Kirkossa on keskusteltu vihkioikeudesta luopumisesta. Osalle perusteluna on tasa-arvoisen avioliittolain tuomien haasteiden väistäminen. Toisille taas kysymys on kirkon julkisoikeudellisen aseman muuttamisesta. Kolmas taas haluaisi keskittyä kirkon varsinaiseen tehtävään viranomaistehtävien sijasta. Tässä kirjoituksessa en ota kantaa mihinkään näistä perusteluista enkä halua niistä myöskään keskusteltavan.
Avioliitto oli pitkään kahden perheen välinen sopimus. Sitten kirkko alkoi määritellä tätä sopimusta – ja käyttää valtaa. Monessa maassa valtiovalta on ottanut tämän sopimuksen tekemisen kirkolta itselleen. Ja valtion lainsäädäntö määrittelee avioliitolle erilaisia ehtoja ja normeja.
Meillä on käytössä järjestelmä, jossa avioliittoon vihkiminen on valtion ja uskonnollisten yhteisöjen monopoli. Oikeuslaitos hoitaa sitten yksin sen purkamispuolen. Mahdollisia kehityssuuntia on kaksi: solmimisoikeuden laajentaminen tai supistaminen.
Vihkioikeudesta luopuminen olisi askel vaihtoehtojen vähentämisen suuntaa. Vaikka luterilainen kirkko onkin vain yksi monista vihkivistä kirkkokunnista, sen ylivertainen koko aiheuttaa sen, että päätös olisi erittäin vaikuttava. Ja se päätös viestittäisi sitä, että valtiovallan pitää kontrolloida tässä asiassa ihmisten elämää. Kirkon tai valtion auktoriteetti ei pidä avioliittoja kasassa, mutta valtion valtaa ratkaisu alleviivaisi.
Toinen vaihtoehto olisi lainsäädännön yksinkertaistaminen niin, että viranomaistoimeksi jäisi liiton rekisteröiminen. Toteutustapoja voin kuvitella ainakin kolme. Vihkijä (kuka hyvänsä) esittää ne kaksi maagista kysymystä, joihin vihittävät vastaavat, ja kaksi todistajaa vahvistaa asian allekirjoituksellaan. Paperisempi versio olisi se, että avioliiton solmivat allekirjoittavat sopimuksen ja todistajat todistavat allekirjoitukset. Kummassakin tapauksessa paperi toimitettaisiin sitten maistraattiin. Niin ja sitten on se kaikkein yksinkertaisin tapa: pankkitunnuksilla verkkoon, rastit ruutuun ja rekisteröi. Kaikissa kolmessa tapauksessa esteet tutkittaisiin niin kuin nytkin.
Eli avioliiton esteiden tutkinnan pitää olla viranomaistoimi, koska siihen liittyy luottamuksellisia asiakirjoja. Avioliiton rekisteröinnin pitää olla viranomaistoimi, koska viranomaiset pitävät rekisteriä. Mutta pitääkö sopimuksen tekemisen olla viranomaistoimi? Ei välttämättä.
Vihkitoimitus voitaneen rinnastaa jatkossa notariaattipalveluun.
”Mutta pitääkö sopimuksen tekemisen olla viranomaistoimi? Ei välttämättä.”
Ei pidä. Ei varsinkaan mikään seremoniallinen.
Kirjoittajan ja muidenkin asiasta kiinnostuneiden olisi hyvä tutustua Johannes Meyendorffin kirjaan: ”Avioliitto: Ortodoksin näkökulma.”
( http://www.ortodoksi.net/index.php/Avioliitto:_Ortodoksin_n%C3%A4k%C3%B6kulma_(kirja) )
Kirja esittää tiiviisti (99 s.) avioliiton teologiaa ja kristillisen avioliiton historian.
Kirkko ei ole koskaan pitänyt avioliittoa pelkkänä juridisena sopimuksena. Käsitys lienee osa protestantismia, ja nykyajan sekularismin harhaoppia. On äärimmäisen surullista että kristillisiksi itseään kutsuvat teologiat levittävät käsitystä avioliitosta pelkkänä sopimuksena.
Selkeyden vuoksi mielipiteeni maallikona: mInusta (ortodoksisen) Kirkon ja muidenkin kristillisten yhteisöjen olisi hyvä luopua avioliiton juridisesta puolesta.
https://jarihaukka.wordpress.com/2015/04/16/rituaalit-eivat-kuulu-maistraattiin/
Mitä kirkkoon ja pastori Heikki Leppään tulee; niin tuskinpa hänelle kuitenkaan myönnetään sivutoimilupaa toimittaa kirkon opin vastaisia vihkitoimituksia.
Sanoin jo blogissa, että ei halua keskustella niistä motiiveista, joiden perusteella vihkioikeudesta haluaan luopua, koska ne eivät ole tämän blogin tähtäyspiste. Sivistynyttä olisi kunnioittaa tätä toivetta.
Pahoittelut jos nostin esiin näkökulman jota et halunnut. Otsikoit kuitenkin aiheen kirkkoon liittyvänä.
Jos vihkitoimituksista tulisi vastaavanlaista liiketoimintaa, kuin vaikkapa autokatsastus, niin toki siihen pätisi samanlaiset kilpailevan toiminnan kiellot mikä yksittäisiä katsastusmiehiä koskee. Tämä siis täysin riippumatta siitä olisivatko eri uskontokunnat mukana bisneksessä.
Syy keskustelun rajaamisen voi toki olla myös sez että pastori Leppä ei kykene keskustelemaan asiasta.
Älä unta näe!
Keskustelun rajaaminen koskemaan blogin aihetta on yleensä perusteltua. Aiheenkäsittelyn näkökulman rajaamien on sitä hyvin harvoin. Yleensä on perusteltua nostaa aiheesta esiin myös sellaisia näkökulmia, jota tekstin alkuperäinen kirjoittaja ei ole käsitellyt
Silloin kun spn-avioliittoa käsiteltiin niin painotettiin moneen kertaan ettei sillä ole vaikutusta kirkon tai muiden yhteisöjen vihkioikeuteen. Ja näinhän se tietysti onkin. Niin että mitähän haasteita mahdat tarkoittaa?
Blogistin asettamat rajaukset kommentoinnille estävät tämän aiheen mielekkään käsitelyn.
Jep. Leppä bloginoi aina samasta aiheesta, vähän otsikkoa ja asettamiaan rajauksia muuttaen.
Ettekö te Juhanit, Yrjöt, Kari-Matit ja Jukat ole löytäneet mitään muuta kanavaa purkaa tunteitanne, kuin Heikki Lepän blogit? Onhan se kamalaa sananvapauden rajoittamista, jos tämä yksi K24:n blogisti vähän yirittää suitsia teidän tunteittenne vuodatusta. Hankkikaa kuulkaa kaverit elämä; perustakaa vaikka oma blogi. 🙂
Ei me tunteita pureta vaan keskustellaan asiasta. Ehkä näemme turhaa vaivaa. Koska kolumnin sisältö on ain sama, voisi myös kopioida vanhat kommentit.
’Koska kolumnin sisältö on aina sama… ’
Mitenkähän tämä on mahdollista tämän blogin kohdalla? Tämän nimenomaisen kirjoituksen taustalla olevat oivallukset koskevat sitä, mitä avioliittoon vihkiminen maistraatissa viestittää yhteiskunnan puuttumisesta kahden ihmisen keskinäiseen sopimukseen (jolla toki on muitakin ulottuvuuksia kuin kahden ihmisen keskinäinen sopiminen) ja valtion kontrollista. Ja kun niissä oivalluksissa on minulle itselleni uusia.
Itselle tulee tunne, että blogia on luettu ajatellen niitä muutamia avioliittoja, jotka kaksi naista tai kaksi miestä sopii keskenään. Minä kyllä kuvittelin kirjoittavani avioliiton solmimisesta yleensä ja niistä ylivoimainen enemmistö on tulevaisuudessakin miehen ja naisen välisiä.
Heikki Leppä
Älä huoli ajatuksesi on tekstistä täysin tunnistettavissa. Asiaa voi ajatella myös eteenpäin ja tuoda johtopäätelmiään kommenteissa esille.
Minä jo luulinkin, että kopioit vanhoja kommenttejasi joka keskusteluun. 🙂 Se ehkä osoittaa jotakin… en sano mistä.
Kirjoitin tänne joku aika sitten että ehdoton valtaosa kolumneistasi käsittelee sqnansukupuolisten avioliittoa. Pitkään aikaan et ole mistään muusta kirjoittanut.
Kun nyt vastasit niinvkerro minulle mitä haasteita spn-avioliitto aiheuttaa kirkolle? Kirkkohan on jo kantansa monta kertaa ilmaissut.
Tätä sinun pitäisi kysyä niiltä, jotka ovat ehdottaneet vihkioikeudesta luopumista. Voisit aloittaa vaikka Eero Huovisesta ja Björn Vikströmistä. Tämä blogihan ei käsittele sukupuolineutraalia avioliittoa,