5. Nyt minä menen lähettäjäni luo, eikä kukaan kysy minulta: ´Mihin sinä menet?´6. Kun olen puhunut tämän teille, murhe täyttää sydämenne. 7. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen mene, Puolustaja ei tule teidän luoksenne. Mutta mentyäni minä lähetän hänet teille. 8. Kun hän tulee, hän näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. 9. Synnin, koska he eivät usko minuun, 10. vanhurskauden, koska minä menen isän luo, ettekä te enää näe minua. 11. tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu. (Joh. 16: 5-11)
(Joh. 16:5-15 sisältyy Evankeliumikirjan teksteihin/4. sunnuntai pääsiäisestä)
Selityksessään Raamattu korjauksin ja selityksin toteaa, että Jeesus/Jumala on lähettävä Pyhän Hengen opetuslapsille Jeesuksen mentyä taivaan kirkkauteen Isän Jumalan oikealle puolelle. Pyhän Hengen tehtävänä on lain avulla näyttää ihmisille synti ja vaikuttaa synnintunto omantunnon herätyksessä. Pyhän Hengen näyttämä perussynti on muiden syntien lähde. Perussynti on epäusko, eli se, etteivät ihmiset usko Jeesukseen.
Pyhä Henki näyttää ja ”kirkastaa” sen, että (syyllisyydestä vapauttaminen ja Jumalan lapsen asemaan ottaminen) = vanhurskauttaminen tapahtuu Jeesuksen poismenemisen eli Hänen ristinkuolemansa, ylösnousemuksensa ja Isän oikealle puolelle kaikkivaltaan asettumisen perusteella. Hän näyttää, että maailman ruhtinas, perkele, on tuomittu: Kristus on ”rikkipolkenut käärmeen pään” (1Moos. 3:15) ja riistänyt tältä aseet, synnin ja lain, niin ettei tämä voi syyttää ja vahingoittaa Jeesuksen turvissa olevia.
Jeesus oli Pyhässä Hengessä tuleva seurakuntaansa, ja Hän olisi siinä läsnä, sen Päänä. Matti. 18:20: ”Sillä missä kaksi tai kolmea kokoontuu minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” Pyhä Henki todistaa Jeesuksesta ja kirkastaa Häntä sanan kautta. Pyhä Henki antaa uskoville voimaa todistaa Jeesuksesta ja Hänessä tulleesta armosta ja totuudesta.
Luther toteaa saarnassaan (Lutherin kirkkopostilla). että koska kukaan ihminen ei täytä Jumalan lakia, eikä kukaan Jumalan edessä voi olla vailla syntiä, ja koska kaikki ihmiset tuomitaan lailla Jumalan vihan alaisiksi ja iankakkiseen kadotukseen, on Jumala ”löytänyt” keinon tämän onnettomuuden poistamiseksi. Jumala on lähettänyt oman Poikansa uhriksi meidän edestämme. Jumalan Poika suoritti hyvityksen meidän synneistämme verensä vuodatuksella ja kuolemallaan. Luther toteaa, että kaiken tämän Jumalan Poika on tehnyt ja käskenyt siitä saarnata evankeliumilla ja vaatia parannusta, todellista synnintuntemusta ja Jumalan vihan kauhistumista sekä uskoa, että Jumala tällaisessa parannuksessa Poikansa tähden tahtoo antaa synnit anteeksi. Lutherin mukaan sillä, joka tämän saarnan uskoo, on uskon kautta syntien anteeksiantamus ja hän on Jumalan armossa, ja vaikka hän ei täysin täytäkään lakia, ei hänen syykseen lueta jäljellä olevaa syntiä, vaan sekin on syntien anteeksiantamuksen alaista. Uskon mukana hänelle annetaan myös Pyhä Henki, niin että hän haluaa tehdä hyvää ja vastustaa syntiä.
Luther toteaa, että kenellä ei ole uskoa, hän ei voi päästä irti synnistä eikä pääse Jumalan vihaa pakoon, eikä hänellä myöskään ole anteeksiantamusta, vaan hän jää kadotustuomion alaiseksi. Epäuskosta tulee varsinainen perussynti. Luther toteaa vielä mm., että ”jos näet usko Kristukseen, olisi käsillä, kaikki synnit annettaisiin anteeksi; mutta koska ei tahdota uskossa omistaa Vapahtajaa, joudutaan syystäkin synneissä kadotukseen tuomituksi, eikä auta vähääkään se, että suoritetaan paljon lain tekoja ja ulkonaista jumalanpalvelusta ja tehdään järjen mukainen arvostelu: samoin kuin teoilla on synnit tehty, samoin tahdotaan ne teoilla maksaa tai panna synnit pois ja ansaita Jumalan armo”.
