Juhlimme veli Marttia nyt. Entä muistammeko mitä hän meitä varten sanoi ja kirjoitti. Paljon on tainnut unohtua. Jopa keskeisiä asioita on ymmärretty väärin. Martti kirjoittaa 1 Joh 3.18 selityksessä. ( Tämän päivän tekstissä TIENVIITTOJA kirjassa.)
” Teeskentelijöistä, jotka ajattelevat, että evankeliumi on pelkkiä sanoja, joilla kaikki saadaan kuntoon. He osaavat tuomita koko maailman. Eikä kukaan ole niin evankelinen kuin he. Mutta tämä on vain pelkkää tyhjää kuorta. Sen näkee siitä, etteivät he aio elää sen mukaan, eivätkä osoittaa rakkautta, josta näkisi, että he ovat vakavissaan. Sen he ovat kuulleet, että syntien anteeksiantamuksen saa vain uskon kautta. Eivätkä teot siihen pysty. Siksi heistä tulee laiskoja, eivätkä he tahdo tehdä mitään. He ovat aina uskovinaan jne.”
Martin opetusten kautta olen pikkuhiljaa alkanut oivaltaa, miten valtava voima sisältyy evankeliumiin. Minä, joka en missään kohdin kykene itseäni parantamaa, paranen jatkuvasti evankeliumin vaikutuksessa. Edes havaitsematta sitä useinkaan itse. Kadotettuna syntisenä saan joka päivä turvautua Vapahtajaani ja taistella Hänen voittonsa avulla omaa turmeltunutta luontoani vastaan. Omistaa sen kaikki muuttavan voiman joka vaikutti Kristuksessa. Mikä valtava ilo sisimpääni siitä nouseekaan.
Moni sanoo uskovansa, että synnit saa anteeksi, eikä siinä ole mitään omaa osuutta. Sitten kaikki jää siihen. Evankeliumin voima ei pääse vapauttamaan, eikä luomaan uutta pyhää elämää. Jatketaan elämää ihan samoin kuin aiemminkin.
Silloin ei synny myöskään rakkautta Jeesukseen, eikä Hänen omiinsa. Ei intoa viedä sanomaa eteenpäin, eikä kasvua uskossa. Usko jää pelkiksi sanoiksi ja hyödyttömäksi tiedoksi. Uusi elämä ja evankeliumin voima puuttuu. Tämä voima oli Martin voimana. Sen varaan hän laittoi kaiken. Sen varassa hän seisoi tai kaatui.
Oikeasta Luterilaisesta opista ei ole Martti Lutherin opiksi silloin, jos se jää pelkiksi sanoiksi.
Pekka tuot esille ”Marttiasi” ja hänen oppiaan, nyt sitten rehellinen kysymys sinulle onko mielestäsi ”Marttisi” löytänyt oikean Rakkauden ja näkyykö armollisuus hänen teoistaan?
Kuten esim vieläkin ev.lut kirkon tunnustuskirjoista löytyvässä ohjeista papeille:
””…Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.
Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois. ..”” (Martti Luther)
( http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html )
Jotkut/monet Lutherin kirjoitukset ovat järkyttäviä. Ja niin on ollut (monilta osin) luterilaisuuskin.
Mikäli muinaisen Israelin (VT) tai varhaisen kristillisen liikkeen(UT) tai edes myöhäiskeskiajan munkin Martti Lutherin tuottamat kirjoitukset kaikki otetaan kirjaimelllisina ohjeina/totuuksina, niin tulos kieltämättä on järkyttävää. Sen sijaan en ymmärrä, mitä järkyttävää luterilaisuudessa olisi (ellei Sari tarkoita liberaalien luterilaisten kirkkojen kuihtumista)?
Se on sanottava molempien tälle palstalle kirjoittavien helluntailaisten kunniaksi, ettei kumpikaan heistä yritä meitä luterilaisia helluntailaisuuteen käännyttää. Sen varran hyökkääviä kommentteja tulee näistä tuuteista, että epäileväisinkin luterilainen mieluummiin pysyttelee ev.lut. kirkkomme helmassa, kuin liittyy näihin sotureihin.
Seija Rantanen loukkaako se että kysyn siitä mitä Luther on kirjoittanut, onko se minun ”vika” että hän on noin kirjoittanut ja käskenyt toimia?
Jokainen itse joutuu päättämään ketä kuuntelee, siis ei minua tarvitse kuunnella, mutta onko sitten Luther oikea jota kuunnella?
Ps en muuten ole helluntalainen
Anteeksi Ari! Kirjoituksesi muistuttivat niin paljon Risto Mänttärin postauksia, että luulin teidän kuuluvan samaan kirkkokuntaan. Olen pahoillani erehdyksestäni.
Minua ei loukkaa mikään, mitä Sinä kirjoitat. Oikeastaan tunnen vain syvää sääliä.
Seija Rantanen, en halua henkilökohtaisesti arvioida ketään vaan kysyn eli pyrin näyttämään mitä luterilaisuus on ollut, ”keskustelu” ei vaan onnistu kun käännetään katse käsiteltävästä asiasta minuun, siis onko se väärin että näyttää Lutherin armotonta uskoa toisuskoisia kohtaan?
Itse elin liki 40 vuotta luterilaisuuden pimeydessä ja tiedän mitä se sisältää, ei siellä kuulu Jeesuksen ääni eikä varsinkaan Jumalan pelko keskinäisestä rakkaudesta puhumattakaan.
Turhaa minua säälit, Isä pitää minusta huolen jos vain pysyn Hänessä kiinni.
Pekka: ”Oikeasta Luterilaisesta opista ei ole Martti Lutherin opiksi silloin, jos se jää pelkiksi sanoiksi.”
Nämä Lutherin opit tulivat aika pitkälle toteutetuiksi erään toisen, vähän myöhemmin eläneen saksalaisen toimesta: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf
Kimmon antamasta linkistä avautuu Lutherin teos Juutalaisista ja heidän valheistaan.Mainitun kirjan suomentanut jääkärikapteeni Toivo Karanko taas oli harvoja aitoja suomalaisia kansallissosialisteja, joka ansioistaan palkiittiin sodan jälkeen eri paperitehtaiden sosiaalipäällikkyyksinä. Se mitä Luther ei voinut edes kuvitella saati toivoa (=juutalaisten massamurha/juutalaisen rodun hävittäminen), oli Karangolle olemassa olevaa todellisuutta.
Lutherin ansiotako oli sekin, että Venäjän laki kielsi 1828 juutalaisilta oikeuden Venäjän valtion virkoihin ja 1890 1892 säädetyt lait oikeuden osallistua omistajien kokouksiin ja vaaleihin ja pääsyn mihinkään virkoihin itsenäisissä maalais- tai kaupunkilaishallinnoissa omalla kotiseudullaankin. Maksut ja verot he kyllä olivat velvoitettuja maksamaan ja heihin kohdistettiin vainoja, pakkokeinoja ja verilöylyjä ja 1800-1900 –luvun vaihteessa heitä syytettiin myös vallankumouksellisuudesta. (Lähde: Uusi Inkeri –lehti nro 114/28.11.1906)
Mutta luterilaisessa Suomessa ”vuonna 1918, jolloin maassa oli todellinen nälänhätä eikä vaikeuksista näyttänyt tulevan loppua, sai yli viisitoistatuhatta venäläistä pakolaista Suomessa turvapaikan ja uuden kodin. Toinen seikka, jota on aihetta täsmentää tässä, on se, ettei juutalaisvihalla ollut koskaan ollut Suomessa aatteellista eikä aineellista pohjaa. Kenenkään järkevän ihmisen päähän ei ole kertaakaan pälkähtänyt – puhumatta tietenkään enemmän tai vähemmän hysteerisistä vuodatuksista, joita esiintyi Ajan Suunnassa, Uusi-Eurooppa –lehdessä jne. – edes ehdottaakaan juutalaisten kansalaisoikeuksien rajoittamista Suomessa. – – Vastuunsa tuntevissa piireissä eivät juutalaisvastaiset kiihkoilijat saaneet koskaan todellista kannatusta. Suomihan oli – ja oli loppuun saakka – Saksan puolella suuressa voimainmittelyssä olleista maista ainoa, joka ei pannut toimeen juutalaislakeja.” (C.O. Frietsch: Suomen kohtalonvuodet, Helsinki 1945)
Kari-Matti Laaksonen esität seuraavaa:
””Mikäli muinaisen Israelin (VT) tai varhaisen kristillisen liikkeen(UT) tai edes myöhäiskeskiajan munkin Martti Lutherin tuottamat kirjoitukset kaikki otetaan kirjaimelllisina ohjeina/totuuksina, niin tulos kieltämättä on järkyttävää.””
Kuitenkin evankeliumin sanoma on lähteä Jeesusta seuraamaan ja kun näin tekee niin voiko elämä ja teot olla ”järkyttäviä”?
Nyt onkin kysymys kumpaa seuraat, Lutheria vai Jeesusta eli yhtä aikaa et voi tehdä kumpaakin sillä heidän teot ja opetukset ovat ristiriitaiset ja ohjaavat tekemään täysin erilaisia tekoja?
Marttia ei kait pyhimykseksi ole koskaan julistettu. Hänhän myönsi olevansa paskakasa. On hupaisaa nyt lukea kaikesta siitä paskasta, missä Martti aikanaan ryömi. Miksi ihmeessä tuohon kaikkeen haisevaan pitää nokkanansa työntää?
Evankeliumi on se Martin ydinsanoma. Siinä on se mihin meidän tulee kiinnittää huomiomme. Evankeliumi ei tuoksu pahalle. Tietenkin on aina niitä jotka, ei tuota ilosanomaa halua kuunnella. Vihollinen tekee kaikkensa aina sen eteen, että evankeliumin sanoma menettäisi merkityksensä. Miksi tukisimme hänen pyrkimyksiään? Tonkimalla sitä haisevaa kasaa.
Pekka: ”Marttia ei kait pyhimykseksi ole koskaan julistettu. Hänhän myönsi olevansa paskakasa. On hupaisaa nyt lukea kaikesta siitä paskasta, missä Martti aikanaan ryömi.”
No, siinäpä onkin reformaation juhlavuodelle varsin oivallinen tunnus ja teema.
JUU. Niipä. On ihan hoopoa ryhtyä jumaloimaan Marttia, jonakin virheettömänä. Eihän hän itsekkään pitänyt sanojaan virheettöminä. Oikeastaan juhlinnassa taitaa olla enemmän kyse jostakin muusta, kuin Martin korostaman evankeliumin puhtauden esiin nostamisesta. Tuskin se nostetaan juhlinnan kohteeksi, ettemme ymmärrä evankeliumin salaisuudesta , kuin pienen rahtusen. Evankeliumin oikea käsittäminen on maailman vaikein taito. Mitä syvemmin siihen paneutuu, niin sitä ihmeellisempiä näköaloja avautuu.
Pekka: ” Evankeliumin oikea käsittäminen on maailman vaikein taito.”
Jaa, ei taida olla sitten tämmöiselle pöljälle rahvaan edustajalle, kuin minä, kovinkaan sopivaa luettavaa.
Vaikeus on sen yksinkertaisuus. Juuri pöljät on sen ymmärtämisessä etulyönti asemassa. Liian viisaat ja viksut putoaa pois jo lähtöviivalla.
Pekka: ”Liian viisaat ja viksut putoaa pois jo lähtöviivalla.”
No, ilmankos.
Niinpä juuri. Eikös ylpeys ole uskon pahin este. Ei meitä Lutherilaisuus tai Helluntalaisuus tai oli mikä hyvänsä liike, lahko tai kirkko pelasta.
Me uskomme yhteisen seurakunnan, mutta emme näe sitä… Ehkä juuri niin on tarkoitettu. Jos tuijotamme koko ajan toisiamme ja itseämme, josko näkyisi uskon hedelmiä, niin meiltä jää lähimmäisen tarpeet huomaamatta.
Jumalan Rakkaus vain toimii, eikä kysele liikoja, jos me tuijotamme kaiken aikaa, onko tekomme Jumalan silmissä kelvollista, niin meistä on tullut fariseuksia pahimmasta päästä. Olisiko meidän syytä luottaa Jumalaan edes sen verran, että uskomme, että Hän kyllä huolehtii omistaan. Muistako vain huolehtii? Eikö myös minusta? Kyllä huolehtii.
Sanoohan Paavali: ”Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia” 1.Kor.7:23