Lukijani!
Kotimaa-lehti tarjosi tauon jälkeen tilaa uusille bloggaajille. Ilahduin ja päätin tarttua koukkuun. Olen tuore eläkeläinen ja koen, että kintaissa on vielä virtaa. Voin ehkä jakaa matkan varrella kertynyttä hiljaista tietoa ja samalla kasvaa itsekin. Mikäli palaute tukee kokemustani, kirjoitan uusia kuulumisia.
Tuumasin hetken sitä, kuka olen ja mikä voisi olla ajatusteni punainen lanka. Päädyin katselemaan maailmaa Harmaana rovastina. Se on riittävän moniulotteinen nimitys.
Harmaa on ennen muuta kunnianosoitus ja värin tunnustamista. Sillä viittaan kenttäharmaaseen, jota sotilaiden pappina kannoin lähes kolme vuosikymmentä. Armeijan harmaa toki muuttui matkan varrella varuskunnan vihreäksi, mutta kirjoituspöydän ääressä ja juhlaparaatissa harmaa on yhä käypä väri.
Harmaaseen väriin liittyy toisaalta luopumista. Harmaa on taustaan sulautuva, esiripun naruja piilossa vetävä hahmo. Niin, enää en ole parrasvaloissa vaan kulisseissa. Ei hätää. Jostain kaikuu neuvo luopua ”tuskattomasti nuoruuteen kuuluvista asioista.”
Kolmanneksi harmaa viittaa tukkaani. Se kertoo ikäni. En ole hopeanharmaa enkä välttämättä sellaiseksi muutu. Enkä liioin rohkene väittää, että hiuksillani perustelisin Sananlaskujen kirjan mitan (16:31): ”Harmaat hapset ovat kunniaseppele, palkinto sille, joka oikein elää.”
Vielä on sanomatta yksi peruste: viittaus kirjalliseen makuuni. Tolkienin Taru sormusten herrasta on mielilukemistani, alkukielellä. Siinä on Harmaa tietäjä, Gandalf. Hänellä on uteliaisuutta, sinnikkyyttä, joukkuehenkeä, kykyä taistella, viisautta jakaa neuvoja…
Entä paketin ympäri tai helminauhan läpi ulottuva lanka? Kuten puhuttelu vihjaa, kirjoitan kirjeitä. Presidentti Kekkosen myllykirjeiden tyyliä tai vaikuttavuutta en tavoita. Tyydyn siksi leikittelemään samansointuisin sanoin. Olkoon tämä ja tulevat pohdinnat Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä. Elämän varrella jonnekin kipattuja, kätkettyjä, kenties unohtuneita. Mutta nyt jostain syystä esiin putkahtaneita sekä rakkaudella, kiihkolla tai muulla tunteella pöydälle nostettuja.
Luet parhaillaan mainoskirjettä. Juuri Sinulle, lukijani. Hinnatta. Yksittäin tai nipussa, makusi mukaan.
Sinun
Harmaa rovasti
Miksi se oikea ja väärä on niin tärkeää? Haluatko ohjeita itsellesi vaiko kontrolloida muita?
Raamattu on jokaiselle ihmiselle ohje ja henkilökohtainen, ei ohje kontrolloida toisia ihmisiä. Jani tuo selvästi esille mitä haluaa.
”Arvojen määrittely” siitähän tässä on kysymys, ei suinkaan raamatusta. Psykologit William Coulson, Carl Rogers ja Abraham Maslow kehittivät Humanistisen arvojen määrittelyn. Arvojen määrittelyn perusfilosofia pitää sisällään ajatuksen, että opettajat, jotka edistävät hyveitä, kuten rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja siveys opettavat lapsille opin, joka loukkaa heidän moraalista vapauttaan. Lapsille pitää suoda vapaus valita omat arvonsa, opettaja vain ”huojentaa” välttelemällä kaikkea moralisointia tai arvostelua. Tämä kyllästää heidät asenteella, että heillä yksin on hallussaan ylin auktoriteetti ja tuomio elämästään.
Eikös tätä voisi katsoa myös siltä kannalta, mitä hyviä puolia valintaan liittyy. Tässähän kirkosta eronnut ihminen kertoo liittyneensä takaisin kirkkoon, tämmöisiä tarinoitahan me haluamme. Sitten me ihmettelemme, miten nuoret aikuiset saataisiin takaisin kirkkoon. Tässä lienee ehdokas, joka lähettä monille positiivisen viestin, vaikken uskokaan kohderyhmän olevan kovin yhtenäinen. Ehkä tätä nettikeskustelua voitaisiin suunnata rakentavampaan suuntaan juuri kysymällä miten nuoret ikäluokat innostuisivat kirkosta. Olen pelkkänä korvana ehdotustennne suhteen. Ja ehkä me vanhat jäärät kestämme nämäkin vaalit ja yllätys yllätys, elämä jatkuu vaalienkin jälkeen. Käydään äänestämässä!
Olen yllättynyt Mika Laihon humaanista kommentista vaikka edustankin toisenlaista maailmankatsomusta uskonnottomana ja kirkosta eronneena.
Kiitos Kimmo. Joillekin täällä näyttää olevan tärkeää jakaa maailma tarkkaan kahteen leiriin, mutta eihän todellisuus niin mustavalkoinen ole. Minä ainakin luulen, että ylivoimainen enemmistä suomalaisista on rauhanomaisen ihmisyyden kunnioittamisen takana.
Totta puhut Mika. Olen samaa mieltä.
Jani Toivola on varmasti hyvä tyyppi siinä missä moni muukin, ei siinä mitään. Erikoista kuitenkin on, että hänet valjastetaan kampanjakasvoksi, koska hän on tunnettu vähemmistöseksuaalien edustaja. Tarkoitan tällä sitä, että piiloagendana on ilmeisesti ratsastaa seksuaalikysymyksillä seurakuntavaaleihin, ja saada liberaalit liikkeelle. Espoon seurakuntasanomat (Esse) on samassa veneessä eli antanut Janille etusivunsa. Ei tämä varsinainen yllätys ole. Kaikkea hyvää silti Janille.
Risto Laine. Miksi kirjoitat Vapahtajan erisnimen pienellä alkukirjaimella? Minusta se on pilkkaa.
Onneksi pahimmat Jani Toivolan henkilöä panettelevat kommentit on ylläpito poistanut. Jotkut niistä olivat niin rumia, että päätin liittää Janin iltarukousteni henkilöiden joukkoon. Hyvä Vapahtajamme siunatkoon Jania!
Hyvä niin, ja lähti minunkin rukouslistalle Jani.
Mitä rukoilet hänen puolestaan?
En vastaa Sonjan puolesta. Mutta omasta puolestani rukoilen Jumalaa siunaamaan häntä.Hän on ihminen. Jumaja rakastaa häntä.
Niin minäkin.
Oho! Melkoisia kommentteja. Jos kirjoittaja Kopposen kommentti on poistettu ei Ojasenkaan kovin ystävällinen ole.
”Homo ja neekeri”. Eikö tuollainen nimittely johda jo käräjäoikeuteen?
Paajanen: ”Jani Toivonen on tehnyt oman valintansa kuten hän useasti sanoo. Mielestäni hänen valintansa eivät kuitenkenkaan liity kristinuskoon mitenkään. Jani Toivonen edustaa julkista homoseksuaali/bi seksuaalisuutta ja on valinnut homoseksuaalina yksinhuoltajan roolin. Hänen arvonsa edustavat kristinuskosta poikkeavaa kantaa. Siksi on merkillistä, että tälläinen henkilö valitaan edustamaan seurakuntavaalien kampanijointia. Tämä on kuitenkin ajan henki,”
Jälleen kerran täytyy ihmetellä sitä kiehtovuutta vai lieneekö peräti kiihotusta, jota toisten ihmisten seksuaalisen suuntautumisen ruotiminen joissakin omahyväisissä ja esimerkillisissä kristityissä, ”Jumalan valituissa karitsoissa” herättää. Sami Paajasen mieliaihe tuntuu olevan kommenttiketjusta toiseen homoseksualismi, jonka kiistanalaisesta raamatunvastaisuudesta hän jaksaa uupumatta jauhaa kommentista toiseen.
Ihan näin pakanankin näkökulmasta katsellen luulisi, että ihmisen seksuaalisuus on hänen ja hänen Jumalansa – jos johonkin sellaiseen uskoo – välinen asia, eikä kuulu kellekään muulle.
Taas löydän itseni rakkaan veljeni Kimmon kanssa samalta puolelta.
Kimmo Wallentin, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Sinullakin on oikeus ollla tuota mieltä, mutta kirkossa on onneksi moniäänisyydelle tilaa.
Seksuaalisuus ei ole mikää autio saari jota ei voisi kommentoida, varsinkaan jos sieltä saarelta huudetaan koko ajan olen homoseksuaali.
Sami. Missäs vaiheessa me Kimmo ja minä olemme homoiksi ilmoittautuneet? Minun ymmärtäneekseni meillä molemmilla on ihan laillisef akat. Ihan naispuoliset nimittäin.
Osmo mitä sä nyt sekoilet?
Mitä sä taas sekoilet
Ihan järkkyy, Mutta onpa erikoista, että ylläpito ei reagoi. Vai onko,
Toivottavasti Jani on skarppina, että hoksaa pitää riittävän välimatkan myös Tulkaa kaikki –liikkeeseen, jonka ihmisoikeusosaamisessa on merkittäviä puutteita, ja joihin ei kannata samaistua. Janin poliittisessa puolueessa on kyllä tätä osaamista ja siellä osattaneen nähdä jo tämän vinkin perusteella missä ongelmat ovat.
Ja koska täällä kerrotaan poistetuista kommenteista, voisi arvata, että ongelmia on muuallakin. Se että toinen osapuoli höykyttää, ei välttämättä tee siitä toisestakaan pulmusta. Pään kylmänä pitäminen ei ole ihan helppoa tämmöisissä oloissa. Tsemppiä ja siunasuta.