Eilen sain mökillämme aamutuimaan päähänpiston mennä Hanna Nurmisen väitöstilaisuuteen Helsingin yliopistolle, Päivämiehen kirjoituksen innoittamana:
http://paivamies.fi/uutiset/2252/
Myös Emilia Karhun hyvä tiivistelmä väitöskirjasta sai uteliaisuuteni heräämään:
https://www.kotimaa.fi/blogit/vanhoillislestadiolaisuuden-kaksi-eri-opetusta-pelastuksesta/
Nurmisen tutkimus keskittyy vanhoillislestadiolaisuudessa 1970-luvulla esiintyneeseen kahteen käsitykseen vanhurskauttamisesta, joita hän nimittää armonlinjaksi ja pyhityslinjaksi.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/166230/Jumalava.pdf?sequence=1
”Armolinjan vanhurskauttamiskäsitystä konstituoi keskeisesti käsitys armosta ja uskon lahjaluonteesta, kun taas pyhityslinjan opetuksessa käsitys uskovan elämästä ja kristityn omasta vastuusta kilvoituksessa saavat pääpainon.”
Armonlinja on minulle tuttuakin tutumpi Lutherin kirjoitusten ja pyhityslinja taas vanhoillislestadiolaisuuden kautta. Mutta koskaan vastaani ei ole tullut niin terävää ja tarkkaa analyysiä tuosta jälkimmäisestä, kuin se esiintyy Nurmisen väitöskirjassa. Kiitos siitä! Allekirjoitan sen satasella.
Näin rahvaana uskallan vetää mutkia suoriksi sanomalla, että samasta asiasta, kuin mitä Nurminen puhuu, on kyse myös Galatalaiskirjeessä ”hengessä aloitte – lihassa lopetitte” ja josta Luther on kirjoittanut kirjoittamasta päästyään ”evankeliumi – laki”. Vanhoillislestadiolaisuudessa käytetään samaa asiaa tarkoittaen termejä ”uskonvanhurskaus – elämänvanhurskaus”.
Väitöstilaisuudessa oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja minähän esitin (tuliko tutkimuksessa vastaan termit uskon- ja elämänvanhurskaus?). Edelleenkin ihmettelen, kuinka Nurminen on kyennyt löytämään siitä ”sekametelisopasta” armonlinjaksi kutsumansa kultalangan, kun itselleni se oli täysin tietämättömissä niin kauan kunnes törmäsin Lutherin opuksiin.
Nimittäin, niin kauan kuin minä muistan, nuo kaksi vanhurskautta ovat kuuluneet aina saumattomasti yhteen ja minulla on myös muistissani, kuinka vielä 2009 puhujainkokouksessa olleet jotkut puhujat kertoivat nettiseuroissa terveisiä kokouksesta, että ”elämänvanhurskaus seuraa uskonvanhurskautta” ja ”elämänvanhurskaus sisältyy evankeliumiin”. Kirjoitinkin asiasta jossakin.
Toimi Lehto on kirjoittanut 29.9.1976 Päivämiehessä: Elävän kristillisyyden piirissä korostetaan parannussaarnan ja evankeliumin ohessa myös tapakristillisyyttä. Uskon- ja elämänvanhurskaus kulkevat käsi kädessä.
Eli nuo kaksi eri vanhurskauden muotoa ovat olleet samassa paketissa ja sellaisena se on pitänyt ymmärtääkin ja myös puhua ja saarnata. Nimittäin ne liikkeen puhujat, liekö pappeja kaikki, jotka ovat edustaneet tuota puhdasta armonlinjaa, vanhoillislestadiolaisittain uskonvanhurskautta, ovat joutuneet viime vuosikymmeninä liikkeen sisällä uskossaan epäilyksenalaisiksi tai kokonaan hyllylle kykkimään. Heitä on syytetty liian Kristus-keskeisistä saarnoista ja siitä, etteivät he korosta seurakunnan tärkeyttä tarpeeksi.
Armonlinja/uskonvanhurskaus on liikkeessä käytössä puhtaimmillaan silloin, kun ”epäuskoisia” houkutellaan armon kultalankakoukulla liikkeeseen sisälle. Ja jos joku tekee nk. parannuksen ja kuolee saman tien, hän ei välttämättä ehdi edes kokea elämänvanhurskauden ”ihanuutta” ollenkaan.
Nimittäin, elämänvanhurskaus, kilvoittelu (ahkerointi synnin poispanijana, ry:n tilaisuuksiin ja työmuotoihin osallistumisessa, lasten kuskaamisessa pyhäkouluun ja raamattuluokkaan, lasten synnyttämisessä, kasvattamisessa ja juurruttamisessa J:lan valtakuntaan ja kuuliaisuudessa kulloinkin vallalla oleville ”armoneuvoille”/seurakunnalle) on kamalinta ikinä.
Ja eikös se teologit ja muut alan tuntijat olekin niin, että jos uskoon tulee edes pisara lakia, se muuttuu laiksi kokonaan? Näin on joku viisas minulle joskus sanonut. Eli voidaanko edes puhua kahdesta eri vanhurskauttamisen linjasta silloin, kun ne ovat tunkkastu samaan pakettiin? Jos armolinja ja pyhityslinja yhdistetään, pyhityslinja hävittää armolinjan ja Kristus on turhaan kuollut puolestamme? Eikö niin?
Luinko turhaan Lutherini?
Hyvin sanoitit tuon eron Vuokko. Laki ja Evankeliumi ovat erottamattomat, mutta sekoittamattomat. Laki on loppuun asti, mutta niin on Armokin.
Kristus on lain loppu. Kuitenkin laki on edelleen voimassa syntiselle, mutta vanhurskas elää uskosta armon varassa ja sen kasvatettavana.
Vanhaan leiliin ei saa laittaa uutta viiniä tai leili hajoaa. Uusi viini taas laitetaan uuteen leiliin ja se kypsyy ajan kanssa yhdessä leilin mukana.
Jos ihminen ei ole kuollut lain alle, niin ei uutta elämääkään voi alkaa.
Kristus ei voi tulla sinne asumaan, missä huone ei ole tyhjä.
Tuo Hanna Nurmisen väitösaihe on aina ajankohtainen.
Ismo Malinen kuinka Jeesus voi tulla luterilaiseen kun kerran vauvana on jo saatu ”leilit” täyteen? Vai tuleeko jo kasteessa eli onko vauva jo synteihinsä kuollut?
”Uusi viini taas laitetaan uuteen leiliin ja se kypsyy ajan kanssa yhdessä leilin mukana.” Näin on kastetun ja seurakunnan keskellä kasvavan lapsen kohdalla tarkoitus käydä. Liian monen kohdalla näin ei tapahdu, mutta se ei kumoa sitä, että monen kohdalla tapahtuukin. Rippikoulu saa joidenkin leilin taas hereille, toisilla se onnistuu muussa tilanteessa.
Kyllä Lutherin lukeminen on turhaa.
Nyt kun ihminen uudestisyntyy niin saa voiman tulla Jumalan lapseksi ja JUMALA laittaa lakinsa ihmisen sydämeen eli tulee sydämen HALU elää sen mukaan, tätä on todellinen evankeliumi.
Hanna Nurminen on entinen työkaverini. Ja onkin parhaasta päästä sanon minä aika monen kymmenen työkaverin kokemuksella!
Jos Ari lukisit Martin tekstejäni pian huomaisit miten samoin hänen kanssaan ajattelet. Nyt vain mittailet Marttia kuulopuheiden perusteella.
Tarkennusta.
Moni minua vanhempi vl-ihminen on kertonut, kuinka ennen hoitokokouksia vl-liikkeen opetus oli erilaista ja juuri enempikin tuon armonlinjan mukaista. Eräs ihminen kertoi myös vastikään minulle, kuinka hänen äidillään on koko ajan ollut tuon armonlinjan mukainen käsitys uskosta ja että hänelle se on siksi ihan tuttua kotoa jo.
Oma kokemukseni rajoittuu siis kotonani kuulemaani ja oppimaani plus myös ry:n tilaisuuksissa siitä asti kuin olen jotain kuulemastani ymmärtänyt tai malttanut lapsena edes kuunnella.
Ja olenhan toki kuullut tuhansia kertoja ”rahatta ja hinnatta” ja ”uskon kautta, armosta ja Kristuksen ansion tähden”, mutta niitä lausahduksia on aina seurannut usein puheissa ja vähintäänkin mielessäni iso MUTTA ja lause jatkuu: se ei tarkoita sitä, että uskovainen voi tehdä mitä haluaa. Eli puhtaana tuota armonlinjaa en ole itse koskaan ymmärtänyt liikkeen sisällä ollessani vasta kun löysin Lutherin Galatalaiskirjeen selitykset, joka nosti jalkani metrin maanpinnasta ylöspäin ja koin uskon ja koko maapallon ihmisineen ihan täydellisen ihanana.
Hoitokokouksista sen verran, että oman kokemukseni mukaan minun on hirveän vaikea onkia niistä minkäänmoista muuta oppia, kuin mielivaltaoppi. Sen opin mukaan piti tutkailla itseä ja uskonystäviään mahdollisten väärien henkien ja saastutuksien varalta, että jos pikkaisenkin pilkahtaa, niin kaikki keinot sen nujertamiseksi ovat sallittuja. Vahtiminen, kontrollointi, epäily, juoruaminen, pahanpuhuminen, ilmianto, nöyryyttäminen, alistaminen, kyykyttäminen ja lopulta jopa hylkääminen, jos toivottua lopputulosta ei syntynyt, oli kaikille täysin sallittua. Paitsi joo, isokenkäisen tai muuten väärän henkilön kohdalla kelkka saattoi kääntyä itseä kohtaan ja vika löytyikin yllättäen oman nappirivin alta.
Vuokko, tuon parempaa kuvausta Galatalais kirjeen selityksestä en ole koskaan kuullut. Se on tosiaan yksi Lutherin helmistä. Arille voisi sitä suositella lämpimästi.
Ari, Raamatun mukaan jokainen ihminen syntyy syntisenä kuoleman alle, eihän ihminen muuten kuolisi. Synnin palkka on kuolema. Kasteessa meidät puetaan Kristukseen, hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Usko ottaa sen vastaan Sanan kautta. Uskon kautta saadaan ymmärrys, ei tosin päin. Usko ei ole totena pitämistä, vaan sulautumista siihen ja elämää sen kautta.
Ismo Malinen puhut ristiriitaisesti eli väität kasteessa vauvan puettavan Kristukseen ja toisaalla kirjoitat:”Jos ihminen ei ole kuollut lain alle, niin ei uutta elämääkään voi alkaa.”
Siis onko vauva kuollut jo lain alle? Eikö ihminen kuole OMIIN synteihinsä?
Otat niin mielelläsi Lutheria ja hänen selityksiään, siis ensinnäkin kun ihminen uudestisyntyy niin hän KUULEE Jeesuksen äänen eli ei tarvitse ketään välittäjää ja selittäjää vaan suoraan Jeesuksen Sanojen kautta ymmärtää kaiken. Siis evankeliumeissa ja vain niissä on iankaikkisen elämän Sanat, ei Paavalin eikä varsinkaan väärän profeetan Lutherin.
Ari, kaikki ihmiset ovat perisynnin turmelemina Jumalan lain tuomion alaisia. Sellaisina Jumalan armon ja anteeksiantamuksen sekä uudestisyntymisen tarpeessa. Lasten ja aikuisten kadotuksenalaisuuden välillä vallitsee vain aste-ero. Koska kasteessa saadaan synnit anteeksi (Apt 2:38) ja se on uudestisyntymisen pesu kaikille (Joh. 3:5, Tit. 3:5) on myös suuri ero kastettujen ja kastamattomien välillä. Ja oletko nyt ihan tosissasi siinä, kun sanot että uudestisyntynyt ymmärtää Jeesuksen opetuksen ihan ilman mitään selityksiä? Miksi ihmeessä Jeesus sitten lähetti opetuslapsensa saarnaamaan evankeliumia ja nämä asettivat seurakuntiin vanhimpia ja kaitsijoita seurakuntaa opettamaan? Etköhän sinäkin ole omaksunut aika paljon uskonkäsityksistäsi toisten välityksellä (niin kuin me kaikki). Ei Lutherin opetuksia tarvitse kenenkään purematta niellä, mutta itse en kyllä tunne kovinkaan montaa raamatun selittäjää, jotka olisivat selittäneet Sanaa paremmin kuin hän.
Marko Sjöblom:”Ja oletko nyt ihan tosissasi siinä, kun sanot että uudestisyntynyt ymmärtää Jeesuksen opetuksen ihan ilman mitään selityksiä?”
Tarkennetaan aluksi mitä tarkoitetaan käsitteillä opettaa ja selittää, siis kun luen esim Jumalan käskyistä ”kunnioita isääsi ja äitiäsi” niin opetus on puhua JUMALAN tahdon mukaan mitä ko asia tarkoittaa, selitys on että meidän kyllä tulisi MUTTA MUTTA kun ei voida kun kerran ollaan perisyntisiä ja voimattomia.
Huomaatko eron eli sama on myös syntien anteeksi saamisessa, evankeliumeissa ei yhtään ihmistä kastettu ilman että he tunnustivat syntinsä, ei Jeesus kastanut lapsia joita tuotiin Hänen luo, ei Johannes kastanut fariseuksia ja kirjanoppineita jotka eivät tunnustaneet syntejään (kuvittelivat täyttävänsä lain). Nyt kun opetetaan syntien anteeksi saamista niin Jeesus Sanoo seuraavasti:”(Luuk. 24:47) ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. ”
Ja mainitsemasi Ap.t.2:38 sanoo selkeästi syntien anteeksi saamiseksi seuraavaa:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”TEHKÄÄ PARANNUS JA ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Siis jos tuosta Pietarin lausumasta otetaan pois ”tehkää parannus JA” niin miten silloin saa synnit anteeksi, kenen sanomaa silloin julistetaan?
Opetus on siis evankeliumin kirjaimellista esiin tuomista Pyhän Hengen kautta, selitykset ovat ihmisen pimeydestä käsin evankeliumin tulkintoja siitä käsin miten ne omaan elämään soveltuvat, siis katsoo omiin voimiin ja ymmärrykseen, ei Jumalan voimaan.
”Evankeliumeissa ei yhtään ihmistä kastettu ilman että he tunnustivat syntinsä.” Kristillinen kaste kuuluukin vasta Apostolien tekoihin ja Uuden testamentin kirjeisiin. Sieltä köytyy tämäkin kuvaus: ”Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: ’Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?’ Niin he sanoivat: ’Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi’. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.” Eipä tässä kerrota mistään katumuksesta tai parannuksenteosta. Ei kerrota mistään ikärajoistakaan.
Martti Pentti, mistä sitten oli peräisin kaste jolla Johannes ja Jeesus ja opetuslapset kastoivat?
Eikö seollut parannuksen kaste eli ensin parannus ja sitten kastetttiin.
Otat yhden kohdan jossa kyllä tosiaan puhutaan kastamisesta mutta ei siinä myöskään mainita SELKEÄSTI kastettiinko vauvoja tai minkä ikäisiä, perustat kaiken OLETTAMUKSEESI. Voitko perustaa iankaikkisen elämäsi OLETTAMUKSEN varaan?
Minä taasen uskon juuri Pietarin sanat selkeästi eli :
38 Niin Pietari sanoi heille: “TEHKÄÄ PARANNUS JA ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Tuossa on niin selkeästi sanottu ettei siihen jää mitään epäselvää.
Johanneksen kasteen ja kristillisen kasteen eroon viitataan muun muassa Apostolien teoissa: ”Efesokseen tuli Apollos, Aleksandriassa syntynyt juutalainen, joka oli etevä puhuja ja tunsi kirjoitukset perin pohjin. Hänelle oli opetettu Herran tie, ja pyhää intoa hehkuen hän julisti sanaa ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta hän tunsi vain Johanneksen kasteen.” Näinkin kirjassa kerrotaan:”’Millä kasteella te sitten olette kastetut?” He vastasivat: ’Johanneksen kasteella’. Niin Paavali sanoi: ’Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen’. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.”