[Antti Mustakallio] Presidentti Tarja Halonen saarnasi oikeudenmukaisuudesta ja kansainvälisestä solidaarisuudesta työn messussa Kallion kirkossa torstaina. Raamatun tekstinä oli Tuomiosunnuntain evankeliumi Matteuksesta.
Halonen katsoi Tuomiosunnuntain evankeliumin ohjaavan lukijan lähimmäisenrakkauden tekoihin toisten hyväksi. Evankeliumi on hänen mukaansa ajankohtainen, koska perustarpeet ja puutteet ovat tänään samat kuin 2000 vuotta sitten. Monilla on pulaa ruoasta, vedestä, asumisesta ja terveydenhuollosta.
Maailman tuska esille
Suuren osan saarnasta Halonen käytti maailman tilan selvittämiseen. Puhtaan juomaveden puute uhkaa valtaisaa määrää ihmisiä ja ilmastonmuutos pahentaa tilannetta. Monilla ei ole riittävästi ruokaa. Globalisaation haitat ovat jakautuneet epätasaisesti ja epäreilusti.
Halosen mukaan jatkossakin tarvitaan talouskasvua, mutta ei sellaista kasvua, joka kohtelee ihmisiä epäoikeudenmukaisesti. Nuorille pitää pyrkiä takaamaan työpaikka. Tässä Halonen kehui nuorisotakuujärjestelmää.
Koska maapallon väkiluku kasvaa, ihmisten pitää kuluttaa kohtuullisemmin. Lapsia ja nuoria tulee kouluttaa ja suoda heille muita hyvän elämän edellytyksiä.
Halonen muistutti, että monin paikoin maailmaa vankiloissa viruu mielipidevankeja. Hän nosti esille Amnestyn ja muiden järjestöjen roolin heidän auttamisessaan.
Yhteiskuntia tulisi muuttaa oikeudenmukaisemmiksi siten, ettei joillakin olisi liikaa töitä ja toisilla taas ei töitä laisinkaan. Halonen sanoi ihmettelevänsä sitä, ettei työttömyysongelmalle ole voitu maailmassa tehdä enempää. Lopuksi Halonen haastoi kuulijoita pohtimaan omaa vastuutaan kanssaihmisistä.
Perinteinen saarnatapa
Jos aiemmin tällä viikolla saarnanneen Jari Sarasvuon heittäytyvä esiintymistyyli oli kirkossa jotain epätavanomaista, Halosen tapa saarnata oli sitäkin perinteisempi. Hän luki kirjoittamansa puheen lukupulpetista. Toisinaan Halonen nosti katseensa paperista ja loi silmäyksen seurakuntaan.
Saarnaajien kannattaa esiintymisessään seurata ennemmin Sarasvuon kuin Halosen esimerkkiä. Edellisessä korostuu jatkuva vuorovaikutus kuulijoihin, kun taas jälkimmäisessä mallissa saarnaajasta sukeutuu lukija, jonka kontakti seurakuntalaisiin jää ohueksi.
Kyse on valmistautumisesta. Vaikkei kirjoitetusta saarnasta luopuisikaan, sen opetteluun ja valmistautumiseen voi kuluttaa riittävästi aikaa. Tällöin koko saarnaa ei tarvitse lukea paperista vaan valtaosan ajasta katsekontakti säilyy kuulijoissa.
Pelkkä asiatieto harvoin koskettaa ihmisiä niin, että he olisivat motivoituneet toimimaan, esimerkiksi Halosen saarnan tapauksessa kantamaan kortensa kekoon globaalin oikeuden puolesta. Senkin tähden olisi tärkeää tulla lähelle kuulijoita ja koskettaa järjen lisäksi heidän tunteitaan.
Olihan Halonenkin kuulijoitaan ajatellut. Saarna sisälsi kaksi suoraa puhuttelua: ”hyvät kuulijat” ja ”hyvät ihmiset”. Pari kertaa Halonen aktivoi kuulijoitaan kehottamalla heitä ajattelemaan hänen nostamiaan aiheita.
Erityisesti saarnan lopussa oli seurakuntalaisia puhuttelevia kysymyksiä: ”Toivon, että teet tämän laskelman mielessäsi. Miten Sinä olet vastannut tähän kysymykseen, oli sitten kyseessä sairaalassa oleva tylsä sukulainen, kadulla kerjäävä romani tai pelokkaalta näyttävä naapurisi. Mikä on Sinun ja minun vastuuni kaukana olevista kanssaihmisistä.”
Halosen hyvää pyrkimystä luoda kontaktia kirkkokansaan vaimensi kuitenkin hänen ottamansa hillitty etäisyys. Ymmärrän, ettei presidentti voi ottaa samanlaista roolia kuin innostamiseen pyrkivä yrityskonsultti. Oman roolin rajoja voi kuitenkin hienovaraisesti koetella, mikä tekee puheesta muistettavan.
Mikä oli saarnan hyvä sanoma?
Sarasvuon ja Halosen saarnoja yhdisti niiden pitäytyminen tämänpuoleisissa asioissa. Halosen saarnassa Jumala mainitaan yhden kerran, joskin sisällöltään hieman hämärässä virkkeessä: ”Jumalan kunnioitus ja lähimmäistemme palveleminen on yksi teko, mutta kaksi tulosta.” Evankeliumin kehotus toisten palvelemiseen ei ole tässä saarnassa Jumalan puhuttelua ihmisille vaan evankelistan sanaa: ”Se on lähimmäisenrakkautta, josta Matteus puhuu.”
Saarna kyllä linkittyy tukevasti kristilliseen perinteeseen. Halosen korostama lähimmäisenrakkauden vaatimus, toinen toisistamme huolehtiminen, on kristillisen elämän ydintä. Globaalista oikeudenmukaisuudesta huolehtimisen taakka asetetaan saarnassa kuitenkin tukevasti ihmisten harteille. Halosen kuulijoiden pohdittavaksi vyöryttämä maailman hätä tuntuu aika musertavalta. Saarna haastaa tekoihin, mutta evankeliumia siitä ei ole helppo löytää. Kristus ei ole tässä saarnassa maailman toivo ja ihmisten lohdutus.
Kuulijoiden motivoimisessa toimintaan elävän elämän esimerkit ja kertomukset olisivat voineet toimia hyvin. Yksi tällainen saarnasta löytyykin: Halonen muistelee aikaa, jolloin hänen lapsensa olivat pieniä ja heillä oli tapana käydä viettämässä pikkujoulujuhlaa chileläisten pakolaisten lasten kanssa. Tämän kertomuksen opetuksena on kuitenkin se, että lasten kysymyksiin on joskus vaikea vastata, mikä vie ajatuksen hieman sivuun saarnan pääaiheesta.
Toimintaan innostavasta puheesta antoi tällä viikolla Kallion kirkossa hienon esimerkin kirkkoherra Teemu Laajasalo, jonka kolehtipuhe innosti kirkkokansan lahjoittamaan Filippiinien myrskyuhreille tuhansia euroja Kirkon ulkomaanavun kautta. Laajasalon puhe on katsottavissa Youtube-videopalvelussa
Antti Mustakallio
Kirjoittaja on teologi ja puhetaidon kouluttaja, joka kirjoittaa retoriikasta ja viestinnästä blogissaan Sanahaltuun.fi
Mikäs sen voimakkaampa evankeliumia on kuin evankeliumi oikeudenmukaisuudesta eli vanhurskaudesta!
”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” (Luuk 4:18,19)
Seppo, ramatullinen evankeliumi on aina Kristuskeskeistä, kuten lainaamasi jakeetkin osoittavat. Halosen saarna taas oli ihmiskeskeinen, jossa Kristuksen valo ei loistanut.
Siteeraamani jae osoittaa,että evankeliumi oli osoitettu köyhille ja sairaille, ja se sisältönä oli oikeudenmukaisuuden vaade. Mahdatko tietää,että sana vanhurskaus merkitse lähtökielessä juuri oikeudenmukaisuutta. (Zaddiq) Valitettavasti kirkko on painanut tämän primäärilähtökohdan sekundääriksi ja ollut aiheena teologoian tohtori Johannes Lehmanille kun hän turhautuneena totesi: ” Ei oillut Jeesuksen vika,että Jeesuksen opeista kirkko tekikin opin Jeesuksesta!
Eli kun menet lääkäriin ja hän anta sinulle hoito-ohjeet onko syytä sinun alkaa uskoa lääkäriä vai lääkäriin?
Toivottavasti bonjaat Juha eron.
” Kuulijoiden motivoimisessa toimintaan elävän elämän esimerkit ja kertomukset olisivat voineet toimia hyvin.”
Inkeri oli löydetty harhailevana takkuisena ja penikoita odottavana. Pennut saivat heti kodin. Inkerille sitä etsittiin yhä, sillä kukaan ei ollut halunnut häntä. Valittavana olisi ollut kesy ja leikkisä pentu, mutta minä halusin vain Inkerin. Tajusin pennun löytävän aina kodin, mutta Inkerin olisi vaikeampi omaa kotia saada. Inkerillä oli hyvä kotihoitopaikka, jossa sen kesyyntymiseen ja vointiin oli nähty jo paljon vaivaa ja aikaa, mutta ei ikiomaa kotia.
Kun isäntäväki pitkän taistelun jälkeen sai Inkerin kantokoppaan, jolla sen sai autoon, niin Inkeri vastusti ankarasti viimeisillä keinollaan, jotka sillä oli. Inkeri saatiin kuitenkin vähän ”tuoksuvana” meille. Vapaaksi päästessään kissa piiloutui vessanpöntön taakse, johon kurkistaessamme saimme vastaukseksi sähinän. Kellon viisareiden kulkiessa yli puolen yön Inkeri hiipi olohuoneeseen hyllyn taakse. Seuraavana iltana Inkeri siirtyi toisen hyllyn kautta sohvan alle ja sieltä yöllä saunaan. Sain aamulle kunnian lauteilla rukkaset käsissä ensimmäisen kerran silittää Inkeriä, kunnes tämä kyllästyi mennen kiukaan suojan taakse piiloon. Sen olisi vain otettava turva vastaan. Nyt kun Inkeri on meillä, niin uudet villiintyneet kissat saavat hoitopaikan sen entisessä kotihoidossa.
Eikö pieni ihminen ole tärkeämpi kuin kissa?
On tuomio joka vie vastuuseen kullekin tekojensa mukaan ja niiden seurauksissa toiset joutunut elämään. Mutta kohottakaamme katseemme sillä tuomiossa annetaan myös oikeutta, sillä Jeesus sanoi tuomituille ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ Ystäväni, älä yritä pelastaa koko maailmaa unohtaen lähimmäistäsi ja sitä pienintä, sillä heidän kauttaan saat voimia, keinoja ja ideoita. Tee yksi asia kerrallaan, sillä Jumalan on jo antanut poikansa koko maailman tähden johdattaen myös sinua ja auttaen valinnoissasi kohdatessasi paljon hätää ja huolta, joka vaatii usein sinun sydäntäsi auttamaan…
… Löytäessäsi nämä Filippiinien hirmumyrskyssä kotinsa menettäneet sydämessäsi sillä paikalla, että haluat auttaa, niin tänään…
Eiköhän sanoma ollut Halosen persoona.
Hän meni saarnapönttöön ja olemisellaan julisti olevansa yksi todistajista. Saarna häneltä toli tunnusteko.
Hän saarnaa sitä mitä hän uskoo. Miksi se ei tyydytä? Jos hän saarnaisi tiettyjen piirien korvasyyhyn mukaan niin hän ei olisi enään aito.
Saarnapöntöittsä on aivan tarpeeksi monta estradööriä jotka saavat aivan varmasti ihmiset hyvälle tuulelle.
Halonen ottaa maailman kärsimyksen tosissaan ja kertoo siitä miten paratiisin uudelleen rakentaminen on meidän kaikkien heikoille hartioille annettu taakka. Profetia ei ole dokusooppa.
Olisiko Halosta kritisoineiden hyvä muistaa, että Halonen ei ole teologi. Miksi siis odottaa häneltä uskonopillisia tulikintoja?
Nyt kannattaa huomata, että Antti Musta Kallio on ”puhetaidon kouluttaja, joka kirjoittaa retoriikasta ja viestinnästä”. Otan oman tausta ymmärryksen lukion äidinkielen kurssista, jossa hiotaan jotain vastaavaa mielipiteen, analyysin ja kolumnin avulla .
Tässä ei ole mielestäni kyse arvostelusta vaan arvioista. Uskoisin Tarja Halosen joka on joutunut hiomaan vaikuttamisen taitojaan ymmärtävän, mistä on kyse. Tosin nytkin olen lukenut vain blogin. En ole kuunnellut alkuperäistä puhetta. Voin pohtia näitä retoriikan keinoja, vaikka en oikein jaksa noita saarnoja kuunnella. Haluan kuitenkin aina pyrkiä ymmärtämään taustoja ja tämä on hyvä keino. Oma kulmani tosin tuli tuosta kolehtipuheesta, jonka kuuntelin.
Uskoisin hyötyä tästä olevan nimenomaan niille, jotka työkseen joutuvat saarnaamaan.