Pimeyden vallat vastaan Hyvyyden voimat. Taistelu käytiin syntiinlangenneen ihmiskunnan kohtalosta. Pimeyden vallat (synti, saatana ja kuolema) tekivät kaikkensa pitääkseen ihmiset vallassaan. Ne eivät kuitenkaan mahtaneet mitään, kun kolmantena päivänä Isä Jumala herätti Poikansa kuolleista . Ylösnoussut rikkoi kuoleman ja tuonelan portit ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden. Jeesuksen voiton myötä maailma muuttui peruuttamattomalla tavalla.
Otan kaksi esimerkkiä muutoksen välttämättömyydestä:
Äskettäin kristityksi kääntynyt mies ja hänen epäuskoinen ystävänsä keskustelivat:
- Sinä olet siis löytänyt Kristuksen?
- Niin olen.
- Sitten sinun täytyy tietää hänestä paljon. Kerrohan, missä maassa hän syntyi.
- En tiedä.
- Kuinka vanha hän oli kuollessaan?
- En tiedä.
- Montako saarnaa hän piti?
- En tiedä.
- Kristinuskoon kääntyneeksi näytät tietävän hyvin vähän Kristuksesta!
- Oikeassa olet. Itseänikin hävettää, miten vähän hänestä tiedän. Tämän verran tiedän kuitenkin: kolme vuotta sitten olin juoppo. Olin korviani myöten veloissa ja perheeni oli hajoamassa. Vaimoni ja lapseni pelkäsivät joka ilta kotiintuloani. Nyt olen lakannut juomasta, velkamme ovat maksetut ja kotimme on onnellinen. Kaiken tämän Kristus on minulle tehnyt. Tämän verran tunnen häntä.
Kristuksen oikea tunteminen tarkoittaa, että se, mitä saamme tietää, uudistaa meidät.
* * * * * * * * * *
Erääseen seurakuntaan tuli uusi pappi suoraan papinkoulun penkiltä. Hän oli täynnä innostusta ja halusi saarnoissaan kertoa kaikkea uutta oppimaansa. Saarnat vilisivät filosofiaa ja psykologiaa, vaikeita vierasperäisiä sanoja, historiallis-kriittistä raamatuntulkintaa. Nuoren papin innostuksesta huolimatta seurakunta ei lämmennyt hänen saarnoilleen.
Eräänä sunnuntaina pappia odotti saarnatuolissa paperille kirjoitettu viesti: ”Me haluamme nähdä Herran!” Pappi hätkähti. Mitä hänen pitäisi tehdä aikaisempaan nähden toisin? Hämmennyksissään hän tarttui raamattuun ja alkoi lukea sitä. Raamatun lukeminen tuntui oikeastaan aika mukavalta. Hän alkoi päivittäin varata aikaa Ison Kirjan lukemiselle. Hän alkoi myös siteerata raamattua saarnoissaan.
Eräänä sunnuntaiaamuna pappi kiipesi taas saarnastuoliin ja löysi sieltä uuden paperilapun, joka oli kirjoitettu samalla käsialalla kuin viimeksikin: ”Opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran!” Todellinen kontakti oli syntynyt saarnaajan ja sanankuulijoitten välille. Ratkaiseva muutos tapahtui, kun pappi Raamatun välityksellä oppi, mitä on Kristuksen sisällinen tunteminen.
* * * * * * * * * *
Ruttopuiston rovastin mielestä varmin todiste Jeesuksen ylösnousemuksesta on se muutos, joka tapahtui hänen entisissä opetuslapsissaan. Oppilaat olivat varmoja, että homma oli nyt tässä: Jeesus tapettiin ja heille tulisi käymään samalla tavalla kuin Mestarilleen. Siksi piti lymyillä lukkojen takana piilossa. Hetken kuluttua nämä henkensä edestä pelänneet miehet kuitenkin lähtevät Jerusalemin kaduille ja kujille pelottomasti kertomaan, että Jeesus elää.
Ratkaiseva syy siihen, että ihminen lopulta päätyy uskomaan Kristuksen ylösnousemukseen, on hänen oma kokemuksensa. Usko ylösnousemukseen ei voisi jatkuvasti elää maailmassa, elleivät ihmiset omassa elämässään yhä uudelleen ja uudelleen kohtaisi Ylösnoussutta. Se, että kristillinen kirkko niin vakaasti pitää tästä uskosta kiinni, johtuu siitä, että koko kirkon elämä on elämää Kristuksen yhteydessä Pyhän Hengen voimassa, elämää, jossa Ylösnoussut puhuu meille ja toimii meidän keskuudessamme. Me emme ole historiallisen Jeesuksen opetuslapsia, vaan nimenomaan ylösnousseen Herran seuraajia.
* * * * * * * * * *
Joskus olen törmännyt Sinä kelpaat sellaisena kuin olet-tyyppiseen hengelliseen opetukseen. En ymmärrä laisinkaan, sillä aloittaessaan toimintansa Jeesus jatkoi samalla linjalla kuin pikkuserkkunsa Johannes Kastaja: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!” Tuo Jeesuksen vaatima parannuksenteko merkitsee mielenmuutosta, asennemuutosta, tuttujenkin asioitten uudelleen, toisella tavalla ajattelemista. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että me suostumme avautumaan, avaamaan sydämemme ylösnousseelle Herrallemme.
Lisäys 8.4.2015: Kas, tässä Pro Fiden biisi linkin takana.
Miksi googlen haussa kirjoitetaan kaikki nimet pienellä kirjaimella?
juha nuppola :”muuten kaksi viimeistä kouluvuotta olivat ehtä h¤¤¤¤¤¤¤ä”siihen nähden nimeni kirjoittaminen pienellä on pikkujuttu.”
Ihanko totta? Koulukiusatuksi tuleminen on todella ”ehtä h¤¤¤¤¤¤¤ä”. Tiedän sen, kun kaukaisella 50-luvun ala-asteella jouduin kiusatuksi ensinnäkin vasenkätisyyteni vuoksi [jota opettaja piti luokan kuullen ja nähden näyttävästi malliesimerkkinä sotkujen aikaansaamisesta] ja sitten karjalasta sotaa paenneen sukuni ”ryssäläisyydestä” ja myös ”riistoporvariudesta”, koska he olivat pienyrittäjiä.
Isoäitini ei koko elämänsä aikanut uskaltanut kertoa meille, että hän oli jäänyt punaorvoksi v. 1918 ja että hänen Suomenlinnan vankileirin seurauksena nälkään kuollut isänsä kuului ortodoksisukuun, joka oli kotoisin Sortavalasta ja että esim. hänen setänsä Nikolai Rahm oli vastannut Soanlahdelle Bobrikoffin avustuksella rakennetun ortodoksisen ”lasten kirkollisen koulukartanon” sisustustyöstä. Rakennuksessa pidettiin myös jumalanpalveluksia ja arkkipiispa Nikolai vihki sen kirkoksi 1.12.1903.
Lisätietoa ”ryssäläisestä” taustastani : Isoäitini isän sortavalalaisen kauppiasisän nimi oli Ilja ja kätilöäidin nimi Kristiina Sofia. Heidän lapsensa olivat Nikolai, Konstantin, Olga ja Maria. Iljan puodissa ja useissa radanvarsiasemille pystytetyissä makasiineissa myytiin mm. Valamon tuotteita, joita noudettiin suoraan Valamosta
Lapsista Olga avioitui Rosenberg-nimisen ilmeisesti juutalaisen miehen kanssa ja muutti Helsinkiin. Myös ylioppilaaksi itsensä lukeneen Kostantinin perhe muutti Pasilassa olevalle Leankadulle 1910 ja Konstantin liittyi paikalliseen Fredriksbergin työväenyhdistykseen. Yhdistyksen pöytäkirjat kertovat, kuinka silloisen ruohonjuuritason jokapäiväinen elämä muuttui vähitellen yhä ankarammaksi, ja yhdistys anoi puutteesta kärsiville elintarvikkeita, järjesti ruokailua köyhille ja rakensi yhdessä liukumäkiä ja muuta mukavaa lapsille. Sitten pöytäkirja kertoo, että kokoustiloja alettiin vuokrata punakaartille, johon myös Konstantin liittyi ja muu perhe muutti muualle.
Punakaartilainen Konstantin pidätettiin 13.4.1918 Töölön sokeritehtaan pihalta ase kädessä ja passitettiin Suomenlinnan vankileirille. Virallisista papereista löytyy merkintä, että valtiorikosoikeus tuomitsi hänet rikoksestaan, mutta kuulustelupöytäkirjoja ei löydy. Arkistonhoitajan mukaan ase kädessä pidätetyille langetettiin kuolemantuomio, mutta ilmeisesti Konstantin oli nälkiintymisen vuoksi VRO:n oikeudenkäynnin aikana jo niin heikossa kunnossa, että kuulustelua ei voitu pitää ja hänet vapautettiin kuolemaan ”siviilissä”. Emme tiedä, missä hänen hautansa on.
Konstantinin hautapaikkaa tuskin löytyy. Jos hänet olisi passitettu kotiin kuolemaan, hänet olisi todennäköisesti merkitty haudatuksi seurakunnan haudattujen luetteloon. Siksi on todennäköisempää, että Konstantin-parka joko kuoli tai tapettiin vankeudessa ja haudattiin nimettömänä joukkohautaan. En ylipäänsä pidä humanitaarisista syistä kotiuttamista todennäköisenä, koska henki oli sellainen, että kaikki valtiopetokseen (ts. kapinaan) syylliset piti tutkia ja tuomita.
Onko Konstantinia katsottu täältä? http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main
Jos on aikaa ja varsinkin tuuria, Konstantin voisi löytyä Helsingin kaupungiarkistossa pidettävästä kuolleiden luettelosta v. 1918. Myös Työväen arkistossa säilytettävä Sosialidemokraattisen puolueen terroritilasto voisi tuntea hänet.
Mistä koulusta Konstantin kirjoitti ylioppilaaksi? Useat koulut pitivät tuohon aikaan opiskelijamatrikkeleita, ja hyvällä onnella matrikkelin kokoajat tietäsivät jotain asiasta.
Matti Pulkkinen,
Kiitos vastauksestasi. Yritämme selvittää Konstantinin lopullisen kohtalon, mutta vielä emme ole tutkineet esim. mainitsemaasi kuolleiden luetteloa emmekä terroritilastoa. Konstantin kirjoitti ylioppilaaksi ilmeisesti jostakin Sortavalan lukiosta. Tämäkin on vain oletuksemme, koska hän hallitsi venäjän kielen ja hänen perheensä oli varakas ja omisti mm. kilpahevosia. Konstantin kunnostautui nuoruudessaan myös mm. hiihtokilpailuissa.
Tuo aika oli sekavaa ja monien viattomienkin henki uhrattiin vankileireillä: ”Tuomiot ovat olleet hirvittävän ankaroita aivan mitättömissäkin tapauksissa” ja ”Häikäilemättömän vainon alaisiksi ovat muiden muassa joutuneet monet tuhannet posti-, tulli, rautatie- y.m. virkailijat, jotka eivät sormellaankaan kajonneet itse kansalaissotaan, vaan ainoastaan jäivät virantoimitukseen, siten estäen tärkeitä valtionlaitoksia joutumasta täydelleen tuuliajolle” (Työväen Kalenteri 1928/ Mikko W. Erich: Kymmenvuotisten muistojen johdosta)
Näyttää siltä, että kysymyksessä oli todella valtiorikosoikeuksien välityksellä tapahtunut ”poliittinen massamurha”, jonka kohteeksi joutuivat myös punaisten valtaamilla alueilla aseettomina punaisten säätämää työvelvollisuutta noudattaneet siviilit. Ehkä kysymyksessä oli myös ”kosto” muonitusvelvollisuuden noudattamisesta, sillä ainakin itselleni on kerrottu, että vanginvartijoina toimineet saksalaiset olivat estäneet omaisia toimittamasta ruokaa Suomenlinnan vankileirin vangeille.
Jaahas, keskustelu näyttää taas vaihteen vuoksi siirtyneen Tuula Höltän perheenjäseniin ja luokkasotaan. 😉
Ehkä se on parempi aihe kuin uutisen alkuperäinen aihe piispa Häkkisen pahastumisesta löydettyään väärän kokoisia kirjaimia.
Mitä mitättömämpi aihe sitä enemmän kommentteja. Mistä kertoo?
Jusu Vihervaara :”Jaahas, keskustelu näyttää taas vaihteen vuoksi siirtyneen Tuula Höltän perheenjäseniin ja luokkasotaan. ;)”
Kun on joskus tullut leimatuksi julkisilla palstoilla natsiksi ja fasistiksikin, niin on hauska valottaa sitten tätä toistakin puolta.
Kysymys on 1900-luvun alun tapahtumista, jolloin yksi karjalaisista esi-isistäni osallistui mm. 22.1.1905 aseettomien siviilien verilöylyyn päättyneeseen Pietarin Verisunnuntaiksi kutsuttuun mielenosoitukseen. Mielenosoituksen järjesti nuori ortodoksipappi Gapon, jolle Venäjän sisäministeri Plehve oli 28.2.1904 myöntänyt luvan perustaa Pietarin tehdastyöväenliitto.
Työläiset vaativat 8-tuntisen työpäivän lisäksi mm. mielivaltaisen yksinvaltiuden ja virkavallan tilalle perustuslaillista hallitusmuotoa, johon kuuluisi kansaneduskunta, järjestettyjä oikeusoloja, yhdenvertaisuutta lain edessä, valtion varoilla tapahtuvan pakollisen kouluopetuksen toimeenpanemisesta ja takeet henkilökohtaisesta vapaudesta ja kokoontumis-, omantunnon- ja lausuntovapaudesta. Kysymys oli siis ihmisoikeuksista ja demokratiasta eikä marxilaisen ideologian mukaisesta luokkataistelusta ja diktatuurista. Niin että on niitä ihmisoikeuksia vaadittu ennenkin. 🙂
1. maailmansodan aikana Suomen taloudellinen tilanne heikkeni mm. siksi, kun Venäjä oli vuosina 1890 ja 1898 antanut keisarillisen julistuksen, jonka mukaan kaikissa virallisissa maksuissa oli Suomessa otettava vastaan ruplia ”täyteen kurssiinsa”, joka oli 2:67 markkaa. Vaikka ruplan kurssi markkinoilla I maailmansodan vuoksi aleni kevääseen 1917 mennessä n. 40%, Venäjä piti kiinni tästä määräyksestä, mikä johti siihen, että ruplia tulvi Suomen markoiksi vaihdettaviksi ja myös ruplamääräisten ostojen ja maksujen lisääntymiseen.
Em. syystä Suomen Pankki alkoi myöntää elokuussa 1915 suomalaisten pankkimiesten neuvon mukaisesti Venäjän luottokanslialle markkamääräisiä valuuttalainoja maksutaseen tasapainossa pitämiseksi. Lainojen vakuutena oli Venäjän luottokanslian myöntämiä ruplamääräisiä obligaatioita, joiden määrä oli kevääseen 1917 kasvanut jo 400 miljoonaan markkaan ja Suomen Pankissa oli keväällä 1917 venäläistä rahaa ja obligaatioita yhteensä 734 miljoonan markan edestä, jota vastaava määrä seteleitä oli pitänyt laskea markkinoille.
Todelliselta arvoltaan heikentyneet ”pakkoruplat” olivat Väinö Tannerin mukaan pääsyy itsenäistymisen ajan voimakkaaseen inflaatioon, joka nosti mm. ruuan hinnat ”pilviin” ja pienituloisimpien saavuttamattomiin. Vuodesta 1913 leipäviljojen ja ryynien hinta kohosi 1000-3300%, perunat 1000-1200%, herneet 1000%, silakka 1000-2000% jne. Tämä näkyi puutteena mm. Fredrigsbergin työväenyhdistyksessä.
Anna mennä vaan Tuula Hölttä! Jos Jusu Vihervaaralla on oikeus joka ketjuun kirjoittaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, on sinulla oikeus kirjoittaa joskus suvustasi.
Minä olen myös vasenkätinen ja olen sitä mieltä, että meitä sorretaan. Jos kirkkoon tullessa ovella on joku kättelemässä, hän ojentaa aina oikean kätensä. Tähän on saatava muutos! On saatava vasenkätisten messuja!
Kun joku siunataan johonkin tehtävään, hänen ylleen ojennetaan aina oikea käsi tai pappi siunaa seurakuntaa, hän nostaa oikean kätensä. Kyseessä on oikeakäsinormatiiviolettama.
Minä en nostele umpaakaan kättä lukiessani seurakunnalle Herran siunauksen. Minusta se on lähinnä koomista, se käsien heiluttelu meinaan. Heerahan se on, joka siunaa, ei papin käsi.
Parahin Juhani Ketomäki,
Tämän kommentin jälkeen tämän uutisen alla on 110 kommenttia. Minulla on syytä uskoa, että kommentoija nimeltään Juhani Ketomäki on ainoa, joka on kommenteissaan maininnut sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. Jos olen oikeassa, kommentoija nimeltään Jusu Vihervaara ei ole maininnut niitä kertaakaan, koska tämä uutinen ei asiaa koskettele.
Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Pit sannoo Herra siunaa eikä Hera. Niin suuri kreikkalaisten ihailija en sentään ole, vaikka olen siellä ollut lomalla yli 20 kertaa.
Juuri näin ja tuo Parannus on juuri, Kristus joka on tullut ihmisen sydämeen asumaan uskon kautta, Hän muuttaa kaiken, kääntää mieleni, muuttaa asenteeni itseäni ja lähimmäisiäni kohtaan. Opin tuntemaan Jeesuksen Armon yhä syvemmin ja niin Armonsa kasvattaa minua, näen synnin, vanhurskauden ja tuomion yhä kirkkaammin. Heikkouteni lisääntyy, mutta Kristuksen Armo vain kasvaa.
Kiitos, Ismo, palautteesta.
Yritin muuten löytää Pro Fiden videon tuosta Hän muutti kaiken-biisistään, mutta eipä sitä kukaan ole näemmä ladannut youTubeen tai muualle. Lopulta löytyi sellainen versio, jonka joku oli kuvittanut hyvin äitelillä Jeesus-kuvilla. Kappale on kuitenkin gospelin alkuaikojen ensimmäisiä hittejä, joten jos joku sen löytää tai osaa omalta levyltään siirtää, niin tänne vaan, kiitos.
Oikeastaan se, mitä RR kirjoittaa viimeisessä kappalessa on toisin ilmaistuna perinteinen pietistinen ordo salutis. Hienoa Hannu:-)
Kari-Matti: Tuo ORDO SALUTIS kummitteli koko viime yön mun unissani. Siis pelkkänä kirjainyhdistelmänä. Fonttien ulkoasu ja koko vaihtelivat, mutta muuten en päässyt sanaparin taakse. Yritin myös vaihtoehtoa ORPO SALUKI, mutta siitä uni nyrjähti vain koiriin. Loppuajan katselin sitten opaskoirien seikkailuja. Mutta herättyäni opaskoirat olivat kadonneet, kun taas ORDO SALUTIS palautui mieleen.
Olipas kerrassaan pietistinen kokemus! Vai oliko sittenkin enempi pieteettinen?
Siis painajaisuni. Piehtaroit sängyssä yltä päältä kylmässä hiessä. Kyseessä lienee kronologisesti etenevän armonjärjestyksen ensimmäinen vaihe: katumus!
Silloin joskus kun körtit vielä eivät olleet lanseeranneet tunnuslauseekseen ”sinä kelpaat sellaisena kuin olet”, heitä (ja meitä) lohdutti se, että pietismissä ihmisen uudistumisen nähdään alkavan jo heti armonjärjestyksen alussa. Tosin ei katumukseen pysähtymisestä/omavanhurskaasta omassa viheliäisyydessä kylpemisestä ehkä olisi pitänyt uskonsääntöä tehdä:-)
Pietismi ja halpa Armo väänsivät kerran kättä, kumpi voitti? Vastaus: Kristus, sillä
Kumpikin päätyy lopulta polvilleen ristin juurelle.