Provosoituipa kirkollisen lehden päätoimittaja tässä päivänä muutamana käsittelemään naisministeriä silkkihansikkaitten sijasta kuin vierasta sikaa. Rikkoi monia käytöstapoja, kirjoitettuja ja kirjoittamattomia pelisääntöjä, ylitti uutiskynnyksen ja hyvän maun rajat. Sai ansionsa mukaan eli turpiinsa ihan kunnolla. Nyt on miehellä Canossan matkan aika.*)
Tapausta voi tarkastella ilmiönä. Silloin tarvitaan tarkastelunäkökulma. Sellaiseksi sopii hyvin amerikkalaisen psykiatrin Eric Bernen (1910-1970) kehittämä transaktioanalyysi, johon itse tutustuin 1970-luvulla seurakuntanuorissa, eräässä vuorovaikutusryhmässä.
Kyllä, kyse on juuri siitä sisäisestä Vanhempi-Aikuinen-Lapsi-jaottelusta, minätiloista. Sinun ja minun Vanhempi, Aikuinen tai Lapsi tulevat toimeen keskenään samalla tasolla (V-V, A-A, L-L), mutta ongelmia on tiedossa, kun toisen henkilön kriittinen Vanhempi pieksee toisen puolustuskyvytöntä Lasta. Silloin ei olla ollenkaan samalla aaltopituudella. ”Sinä et ole mitään, puolueesi ei ole mitään, raamatuntulkintasi ei ole mitään, et edusta meitä, joten ole hiljaa ja mene pois!”
Bernen mukaan elämänasenne koostuu minätunteesta, jolla tarkoitetaan ihmisen lapsuudessa omaksumaa suhtautumistapaa itseään kohtaan sekä perusasenteesta, jolla tarkoitetaan ihmisen suhtautumistapaa ympäröivää maailmaa kohtaan.
Ihmisen perussuhtautumistapa itseensä voi olla OK-minätunne (+) tai ei-OK -minä-tunne (-). OK-minätunteen omaava yksilö hyväksyy itsensä ja kokee itsensä arvokkaaksi ihmisenä. Ei-OK -minätunteeseen liittyy tunne, että yksilössä on jotain perustavan väärää tai ettei hän ole kyllin hyvä. Tällaisen asenteen omaava yksilö alkaa usein puolustaa itseään ja kehittää vuorovaikutustilanteisiin jonkin ehdon kuten esimerkiksi: olen OK, jos kaikki pitävät minusta, tai olen OK, jos olen aina paras.
Teorian mukaan yksilöllä on samanlainen perusasenne myös ulkopuolista maailmaa kohtaan. Esimerkiksi defensiivisen perusasenteen (minä +, sinä -) omaava yksilö pitää itseään hyvänä, mutta kaikkia muita alempiarvoisina. Depressiivisessä perusasenteessa (minä -, sinä +) tilanne on toisin päin: kaikki muut ovat parempia kuin itse. Toivotonta perusasennetta (minä -, sinä-) kuvaa tilanne, jossa yksilö pyrkii ihmissuhteisiin ja pyytää apua, mutta samanaikaisesti kokee, etteivät muiden neuvot ole minkään arvoisia.
Päätoimittajalle Ruttopuiston rovasti suosittelisi seuraavanlaista katumusharjoitusta: Puoleen vuoteen et saa rustata pääkirjoituksia, vaan sinun tulee nurkumatta ja nöyrin mielin toimittaa pääkirjoituksen vierellä olevaa Rukous-palstaa.
PS: Ruttopuiston rovasti ei edusta Kirkon tai Kaupungin kantaa, mutta minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Ja pian kirjoitan kenties lisää. Mutta silloin jotakin aivan muuta…
Jos innostuit transaktioanalyysista, niin tässä on hyvä esitys aiheesta:
http://mikkonen.kapsi.fi/archive/Mikkonen_J-TA-FINAL-Psykologia-5-06.pdf
*) Canossan matka: Canossa on kunta ja linnakaupunki Italian Emilia-Romagnan alueella. Se tunnetaan paikkana, jossa keisari Henrik IV nöyrtyi vuonna 1077. Hän seisoi kolme päivää lumisateessa paljain päin saadakseen paavi Pyhä Gregorius VII:n päästämään hänet pannasta. Tämän tapahtuman muistoksi puhutaan Canossan matkasta, kun tarkoitetaan vastentahtoista nöyrtymistä ylivoimaisen kilpailijan edessä, etenkin politiikassa.
Mutta suosittu lehti Kirkko ja Kaupunki on edelleen, kun sen kustantamisestakin kilpaillaan näin kovasti:
https://www.kotimaa.fi/uutiset/kotimaa/12044-kirkko-ja-kaupungin-kustantamisesta-jaelleen-valitus
Kiitos kysymästä Hannu. Kaikki hyvin.
Seppo
Olen tiivistänyt transaktioanalyysin näin: VANHEMPI korjaa LAPSEN jäljet, AIKUINEN siivoaa omansa itse. Iästähän tässä ei ole lainkaan kysymys eikä sukulaisuussuhteista.
Hyvä kiteytys, Martti. Ja kyllä, meissä kaikissa on sisäinen Vanhempi, Aikuinen ja Lapsi. Piti vähän korjailla sanamuotoja, ettei syntyisi turhia väärinkäsityksiä asiasta, joka itselleni on liiankin tuttu. Silloin ei aina muista, että joku lukija ei välttämättä ole moisesta transaktio-jutusta koskaan kuullutkaan.
Mainiota, Seppo. Näytit jo itsekin saaneesi anteeksi henkilöltä, jota vastaan rikoit. Eiköhän tämä juttu sitten ollut teidän osaltanne tässä. Mahdollisiin asioitten jälkipuinteihin en ota kommenteillani osaa.
Tarkoituksella jätin tästä pääosien esittäjien nimet pois, koska todellakin haluan, että nyt keskusteltaisiin esim. minätunteesta ja perusasenteesta, siis elämänasenteesta…
Mulle tämä on OK, onko sulle?
Mielestäni ihan turha bloggaus.Vai aikooko Päivi Räsänen joskus pyytää anteeksi kaikilta loukkaamiltaan ihmisryhmiltä?
Anteeksi pyytäjän miellän LAPSEKSI ja anteeksi antajan VANHEMMAKSI. Sovinnon tekeminen olisi AIKUISTEN toimintaa. Anteeksi antaminen sille, joka ei ole edes pyytänyt, on hänen kohtelemistaan LAPSENA. Tällaisia pelejähän me pelaamme.
Seppo sanoi tuossa, että kaikki on hänellä OK. Entä jos sinäkin jo hautaisit sotakirveesi? Tarkistin kommenteistasi, että tämä on näemmä ollut myös sinun sotasi, Helena…
PS: Aivan varmasti tämä bloggaus oli turha kaikille niille, jotka jo entuudestaan tuntevat transaktioanalyysin ja tietävät, mitä Canossan matkalla oleminen tarkoittaa.
Martti: Miten ihmeessä sinulla nämä transaktiot ovat noin tuoreessa muistissa? Oletko kenties jossakin vaiheessa esim. opettanut näitä juttuja?
Terv. Nimimerkki: Games People play.
Sain opettajaksi kouluttautuessani psykologian opetusta tältä pohjalta ja olen kai soveltanut omaa versiotani siitä opista jo kolmannesvuosisadan. Games People Play sanoi muistaakseni, että tiukaksi mennessään melkein mikä tahansa peli voi johtaa raastupaan tai ruumishuoneelle.