Jumala lähetti Egyptiin sammakoita ja heinäsirkkoja. Muutti Niilin veden juomakelvottomaksi ja lopulta taivutti koko egyptin lohduttomaan suruun yhdellä keskiyön hetkellä kuolleiden esikoispoikien vuoksi. Israelilaiset hän säästi.
Vitsausten myötä faarao päästi valitun kansan menemään. Mooseksen johdolla he lähtivät matkaan, mutta pian alkoi faaraota kaduttaa. Mistä nyt ilmaista työvoimaa? Kärsiikö minun arvovaltani tällaisesta lepsuilusta? Faarao lähti joukkoineen takaa-ajoon.
Erämaassa Jumala johdatti kansaansa. Tulipatsas valaisi tietä yöllä ja pilvi ohjasi kulkua päiväsaikaan. Ei minkään keskellä myös ruokaa riitti kaikille. Pian edessä näytti olevan umpikuja ja faaraon joukot hengittivät niskaan. Jumala oli kuitenkin kansansa kanssa ja hidasti lähestyvien sotajoukkojen kulkua. Eikä siinä vielä kaikki. Meri halkesi heidän edessään ja se ylitettiin turvallisesti. Faaraon joukoille sen sijaan kävi kalpaten.
Mooses lähetti joukon vakoojia tutkimaan luvattua maata. Pian he palasivat reissultaan ja kertoivat, kuinka upea paikka israelilaisia odotti. Suurin osa vakoojista oli kuitenkin vakuuttunut, ettei israelilaisilla ollut mitään mahdollisuutta valloittaa maata siellä asuvalta kansalta. Tämä huoli levisi kulovalkean tavoin koko kansaan ja pian he olivat jopa halukkaita palaamaan Egyptiin.
Jumala oli varjellut kansaansa öin ja päivin. Hän oli kestänyt nurinan ja valituksen ja pysynyt kansansa kanssa. Hän oli näyttänyt voimansa moneen kertaan. Ei mitenkään tulkinnanvaraisuuden huntuun kätkettynä, vaan varsin näkyvillä tavoilla. Vaan eipä se riittänyt vakuuttamaan siitä, että Luvatun maan haltuunottaminen tuon samaisen Kaikkivaltiaan avulla olisi realistista. Edessä oli 40 vuoden harhailu erämaassa matkalla paikkaan, jossa vakoojat olivat käyneet muutamassa viikossa. Kansa oli totisesti eksyksissä.
* * *
Harhailua erämaassa. Sitä tämä vaellus toisinaan tuntuu olevan. Välillä heittäydyn lepäämään Isän ohjauksessa ja kuljen eteenpäin luottavaisin mielin turhia laskelmoimatta. Jossain vaiheessa vaellustunnelma saavuttaa huippunsa ja alan katsoa enemmän omaa peilikuvaani. Aluksi kuva on kirkas ja sorrun tuudittautumaan itsetyytyväisyyteeni. Unohdan Hänet, joka ohjaa seikkailuani. Eksyn.
En luota. Tai luotan, mutta enemmän itseeni ja omaan voimaani, kuin Häneen. Muistoni Hänen johdauksestaan ja varjeluksestaan haalenevat. Siirrän onnistumiseni omiin nimiini. Harhailen. Eksyn erämaahan. Ajatukset alkavat tempoilla. Hiekka pöllyäää ja suunta katoaa. Haaveita on enemmän, kuin ehtii yhden elämän aikana toteuttaa. Ajatukset vääntyvät umpisolmuun ja mikään ei tuo tyydytystä.
Pahimman hiekkamyrskyn silmässä en näe enää edes kanssamatkaajia. Siellä olemme vain minä ja Hän. Hän, joka on kulkenut kanssani koko ajan. Pysähtyminen. Turva. Rauha. Yhdessä kohti uutta. Seuraavalle keitaalle. Luottaen, kunnes unohdan jälleen ja ajaudun hiekkamyrskyn taas keskelle.
Kirkkoherrat antoivat Jalovaaralle kirkon tiloja käyttöön ja näin siunasivat rahankeräämisen köyhiltä ja sairailta. En ole kuullut kirkkoherroilta anteeksi pyyntöä enkä selvitystä, miksi näin pääsi käymään.
Erityisen kiinnostunut olisin kenttäpiispa Pekka Särkiön vastineesta. Hän kirjoitti minulle 3.3.2012:
”Ristinkirkossa on ollut Juntusen ja Jalovaaran pitämiä rukousiltoja jo pitkään. Niillä on omat ystävänsä ja haluan antaa tilaa myös näille kristityille.”
Pitää kuitenkin muistaa, että evankelis-luterilainen kirkko kerää jäseniltään vuosittain veroja lähes miljardi euroa (tuhat miljoonaa). Vastineeksi näille rahoille luvataan taivaspaikkaa tuonpuoleisessa.
Yksityisen sektorin edustajana pitää olla vähän kateellinen. Miljardin euron liikevaihto myymällä tuotetta, jota ei konkreettisesti ole olemassa, on melkoinen saavutus Suomen kokoisessa maassa.
Oliko niin, että vajaasta miljardista 1.si prosentti ehtii diakoniaan. Summa kasvaa sitten laskennassa työalakohtaisten palkkojen takia.
Blomster: ”Kysykää Jusu vihervaaralta hän tietää kaiken,onhan hän insinöörimies !”
Eipä tuossa Jusun päätelmässä kovin paljon tietoa tarvita. Kirkon katteettomat lupauksethan pystyy päättelemään ihan tämmöinen tavallinen pakanapapparainenkin (huomasin itse tosin vasta keski-iällä erota kirkosta).
Eikä tämä ollut mikään väheksyvä kannanotto Jusun laajaa yleissivistystä kohtaan.
Totta, miljardin sika säkissä, jossa ei kenties ole edes sitä sikaa…
Paajanen: ” kuulumalla setaan ja kannattamana homoliittoja pääsee juuri siihen kohtaan mistä blogissa kirjoitettiin, saa nälviä toisia ja varsinkin kirkkoa.”
Eikös se ole muillekin kuin SETA:an kuuluville sallittua. Sana on vapaa, vapaassa maassa.
Tarkemmin ajateltuna hyvin sanottu Jusulta tuo. Minua kirkon jäsenenä pyörryttää ajatus kirkon johdon luottamuksesta nöyriin kansalaisiin…Töpeksiivät koko ajan koko rahalla. Hirrrvittää tuommoinen meno.
Kristinuskoa (kirkkoa) on Suomessa harjoitettu enemmän tai vähemmän pakotettuna osimmoilleen tuhat vuotta. Paitsi tuottava, myös melkoisen vakaa bisnes siis. Viimeisten vuosikymmenien aikana tuotteen kysyntä on kyllä laskenut huimaa vauhtia, eikä käännöstä parempaan ole näköpiirissä. Onneksi sentään kassassa on rahaa niin, että ydinbisnes ei ole uhattuna;)
Ei ole rouva ainoa uskontobisneksestä pirusti tienaava.
Helsingin käräjäoikeus on tänään jäädyttänyt Jalovaaran varoja yli miljoonan euron edestä, kertovat tiedotusvälineet.
—
Toimittaja kertoo Jalovaaran valehdelleen ja uhkailleen:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014091118652830_uu.shtml
Näin erään punajakkuisen rouvan rahastustoiminnan läpi jo 18 vuotta sitten erään kirkon eteisessä, missä jakkupuvun taskuun sujahti sujuvasti rullatuolipotilaan äidin iso seteli vastineeksi kaseteista ja kirjoista.
Temppeli oli siis tehty kauppahuoneeksi ja mitäs Jeesus sanoi siitä?
Jeesuksen sanomiset tuntuvat olevan tälle ekonomifrouvalle se ja sama, kunhan kassavirta vain ei katkea.
Bisnesideahan on tuotu suoraan rapakon takaa ja on varsin yksinkertainen: Herkkäuskoisia on helppo höynäyttää.
Minäkään en pidä Jalovaaran toiminnasta eikä hänelle tarvitsisi kirkon tiloja antaa käyttöön.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että häntä ei ole tuomittu mistään. Vakuustakavarikko on normaali turvaamistoimenpide, jos jotakuta epäillään rikoksesta. Sen tarkoituksena on estää, ettei rahoja siirretä muualle. Jos rikos todetaan tapahtuneeksi, sen tuottama hyöty tuomitaan valtiolle menetetyksi.Jos syyte hylätään, takavarikko puretaan.
Matti
Kiitos hyvästä tekstistäsi
Kiitos, että luit. 🙂