Olin lukiolainen, kun Aulikki Oksanen kävi Lappeenrannassa. Hän oli nuori itsekin ja lauloi Raamatun tekstiä. Sen verran tiesin, että hänen nimensä liittyi toisaalta rakkausrunoihin ja toisaalta vasemmistolaiseen ajatteluun. Ja nyt sitten Raamattuun. Ehkä tuo on yksi hetki, jolloin aloin havahtua mielikuvien voimaan.
Tällä jutulla oli monia eri otsikoita, mm. nämä: Ristiriitainen, hämmentävä ja ehyt – kuin Raamattu? Tunne olosi – siitä on kysymys Raamatussakin. Totuus on laulu tai kertomus – Raamatussakin. Nykyihminen hyökkää usein kuin Lance. Olemme täynnä hyökkäystä, suojautumista – ehkäpä pelkoakin.
Jos alkaisin lukea Raamattua? Käytännössä useinkaan ei ole kysymys vain siitä tarttuisinko Raamattuun vaan yleisemmin: miten löydän itselleni rauhallisen hetken.
Mitä odotan, kun alan lukea tätä kirjaa yksin? Kirjoitusten kokoelmana Pyhä kirja on hämmentävä ja ristiriitainen. Se ei ole uskon looginen esitys. Raamatusta löytyy historiaa, sananlaskuja, lauluja, kirjeitä. Monenlaisten kirjallisuuden lajien mahduttaminen yhteen järkäleeseen tarkoittaa myös sitä, että kysymys jokaisen lauseen totuudesta on mieletön.
Joskus Raamatun lukijalle heitetään vahvoja mielipiteitä yksittäisistä asioista ja joskus taas koko kirjan mitätöivää välinpitämättömyyttä. Raamatun tapahtumat ovat olleet olemassa sillä tavoin kuin yleensäkin tapahtumat kauan ennen omaa aikaamme. Sekä historian että nykypäivän tulkinnasta olisi kuitenkin hyvä puhua enemmän.
Ei ole mitään kätkettyä eikä salaista
Kirjoitan Raamatusta siksi, että meiltä puuttuu tästä aiheesta kiihkottoman keskustelun perinne. Sitä kuitenkin tavoittelen. Kirjoitan sanan isolla kirjaimella, koska arvostan Raamattua. Arvostan niin paljon, etteivät ristiriitaisuudet ole minulle ongelma. Katselen niitä nöyrästi ja elämän moninaisuuden näkökulmasta. Ne kuuluvat Raamatun kirjoitusten tuhatvuotisen syntymän kaareen. Muuta oikeaa lukutapaa ei ole kuin rehellisyys.
Isiemme ja äitiemme usko, uskollisuus Jumalan sanalle, raamatullisuus – siinä muutamia sanoja, joihin kirjojen kirjasta keskusteleva törmää. Ne ovat arvokkaita luonnehdintoja. Kirjoitan tätä siitä näkökulmasta, että uskollisuus Jumalan sanalle on minulle ensi arvoista. Juuri siksi kirjoitan myös Raamatun ristiriidoista ja näkemysten kehityskuluista Raamatun sisällä. Raamattu on sanasta sanaan Jumalan puhetta, mutta elää sekä silloin että nyt ihmisten maailmassa ja historiassa.
”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” Apostolien tekojen keskustelu on tunnettu esimerkki lukemisen ja ymmärtämisen välisestä kuilusta. (Apt. 8:30-31). Millaista on siis sanan oikea kuuleminen? Tällä kysymyksellä Luukkaan evankeliumi kertoo valosta ja siitä, ettei ole mitään kätkettyä, mikä ei tule ilmi. (Luuk. 8: 16-18). Tämä on vastaus kysymykseeni mitä odotan, kun luen Raamattua. Raamatun äärellä olen oman elämäni totuuden paikassa. Mikään elämässäni ei ole kätkettyä eikä salaista.
Kaikki Raamatussa ei vastaa oikeustajuamme
Otan kaksi esimerkkiä, valoisan ja tumman. Joillekin mielikuva Raamatusta on seksuaalikielteinen, askeettinen. Mitä lukija sitten sanoisi tästä Raamatun ohjeesta:” Syökää, ystävät! Juokaa ja juopukaa, rakastavaiset! (Laulujen laulu 5:1). Siinä on sanasta sanaan Raamatun ohje!
Juuri äsken törmäsin toiseen, hiukan tummempaan esimerkkiin. Toisen Mooseksen kirjan luvussa 21 kerrotaan, että jos isäntä lyös orjaansa tai orjatartaan niin, että tämä kuolee, on isäntä ansainnut rangaistuksen. Tämän jälkeen seuraa kuitenkin henkirikoksia koskeva lain lievennys. ”Jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako.” (2. Moos. 21:21). Lievennys on sikäli merkityksellinen, että juuri tuota ennen on annettu kymmenen käskyn laki, jossa sanotaan yksiselitteisesti: ” Älä tapa.” (2. Moos. 20:13).
Moderni esimerkki viidennen käskyn soveltamisesta on puolustussota. Tappamisen kiellosta voidaan joustaa, kun joudutaan puolustussotaan. Toki tämäkään ei ole ainoa tulkinta mutta ehkä kuitenkin yleisin.
Raamatusta löytyy helposti esimerkkejä, joista voimme sanoa, ettei tuo vastaa meidän oikeustajuamme kuten tuo isännän väkivalta orjaa kohtaan. Kun kohtaamme Raamatusta ristiriitaisuuksia, voimme tietenkin alkaa mitätöidä koko kirjaa. Tässä tarkoituksessa koottuja sivustoja löytyy netistä yllin kyllin. Tässä kirjoituksessa yritän kuitenkin lyhyesti kuvailla omaa näkemystäni siitä, mitä tarkoitan sillä, että Raamattu on totta. Näkemykseni perustuu siihen, että jo Raamatun sisällä on sekä selkeitä periaatteita että tulkintoja.
Ajattelen niin, että Raamattu on alusta loppuun Jumalan sanaa, kirjojen kirjalla on siis erityinen arvo. Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mikä tahansa yksittäinen lause olisi totuus samalla tavoin kuin matematiikassa. Raamatun arvostamista on ymmärtää, että se kertoo Jumalan työstä maailmassa.
Maailmaan kuuluu jatkuva muutos ja muutos näkyy monella tavoin Raamatun sisällössä.
Uskoa ei mitata onnistumisen mittareilla
Yksi minua puhuttelevista kehityskuluista on suurin piirtein tämän suuntainen. Raamatun alkupuolella uskova ihminen ja Jumalan siunaus merkitsevät hyvinvointia ja omaisuuden karttumista. Jumalaan uskova ihminen on siis kaikin tavoin elämässään onnistunut ihminen: uskovalla on palvelijoita, karjaa, omaisuutta. Psalmien puolivälin jälkeen ja erityisesti Jobin kirjassa tulee eteen toinen näköala. Voiko Jumalaan uskova olla ihminen, joka ei olekaan rikas? Eikä hän onnistukaan kaikessa? Uuden testamentin ja Jeesuksen toiminnan myötä tämä kehityskulku entisestään terävöityy. Uskon maailma alkaa näyttäytyä jonain sellaisena, jota ei voi mitata maallisen onnistumisen mittarein.
Yritän lukea Raamattua nöyrästi ja rukoillen. Arvostan yksittäisiä lauseita. Muistelen niitä. Arvostan Jumalan työtä niin, että ymmärrän sen tulevan näkyviin ihmisten välityksellä. Nuori ruotsalainen runoilija Ylva Eggehorn kirjoitti kerran, ettei Jumala tee taikatemppuja: ”Hänellähän on vain sinun kätesi”. Jos Jumala vain määräisi kaikkivaltiaan itsevaltiaan tavoin, että näin asiat menevät ja näin tämä on totta – niin olisihan se yksinkertaista. Kyllä koko ristin sanoma on jollain tapaa täysin toisenlainen ja ihmisen näkökulmasta myös järjetön. Ja kiehtova.
Toivon, että huomaat kuitenkin tämän. Etsin sitä, mikä on Jumalan sanan mukaista ja kuuliaisuutta hänen sanalleen. Kärsin siitä, että nämä luonnehdinnat tuntuvat olevan muutamien uskonnollisesti kovaäänisimpien ryhmittymien omaisuutta. Tämä on raamatullista! Tämä on Jumalan sanan mukaista! Tämä on kuuliaisuutta Jumalan sanalle! Huoli kuuliaisuudesta Jumalan sanalle on kuitenkin aiheellinen
Ihmettelen, hiljennyn, rukoilen
Olen lukenut Raamatun alusta loppuun kahdesti. Lukukertani ovat olleet hyvin erilaiset. Ensimmäinen kerta oli lapsena. Koulun kirjasto oli pieni. Olin lukenut kaikki kirjat. Kotona oli vain kodin lääkärinkirja ja isän ja äidin musta vihkiraamattu. Lääkärinkirjan rokkojen kuvat olivat aika vastenmielisiä ja pelottavia. Pelottava oli Raamattukin kymmenvuotiaalle pojalle. Toinen kerta taas oli hyvin kokonaisvaltainen, ehyt. Luin kesällä, vuokramökillä kuukauden aikana, useampi tunti aamuvarhaisesta puolille päivin, omassa rauhassa. Myös itse kirja oli miellyttävä – taipuisat nahkakannet, punertavan ruskea väri, selkeä teksti. Tuo kuvassa oleva Raamattu on omani. Olin tietenkin tällä toisella läpilukukerralla jo pikkupoikaa huomattavasti vanhempi. Minulla oli teologian tohtorin koulutus. Yksi asia oli kuitenkin samalla tavalla kuin pikkupojan lukuhetkissä. Raamatussa oli nytkin paljon sellaisia kohtia, joita en ollenkaan ymmärtänyt.
Ehkä sopiva ilmaisu Raamatun äärellä on siis sanoa, että ihmettelen, hiljennyn, rukoilen. Meidän katekismuksemme antaakin lukijalle ohjeen:” Kristus ja hänen rakkautensa meitä kohtaan on avain Raamatun ymmärtämiseen.” Tämä ohje riittää minulle Raamatun lukijana ja lukemista yhä uudelleen aloittavana. Raamatun äärellä riittää kiipeiltävää!
Kun ensinmäisen kerran luin raamatun läpi, tosin hyypäten joittenkin paikkjen yli , niin oli aika nuori. Kukaan ei vielä silloin ollut sanonut että koko raamattu on kokonaan Jumalan sanaa joten tekstin vaikutus riippui kirjasta jota luin. En todellakaan löytänyt sieltä punaista lankaa joka kulkisi läpi kaikkien tekstien.
Messiaaninen odotus löytyy toki sieltä ja täältä, mutta se ei ole läheskään aina tekstien pääsisältö. Kun kristityt jälkikäteen lukevat tekstejä ja luulevat löytävänsä sen punaisen langan niin se heille sallittakoon .
En tunne sellaista lojaalisuutta raamattua kohtaan, että pakottaisin itseni ummistamaan silmäni sellaiselle jossa Jumalan nimissä julistetaan propagandaa . Niinkuin mukamas Jumala käskisi tekemään kansanmurhia jotta Israelin lapsille olisi tilaa. Tai kun maanpakolaisuuden jälkeen piti ei juutalaisten kanssa naimisiin menneiden hylätä puolisonsa ja lapsensa jotta kansan (veren)puhtaus säilyisi. (Tämä sama , sivumenne oli natzien pääargumentti juutalaisia vastaan. Pelättiin että juutalaiset saastuttaisivat puhtaan arjalaisen veren.)
Parhaiten raamatun lukeminen toimii kun sitä lukee vaan. Jokin teksti valaistuu lukiessa tälläkertaa. Ensikerralla joku muu.
”Parhaiten Raamatun lukeminen toimii kun sitä lukee vaan.” Olen samaa mieltä. Kirjoitusten hienoudet paljastuvat paremmin lukijalle, jolla ei ole mielikuva ’Jumalan sanelemasta’ ilmoituksesta näkökykyä sumentamassa. Kun pystyy lukemaan avoimin mielin, se ilmoituskin valkenee ajallaan.
Martti Pentti kuinkas sujuu orjantappurapensaan ”karsiminen”?
Juuri tuosta ”kyvystä” karsia näkee ettet ymmärrä vertausta vaikka kuinka ns ”avoimin mielin” lukisit Raamattua, siis tiedät ja ymmärrät huonon hedelmän ja yrität sitä karsia, mutta sitä et ymmärrä että mitä karsimisen jälkeen jää jäljelle, se mitä jää orjantappurapensaastakin.
Ari Pasanen, viittaat siihen, että ymmärrämme tämän eri tavoin: ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät. – Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät! Hedelmistä te siis tunnette heidät.” Käytät tätä tuomitessasi Lutherin ’vääräksi profeetaksi’ ja luterilaisuuden sen myötä ’orjantappuraksi’. ’Huonona hedelmänä’ näet toisaalta uudelleenkastajien kohtelun Lutherin elinaikana, toisaalta Suomen kirkon maallistumisen. Minä taas olen katsellut avoimin silmin luterilaisen lähetystyön hedelmiä monessa maassa enkä osaa mitenkään liittää näitä Jeesuksen sanoja näkemääni. Mitä orjantappurapensaiden karsimiseen tulee, siitä on tuossa selkeä kuvaus: ”Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.” Luterilaisuutta ei ole poltettu roskana vaan se kukoistaa hedelmää tuottaen muiden elävien kirkkokuntien joukossa.
Martti Pentti mielestäsi siis kun tekee hyvää niin voi tehdä pahaakin kunhan vain katselee ”avoimin silmin” vain niitä hyviä tekoja?
Teoriasi on siis että voi rakastaa vaikka lyökin, jos tekee myös hyvää lähimmäiselle?
Teoriasta viis, käytäntö on todellista. Miten on omavaelluksesi, Ari Pasanen, onko se virheetöntä?
Martti Pentti siis minuako seuraat, jos olisin virheetön vaelluksessani niin seuraisitko minua?
Ei evankeliumissa käsketä seuraamaan minua eikä ketään muuta kuin Jeesusta, Hän on virheetön.
Puhunko minä omiani vai Jeesuken Sanoja, jos puhun omiani niin älä kuuntele, mutta kun puhun Jeesuksen Sanoja ota ne vastaan ja tee parannus ja usko evankeliumi.
Rakkaus on lain loppu eikä rakkaus tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Kirjoitat että tuomitsen Lutherin kun tuon esiin hänen tekonsa, siis miten tuomitsen hänet, miten rankaisen häntä?
Entä ne ihmiset joita vainoissa kuoli, kuka tuomitsi heidät?
”Kirjoitat että tuomitsen Lutherin kun tuon esiin hänen tekonsa, siis miten tuomitsen hänet, miten rankaisen häntä?” En käytä teonsanaa ’tuomita’ oikeustieteellisessä merkityksessä vaan tarkoittamaan: ’pitää pahana, paheksua’. Kysymystäsi: ’miten rankaisen häntä’ voisin kuitenkin vähän miettiä. Eroamisesi luterilaisesta kirkosta voisi tulkita jonkilaiseksi ’rankaisemiseksi’ – vähäpätöiseksi toki – tai ainakin kapinaksi.
Martti Pentti juu kyllä pidän pahana sitä mikä on Jumalan tahtoa vastaan, mutta kuinka sinä voit suojella lapsiasi jos et saa pitää pahana mitään toisten ihmisten tekoja eli jos näet uskonlahkon joka vainoaa (tappaa) toisuskoisia niin et voi varoittaa lapsiasi heistä ettet vaan tuomitse? Jos lapsesi olisi menossa isisin taistelijaksi niin et varoittaisi heitä?
Vai on kapinaa kun eroaa kirkosta, minulle se oli valossa vaeltamisen yksi askel eli ei voi vaeltaa valkeudessa jos on osallinen pimeyden tekoihin.
Martti Pentti kerroppa miten selität vertauksen lapsille eli mitä vertaus tarkoittaa?
Kun Jeesus esittää vertauksen, eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä, niin eikö tuossa ole selkeää se ettei sieltä voi mitenkkään löytää viinirypäleitä, se on mahdotonta.
Nyt kun tuo liitetään vääriin profeettoihin ja heidän hedelmiin, esim vainot, niin voiko tuolta opettajalta etsiä mitään?
Voiko ”karsimallakaan” eli kun ei itse tee niitä ”huonoja hedelmiä”, löytää hyvää, mikä on vertauksen tarkoitus? Siis voitko orjantappurapensasta karsimalla löytää viinirypäleitä?
Vertaus toimii toisinkin päin: puu, joka kantaa hyvää hedelmää, ei ole ohdake eikä orjantappura.
Martti Pentti venkuroit niin moneen suuntaan ettet taida itsekkään tietää mitä vertaus on?
Palataampa ihan perusteisiin, voitko orjantappurapensaasta löytää viinirypäleitä, vastaisitko kyllä tai ei?
Kun edellä olevaa vastausta verrataan väärään profeettaan eli siihen jonka teoista löytyy huonoa hedelmää (esim vaino toisuskoisia kohtaan) niin voiko hänen opeistaan löytää mitään hyvää?
Eikö olekkin yksinkertaista, lapsikin ymmärtää.
”Kun edellä olevaa vastausta verrataan väärään profeettaan eli siihen jonka teoista löytyy huonoa hedelmää (esim vaino toisuskoisia kohtaan) niin voiko hänen opeistaan löytää mitään hyvää?” Kun löytää runsaasti hyviä hedelmiä, tietää, että ’profeettakin’ on oikea. Eikö tämäkin ole niin yksinkertaista, että lapsikin sen ymmärtää?
Martti Pentti edelleenkin kyllä todistat KIRKKAASTI etteivät ulkopuolella olevat ymmärrä vertauksia, siis voitko löytää orjantappurapensaasta viinirypäleitä, et.
Mikä mielestäsi on tässä vertaus, siis on yhtä mahdollista löytää orjantappurapensaasta viinirypäleitä kuin väkivaltaa opettavan opettajan opeista mitään hyvää.
”Voitko löytää orjantappurapensaasta viinirypäleitä?” En. Jos löydän rypäleitä, onko kasvi orjantappura? Ei ole, vaan viiniköynnös. Älä, Ari Pasanen, tuijota 500 vuotta vanhaa pilaantunutta hedelmää. Katso tämän päivän herkullista satoa. ”Autuaita ne, joiden pahat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on pyyhitty pois.”
Martti Pentti todistuksesi yhä vaan kasvaa, siis nyt sitten vaihdatkin pensasta ja luulet ongelman sillä ratkeavan eli kun orjantappura tuottaakin mätää hedelmää niin se onkin viinirypäle, näinkö se menee?
Siis puhe on vain ja ainoastaan orjantappurapensaasta ja voitko sieltä löytää viinirypäleitä, yksinkertaista eikö totta?
Siis kyse ei ole mädästä hedelmästä vaan huonosta eli jos löydät luulemastasi viinirypälepensaasta orjantappuran hedelmän niin mitä silloin sinun pitäisi ymmärtää, onko pensas orjantappura vai viinirypäle?
”Siis puhe on vain ja ainoastaan orjantappurapensaasta ja voitko sieltä löytää viinirypäleitä, yksinkertaista eikö totta?” On toki yksinkertaista. Se taas ei ole yksinkertaista, että sinä arvioit Lutherin ja luterilaisuuden ’orjantappuraksi’ 1500-luvun alussa tapahtuneen vuoksi ja kieltäydyt näkemästä kaikkea sitä hyvää hedelmää, joka luterilaisesta uskonkäsityksestä on vuosisatojen mittaan seurannut. Sinusta saa kuvan, että olet tahallasi tunkeutunut piikkisten pensaiden keskelle ja kieltäydyt tulemasta sieltä pois.
Martti Pentti ei kaiketi ole kyse minusta vaan mitä vertaus tarkoittaa.
Otetaampa nyt rauhallisesti, siis olemme kaiketi yksimielisiä siitä että orjantappurapensaasta ei voi koota viinirypäleitä, ok.
Olemme myös yksimielisiä siitä että Luther antoi ns ”Raamatulliset” perusteet vainoille ja tämä on huonoa hedelmää, ok.
Se että minä ymmärrän vertauksen että vainoista selkeästi näkee Lutherin vääräksi profeetaksi ja hänen opistaan ei voi löytää mitään hyvää niinkuin ei orjantappuroista voi koota viinirypäleitä.
Eikö olekkin selkeä vertaus ken sen ymmärtää?
”Olemme myös yksimielisiä siitä, että Luther antoi ns raamatulliset perusteet vainoille.” Tästä en ole kanssasi samaa mieltä. (En ole samaa mieltä äidinkielemme oikeinkirjoituksestakaan, minkä huomaat lainauksiin tekemistäni korjauksista.) Lutherilla oli raamatulliset perusteet antaa maalliselle esivallalle oikeus rankaista laittomuuksien tekijöitä.
Martti Pentti perustan tietoni Luterilaisen Maailman Liiton anteeksi pyyntöön jossa selkeästi sanotaan Lutherin & kump antaneen ns ”Raamatulliset” perusteet vainoille. Se että esivalta oli mukana toteuttamassa ja hyväksymässä vainoja ei muuta asiaa.
”… Luterilaisen Maailman Liiton…” Sivuseikka, mutta minua kiusaava: näin kirjoitettuna tämä tarkoittaisi liittoa, joka pyrkii tekemään maailmasta luterilaisen maailman – tai pitää maailmaa jo sellaisena. Luterilainen maailmanliitto ei ole sellainen vaan maailman eri puolilla toimivien luterilaisten kirkkojen liitto. Yhdyssanasäännöt eivät ole turhaa niuhottamista vaan palvelevat ilmaisun selkeyttä.
Luin kyseiseen anteeksipyyntöön liittyviä sivuja ja totesin, että luterilaisuus oli uudelleenkastajien vainojen aikaan jo niin laajalle levinnyt, että sen piirissä oli myös vainoja vastustavia merkittäviä henkilöitä. Julmuuksille annettu tuki ei siis ollut silloisen luterilaisuuden yhteinen kanta, vaikka Luther ja Melanchton sitä mieltä olivatkin.
Markku Hirn onko se nyt niin jos ei itse löydä punaista lankaa niin sitä ei olekkaan?
Mitä mielestäsi tarkoittaa kun Jeesus Sanoo Jumalan salaavan evankeliumin/Raamatun, voiko siis ihminen itse sitä ymmärtää jos Jumala ei sitä ilmoita?
Vaikka koulussa ja rippikoulussa kerrotaan koko joukko Raamatun keskeisistä kertomuksista, niin kuitenkin, kun sitä alkaa tekstinä ensi kertaa lukemaan ,niin se on täysin vieras kirja.
Siis, vasta-alkajalle sen sisältämät sanomat ovat salattuja, kunnes ne alkavat syventyvän tiedon myötä aukeamaan. Joskus Raamattu on todellinen orjantappurapensas jossa on vain pahoja piikejä .Joskus se on viiniköynnös rypäleineen.
Punaisenalankana voi pitää jollain tasolla sanomaa Taivasten Valtakunnasta ja Jumalan Lupausten täyttymisestä, joka maailmassa näkyy ja toteutuu ja on toteutunut aina alusta asti Isarelin kansan ja Juutalaisten kautta ja joka heidän kauttaan (ensimmäiset Kristityt) on siirtynyt myös pakanoille Evankeliumin leviämisen myötä, ja Kristuksen Sana on pian julistettu kaikialle maailmaan viimeisintä kolkkaa myöten.
Eli Ihmiskunnan Pelastamisesta Raamatussa on kysymys, jokaiselle erikseen, mutta myös kaikille kansoille julistettuna, se saa aikaan kääntymyksen hedelmiä aina siellä missä Kristus saa sijaa. Jos joku ei ota Kristusta vastaan, hän on palkkansa jo saanut.
Myös tämä on kirjattuna meile Raamatussa: ”Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?”
Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.
Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta.
Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.
Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin.
Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.
Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.
Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. (Ihmiskunta luopuu Jumalasta ja kääntyy valheisiin.)
Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. Matt.24:3-14
Yksi Raamatun lukemista ja ymmätämistä vaikeuttava ja vääristävä fakta on sen myöhään tapahtunut jako jakeisiin. Kaikkien Raamatun kirjojen läpi lukeminen on jo isompi urakka, mutta minusta on hyvä silloin tällöin lukea kirja kerrallaan tai kirje kerrallaan. Esimerkiksi yksi evankeliumi saman tien, eihän se niin kauan aikaa vie.
Nykymuoti kaunokirjallisuudessa on paksut kirjat, 700-1000 sivuiset romaanit. Hitaana lukijana vältän moisiin tarttumasta. No, on poikkeuksiakin, kuten puolittaisen syntypitäjäni Kustavin elämää kuvaava loistava kirja Alastalon salissa. Sekin ilmestyi alunperin kahtena niteenä.
Melko äskettäin vasta oivalsin, että Raamatun lukemisen lisäksi, pitää sitä tutkia ja myös mietiskellä. Jollei niin tee, niin paljon voi jäädä huomaamatta. Seitsemästäkään lukukerrasta ei paljoa hyödy, jollei pysähdy yksittäisten jakeiden kohdalle mietiskelemään ja tutkimaan tarkemmin. Täytyy antaa sanan olla tutkimassa myös lukijaa.
”Jollei niin tee, niin paljon voi jäädä huomaamatta.”
Totta,siksipä heprealaiset viisaat sanovatkin näin: (Zohar)
”Voi sitä, ken näkee vain yksinkertaisia sanoja tai kertomuksia Toras-sa…Jokainen Toran sana sisältää ylevän tarkoituksen ja jalon mysteerin. Toran kertomukset ovat vaatteita. Voi sitä, joka luulee vaatteita itse Toraksi. Yksinkertaiset ihmiset näkevät vain vaatteet ja ulkonaiset kertomukset. He eivät näe, mitä kätkeytyy vaatteitten alle. Ne, joita on opastettu vähän enemmän, eivät kiinnitä huomioita vaatteisiin vaan ruumiiseen, joka niihin on verhottu.”
(Zohar)
Samaa asiasta opetti aikanaan edelleen kirkkoisä Origenes sanoessaan, että Raamatun kertomukset ovat julkisivuja, jotka kätkevät suuren mysteerin. Kuningas Daavid ymmärtää tämän ja rukoilee nöyrästi Herraa, että tämä avaisi palvelijansa silmät ymmärtämään hänen lakinsa ihmeitä. Merkittävästi lauletaan myös Psalmissa:
Minä avaan suuni mietelmiin,
tuon ilmi muinaisaikain arvoituksia. (Ps: 78)
Näin se juuri menee, Raamattua kannattaa lukea tutkien, mistä oikeasti on kysymys.
Yksi Sana saattaa avata koko lauseen. Sanojen etymologia on erityisen tärkeää, juuri Raamattua tutkiessa. Viisaus ei ole vielä ymmärrystä ja vaikka minulla olisi kaikki tieto, ei se mitään hyödytä, jos ei ole ymmärrystä.
”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.
Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään;
sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.
Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.
Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.
Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu.
Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat.
Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.” Sanal.4:20-27
Viisaus ei ole vielä ymmärrystä ja vaikka minulla olisi kaikki tieto, ei se mitään hyödytä, jos ei ole ymmärrystä.
No onkos Sinulla se ymmärrys ,jota Jeesus edellyttää Joh. ev., 13:18 arvoituksen ratkaisussa?
Miksis Jeesus moittii ihmisiä juuri tiedon avaimen kätkemisestä.
Miksi Daniel kehottaa odottamaan lopun aikoina tapahtuvaa juurikin tiedon kasvamista?
Jumalan löytäminen Kristuksessa on kaiken viisauden alku, mutta kukaan ei voi ottaa, jollei anneta. Danielilta oli kätketty, se minkä me nyt näemme tapahtuvan, kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppumassa. Danielin kirjan sanat aukeavat sen ahdistuksen aikana, jolloin luopumus saa täyden vallan maailmassa ja niinä päivinä, monet eivät enää palvo Jumalaa, vaan kieltävät kaiken jumaloitavan ja kuitenkin on Jumala säästävä jäännöksen Armon valinnan mukaan, sillä Jumala nostaa ja pelastaa kuolleen kansansa.
”Jumalan löytäminen Kristuksessa on kaiken viisauden alku, mutta kukaan ei voi ottaa, jollei anneta.”
No annetaan nyt vaikka tämä:
Kabalah קַבָּלָה johtuu heprean verbistä gabal eli ’ottaa vastaan’. Tarkoitettiin salaisesti korvasta korvaan vastaanotetua perimätietoa Toran salaisuuksista ja perimäisistä tarkoituksista. Sana voidaan jakaa myös kab al, jolloin se merkitsee ’voiman mitta’. Sanonta on tieteellinen ja kun qabalah sanan gemtaria on 137 ei ole vaikea yhdistää lukua mailmanakaikkeuden yhteen tärkeimpään voimamittaan eli ns.aineen hienorakennevakion suhdelukuun 137:1. Suhde ilmoittaa elektronien ja fotonien välisen kytkennän voimakkuuden. Toran kabbalistiset tulkinnat sisältävät paljon muutakin tieteellisen täsmällistä ja oikea informatiota. Kuten kromosomijärjestelmämme. Tieto lienee peräisin meleg Raz ielilta eli ’salaisuuden’ viestintuojalta. Kab viittaa tilavuusmittaan ja merkitse kirjaimellisesti onttoa astiaa. Voi verta suomen sanaan kup pi.
”Kab viittaa tilavuusmittaan ja merkitse kirjaimellisesti onttoa astiaa. Voi verta suomen sanaan kup pi.”
No tästä voi jollakulla mennä kuppi nurin kun hän tietää,että su,omen kuppi tuleekinruotsinsanasta kopp.
Niintule niin,muta tuo ruotsin kopp tulekinsaksansnasta Kopf joa merkitse pää. No pään takasosa oli raivo ja muinoin tuosta takaraivo-kalloluusta tehtiin rituaalisia juomakuppeja. Saksan Kopf tulee sitten heprean kirjeimesta Qoph (k) joka tarkoittaa sekin päätä ja kirjainkuvassa näkyykin kallon takaosa ק yhdistetynä kaularankaan, jota kuvaa zajin . Näin etymologinen ympyrä sulkeutuu.