Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room. 2:4)
Miksi Jumalan armo ei ole koskaan halpaa?
Mitä arvoton tai halpa armo on?
Millainen on käsityksemme armosta, jos ajattelemme Jumalan katsovan rikkomuksiamme sormiensa lävitse?
Miksi oikeassa armossa on aina risti?
Mitä Jumalan rakkaus ja armo meitä kohtaan – , saa meissä aikaan?
Mistä meidän pitäisi luopua, jotta meille Jumalan armo kelpaisi?
.
Kuva on Rembrandtin; Tuhlaajapojan paluu.
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Tuomitseminen (22.1.2015)
Tahraton seurakunta (12.2.2015)
Jeesus julisti “tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”, niin mitä se tarkoittaa?
Kreikan sana, joka aikaisemmassa raamatunkäännöksessä käännettiin parannuksen tekemiseksi, käännetään monissa nykyisen raamatunkäännöksen kohdissa kääntymiseksi. Parannuksen tekeminen tarkoittaa siis kääntymistä.
Hyvä määritelmä parannuksen tekemiselle tai kääntymiselle löytyy yhdestä kirkkomme tunnustuskirjoista, Augsburgin tunnustuksesta: ”Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen peloista. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmää.”
Parannus tarkoittaa siis katumista ja luottamista siihen, että synnit saa anteeksi Jeesuksen ristin perusteella. Tämän seuraus sitten on, että ihminen kysyy, mikä on Jumalan tahto, ja haluaa seurata sitä. Parannuksen tekeminen ei tule valmiiksi tämän elämän aikana. Synti pysyy meissä, teemme, sanomme ja ajattelemme joka päivä sitä, mikä on Jumalan tahtoa vastaan, ja siksi kristitty katuu ja turvautuu Jumalan armoon joka päivä. Puhutaankin jokapäiväisestä parannuksen tekemisestä.
Hyvä määritelmä parannuksen tekemiselle tai kääntymiselle löytyy yhdestä kirkkomme tunnustuskirjoista, Augsburgin tunnustuksesta: ”Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen peloista. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmää.”
Parannus tarkoittaa siis katumista ja luottamista siihen, että synnit saa anteeksi Jeesuksen ristin perusteella. Tämän seuraus sitten on, että ihminen kysyy, mikä on Jumalan tahto, ja haluaa seurata sitä. Parannuksen tekeminen ei tule valmiiksi tämän elämän aikana. Synti pysyy meissä, teemme, sanomme ja ajattelemme joka päivä sitä, mikä on Jumalan tahtoa vastaan, ja siksi kristitty katuu ja turvautuu Jumalan armoon joka päivä. Puhutaankin jokapäiväisestä parannuksen tekemisestä.
Parannus tai kääntymys, on Hebr.kiel ilmaisu joko pitää sis. ajatuksen = ”Jumalasta pois päin kulkevan tien (suunnan) havaitseminen”
Suuna muutos ja kannoillaan kääntyminen takaisi, alkaa siis, kun ihminen kuulee Evankeliumin ja herää syntiseen tilaansa. Tämä Jumala tekee julistamalla maailmaan Kristuksen Evankeliumin. Kun syntinen saa Armon, niin alkaa kasvaminen Armossa, kuten kummatkin Martit edellä kirjoittivat.
Armossa kasvaminen ei myöskään ole sitä, että ihminen ajautuu uudelleen lain alle suorittamaan vaatimuksia, joita laki vaatii, vaan, että Jumalan Rakkaus täytti lain, joka oli meitä vastaan, koska olemme syntiset ja kelvottomat sen edessä. Ihminen elää vapaudessa joka ei halveksu Armoa, eikä myöskään Lakia.
Olemme Jumalan suojeluksessa, emme itsemme tähden, vaan Kristuksen tähden. Tämän uskon säilyttäminen on myös Hengen työtä.
Luther kirjoittaa:
Monet sanovat minusta: Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa. Usko kärsii tässä suurinta hätäänsä helvetin tuskassa. Kestävyyttä tässä siis tarvitaan. Älkäämme antako eksyttää itseämme, kun meille annetaan Jumalasta väärä kuva. Tämä on uskon vaikein kiusaus. Se joka siinä kestää pysyy iankaikkisesti.
Tämän sanon siksi, että oppisimme olemaan vahvoja uskossa, joka on pantu meissä alulle. Oppikaamme odottamaan aina kaikkea hyvää Jumalalta antamatta kenenkään, ihmisen, perkeleen, synnin, lain, Jumalan nimen tai Jumalan itsensäkään ryöstää luottamustamme. Tämän voimme tehdä helpommin muistaessamme, että uskon varsinaiseen luonteeseen kuuluu luottamus Jumalan hyvyyteen vastoin kaikkea näkemistä ja tuntemista.
Ei ole siis uskottava mitään sellaista, jota me pakenemme ja pelkäämme. Se on koetus ja kiusaus. Jumala ei näet ole perustanut uskoamme, hyvää omaatuntoamme eikä luottamustamme vihaan, vaan armoon. Kaikki hänen lupauksensa ovat näin ollen suloisia, täynnä armoa. Hänen uhkauksensa, jotka myös on uskottava, ovat tosin kauhistavia, mutta niihin kristillinen usko ei voi perustua, sillä sen kohteen täytyy olla pelkkää hyvää. M Luther
ismo malinen
11.01.2015 18:05
Parannus tai kääntymys, on Hebr.kiel ilmaisu joko pitää sis. ajatuksen = “Jumalasta pois päin kulkevan tien (suunnan) havaitseminen” Suuna muutos ja kannoillaan kääntyminen takaisi, alkaa siis, kun ihminen kuulee Evankeliumin ja herää syntiseen tilaansa.
Toi on niiiin hyvin sanottu, vielä kun tuo tapahtuu Jumalan vetäessä ihmistä.
Mutta mikä mättää sitten on että kun ihminen havahtuu ja herää syntiseen tilaansa, niin on heti valheen joukot houkuttelemassa TAKAISIN omaan valheen uskoon eli luottamaan lapsikasteeseen ja näin jää todellinen parannus ja uudestisyntyminen tekemättä. Kun ihminen kuulee Jeesuksen kutsun niin ei voi kääntyä takaisin ja ottaa mitään vanhaa, varsinkaan omaa vanhurskauttaan eli lapsikastetta.
”… jää todellinen parannus ja uudestisyntyminen tekemättä.” Tämä on mielestäni yksi pahimpia kristikuntaa vaivaavista riidanaiheista. Mittaamme omaa ja varsinkin toistemme hengellisyyttä sillä, mikä on todellista, todellisempaa tai sitä aidoata todellista. Jumala kuljettaa meitä sellaisia teitä, jotka kullekin ovat sopivia, sen mittaisin askelin, jotka ovat kunkin voimille parhaat. Ei taivaaseen menna yhtä jalkaa tahdissa marssien.
Syntyminen ei ainakaan ole ihmisen oma teko. Uudestisyntyminenkin on synnyttäjän työtä, ei hänen, joka syntyy Jumalan lapseksi.
Ymmärrän, mistä puhut Ari, mutta ketkä houkuttelevat juuri kääntynyttä ihmistä takaisin lain alle? Toiset Kristityt? Se mikä on syntynyt Jumalasta pysyy, mutta mikä on lihasta, se on kadotuksen alla.
”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt”
Tähän en sotkisi nyt kastetta, sillä minut on kastettu Kristukseen ja sinut myös. Kysymys on uskosta.
Itsevalittua Jumalan palvontaa on maailma täynnä ja siinä on juuri ihmisen tekemisestä kysymys.
Jumalan teot ovat ilmeisiä kaikkien ihmisten nähdä, mutta kuka tunnustaa syntinsä Jumalan edessä? Se ei voi kerskua enää omilla töillään, sillä kaiken kaikessa vaikuttaa Jumala, se mikä ei ole uskosta on vääryyttä ja kadotuksen alla.
Jokainen tutkii kirjoituksia ja luulee niistä löytävänsä elämän, mutta juuri ne Todistavat Kristuksen olevan itse Elämä.
Valheen joukot ovat niitä jotka ovat kieltämässä juuri Armon ja Totuuden ja sen, että Kristus yksin voi Pelastaa ja Vanhurskauttaa ihmisen uskon kautta.
Paljon on niitä, joille ei riitä yksin Kristuksen sovitus, vaan he vaativat myös monenlaisia tunnustöitä ihmiseltä. Pitää tehdä sitä ja tätä, ennenkuin täyttää Kristityn mitan. He ovat perkeleen synagoga.
Kristitty elää Jumalan valmistamissa töissä, jotka ovat lähtöisin Jumalan Armosta ja Rakkaudesta. Liha ei mitään hyödytä, vaan kaiken saa aikaan Jumalan Rakkauden kautta vaikuttava usko.
Vielä sanon, että Rakkautta ei voi leikkiä. Tekopyhyys on sitä, mitä vastaan Jeesus saarnasi. Jumalan hyvyys vetää ihmistä puoleensa, mutta Jumalan vastustaja kieltää Kristuksen sovituksen ja sanoo: Ihmisen tulee tehdä hyviä töitä, että kelpaa Jumalalle. (laki)
Raamattu taas sanoo: ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” (Armo)
Martti Pentti osuu oikeaan, juuri siinä on ongelma, että emme asetu samalle viivalle syntisinä, vaan mittaamme toistemme uskoa, vaikka meillä ei ole pääsyä kenenkään sydämeen ja vaikka olisikin, niin meillä ei ole sinne mitään asiaa. Hedelmät kypsyvät ajallaan ja niiden kasvua ei ihminen voi jouduttaa, kuten ei mitään kasvua yleensäkään. Odottaminen on meille kova paikka, mutta juuri se saa aikaan kärsivällisyyttä. Meille aika on aina sopiva, mutta Jumalalla on jokaiselle oma aikansa.
Vanhemmatkin tekevä luonnollisille lapsille väkivaltaa, jos eivät anna lapsen kasvaa Jumalan suomalla ajalla, vaan luovat joskus hirvittäviä odotuksia ja kuormia pienille lapsille…
Martti Pentti & Ismo malinen, ei ole kenenkään sydämeen katsomista KUN tuo esille evankeliumia eli Jeesuksen Sanat ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.
Kuinka monta eri kohtaa evankeliumissa Jeesus puhuu Jumalan valtakuntaan menosta ja kuinka sinne ei voi ottaa mitään vanhaa?
Nyt kun yrittää sovittaa parannusta ja lapsikastetta yhteen niin tässä on se ongelma eli saatanan valhe.
Ei uskota Jeesuksen Sanoja vaan väärän profeetan selityksiä kasteesta ym.
’Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi’ ei ole kuvaus perääkäisten tekojen aikajärjestyksestä. Se on pikemminkin sama asia kerrottuna eri sanoin. Parannuksen ja kasteenkin suhde on jotain muuta kuin ensimmäisen ja toisen vaiheen Jumalan yhteyteen pääsemisessä. Kaste – missä iässä tahansa – on Jumalan kertakaikkinen teko, joka toteutuu Hänen seurakuntansa yhteydessä. Parannus on tämän teon merkityksen selviäminen kastetulle, uskon syttyminen ja kirkastuminen. Heikkoakin uskon liekkiä tulee varjella niin itsessä kuin lähimmäisessä. Sen puhaltaminen sammuksiin sillä perusteella, että se on heikko ja suitseva, on saatanallista jos mikä.
JOOOOS lapsikaste on ”Jumalallinen teko” niin miksi siihen tarvitaan pappia kastamaan?
Miksi vanhemmat voivat päättää kastetaanko vauva vai ei?
Miksi kuitenkin nykyisin taitaa olla käsitys että kastamatonkin vauva pelastuu toisin kuin ennen?
MIKSI Raamatussa ei ole yhtään varmaa lapsikastetta JOOOS se olisi Jumalallinen teko?
Tämä selitystenne tulva on peräisin aivan jostain muualta kuin evankeliumista, siis väärän profeetan sepustuksia joita nyt pidetään Raamatun Sanaan verrattavina.
”Jos lapsikaste on ’Jumalallinen teko’ niin miksi siihen tarvitaan pappia kastamaan?” Kasteen voi oikeastaan suorittaa kuka tahansa kristitty. Kristillisen seurakunnan toiminta on Jumalan työtä, onhan seurakunta Kristuksen ruumis maan päällä. Hänen seuraamisensa on osallisuutta Häneen, toimimista Hänen ruumiinsa jäsenenä.
Martti Pentti, kannattaa kysyä omalta kirkkoherralta ennenkuin alkaa kastamaan lastaan, kuinkahan on ”kirkkoon” liittämisen kanssa? Ei taida kaikille käydä luther säätiön pappien kastaminen samoin kuin toisille ei taida käydä naispappien? Saati sitten jos joku maallikko kastaisi.
Heiveröiselle vastasyntyneelle voi kuka kristitty tahansa antaa hätäkasteen. Jos lapsi säästyy elämään, kaste on pätevä eikä sitä tarvitse kenenkään uusia. Kasteesta on ilmoitettava seurakuntaan, jossa se vahvistetaan lapsen puolesta rukoillen. Lähetyshiippakunnassa annetun kasteen pätevyyttä ei ole epäilty. Siitä on keskusteltu, voidaanko näin kastettu ilman muuta ottaa Suomen kirkon jäseneksi.
ismo malinen
11.01.2015 22:55
”Ymmärrän, mistä puhut Ari, mutta ketkä houkuttelevat juuri kääntynyttä ihmistä takaisin lain alle?”
Nyt et kyllä ymmärrä jos/kun puhut että houkuttelen lain alle, siis oliko Jeesus lain alla?
Kun ymmärtää evankeliumin Sanan niin siellä selkeästi on Jeesuksen kutsu lähteä seuraamaan Häntä itseään, onko tämä ”lain alle” menoa? Mitä sitten on Jeesuksen seuraaminen, onko se armoa tehdä syntiä VAI synnitömän seuraamista?
Kun ihminen uudestisyntyy niin siihen kuuluu parannus eli syntisyytensä (eron Jumalasta) tunnustaminen ja kääntyminen pois pahoilta teiltään ja näin saa synnit anteeksi, evankeliumin uskominen ja tästä seuraa kasteelle meno joka poistaa synnin ja kuoleman lain otteen ja erottaa saatanan vallasta, Pyhän hengen saanti antaa voiman ja rakkauden elää sydämen halusta Jumalan tahdossa seuraten Jeesusta.
Ismo Malinen:”Paljon on niitä, joille ei riitä yksin Kristuksen sovitus, vaan he vaativat myös monenlaisia tunnustöitä ihmiseltä. Pitää tehdä sitä ja tätä, ennenkuin täyttää Kristityn mitan. He ovat perkeleen synagoga. ”
Kun Jeesus itse julistaa ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” niin mitä Hän julistaa?
KUN Jeesus käskee saarnata parannusta syntien anteeksisaamiseksi kaikille kansoille Hänen nimessään niin mitä silloin nämä jotka näin saarnaavat julistavat? Keitä he ovat, perkeleen synagoogaa vai Jeesuksen seuraajia?
Kovin on omintakeinen tuo sinun teologia Ari, ei muistuta Kristillistä oppia kovinkaan paljon, lähinnä Juutalainen oppi tulee mieleen.
Olisi ehkä syytä kääntää katse (tehdä parannus) omasta itsestä yksin Kristukseen ja unohtaa omat tekemiset hetkeksi. On näet niin, että katsomalla me muutumme, ei vaatimusten kautta vaan hengen uudistuksen mukaan. Missä on henki, siinä on Vapaus.
Kun lukee kommenttejasi, niin käännät meidän Herramme Armon irstaudeksi, ikään kuin me, jotka olemme vapaat, olisimme vapaat lihan mukaan elääksemme.
Jospa onkin niin, että olet lähtenyt seuraamaan Jeesusta oman ymmärryksesi varassa, jolloin laki vielä määrää sinua, eikä vapaus? Kuinka luet, niin myös näet. On näet mahdollista julistaa Kristusta myös lain mukaan, mutta se ei ole Evankeliumia, vaan jotain muuta.
”Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 2Kor.3:15-18