Osallistuin viime viikolla Kallion kirkossa Juurimessuun, jonka musiikki ja saarna puhuttelivat.
Saarnassa Marjaana Toiviainen kysyi: Entä jos Jeesus ei vuorisaarnassa informoikaan meitä, vaan tekee autuaaksi, heittelee autuaaksijulistuksia ja oikein tuhlaa siunausta, siunaa meissä sitä, mitä emme halua?
Keitä Jeesus tänään julistaisi autuaiksi, ikuisesti onnellisiksi? Marjaanan villistä puheesta jäivät mieleen jotkut ehdotukset: Olkaa siunattuja kaiken epäilijät ja te, jotka olette niin varmoja että itseännekin sattuu. Siunattuja jonossa etuilevat lapset ja rakkaansa haudanneet, siunattuja he, jotka eivät voi pitää enää mitään itsestäänselvyytenä. Siunattuja he, jotka eivät vieläkään ole päässeet ylitse. Siunattuja sairaaloiden pyykkärit ja seksityöläiset, siunattuja he joista en pidä ja he jotka eivät siedä minua. Siunattuja loppuunpalaneet, ylityöllistetyt, riittämättömät, irtisanoutut, johtajat, siunattuja luuserit meissä. Siunattuja epäonnistujat ja menestyjät, siunattuja armahtajat.
Saarnasta jäi mieleeni, että saamme liittyä uskontunnustuksen ketjuun kaiken sen kanssa, mitä olemme. Jumala tekee tomusta elämää. Autuus on sitä, että lakkaamme mittaamasta itseämme ja toisiamme ja annamme Jumalan mitata. Hän katsoo kohti ja sanoo: Autuas!
Katja Kailan sävellykset ja sanoitukset kolahtivat myös alkuvoimaisen herkällä väkevyydellään, upeasti sovitettuina.
“Muuttolintujen luottamus anna, mittasuhteet kun uuvuttavat. Päivä päivältä johdata matkaamme, sitä huolet kun varjostavat. Sinun suuntasi kirjoita sieluumme, kunnes varjomme kaikkoavat.
Pienen siemenen luottamus anna, heiveröisiä vahvistaen. Hiljaisuudessa työtäsi meissä tee, kevään koittoa valmistaen, kunnes kätköistä maan esiin murtautuu ihme vihreä, voimallinen.”
