Lukijani!
Kotimaa-lehti tarjosi tauon jälkeen tilaa uusille bloggaajille. Ilahduin ja päätin tarttua koukkuun. Olen tuore eläkeläinen ja koen, että kintaissa on vielä virtaa. Voin ehkä jakaa matkan varrella kertynyttä hiljaista tietoa ja samalla kasvaa itsekin. Mikäli palaute tukee kokemustani, kirjoitan uusia kuulumisia.
Tuumasin hetken sitä, kuka olen ja mikä voisi olla ajatusteni punainen lanka. Päädyin katselemaan maailmaa Harmaana rovastina. Se on riittävän moniulotteinen nimitys.
Harmaa on ennen muuta kunnianosoitus ja värin tunnustamista. Sillä viittaan kenttäharmaaseen, jota sotilaiden pappina kannoin lähes kolme vuosikymmentä. Armeijan harmaa toki muuttui matkan varrella varuskunnan vihreäksi, mutta kirjoituspöydän ääressä ja juhlaparaatissa harmaa on yhä käypä väri.
Harmaaseen väriin liittyy toisaalta luopumista. Harmaa on taustaan sulautuva, esiripun naruja piilossa vetävä hahmo. Niin, enää en ole parrasvaloissa vaan kulisseissa. Ei hätää. Jostain kaikuu neuvo luopua ”tuskattomasti nuoruuteen kuuluvista asioista.”
Kolmanneksi harmaa viittaa tukkaani. Se kertoo ikäni. En ole hopeanharmaa enkä välttämättä sellaiseksi muutu. Enkä liioin rohkene väittää, että hiuksillani perustelisin Sananlaskujen kirjan mitan (16:31): ”Harmaat hapset ovat kunniaseppele, palkinto sille, joka oikein elää.”
Vielä on sanomatta yksi peruste: viittaus kirjalliseen makuuni. Tolkienin Taru sormusten herrasta on mielilukemistani, alkukielellä. Siinä on Harmaa tietäjä, Gandalf. Hänellä on uteliaisuutta, sinnikkyyttä, joukkuehenkeä, kykyä taistella, viisautta jakaa neuvoja…
Entä paketin ympäri tai helminauhan läpi ulottuva lanka? Kuten puhuttelu vihjaa, kirjoitan kirjeitä. Presidentti Kekkosen myllykirjeiden tyyliä tai vaikuttavuutta en tavoita. Tyydyn siksi leikittelemään samansointuisin sanoin. Olkoon tämä ja tulevat pohdinnat Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä. Elämän varrella jonnekin kipattuja, kätkettyjä, kenties unohtuneita. Mutta nyt jostain syystä esiin putkahtaneita sekä rakkaudella, kiihkolla tai muulla tunteella pöydälle nostettuja.
Luet parhaillaan mainoskirjettä. Juuri Sinulle, lukijani. Hinnatta. Yksittäin tai nipussa, makusi mukaan.
Sinun
Harmaa rovasti
Sami Paajanen nimittelee Jani Toivolaa Jani Toivoseksi. En tiedä miksi. Mutta jos joku ihminen on homoseksuaali ja värillinen, on väärin tuomita hänet ei-kristityksi. Kyllä värillinen ja homo saa olla kristinuskon tunnustaja. Jeesus olisi ottanut hänet vastaan avosylin.
”Neekeri ja homo”. Aika ilkeä niimittely En usko Vapahtajan sitä arvostavan.
Sulla on Paajanen melko yksinkertainen matriisi. Tunnen lkuisia kristittyjä homoja. Ja niitä on muslimeissakin. Voit avartaa päätäsi seuraavan linkin kautta
http://blogimetsa.fi/item/1543-pride-kulkue
Minulle ei noilla seksiasioilla ole enää mitään merkitystä, koska olen eturauhassyövän takia hormonihoidettu. Siksi tuntuu kovin omituiselta, että jotkut näyttävät pitävän miehistä potenssia, jota minulla ei enää ole, kristinuskon kannalta merkittävimpänä asiana. Ehkäpä tällainen kuin minä ei enää ole heidän mielestään enää edes kelvollinen ”taivasten valtakuntaan”. Pitää sinne ilmeisesti erektio olla ennen kuin pääsee? Ns. homous on mielestäni aivan yhdentekevä asia rakkaan Vapahtajamme ottaessa vastaan meitä langenneita kerran iankaikkiseen elämään. Olen sitä mieltä, että hän katselee enemmänkin sitä, miten olemme käyttäytyneet lähimmäisiämme kohtaan (Matteus 25).
No tätä minä, Osmo, jo vähän epäilinkin.
Ehkä minäkin käyn äänestämässä, vaikka en pidä siitä, että vaalit ovat menneet poliittisiksi. Mutta ehkäpä joku epäpoliittinenkin ehdokas löytyy.
Syksyn mittaan nähtäneen mistä aineksista Jani on tehty, sen verran kuumana hella tämän kirkollisen sopan alla hohkaa. Tunnen hänet julkisuudesta lähinnä TV:n viihdeohjelmista, mutta jos hänellä on todellista osaamista ihmisoikeuskysymyksissä, hän voisi tehdä todella ison palveluksen kirkolle nostamalla ihmisoikeuskysymykset keskusteluun asiapohjalta. Nythän ihmisoikeuksia korostavat toimijat kirkossa elävät jonkinlaisessa kuplassa, jossa ihmisoikeuksia käytetään imagonrakentamiseen, mutta asiakeskestelua aiheesta kartetaan valitettavasti – kuin ruttoa suorastaan, ja Janista uhkaa tulla tämän hötön mannekiini.
Jani. Jumala ainakin rakastaa sinua ihonväristäsi ja sukupuolisuuntauduksestasi riippumatta. Näin on.
No varmasti rakastaa, pitääkö sitä erikseen hehkuttaa täällä? Sitä minä ajan takaa!
Toivola itse tekee homoudestaan vaalivaltin.
Ja kirkko antaa tilaa, tulkaa kaikki – paitsi ne, jotka eivät hyväksy kaikkea.
Kiitos Jani hyvästä, rehellisestä viestistäsi videolla. Ei mitään päälleliimattua.
Haluaisin itse kirkosta toiminnallisen paikan, joka tekee arjessa töitä eri tavoin jostain hyvästä paitsi jääneiden eteen. Kirkon tehtävä on kaikilla tavoilla viestiä Rakkautta. Kaikilla tavoilla ja kaikille! ♥
Uusi kirkko miettii, mitä voimme tehdä tämän henkilön, tämän yhteisön eteen? Konkreettisia asioita. Alkaa voisi vaikka nuorten huonosta olosta. Mukaan erilaisia ihmisiä, antamaan elämälle uusi mahdollisuus!
Kaikki tuomitseminen, arvostelu jääköön, siihen kirkkoon en halua kuulua. Jos minulla on uskoa mutta ei Rakkautta, olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen…
Olen jo pitkään halunnut olla osa kirkon Oikeaa toimintaa mutta en näe oikeaksi sitä henkeä, joka siellä on. Mahtavaa että ne ihmiset, jotka uskovat hyvään, ovat jaksaneet oll mukana. Niitäkin on. Se on varmasti raskasta olla silmätikkuna arvostelijoiden ympäröimänä.
Kirkon Tehtävä on rakastaa! Rakkauden teot puhuvat puolestaan. Kirkko eli me, olkoon arjessa mukana.
Olen yrittänyt tuoda omia ideoita ja ne on aina jokin byrokratian säännös teilannut. Sitten en enää jaksanut. Jospas tässä olisi uusi alku. Kiitos Jani kun lähdit tähän!
Minnalla on paljon hyviä ideoita. Seurakunnat ovat erilaisia, mutta omalta osaltani saan kai olla onnellinen, että omassa ev. lut. paikallisseurakunnassani ihan oikeasti tehdään monia mainitsemiasi asioita. Toivottavasti Minnakin saat vielä toteuttaa mitä mainitset. Jos toiminta on uutta, sen alkuun saaminen tuntuu usein jopa toivottoman hitaalta, mutta sitkeys palkitaan ja uskon avoimutta kyllä löytyvän, kunhan seurakunta saa aikaa sulatella, ja löytää muita innostuneita.
Meillä on Kimmon kanssa ihan alkupeäiset akat. Eikö pid paikkans Kimmo?
Joo, pitääpä hyvinkin kohtapuolin 50 v on yhdessä frouvan kanssa taivallettu. Moni ei uskonut, että meidän liittomme kestäisi, kun sattui se monille muillekin sattunut ns. pohjaanpalaminen ja oltiin molemmat vielä ihan pentuja kun papin edessä kävimme lupaamassa myötä ja vastoinkäymisissä rakastamistamme. Silloin tarvittiin vielä vanhempien lupa liitolle, jos ikää ei ollut 21 vuotta, mutta 60-luvulla oli vielä semmoinen tapa, että naimisiin mentiin jos jälkikasvua oli tulollaan vaikka itse olisi ollut kuinka kakara.
Hyvin on liitto kestänyt, vahvistunut vain vuosien varrella yhteisistä kokemuksista ja vanhin kolmesta pojasta on jo 48 vuotias. Muut kaksi 45 ja 38. Eivät kuulemma nykyiset liitot enää kestä vastoinkäymisiä, vaan ”erilleen kasvetaan” jo ihan pikku erimielisyyksistä.
Kirkon sisäisessä keskustelussa Janin valinta tietenkin lisää sisäistä epäluuloa, kun yhteisillä varoilla annetaan ilmainen vaalimainos yhdelle vaaliryhmittymälle, eikä henkilön valintaprosessia ole avattu suurelle yleisölle. Muuten Jani oli hvyä valinta.
Minä ajattelen, että avioliitto on elinikänen, Niin muuten ajattelee suurin osa meistä eläkeikäisistä. Uskovan ei kuulu erota.
Osmo: ” Uskovan ei kuulu erota.”
Ei se minun mielestäni ole uskomattomallekaan mikään sankarillinen maineteko, vaikka kukaan ei selviäkään ilman erimielisyyksiä ja riitoja avioliitosta.
Pitää oppia riitelemään sovussa.
On se aika vekkulia, kun ei sa sannoo. Joku ottaa uuden akan. Tuleehan siinä vaihtelua jo ehkä väljääntyneen seksielämään. Mutta se uusi akka saattaa tuoda tullessaan muutakin, esimekiksi uudenlaiset kuteet, huuliriipukset tms.PASKANMARJAT. VAROITAN. Älä hyvä ihminen ota uutta akkaa.