Harmaan rovastin tarjous

Lukijani!

Kotimaa-lehti tarjosi tauon jälkeen tilaa uusille bloggaajille. Ilahduin ja päätin tarttua koukkuun. Olen tuore eläkeläinen ja koen, että kintaissa on vielä virtaa. Voin ehkä jakaa matkan varrella kertynyttä hiljaista tietoa ja samalla kasvaa itsekin. Mikäli palaute tukee kokemustani, kirjoitan uusia kuulumisia.

Tuumasin hetken sitä, kuka olen ja mikä voisi olla ajatusteni punainen lanka. Päädyin katselemaan maailmaa Harmaana rovastina. Se on riittävän moniulotteinen nimitys.

Harmaa on ennen muuta kunnianosoitus ja värin tunnustamista. Sillä viittaan kenttäharmaaseen, jota sotilaiden pappina kannoin lähes kolme vuosikymmentä. Armeijan harmaa toki muuttui matkan varrella varuskunnan vihreäksi, mutta kirjoituspöydän ääressä ja juhlaparaatissa harmaa on yhä käypä väri.

Harmaaseen väriin liittyy toisaalta luopumista. Harmaa on taustaan sulautuva, esiripun naruja piilossa vetävä hahmo. Niin, enää en ole parrasvaloissa vaan kulisseissa. Ei hätää. Jostain kaikuu neuvo luopua ”tuskattomasti nuoruuteen kuuluvista asioista.”

Kolmanneksi harmaa viittaa tukkaani. Se kertoo ikäni. En ole hopeanharmaa enkä välttämättä sellaiseksi muutu. Enkä liioin rohkene väittää, että hiuksillani perustelisin Sananlaskujen kirjan mitan (16:31): ”Harmaat hapset ovat kunniaseppele, palkinto sille, joka oikein elää.”

Vielä on sanomatta yksi peruste: viittaus kirjalliseen makuuni. Tolkienin Taru sormusten herrasta on mielilukemistani, alkukielellä. Siinä on Harmaa tietäjä, Gandalf. Hänellä on uteliaisuutta, sinnikkyyttä, joukkuehenkeä, kykyä taistella, viisautta jakaa neuvoja…

Entä paketin ympäri tai helminauhan läpi ulottuva lanka? Kuten puhuttelu vihjaa, kirjoitan kirjeitä. Presidentti Kekkosen myllykirjeiden tyyliä tai vaikuttavuutta en tavoita. Tyydyn siksi leikittelemään samansointuisin sanoin. Olkoon tämä ja tulevat pohdinnat Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä. Elämän varrella jonnekin kipattuja, kätkettyjä, kenties unohtuneita. Mutta nyt jostain syystä esiin putkahtaneita sekä rakkaudella, kiihkolla tai muulla tunteella pöydälle nostettuja.

Luet parhaillaan mainoskirjettä. Juuri Sinulle, lukijani. Hinnatta. Yksittäin tai nipussa, makusi mukaan.

Sinun

Harmaa rovasti

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Ehdottomasti järkevä päätös jättää äänestämättä, jos yksikin itselle syystä tai toisesta epämieluisa ihminen kampanjakasvona muistuttaa, että äänestäminen kannattaa. Näinhän varmistetaan itselle mieluisan ehdokkaan menestys. =)

    • Nurmenniemi: ”Enpä taaida enää äänestää?”

      Niinhän ne kaikki sanovat, jotka haluavat vaikuttaa.

  1. Joskus hamassa muinaisuudessa kirkon tehtävänä oli saada ihmiset mieleisikseen, nyt ihmiset tekevät siitä halujensa mukaista. Joskus tuntuu itse Jumalakin olevan muutettavana. Eivät kai tässä vain toteudu Raamatun maininnat ihmisestä, joka korottaa itsensä yli kaiken, mikä jumalaksi tai jumaloitavaksi mainitaan? Tai sitten se, missä puhutaan korvasyyhystä? Joskus kerrottiin tarinaa pojasta, joka takoi koulun käsityötunnilla viivainta mutkalle, kun ei onnistrunut höyläämään lautaa suoraksi. Hienotunteisuussyistä lopetan tähän.

    • Ei se Nissinen siinä omia aikaansaannoksiaan tuonut julki. Kaipasi jotain. mitä ei enää hänen mielestään ole.
      Miksi se oli moitittavaa?

    • Aivan järkyttävää kommentointia. Ei uskoisi, että kyse on kristillisestä foorumista.

      Jani Toivola, kaikkea hyvää!

    • Sorrut siihen, mistä syytät raamattu-uskollisia kristittyjä. Lainaat Raamattua.

      Lainaat sitä kuitenkin väärässä asiayhteydessä. Antamasi raamatunkohta ei liity käytävään keskusteluun millään tavoin.

    • Jospa helluntailaiset eivät sotkisi luterilaista keskustelua, tai ainakin esittäisi asian, että helluntailaisena ajattelen/koen niin, että musta homo ei ole ok. Reilua meininkiä kehiin!

    • Mitä?

      Mitä humanisti Ottavainen nyt sekoilee?

      Ketä leimaat? Etkä juuri leimaamisesta syytä muita?

    • Katsopa, Jusu, Jani Toivolan video. Hän puhuu siinä pelkästään itsestään. Kirkon pitää olla sellainen kuin hän haluaa. Hän loukkaantuneena erosi kirkosta koska se ei ollutkaan sellainen. Sitten häntä suorastaan kerjättiin takaisin ja hän armollisesti päätti tulla.

      Hän on käynyt puhumassa esimerkiksi kirkon nuorten tilaisuuksissa, vaikka hänellä ei ole mitään alan koulutusta. Helposti se varmaan on käynyt.Jos Toivola kutsutaan puhumaan mihin tahansa tilaisuuteen, hän puhuu aina itsestään.

    • Ei, Toivola ei ole vitsi, mutta miten minustakin tuntuu Kupiaisen tapaan, että Sahimaa yrittää olla (ainakin vitsikäs). Mutta kuten Antti totesi, huumori on vaikea laji. Ainakin jos sillä yritetään saada ihmiset hyvälle tuulelle.

    • Ihan järkyttävää. Tämä foorumi on minun osaltani tullut ymmärrykseen, että rasismi ja syrjintä on ok. Lainaan tässä erittäin viisaan Jani Salmisen kommenttia:

      Jani Salminen
      17.01.2014 13:38
      Sari pohdintaan vastaisin, että kirkon viesti näyttää yhä tältä:

      1. Vastustamme kaikkea syrjintää ja hyväksymme syrjinnän myös osana toimintaamme. 2. Vastustamme kaikkea syrjintää, koska lainsäädäntö niin vaatii. Kirkon oma arvopohja on kuitenkin moninainen ja kirkossa on tilaa myös syrjinnälle. 3. Puolustamme kaikkien ihmisoikeuksia. Yhtäläiset ihmisoikeudet eivät kuitenkaan koske kaikkia ihmisiä. 4. Teemme työtä syrjittyjen ja hädänalaisten ihmisten puolesta ja ylläpidämme ihmisten syrjimistä ja hätää omalla toiminnallamme. 5. Kirkon päätöksen mukaan rekisteröity parisuhde ei ole este kirkon työssä toimimiselle. Kirkko ei ole kuitenkaan määritellyt asiaan kantaansa, joten rekisteröity parisuhde voi olla este kirkon työssä toimimiselle. 6. Kirkkomme pappeus ei ole sukupuoleen sidottu. Kirkossamme papin sukupuoli voi olla työhönoton peruste.

    • Sonja. Toivoisin, että tulisit mukaan keskustelupalstalle blogimetsa.fi. Tämä Kotimaa24 taitaa loppua pian. Sinun asiallisia mielipiteitäsi kaivataan edelleen. Ainakin minä kaipaan. Mutta on siellä ihan muitakin: Bror, Kimmo, Anne, Toivo ja monia muita.

    • Joo, Sonja. Tervetuloa minunkin puolestani. Sulla on terveitä ajatuksia näin pakanankin näkökulmasta.

Jouni Parviainen
Jouni Parviainen
Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.