sai kuitenkin päälleen leimaavaa arvostelua. Eräs arvostelijoista oli tunnettu kotiateistimme, avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja. – Valtaojan mukaan menestyksekkään tieteen perusmetodista olisi Puolimatkan mukaan luovuttava vain siksi, että ”fundamentalistisävyinen Jumala” saatetteisiin kaiken lähtökohdaksi. – Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten Valtaojan ateistinen defensiivisyys johtaa jopa toisen ateistin ajatusten leimaamiseen fundamentalismi-kirveellä! – Tästä teemasta T. Puolimatka kirjoittaa kirjassa Tiedekeskustelun avoimuuskoe.

Hyvää ja tasokasta ateismiin liittyvää kesälukemista tarjoaa myös professori David Bentley Hart. Hän on lahjakas teologi, filosofi ja kirjailija. Näiden blogieni nimen olen varastanut hänen kirjastaan Ateismin harhat. David Bentley Hartia kutsutaan viime vuosikymmenien filosofisen teologian kärkinimeksi. Hartin mukaan yksi kristinuskon erityispiirre on siinä, että se on tavallaan tyhjentänyt vanhat jumalien Pantheonit ja tehnyt länsimaiselle ihmiselle mahdottomaksi palata enää mihinkään muuhun uskontoon kuin kristinusko…

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä suosittelen Texasin yliopiston hallintotieteen ja filosofian professori J. Budziszewskin kirjaa Tätä emme voi olla tietämättä. Tämä kirja alkaa ex-ateistifilosofi Budziszewkin kuvauksella omasta kristityksi kääntymisestään. Hänen kirjansa pureutuu erityisesti siihen, miten ateismi perustuu valheeseen ja elämään itsepetoksessa. – Kenties sen voi parhaiten kuvata juuri hän, joka on sen itse kokenut…

Viimeisenä vielä Raamatun sana: ”Hullu sanoo sydämessänsä: ”Ei ole Jumalaa”.” (Ps. 14:1)