Hän itkee useasti,
on ilmeetön, iloton, uupunut,
hän haluaa kuolla.
Hän sanoo, ettei jaksa enää synnyttää.
Hän anelee armoa.
Hän on nainen, monen lapsen äiti
Samariaan tien ojassa.
Rosvot ovat vieneet häneltä vaatteet,
pieksäneet verille,
jättäneet hänet henkihieveriin.
Samaa tietä sattuu tulemaan sisar,
mutta naisen nähtyään hän sanoo:
yksittäistapaus, synnin veritahroissa.
Näin hän väistää, menee ohi,
jättää naisen henkihieveriin.
Samoin tekee paikalle osunut leeviläinen
– hän sanoo: ei uskovainen halua ehkäistä,
Suomessa vallitsee uskonnonvapaus,
jää ojaan virumaan
tai mene helvettiin.
Ystävälleen hän vielä julistaa:
näin se maailma meitä Samariaan ojasta vainoaa.
Mutta sitten tulee samaa tietä samarialainen nainen.
Kun hän saapuu paikalle ja näkee naisen,
monen lapsen äidin,
hänen tulee sääli häntä.
Hän menee naisen luo,
valelee tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoo ne.
Hän antaa hänen levätä,
hän antaa hänen liikkua,
hän antaa hänen tuntea itseään.
Hän tarjoaa armoa ja sanoo:
sinun puolestasi annettu,
sinun puolestasi vuodatettu,
armo kuuluu sulle juuri.
Nyt vapaa olen synnin kuolon alta,
laulaa nainen,
monen lapsen äiti,
ja sisar ja leeviläinen kuulevat,
kävelevät ohi,
ja tuomitsevat hänet helvettiin.
Enpä yllä olevan luettuani yhtään ihmettele, että se on kirjoitettu nimettömänä.
Lämmin papillinen kommentti valtavirran vanhoillislestadiolaisuudesta.
Puhutteleva kirjoitus. Suhtaudun ehkäisyyn lähtökohtaisen kielteisesti, mutta tuollaiseen se ei saisi johtaa. On hyvä, että nämä kokemukset ovat nousseet esille. Asiasta on syytä keskustella vakavasti tämän herätysliikkeen sisällä ja onneksi tiedän niin jo tapahtuvankin.
Koen, ettei tuo runo kuitenkaan kuvaa vanhoillislestadiolaisuuden ydintä. Sitä kuvaa mielestäni paljon paremmin Siionin laulu 189:
https://www.youtube.com/watch?v=pxjpsY06itQ
Vielä: Tästä asiasta keskusteltaessa olisi minusta hyvä, että yrittäisimme molemmin puolin välttää tunteikkaita ja leimaavia kielikuvia vastapuolesta. Pitemmän päälle ne johtavat vain molemminpuoliseen jyrätyksi tulemisen kokemukseen sekä katkeroitumiseen. Aitoon ymmärtämiseen pyrkiminen vaatii enemmän kärsivällisyyttä, mutta vain se rakentaa.
Joona Kortesalmi: ”Suhtaudun ehkäisyyn lähtökohtaisen kielteisesti, mutta tuollaiseen se ei saisi johtaa. Vielä: Tästä asiasta keskusteltaessa olisi minusta hyvä, että yrittäisimme molemmin puolin välttää tunteikkaita ja leimaavia kielikuvia vastapuolesta.”
Lainasin Joonan kirjoituksesta pätkän, sillä juuri tunnepohjalta Joonan on tekstinsä kirjoittanut. Sinä lähtökohtaisesti suhtaudut ehkäisyyn kielteisesti, kun lähtökohta tulee aina olla Jumalan sana.
Vielä kehotat, että meidän ei tulisi suhtautua näihin asioihin tunnepohjaisesti. Sitten kuitenkin esität, että vl uskoa: ”Sitä kuvaa mielestäni paljon paremmin Siionin laulu 189.” Mutta mielestäni juuri tämä laulu on erittäin tunnepohjainen. Kuvaa kylläkin hyvin vahvasti vl uskoa, sillä juuri tätä kaikissa saarnoissa paljon painotetaan – uskovan syntisyyttä.
Olin kuusi vuotta, istuin Korpelan tuvassa, seurapirtissä kahden mummon välissä – lauloimme yhdessä; ”minä musta ja saastainen kurja, olen yljälle kihlattu, ole kiitetty Herrani Jeesus…” Laulun sanoja ei juuri mietitä, en minäkään miettinyt, enkä pitänyt itseäni saastaisena tuolloin, mutta ne kaksi mummoa eivät taatusti olleet tavallista syntisimpiä.
Seurapuheita kun kuuntelee, puhuja kaikin keinoin pyrkii syyllistämään ja saamaan kuuliat tuntemaan itsensä täysin pahaksi ja saastaiseksi, ihan niin kuin laulussa sanotaan; ”minä musta ja saastainen kurja…” Jeesus ei näin tee. Päinvastoin hän kutsuu ihmisiä turvaan ja vapauteen.
Tunnustan, että olen ollut yhtä kielteisellä kannalla, kuin Joona, ehkäisyasiassa, mutta sitten kun aloin tutkia tätä asiaa, huomasin, ettei ehkäisykieltoa olekaan raamatussa. Hämmästyin ja kirjoitin S24:selle tästä asiasta. Laitan linkin, niin jota kiinnostaa, lueppa:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6207150
Jukka Pulkkinen, nähdäkseni toivon yllä olevassa kommentissani juurikin tuota vastakkainasettelun välttämistä sekä yhteistyötä lähimmäisen kivun ja surun vähentämiseksi.
Yksittäisiä sanoja voi tietysti aina stilisoida. Voisiko rehtiä vastakkainasettelun välttämistä Sinun puoleltasi olla kuitenkin esimerkiksi se, että olisit valmis huomaamaan kommenttini varsinaisen asiasisällön – sen sijaan että ruokit turhaakin turhempaa vastakkainasettelua itsesi ja minun välillä yrittämällä leimata minut vastakkainasettelun ruokkijaksi?
Ylläoleva runo on mielestäni otettava vakavasti.
Itse olen kokenut yhtä ja toista. Sanoisin, että ko. kristillisyydessä on viime vuosikymmeninä korostettu liikaa seksuaalisuutta. Itse koin nuorena naisena jo 15-vuotiaasta lähtien painostusta siihen, että pitäisi lopettaa opiskelu ja avioitua seksinälkäisten lestadiolaispoikien kanssa. Onneksi äiti- ja isäkulta sekä vanhemmat veljeni pitivät vartiota pikkusiskostaan, että kosijat saivat lähteä käpälämäkeen.
Ehdotan tähän keskusteluun näkökulmaa, jota en ennen ole huomannut täällä: Tytöt opiskelkoot itselleen ammatin, jolloin avioliittoikä nousee ainakin kymmenellä vuodella ja lapsiluku vähenee samalla, vaikka ei ehkäisyä käytettäisikään. Nykyisin lestadiolaistytöt avioituvat liian nuorina ja siitä se sitten alkaa – se itku.
Nuo 15-18 vuotiaana saadut korut ja sormukset olen antanut sukulaistytöille ja avioliiton solmin 28 vuotiaana. Ihan tarpeeksi sain vielä lapsia: kokonaista kaksi poikaa..
Sanoisin pikemminkin, että kommentteja lukiessani en ihmettele että runo on julkaistu nimettömänä.
Ja varmaan tämän keskustelun jälkeen on Kotimaa24 toimituksen vinkkaamana ja innoittamana vuoro keskustella myös alkoholin, huumeiden, avioerojen, vanhempien uranluonnin, lasten yksinäisyyden ja turvattomuuden, väkivalta- ja pornoviihteen, uusliberalistisen markkinatalouden, älypuhelinten säteilyn, arvovapaan tai sukupuolineutraalin kasvatuksen yms. vaurioittamista lapsista ja heidän vanhemmistaan…
Ja ceterum censio: aina vaan ihmettelen, ettei ne 10 000 tänäkin vuonna abortoitua pientä ihmistä tunnu hetkauttavan ketään – eivätkä ihmisoikeuksien puolustamisella profiloituneet nouse barrikadeille myös heidän puolestaan.
http://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/860
Ceterum censeo: barrikadit pitää purkaa eikä uusia tule rakentaa. Markku Korteniemen lista perheiden ongelmista työllistää varmasti lastensuojelua, koululaitosta ja muita lasten hyvinvoinnista huolehtivia tahoja. Voimavaroja on rajallisesti.Tilannetta ei korjata vastakkainasettelulla vaan yhteistyöllä.
Kun tarkastus ei syystä tai toisesta ilmeisesti etene, laitanpa uudelleen taannoisen kommenttini – tosin tietämättä mihin väliin alusta sen arpoo:)
Ja varmaan tämän keskustelun jälkeen on Kotimaa24 toimituksen vinkkaamana ja innoittamana vuoro keskustella myös alkoholin, huumeiden, avioerojen, vanhempien uranluonnin, lasten yksinäisyyden ja turvattomuuden, väkivalta- ja pornoviihteen, uusliberalistisen markkinatalouden, älypuhelinten säteilyn, arvovapaan tai sukupuolineutraalin kasvatuksen yms. vaurioittamista lapsista ja heidän vanhemmistaan…
Ja ceterum censio: aina vaan ihmettelen, ettei ne 10 000 tänäkin vuonna abortoitua pientä ihmistä tunnu hetkauttavan ketään – eivätkä ihmisoikeuksien puolustamisella profiloituneet nouse barrikadeille myös heidän puolestaan.
Kiitos kirjoittajalle:-) Näin se on.
Tällaista taitaa arkinen meno eräässä kirkkomme herätysliikkeessä olla. Joona Korteniemi puhuu aidosta keskustelusta herätysliikkeen sisällä. Miten se voi olla mahdollista?
SRK:n johtokunnassa on ainoastaan miehiä. Liikkeen tuhat puhujaa koostuvat ainoastaan miehistä. Ääntä ei ole niillä, joita ehkäisykysymys kaikkein konkreettisimmin koskee .Ehkäisy on vanhoillislestadiolaisuudessa opillinen kysymys, ja kaikista opillisista kysymyksistä vastaa huolellisesti valikoitu miesporukka.
Sellainen mahdollisuus on ehkä otettava huomioon, että johtokunnan jäsenten kotona ovat rouvat ottaneet asian tiukassa sävyssä puheeksi.
Vaikea sanoa. En ole lähemmin tutustunut 1950-luvun perheen sisäistä työnjakoa koskevaan normistoon.
Mies on perheen pää ja nainen on kaula, joka sen kääntää. Eikö tämä ’perheen sisäinen työnjako’ ole ikuinen?
Martti Pentti kirjoitti:
”Sellainen mahdollisuus on ehkä otettava huomioon, että johtokunnan jäsenten kotona ovat rouvat ottaneet asian tiukassa sävyssä puheeksi.”
ja myös:
”Mies on perheen pää ja nainen on kaula, joka sen kääntää. Eikö tämä ‘perheen sisäinen työnjako’ ole ikuinen?”
Näin kuuluu vanha sanonta, mutta vl-perheessä tämä ei taida ihan pitää paikkaansa.
Olikohan se juuri Joona Korteniemi (tai Markku?), joka vastasi minulle muutama viikko sitten, että kaikki vl-kodissa tehty työ on seurakuntatyötä, kysyttyäni vl-naisen asemasta vl-seurakunnassa.
Kun Kari-Matti Laaksonen toteaa tässä aivan oikein:
”SRK:n johtokunnassa on ainoastaan miehiä. Liikkeen tuhat puhujaa koostuvat ainoastaan miehistä. Ääntä ei ole niillä, joita ehkäisykysymys kaikkein konkreettisimmin koskee. Ehkäisy on vanhoillislestadiolaisuudessa opillinen kysymys, ja kaikista opillisista kysymyksistä vastaa huolellisesti valikoitu miesporukka.”
Näistä kahdesta seuraa: Vl-nainen vaikenee ehkäisyä koskevissa opillisissa kysymyksissä kaikkialla, niin kotona kuin myös sen ulkopuolella.
Väitän, että puhujilla ja SRK:n johtokunnalla ei ole vanhoillislestadiolaisuudessa tuollaista asemaa, ei teoriassa eikä varsinkaan käytännössä. Opin sanoittaminen tapahtuu vanhoillislestadiolaisuudessa pohjimmiltaan hiljaisena, koko seurakunnan käsittävänä keskusteluprosessina. Johtokunta ja puhujat voivat korkeintaan todeta tämän keskusteluprosessin tuloksen, eivät määrätä sitä.
Minun kokemukseni mukaan vanhoillislestadiolaisuus on tällä hetkellä ruohonjuuritasoltaan erittäin keskusteleva yhteisö, jossa harrastetaan runsaasti myös itsekritiikkiä ja itseironiaa.
Joona Korteniemi:
”Väitän, että puhujilla ja SRK:n johtokunnalla ei ole vanhoillislestadiolaisuudessa tuollaista asemaa, ei teoriassa eikä varsinkaan käytännössä. Opin sanoittaminen tapahtuu vanhoillislestadiolaisuudessa pohjimmiltaan hiljaisena, koko seurakunnan käsittävänä keskusteluprosessina. Johtokunta ja puhujat voivat korkeintaan todeta tämän keskusteluprosessin tuloksen, eivät määrätä sitä.”
Joona, pyydän ystävällisesti sinua selittämään mitä ylläoleva tarkoittaa? Missä, milloin ja ketkä käyvät tätä ”hiljaista koko seurakunnan käsittävää opin sanoittamista” ? Kuullaanko kaikkia avoimesti ja ilman seuraamuksia, jos todetaan ettei jonkun seurakuntalaisen käsitys ole opetuksen mukainen, vaikkapa ehkäisykysymyksessä? Millä perusteella väität, ettei liikkeen puhujilla ja SRK:n johtokunnalla olisi hengellistä valtaa tai valta-asemaa? Kenelle/keille tämä valta ja valta-asema on siirretty ja milloin? Mikä on se taho liikkeen sisällä, joka mahdollisesti voisi lieventää esim. nykyistä ehkäisykantaa?
Jos liikkeen kaikki ”johtopaikat” ovat sanan mukaisesti miehitetty, väitän, että sillä on merkitystä. Johtokuntien ja puhujien (joille on sälytetty liikkeen opin ja raamatuntulkinta) ohi ei mennä.
Sen sijaan olet Joona varmasti oikeassa siinä, että ”ruohonjuuritasonkeskustelua” käydään ja vilkkaasti. Onko sillä mitään merkitystä, tohdin epäillä.
Heikki Räisänen kirjoittaa hienossa ”Raamatun tutkijan tarinassaan”, kuinka hänellä itsellään sekä kuulemansa mukaan myös Aarre Lauhalla oli vaikea olla erimieltä sen henkilön kanssa, jonka kanssa kulloinkin keskusteli. Paitsi, että Heikki sanoo kyllä kyenneensä olemaan kirjoittaessa eri mieltä. Vähän sama juttu:-) Räisäsen kirja muuten on kertakaikkiaan pakollista luettavaa, olipa Räisäsen eksegetiikan kannalla tai ei. Mahtava kirja!
On menossa ikään kuin kilpailu siitä kuka osaa ilkeimmin hutkia VL-herätysliikettä. Toinen ryhmä ihmisiä osoittaa suosiotaan hutkijan verbaalisella lahjakkuudelle. Ei sillä niin väliä onko kysymyksessä sepitelmää vai siteeksi tottakin.
Kommenttini itkettiin pois täältä, jossa epäilin ettei Martti Pentin esiintuoma vanha sanonta taida pitää paikkaansa vl-liikkeessä juuri siksi, että ehkäisemättömyys on opillinen asia ja opillisista asioista päättää SRK:n johtokunta ja liikkeen puhujat, juuri niinkuin Kari-Matti Laaksonen aivan oikein tuossa edellä kirjoitti.
Naiset vaikenevat vl-seurakunnassa ja jos eivät vaikene, he joutuvat ulos liikkeestä. Siksi tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu nimettömänä.
Tässä oli jossain vaiheessa 16 kommenttia??
Niin oli. Ihme hommaa. Kirjoitin itse kolme kommenttia, jotka kaikki ”odottavat hyväksyntää”.
Keskustelu ja kommentointi täällä K24:ssä on muuttunut viime viikkoina melkoisen hankalaksi ja turhauttavaksi. Täysin asiallisia viestejä katoaa yhtä mittaa. Voisiko asialle tehdä jotain?
Luin viime viikolla Suomi24:n keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta ja siellä neuvottiin ilmoittamaan porukalla erityisesti ehkäisymyönteisiä vl-aiheisia kirjoituksia asiattomiksi kommenteiksi Kotimaa24:n palstalla. Kun kolmelta koneelta tekee ilmoituksen, niin ikävä kommentti poistuu. Vl-myönteiset kommentit saavat jäädä, samoin neutraalit.
Näin oletan nyt käyvän.
Ei niin kovin reilua, mutta kun lukee kyseisen foorumin tekstejä, niin asenteen ymmärtää. Sieltä nousi melkoinen viha kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät kannata ehkäisemättömyyttä. Suurimman ryöpytyksen sai Vuokko sekä informanttimme, joita kutsuttiin esimerkiksi valehtelijoiksi ja liikkeen jättäneiksi hysteerikoiksi.
Uskomatonta ja törkeää, mutta totta.
Meidän (Vuokon ja minun) kirjamme ei hutki ketään. Tuomme selvästi esille sen, että suurperheys ON ihana asia, JOS vanhemmat jaksavat ja kaikki lapset saavat tarpeeksi ja tasapuolisesti huomiota ja hellyyttä.
Kirjamme on osoitettu ensisijaisesti niille, jotka eivät jaksa ja kokevat olevansa uupuneita ja niille, jotka kohtaavat näitä uupuneita arjessa.Tätä ei ymmärretä.
Eniten kritiikkiä olemme saaneet niiltä, jotka eivät ole kirjaa lukeneet, mutta kuvittelevat tietävänsä, mitä siinä sanotaan.
Vaikuttaa siltä, että Ailan kommentti pitää paikkansa.
Valtakunnan sisällä kaikki varmasti näyttäytyy oikeassa ”kristillisessä” valossa:-)
Vai olisiko tässäkin kyseessä lopulta marxilais-feministinen salajuoni? 🙂
No, on näistä keskusteluista hävinnyt tarkastettavaksi myös asiallisia ehkäisykielteisiä ja vl-myönteisiä kommentteja.
Mitä taas S24:n vl-palstaan tulee, myös yhteisömme ”kriitikot” intoutuvat siellä tuon tuosta sen verran törkeisiin/karmeisiin puheenvuoroihin ettei tee mieli laajemmin referoida. Pisimmälle meni ehkä eräs arkistoimani avaus, jossa kehotetiin polttamaan rauhanyhdistysten toimitalot ja meidät vl:t niiden mukana. Kokikohan tuon avauksen tekijä edistävänsä sen avulla vapautta ja ihmisoikeuksia?
Sensuurimentaliteettia sekä kykyä järkyttäviin asiattomuuksiin näyttää siis löytyvän monesta suunnasta. Ja sensuuri sekä aggressiivinen kielenkäyttö on väärin, teki sitä kuka hyvänsä millä motiiveilla hyvänsä.
Kiitos, Aila!
Olen kanssasi yhtä mieltä siitä, mistä suunnasta keskustelun rampauttajat löytyvät. Mielenkiintoista sinänsä, että myös Joona Korteniemi on päässyt puhdistuspartioiden listalle…
Seurataan tilanteen kehittymistä ja toivotaan että myös ylläpito seuraa.
Niin ja poekkeus kae vain vahvistaa em. säännön, kun minunkin kommenttini on poistettu tarkastukseen 🙂
Onpas kommentoinnin taso laskenut Kotimaa 24:ssä…harmillista. Satun tietämään, että tämäkin teksti tulee ytimistä, parahduksena. Kun kanava on vihdoin auki, sieltä tulee monenlaista. Se voi ihmetyttää ulkopuolisia. Ja sisäpuolisia, jotka eivät uskalla nähdä, mitä ympärillä tapahtuu.
Oikeassa olet Sauli.
Mitään asiaa ei tässä viestissäni ole, testaan vain mihin tämä vastaus tulee. Luulen että se osuu oikeaan paikkaan eli vastauksesi sinulle.
Jos lähettäisen sen uutena viestinä, en arvaa mihin se joutuu. Nytkin on sinun viestisi 24.09.2014 21:58 sijoittunut Kari-Matti Laaksosen viestin 24.09.2014 19:16 edelle. Miksi? Eikö softa osaa lukea kelloa?
Lähetän tämän klo 22.22
Kotimaa24 Ylläpito: Linkkejä ja vinkkejä