Pimeyden vallat vastaan Hyvyyden voimat. Taistelu käytiin syntiinlangenneen ihmiskunnan kohtalosta. Pimeyden vallat (synti, saatana ja kuolema) tekivät kaikkensa pitääkseen ihmiset vallassaan. Ne eivät kuitenkaan mahtaneet mitään, kun kolmantena päivänä Isä Jumala herätti Poikansa kuolleista . Ylösnoussut rikkoi kuoleman ja tuonelan portit ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden. Jeesuksen voiton myötä maailma muuttui peruuttamattomalla tavalla.
Otan kaksi esimerkkiä muutoksen välttämättömyydestä:
Äskettäin kristityksi kääntynyt mies ja hänen epäuskoinen ystävänsä keskustelivat:
- Sinä olet siis löytänyt Kristuksen?
- Niin olen.
- Sitten sinun täytyy tietää hänestä paljon. Kerrohan, missä maassa hän syntyi.
- En tiedä.
- Kuinka vanha hän oli kuollessaan?
- En tiedä.
- Montako saarnaa hän piti?
- En tiedä.
- Kristinuskoon kääntyneeksi näytät tietävän hyvin vähän Kristuksesta!
- Oikeassa olet. Itseänikin hävettää, miten vähän hänestä tiedän. Tämän verran tiedän kuitenkin: kolme vuotta sitten olin juoppo. Olin korviani myöten veloissa ja perheeni oli hajoamassa. Vaimoni ja lapseni pelkäsivät joka ilta kotiintuloani. Nyt olen lakannut juomasta, velkamme ovat maksetut ja kotimme on onnellinen. Kaiken tämän Kristus on minulle tehnyt. Tämän verran tunnen häntä.
Kristuksen oikea tunteminen tarkoittaa, että se, mitä saamme tietää, uudistaa meidät.
* * * * * * * * * *
Erääseen seurakuntaan tuli uusi pappi suoraan papinkoulun penkiltä. Hän oli täynnä innostusta ja halusi saarnoissaan kertoa kaikkea uutta oppimaansa. Saarnat vilisivät filosofiaa ja psykologiaa, vaikeita vierasperäisiä sanoja, historiallis-kriittistä raamatuntulkintaa. Nuoren papin innostuksesta huolimatta seurakunta ei lämmennyt hänen saarnoilleen.
Eräänä sunnuntaina pappia odotti saarnatuolissa paperille kirjoitettu viesti: ”Me haluamme nähdä Herran!” Pappi hätkähti. Mitä hänen pitäisi tehdä aikaisempaan nähden toisin? Hämmennyksissään hän tarttui raamattuun ja alkoi lukea sitä. Raamatun lukeminen tuntui oikeastaan aika mukavalta. Hän alkoi päivittäin varata aikaa Ison Kirjan lukemiselle. Hän alkoi myös siteerata raamattua saarnoissaan.
Eräänä sunnuntaiaamuna pappi kiipesi taas saarnastuoliin ja löysi sieltä uuden paperilapun, joka oli kirjoitettu samalla käsialalla kuin viimeksikin: ”Opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran!” Todellinen kontakti oli syntynyt saarnaajan ja sanankuulijoitten välille. Ratkaiseva muutos tapahtui, kun pappi Raamatun välityksellä oppi, mitä on Kristuksen sisällinen tunteminen.
* * * * * * * * * *
Ruttopuiston rovastin mielestä varmin todiste Jeesuksen ylösnousemuksesta on se muutos, joka tapahtui hänen entisissä opetuslapsissaan. Oppilaat olivat varmoja, että homma oli nyt tässä: Jeesus tapettiin ja heille tulisi käymään samalla tavalla kuin Mestarilleen. Siksi piti lymyillä lukkojen takana piilossa. Hetken kuluttua nämä henkensä edestä pelänneet miehet kuitenkin lähtevät Jerusalemin kaduille ja kujille pelottomasti kertomaan, että Jeesus elää.
Ratkaiseva syy siihen, että ihminen lopulta päätyy uskomaan Kristuksen ylösnousemukseen, on hänen oma kokemuksensa. Usko ylösnousemukseen ei voisi jatkuvasti elää maailmassa, elleivät ihmiset omassa elämässään yhä uudelleen ja uudelleen kohtaisi Ylösnoussutta. Se, että kristillinen kirkko niin vakaasti pitää tästä uskosta kiinni, johtuu siitä, että koko kirkon elämä on elämää Kristuksen yhteydessä Pyhän Hengen voimassa, elämää, jossa Ylösnoussut puhuu meille ja toimii meidän keskuudessamme. Me emme ole historiallisen Jeesuksen opetuslapsia, vaan nimenomaan ylösnousseen Herran seuraajia.
* * * * * * * * * *
Joskus olen törmännyt Sinä kelpaat sellaisena kuin olet-tyyppiseen hengelliseen opetukseen. En ymmärrä laisinkaan, sillä aloittaessaan toimintansa Jeesus jatkoi samalla linjalla kuin pikkuserkkunsa Johannes Kastaja: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!” Tuo Jeesuksen vaatima parannuksenteko merkitsee mielenmuutosta, asennemuutosta, tuttujenkin asioitten uudelleen, toisella tavalla ajattelemista. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että me suostumme avautumaan, avaamaan sydämemme ylösnousseelle Herrallemme.
Lisäys 8.4.2015: Kas, tässä Pro Fiden biisi linkin takana.
Ja heti vedetään viherfeminismi torppaamaan. Luepa vaikka Hildegard Bingenin rukouksia:
Oi Lohduttajahengen tuli, kaikkien luotujen Elämä…
Tarkoittanet Hildegard Bingeniläistä? Keski-ajan naismystikot käyttivät Yljästä vaikka mitä nimityksiä. Puutteessa olevat nunnat erotisoivat Kristuksen niin, että se muistutti lähinnä epäjumalanpalvelusta. Olen lukenut ko. tekstejä, Ne ovat paikotellen vähän vastenmielisiä jopa.
Ottavainen ei kommenteistaan päätellä ymmärrä yhtään mistä on kyse. Saat sinä rukoillessasi käyttää Jumalasta, Pojasta tai Pyhästä Hengestä vaikka mitä nimityksiä. Mutta kirkko ei tässä asiassa, mikäli se haluaa pysyä kristillisenä kirkkona, voi muuttaa kirjaintakaan.
Piti tietenkin kirjoittaa ”Jumalasta” sijaan ”Isästä.”
”Mutta kirkko ei tässä asiassa, mikäli se haluaa pysyä kristillisenä kirkkona, voi muuttaa kirjaintakaan.”
Jaa, että isäpappa se Jumala sitten loppujen lopuksi on, eikä äitimuori. Mitenköhän siitä voi kukaan ihminen olla niin varma? Kukakohan tuon on nähnyt (muut kuin Mooses)???
Joo, HB:lla on rukouksia ja lauluja, jotka ovat todella koskettavia. Sinä näet siinäkin puutteessa olevan naisen. Naisen pelko on konsun alku.
Eikö minulla ole aihetta tyytymättömyyteen ja kritiikkiin, kun luen Raamattua, niin siellä P:n kirjeissä joka toinen sana on veljet, ihan niinkuin joillaki v*****.
Siinäpä sitten käännät sen naisellekin osoitetuksi. Sitähän sinä et joudu tekemään. Siinä ihan perusjuttua. Ymmärrän ettet miehenä tätä käsitä, jos et halua. Näin vain on. Kyse on sitten siitä, ei viherfeminismistä, vaan uskon kielestä; kuka puhuu kenelle.
Sonja: ”Naisen pelko on konsun alku.”
Hyvin sanottu:-)
Miehen puute on viherfem…
No itsehän muotoilit niin. Ja et sitten ottanut kantaa itse asiaan.
Hildegardin kanonisointi kesti lähes 800 vuotta. Siitä ei varmaan olisi tullut valmista ilman saksalaista paavia. Sitten kestikin vain muutaman kuukauden, ja Hildegardista tuli Kirkon opettaja.
Hildegard Bingeniläinen (von Bingen) oli, muun lisäksi, vaikuttava säveltäjä. Levyllä Sequentia-yhtyeen tulkinnat huikea musiikkielämys. Suomennettu kirja Scivias vaatii melko kärsivällistä lukijaa, mutta paikoin lukien näyttää, että villin mystiikan takaa häämöttää silti aika ”oikeaoppinen” uskonkäsitys, kanonisointikin muutama vuosi sitten kävi mahdolliseksi. Hildegard oli nunnaluostarin johtaja, ja hänen näkyjään tallensivat kuviksi hänen oppilaansa. Niitä kelpaa katsella, kuvaliitteinä tai mistä vain!
Hyviä ja järkevät havainnot on piispa tehnyt.
Bible käytetään myös erimerkityksissä esim atk-harrastajien seassa:
Linux Bible
Best C\C++ Bible
Kolminaisuusopista ja käännöksistä annan pienen vinkin: tutkikaapa rauhassa mitähän on Pyhä Henki: onko se a). Maskuliini b). Feminiini vai c). Neutri?
Sanoisin, että Hesarista tämä alkoi.
Hyvin yleinen kielioppivirhe on tämä englanninkielestä matkittu
objektin monikko
”Naiset heiluttivat päitään….Miehet miettivät työuriaan…”.
Lönnrotin keksimä keho on korvannut sanan ruumis, koska se jotenkin pelottaa.
Sananlasku kuitenkin sanoo edelleen ”terve sielu terveessä ruumiissa”. eikä se tunnetusti ollut toukan mielipide.
Hyvä näpäytys piispalta. Toimittajien oikeinkirjoituksen tasoa voi todella ällistellä nykyisin olematta edes kummoinen asiantuntija. Suomen kielen käyttö usein surkeata oli sitten kyseessä kirjoitettu teksti tai tv/radio. Kaiholla muistelee muinaisia hienoja toimittajia, jotka pitivät kunnia-asianaan hyvää suomen kieltä.
Olkaamme onnelliset kumminki esim TV:n ja Radion suhteen, esim naapurissa Ruotsissa toimittajat voivat puhua omaa murretta valtakunnanuutisissa mitä Suomessa kohtaa ani harvoin, poikkeuksena jotkut maakuntaradiot joissa voi vilahtaa paikallista poljentoa ja sitten kaupalliset nuortenkanavat ja Ylex. Mutta esim YLE 1. juonnot ovat aina fiksua ja selvästi artikuloitua puhetta tarjonnut ja tarjoaa.
Kukin tuo julki sydämensä asenteet sanoillaan ja teoillaan. Kun Jeesus on sydämemme Herra, Hän vaikuttaa meissä aitoa kunnioitusta Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan. Siitä versoo myös aito rakkaus toisia ihmisiä kohtaan, kohteliaisuutena, arvostavana ja hyväntahtoisena.
Sielunvihollisen valta on viha Jumalaa ja ihmisiä kohtaan. Se ilmenee kiroiluna, toisia loukkaavana ja monenlaisena pahuutena.
Elämässä toimii kylvön ja niiton laki: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.”
Kun runoilija Jarkko Laine joitakin vuosia sitten kuoli, kirjailija Harri Raitis otsikoi Turun Sanomissa muistokirjoituksrnsa: ”Underground-runoilija ei suostunut kirjoittamaan Jumalaa pienellä kirjaimella.”
Kysehän on ennen kaikkea kielellisestä, ei uskonnollisesta ongelmasta. En usko piispankaan sitä kommentoineen koska on huolissaan Jumalan kunniasta, vaan koska jokainen yhteiskunnan sektori vaalii oman alansa kielenhuoltoa.
Jos esim. kommunisti kirjoittaisi pienellä aleksander stubb tai vaikkapa perussuomalainen pienellä ville niinistö, hän ei onnistuisi sillä mollaamaan kyseistä henkilöä, paljastaisi vain oman sivistymättömyytensä. Näin on tässäkin tapauksessa: Jumalan kirjoittaminen pienellä, kun on kyse kristinuskon Jumalasta, ei vaikuta kenenkään uskoon, mutta tekee tekstistä laaduttoman ja vähentää sen painoarvoa ja samalla kirjoittajan ja hänen edustamansa tahon arvostusta.
Uuden testamentin alkuteksteissä (siltä osin kuin niissä on isoja ja pieniä kirjaimia sekaisin) jumala kirjoitetaan aina pienellä, viittaus Jumalan ainutlaatuisuuteen ilmaistaan määrätyllä artikkelilla: ho theos. Toisaalta joissain 1800-luvun Raamatuissa Herra kirjoitetaan HERra, kolmella isolla kirjaimella, kunnioituksesta kolmiyhteistä Jumalaa kohtaan. Molemmat kirjoitustavat ovat nykysuomessa yhtä virheellisiä ja brutaaleja täysin riippumatta kirjoittajan vakaumuksesta.
Piispa puhuu oikeasta asiasta, koska aika moni toimittaja käyttää pienellä kirjoitettua jumalaa vain väheksyäkseen kristinuskoa. Kirjoittaminen kristinuskon jumalasta kristinuskon Jumalan sijasta antaa toimittajalle neutraalimman position ja ei ole niin kankeaa kuin sen toteaminen, että kristinuskon jumala on Jumala. Kuitenkin vielä tänäänkin ylivoimainen pääosa lukijoista ymmärtää, että Jumala on kristinuskon jumala ilman eri selvennystä ja media voisi sitä hyvin sellaisenaan käyttää.