HAMARTIA

Kun Kristus lupasi Taivasten Valtakunnan hengellisesti köyhille…

Jeesus ei luvannut Jumalan kuningaskuntaa (basileo theo) hengellisesti köyhille vaan auuuden hengessä köyhille.

makarioi hoi ptocoi to pneumati

Köyhät eli anit tai ebionit tai ptokoi olivat essealaisten Qumran munkkien itsenimitys, koska he olivat luopuneet omaisuudestaan tehneet lupauksen elää köyhyydessä. Tämä askeettine elämä köyhyydessä toisi heille onnellisen hengen eli mielialan. Lause tullee siis lukea: Autuaita ovat
hengessä….köyhät. Autuus liittyy siis sanaan hengessä eikä suoran sanaan köyhä. (Tämä on oma tulkintani)
Muuten suosittelen asiassa suomalaisen teologi Sakari Häkkisen tutkimusta ’Köyhät kerettiläiset. ’Ebionit kirkkoisien teksteissä,Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura

Kiitos Seppo Heinolalle ja toisilleki kommentoinnista. Asia on hyvä ja arvokas. Jottei lukukokemus jotakuta pitkästytä niin vähemmän asiaa ja hiukka enemmän proosaa. Proosahan oisi naiselleki ihana nimi.

Puunkaatamat tykkäävät perinteisistä arvoista ja voista. Siksi ei ole huonoa ollenkaan muistella asioita uskosta ja vaimosta. Joten;;..Mistä ovat lähtöisin hyveemme, moraalikäsityksemme, aistimme estetiikkaan ja ihanteisiin. Ne ovat Jumalan lahjoja, joiden kehittymiseen vaikuttaa saamamme henkinen ravinto, ympäristö ja ohjaus. Kasvatuksen tulisi olla sellainen, että Ihminen oppii huomaamaan omat irrationaaliset pyrkimyksensä ja intuitionsa todellisiksi Samalla Ihminen oppii yrityksen ja ponnistuksen merkityksen henkisten arvojen eteenpäin viemisessä ja uuden ymmärryksen syntymisessä. On hyvä huomata, että henkisellä ponnistuksella on arvonsa sen syystä riippumatta. Edellisen kautta opimme tuntemaan omantuntomme mahdollisuudet luoda itsellemme ja toisille parempaa tulevaisuutta. Tämän pitäisi myös kirkkomme ymmärtää, sanoohan ja uskoohan kirkko suorittavansa Jumalallista tehtävää.

Miten kastetut vanhemmat saavat perisynnin vaivaaman lapsen, kun kirkkoisät vakuuttavat kasteen vapauttavan kertakaikkisesti perisynnistä. Jos alkiolla ei ole henkeä ja sielua vakiovarusteenaan, missä perisynnin aineellinen tai aineeton substanssi oleilee sen ajan kun sikiö elollistuu äitinsä kohdussa. Kasteessahan kirkko poistaa perisynnin vaikutukset sitten aineettomalla hengellisellä substanssilla. Tietoahan tarvittaisiin, kun terveydenhoitohenkilöstö kysyy kirkolla hengellistä neuvoa omantuntonsa takia. Mikä on kirkon mielipide abortoitujen sikiöiden kasteen tarpeeseen. Eikö kirkon rivijäsenellä ole oikeutta tietää. Kirkon oppi perisynnin vaikutuksista sanoo, että Ihminen ei kykene mihinkään hyvään. Samalla kirkko ei usko Ihmisen henkiseen kehittymiseen moraalisella tasolla. Melkoista Jumalan lahjojen aliarviointia. Hävetkää. Samalla tavalla toimii intellektuellien kuningas, Lucifer. On hämmästyttävää, että kirkko uskoessaan kaitselmukseen ja palvontamenoihin muistuttaa yllättävän paljon ateistia, joka uskoo sosiaaliseen integraatioon ja sattumaan. On kertakaikkisen noloa, että kirkon rivijäsenet tietävät ja ymmärtävät uskontomme sisällöstä niin vähän. Kirkon viesti on julistamisessa. Samalla kirkko puhuu Ihmisen sielusta, mutta ei viitsi antaa jäsenilleen edes sielun hoito-opetusta. Kaiken huippu on se, että kirkko ensin mitätöi opetuksessaan Ihmisen Jumalalta saadut lahjat ja opettaa niin, että uskon kautta oikein ymmärrettynä Ihmisen teot ovat sitten Jumalan tekoja Ihmisessä, sitten kaikesta luovuttuamme Meitä opetetaan pala palalta rukoilemaan samoja asioita Jumalalta takaisin, mistä äsken oli luovuttu, ja sitten antamatta sielun hoito-opetusta kirkko viimeisenä palveluksenaan haluaa lähettää hoitamattoman sielumme takaisin Hänelle, joka Meille elämän lahjan kaikkine muine lahjoineen antoi. Kuuluisiko edellisen pohtiminen uskonnonfilosofian alaan. Kiinnostaako ketään, edes..

No, kumpikaan Katolisen eikä Reformoidun kirkon kaste poista perisyntiä kokonaan vaan idut jäävät.Tästäkin voisi mainita. Armon lupaaminen kaikille sen perään kysyville on myös yksi tarkastelua vaativa asia. Voidaanko luvata sellaista mihin ei ole perustetta.

Vaimon mainitseminen luottaa sitten toiseen , joskus herkkään, aiheeseen.

Kyllä, ja toki synti on saanut sitten myös tuon moraalisen Jumalasuhteesen liittyvän merkityksen, jota on mymös ylikorostettu sen astronomisen merkityksen kustanuksella. Astronomia liittyy muuten jo ensimäiseen ihmisnimeen adam sillä ns. Suuren Vuoden (prekessio-vuosi) mittakaavassa, ympyrän kuvatessa taivaallisen sfäärin koko kierrosta 25920 vuotta, on Jeesus Kristhos myös taivaallinen uusi Ihminen, uusi Adam (la 45), sillä heprealaisessa numero-kirjain koodissa vastaa nimen Kristhos koodin 888 summa vuorokauden 24 tuntia ja noiden tuntien 2 potenssi Adam gematrian 45 kanssa kerrottuna antaa saman suuren kierroksen kokonaisluvuin ilmaistun keston, luvun 2592o, joka 12 kertaa 2160 vuoden välein on uuden auringon synnyttäjä! Siis 24 ^2 x 45 eli Kristhos ^2 x Adam = 2592o = Suuri tähtivuosi!
חַטָּאָה sanan juuri חַטָּאָ saa myös Gezeniukselta käännöksen to miss, to err from the mark! Hakusana 2398)

Viittasin sanalla ”chatta’ah” Psalmiin 51 jakeisiin 3-5, jossa Daavid valittaa syntiään kolme kertaa, sillä hän tuntee rikoksensa Jumalan edessä. Mielestäni Daavid tuossa kohdassa on syvän syyllisyyden vallassa ja tietää rikkoneensa syvästi nimenomaan Jumalaa vastaan. Mielestäni ei voitane, kun synti on kyseessä, sitä millään tavalla ylikorostaa. Tässä kohdassa ”hamartia, mennä harhaan” ei mielestäni ilmaise sitä synnin syvyyttä mitä itse sana merkitsee. ”Chatta’ah”, synnin tila, synnin syyllisyys, jonka Daavid syvästi sielussaan tunsi langettuaan aviorikokseen ja murhaan.

Vasumäki: ”Viittasin sanalla “chatta’ah” Psalmiin 51 jakeisiin 3-5, jossa Daavid valittaa syntiään kolme kertaa, sillä hän tuntee rikoksensa Jumalan edessä. Mielestäni Daavid tuossa kohdassa on syvän syyllisyyden vallassa ja tietää rikkoneensa syvästi nimenomaan Jumalaa vastaan. Mielestäni ei voitane, kun synti on kyseessä, sitä millään tavalla ylikorostaa. Tässä kohdassa “hamartia, mennä harhaan” ei mielestäni ilmaise sitä synnin syvyyttä mitä itse sana merkitsee. “Chatta’ah”, synnin tila, synnin syyllisyys, jonka Daavid syvästi sielussaan tunsi langettuaan aviorikokseen ja murhaan.”

-38 käännös: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.”

Septuaginta on silta vanhan ja uuden testamentin sanamerkitysten tarkastamiseen.

ιδου γαρ εν ανομιαις συνελημφθην και εν αμαρτιαις εκισσησεν με η μητηρ μου
ανομιαις, ανομια, anomia = laittomuus

Pikakäännös Septuagintasta: “Katso, minä olen laittomuudessa syntynyt, ja äitini on minut harhaan menossa tehnyt.”

Kun Vasumäki kirjoittaa ”Daavid valittaa syntiään kolme kertaa”, millä hän näyttää viittaavan -92 väännökseen, joka kääntää niin ala-arvoisesti, että lopputulos on jo koominen:

” Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.”

Miksi -92 käännöksessä jae on tarkoituksellisesti väännetty kieroon? Veikkaan syyksi sen, että koska kyseisen jakeen varassa lepää kristillisen teologian kivijalka perisyntioppi, niin jae on pitänyt perisyntiopin tukemiseksi vääntää tunnistamattomaan muotoon suhteessa alkuteksteihin.

Onko kristillinen teologia sen laittomuuden (anomia) ja antikristillisyyden petos, jonka kehittymisen jo apostolit huomioivat? Kun apostolit poistuivat keskeltä estämästä hapantumista, mitään estettä ei enää ollut laittomuuden opin leviämiselle (2Tes.2:7). Väkivaltaiset ryöstivät taivasten valtakunnan itselleen, kuten Jeesus profetoi. Taivasten valtakunnan sanoma hapantui.

Palataan Daavidin syntiin, harhaan menoon. Juutalaiset eivät hyväksy Augustinuksen perisyntioppia. He lukevat Psalmin niin kuin se on kirjoitettu ja siten ymmärtävät sen sisään rakennetun sanoman. Tulkinnassa juutalaisia auttaa varmasti myös perinnetieto, joka puuttui kristityiltä ajattelijoilta. Kun tietää juutalaisen tulkinnan, niin Septugintan sanatarkka käännös avautuu ja paljastaa samalla suuren perhetragedian, johon tosin päätyy ilman psalmiakin huolellisella Daavidin elämän analysoinnilla.

Tarkoitin synnin ylikorostamisella eksegeettistä suhtautumista koko Vanhan testamenttiin, missä on m y ö s tuo Mooseksen jumallaisena iolmoituksena saama astronominen aspekti, kun JHVH määräsi tietyistä syistä astronomisesti tarkat ajat seitsemälle juhlapäivälle, joista neljä ensimmäistä vietettiin aina Rosh haShanan alkaessa keväällä ja kolmea syksyllä lähellä vuoden loppua. Nämä kolme olivat myös sadonkorjuujuhlia, joidenmerkitystä Jeesuskin korosti. Jeesuikselle oli myös tärkeätä toteuttaa Vt:n ennustus Messiankuolemasta täsmälleen oikein laskettuna pääsiäisenä 13-14 päivän niisankuuta-pyhän kalenterin vuodenalussa)välisenä heprealaisen vuorokautena klo 9-15 , silloin ’hänen aikansa tuli’.
Evankeliumit ajoittavat tapahtumat kahden kalenterin mukaan, tuolloisen heprealaisen ja essealaisen.
Essealaisile väärän kuukalenterin mukaan toimiminen oli kuolemansynti. Ut.n kronologiaa leimaakin myös ankara kalenteririita. Pirkko Valkama: ”Qumranin teksteistä käy ilmi, että juhlapäivien ajankohdan määritys oli jo Jeesusta edeltävänä aikana ja myös hänen aikanaan suuri riitakysymys. Esimerkiksi qumranilaiset viettivät Raamatun määräämiä juhlia eri aikaan kuin temppelin johtava papisto. Myös Talmudissa tulee esiin ongelmat juhlapäivien ajankohdan määrityksessä. Talmudissa moititaan ankarasti saddukeuksia, jotka järjestävät uhrimarkkinat farisealaisten juhlapyhiksi.”

Kalenterikysmykset on paljolti kätketty Ut:n peitekielin ja käsitteiden monimerkiytyksellisyyttä hyödyntäen.
”

Kun Seppo blogisi otsikko on ”hamartia”, joka sinun mukaasi tarkoitta kirjaimellisesti ’kadottaa merkki’, mennä harhaan, niin mikä sitten mielestäsi tämän kalenteririidan merkitys on suhteessa neitsyt Mariasta syntyneeseen Jumalan Poikaan, Jeesukseen. Ehkä puhumme toistemme ohi siinä, mitä syvimmältään tarkoittaa hebrean sana חַטָּאָה .

En väitä tuntevani juutalaisten ajattelutapaa, mutta lainataksení Risto Santalan kirjaa hän kirjoittaa siitä mitä oppineet ovat löytäneet gematrian avulla Shilo -käsitteestä. ”Shilo saapuu kirjaiten lukuarvojen summa on 358, joka vastaa tarkalleen ”messias”-käsitteen ”mashiah” kirjainten summaa.
Myös ”käärme”-sanan, ”nahash” gematrinen arvo on 358. Se merkitsee (Gottlieb Klein) juutalaisen ”kabbalan” mukaan sitä, ”messias on polkeva rikki käärmeen pään” (Ja näinhän tapahtui oikeaan aikaan) Edellä oleva teksti kuvaa rabbien ajatusta siitä, että messias voittaa synnin חַטָּאָה turmeluksen”.

Tuon tuossa Kosti elellä ilmi,että tottakai chatta merkitse myös moralista syntiä, mutta blogini lähtökohtana oli tuoda esille se puoli asiasta mitä teologit eivät tunne tai mistä he häveliäästi
vaikenevat.
No Jeesus oli Mir joomim’in eli Katkeran merenpoika eli Kuolleen Meren poika. Nimi Maria on hepreaksi nimittäni Mirjam eli Mir joom=Katkera meri on Kuollut Meri.
Ajan atronomia/astrologiaan Jeesuksen syntymä Mariasta liittyy siten, että joululuun 25 päivänä on Neitsyen tähtikuvio on nousussa ja jättänyt kuun jalkojensa alle, kuten Ilmestyskirjassa kuvataan.
Sana Nazareainen tulee sanasta Neser, tarkoittaen’ versoa’ tai ’oksaa’ . Messiaaninen nimi Shiloh, merkitse myös ’oksaa’ “ja voi tälöin viitata Neitsyen tähteen Spica . Kun siis Neisyen verso tai poika or ilmestyy valona (Spica) idästä silloin katsottiin Messian syntyneen. Mytologiassa Neitsyt kantaa vehnän tähkää ja myös on tällöin Betlechem eli Leivän talo. Messiansanottiin tuovat tulleesaan ’uudenleivän’ so uudenm Tooran tulkinnan. Luku 358 muodostaa myös ns.fibonacci-sarjan.

Niin Seppo, toisaalta ”Miryamin” synnyttämä ”katkeran merenpoika” sopii varsin hyvin kuvaamaan sitä pahennusta, minkä Jeesus on syntymällään aiheuttanut. Egyptiläisen tradition mukaan Miryam voi merkitä myös rakastettua. (Originally an Egyptian name, perhaps derived in part from mry ”beloved” or mr ”love”) Molemmat tulkinnat antavat mielestäni saman lopputuloksen. (Juutalaisille pahennus, pakanoille hullutus Paavalin mukaan.)

Astronomian tuntemushan oli Jeesuksen syntymän aikaan varsin pitkällä, tulkitsivathan itämaan tietäjät (keitä he nyt sitten varsinaisesti olivatkaan) tähdestä uuden kuninkaan syntyneen. Tuo sana ”Neser, verso’ tai ‘oksa” liittynee Jesajan ennustukseen (Jes. 11:1) ”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.”

Rashi, Vanhan Testamentin ja Talmudin keskiaikainen selittäjä toteaa Shilosta, että ”Hän on messias-kuningas ja hänellä on hallitsijanvalta; näin on sen Onkelos tulkinnut; ja midras selittää sen sanoin, ”shai loo eli lahjoja hänelle” (itämaan tietäjät mm.), koska psalmi sanoo, ” he tuokoot lahjoja Peljättäjälle” Näin myös käsite, Peljättävä, ”moraa” on muodostunut erääksi messiaan epiteetiksi. Evankeliumeista tulee ilmi, että Jeesuksen kuulijat valtasi tuon tuostakin merkillinen pelko. (R.Santala) Kaksi epiteettiä mainitsikin blogissasi ” Tie ja Karitsa.” Myös se, että Messias tuo uuden Tooran tulkinnan on myös käynyt toteen, vaikka Messias on juutalalaisilta ”verhon” peitossa. Vielä.

Lisäksi Mishna Sandhedrin kuin Avodaa Zadaa talmudissa kertovat, että ”40 vuotta ennen temppelin tuohoa uhrit ovat kadottaneet voimansa ja kaikkein pyhimmän ovet ovat avautuneet itsestään ja tuolloin rabbi Johanan Beb Zakkai nuhteli niitä sanoen: Temppeli, temppeli, miksi murehdit; minä tiedän, että sinut tullaan tuhoamaan.” (RS) Myös Josefus mainitsee asiasta. Messiaan on siis täytynyt tulla vielä silloin kun temppeli on ollut pystyssä, ja valtikka oli siirtynyt pois Juudalta, jolloin Sandherinin jäsenien keskuuteen levisi yleinen tyrmistys.

Tuo fibonacci-sarja on minulle tutumpi geometrisessä muodossa.

Seppo: ”koska sellaine ei Vt.n ennustama Messias ollut vaan Hän oli kansansa poliittis-uskonnollinen vieraan vallan ikeestä vapauttaja ja ylimäispapillisessa roolissaan myös syntien sovittaja.”

Juurikin näin. Johannes Kastaja odotti myös, että Jeesus vapauttaisi juutalaiset Rooman ikeestä. Kun sellaisesta ei näkynyt merkkiä, hän lähetti vankilasta opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman.” Kun Jeesus kertoi, mitä hän tekee, niin hän samalla lähetti Johannekselle viestin: ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” Jeesus tiesi, että Johannes oli loukkaantunut häneen, koska hän ei täyttänyt Johanneksen odotuksia. Suurin vaimosta syntyneistä ei ymmärtänyt Jeesuksen tehtävää.

Ymmärrämmekö me paremmin? En itse ymmärrä, mutta ehkä sellaisia löytyy, jotka ovat enemmän kuin Johannes Kastaja.

Veikkaan jokaisen uskovan loukkaantuneen jossain vaiheessa Jeesukseen, ehkä vuosikymmeniksi erämaan paahteessa. Jeesus ei tullut täyttämään meidän toiveitamme, vaan päinvastoin kuljettaa pimeässä laaksossa ja erämaissa.

Tosin karismaattisuudessa on erilaisia Jeesuksia, kuten oli apostolien aikana. Nämä Jeesukset lupaavat sitä, mitä ihmiset toivovat, saarnaajan ja profeetan virkoja, rahaa ja rakkautta ja hyvää elämää, fiiliksiä, suuria tunteita, suuria herätyksiä ja jalustalle nostamista. Ehkä piispan virkaa. Paikkaa temppelin harjalla. Jollekin paikka temppelin harjalla tarjotaan ja hän ottaa tarjouksen vastaan, toisin kuin Jeesus.

Niin, mitä tulee juutalaisten rabbien tulkintaan Daavidista, niin he näkevät Daavidin syntyneen avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Juutalaisten mielestä Iisain vaimo hairahtui, mutta minun mielestäni Iisai.

Daavid: “Katso, minä olen laittomuudessa syntynyt (Mooseksen lain tuomitseman suhteen seurauksena), ja äitini on minut harhaan menossa tehnyt.”

Psalmissa Daavid huutaa tuskaansa ymmärtäessään olevansa pahempi kuin Isänsä, jota varmaan on sydämessään syyttänyt avioliiton ulkopuolisesta osastaan, vieraudesra ja hylkimisestä isänsä perheessä. Tämän hylkimisen huomaa selvästi, kun lukee Daavidin historian.

Ei vastannut eivätkä Jeeuksen omaykaan odotukset/toiveet täyttyneet,silä Jumala ei tullutkaan – kuten hän oli tod.näk. uskonut- auttaman kriitisellä hetkellä: ”Jumalani Jumalani miksi minut hylkäsit!'”

“Jumalani Jumalani miksi minut hylkäsit!’”

Nyt ollaan asian ytimessä. Tähän asti vihamiesten häntä ahdistaessa, hänellä oli ollut aina se lohdutus, että Isä oli hänen puolellaan, mutta nyt hän sai kokea Jumalan vihan, koska Isä itse löi häntä. Sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” (Gal. 3:13, 5. Moos. 21:22-23) Ihmiselämän suurin kysymys onkin tämä: Miksi näin kävi? Huomattava kuitenkin on, etteivät nuo Ἠλὶ, ἠλὶ, λεμὰ σαβαχθάν olleet Jeeuksen viimeiset sanat. Paitsi, että hänen tehtävänsä tuli täytetyksi, hän sanoi lopuksi: ”Isä, sinun käteesi minä annan henkeni.” (Luk.23:46) Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. Antaminen on enemmän kuin uskominen.

Niinpä, kiitos keskusteusta Kosti ja oivaltavia hetkiä Tolsoin parissa. Tolstoihan oli perin omanlaisensa kristitty hänkin. Tolstoista oli mm. rikollista, että Venäjä hyväksyi köyhyyden. Ja hän keskusteli kirjeitse jopa Mahatma Gandhin kanssa.
Anna Kareninaa olen menossa katsomaan Tampereen teatteriin, on kuulemma loistava esitys.

Kiitos Seppo myös itsellesi keskustelusta. Antoisia hetkiä teatterissa. Itselläni ovat Tolstoin venäläiset-DVD elokuvat Sota ja Rauha, kuten myös Anna Karenina, mutta eivät ne toki korvaa kunnon teatteri-iltaa.