On ihmisiä, joiden mielestä n.s. ”sateenkaari-ideologiaa” tuputetaan liikaa.
Toisaalta, kun lukee alla olevan artikkelin kuvaamia tapahtumia, niin ajattelin kyllä jatkaa tuputtamista ihan niin kauan kuin henki pihisee: https://yle.fi/a/74-20119367 .
Jatkan vielä sen verran, että minusta on erityisen ikävää, kun uskonnon varjolla syyllistytään syrjintään.
Syrjintää ei pidäkään hyväksyä, se on kielletty jo perustuslaissa ja siitä voidaan jopa tuomita rangaistus. Toisaalta ei pidä myöskään kovin kevein perustein syyttää ketään syrjinnästä. Voisitko kertoa tarkemmin, millä tavoin mielestäsi uskonnon varjolla syyllistytään syrjintään?
Tässä kyseisessä tapuksessa toimitilojen vuokraaja ilmoitti uskonnollisista syistä epäävänsä tilojen käytön seksuaalivähemmistöihin kuuluvilta. Tuo käy mielestäni selkeästi ilmi YLEn artikkelista. Ja poliisihan on jo aloittanut asiasta esitutkinnan perustuen tuohon syrjintään.
Ulkoapäin on usein vaikea tietää, onko syrjintäepäilyjen tai -väitteiden taustalla kyse ollut nimenomaan henkilöiden syrjinnästä tai sitten tietynlaisen uskonnon, uskonnollis-filosofisen aatteen, poliittisen suuntauksen vuoksi jostain aisasta kieltäytymisestä. Kyseiseen tapaukseen en ota kantaa – varsinkaan kun kyse on vain median perusteella mudostunut käsitys siitä, mitä on ilmaistu. Maailmalla näistä lienee käyty pitkiäkin oikeusprosesseja.
Oma lukunsa on myö se, kuinka taidokkaasti jokin kieltäytymisasia on asianomaisille saatettu tiedoksi. Taitamttomuus viestinnässä ja syrjintä ovat eria asioita.
Ei ole mitenkään tavatonta, että jonkin henkilö(ide)n pääsy erinäisiin tilanteisiin, tiloihin tai virkaan/tehtävään on evätty hänen mielipiteensä, vakaumuksensa tai väitetyn ja tulkitun sellaisen vuoksi. Näitä on ajassamme ollut, menemättä yksityistapauksiin tässä yhteydessä.
On hyvä, että asiat tutkitaan. Toisaalta lienee niinkin, että tutkinnallistamisellakin voidaan epäsuorasti edistää epäsuoraa syrjintää, aiheuttamalla hankaluuksia ym. En tässäkään ajatuksessa viittaa p.o. tapaukseen, josta en yksityiskohtia tiedä.
Ihmisten syntisyys ilmenee kovin monin erilaisin tavoin.
Jukka: Totta puhelet, eipä meistä yksikään taivaanportille synnittömänä astele.
Tässä tapauksessa YLE haastatteli useampaa paikalla ollutta saattoväkeen kuulunutta ihmistä, kuten artikkelissakin mainitaan. Olen taipuvainen uskomaan, että YLE kansan yleisen näkemyksen mukaan on sangen luotettava tietolähde (https://yle.fi/aihe/a/20-10005042). En ole juristi enkä mitenkään lainoppinut, aivan tavallinen tollo. Sen käsityksen olen kuitenkin saanut, ettei Suomessa poliisi aivan herkästi aloita esitutkintaa jutuista, jotka olisivat aivan tuulesta temmattuja. Risto Tuori osannee lainoppineena selittänee tarkemmin.
Mutta varmaan on viestinnässäkin ollut ongelmia, jos pappi ja saattoväki ovat saaneet kyseisessä tapauksessa kuvattua palautetta osakseen.
Kirjoitat: ” Ei ole mitenkään tavatonta, että jonkin henkilö(ide)n pääsy erinäisiin tilanteisiin, tiloihin tai virkaan/tehtävään on evätty hänen mielipiteensä, vakaumuksensa tai väitetyn ja tulkitun sellaisen vuoksi. Näitä on ajassamme ollut, menemättä yksityistapauksiin tässä yhteydessä.”
Toivoisin, että mainitsisit jonkun esimerkin kuitenkin. Itselleni ei nyt yhtäkkiä tule mieleen kuin Suomalainen Klubi ja joku Naisklubi. Ja hiljattain oli tosiaan juttu, ettei tummaihoisia päästetty ravintolaan, joka oli ”täynnä”, mutta valkoihoiset silti mahtuivat sisään jonon ohi.
Mutta tosiaan, kerro esimerkkejä kokemistasi syrjintätilanteista, niin saadaan enemmän konkretiaa tähän keskusteluun.
Kyllä syrjintätapauksia on paljon . Yks esimerkki Educa 2019 messuilla kun hallinto- oikeuden päätös oli että OAJ ja suomen messut syrjivät Aito avioliitto ry eikä päästäneet messuille .
Syrjinnästä puhuttaessa jää se tosi seikka huomioitta että raamatun sanaan pitäytyvät kristityt ovat maailmalla se ylivoimaisesti syrjityin joukko , aina murhiin saakka . Ja tilastot näyttää pahenevan . Open Doors järjestö näitä tilastoja kerää. Ja kaikenlainen syrjintä on myös tuttua esim kansankirkon piirissä ollut jo pitkään . Et kirkkoon kuuluvana saa kokoontumistiloja tai kirkkoa käyttöön , sinun aiheesi voi olla vääriä mistä aiot puhua ja jo otsikon perusteella et saa puhua , jos tahdot sen tuoda julki mikä on kirjoitettu raamatun sanassa. Ja en tarkoita mitään ääripuhetta vaan sitä mikä oli tervetullutta vielä muutama vuosikymmen sitten eli ajassa on niiden arvojen murtuminen nähtävissä jotka nimenomaan kristinuskon vaikutuksesta on saatu. Uskonnonvapaus , mielipidevapaus , ilmaisuvapaus , kaikki tämä heikkenee ja samalla kun korostetaan yksilönvapautta niin muiden ihmisten vapautta kiristetään . Raamatullinen ajattelu lähtee vapaudesta valita mutta yhteiskunta voi huonosti jos sen arvot on ihmiselämää rajoittavaa yhteiskunnan tasolta
Timo: Tuossa mainitsemassasi tapauksessa ongelma oli varmaan se, että Suomi oli kuitenkin niinkin myöhään kuin 2017 hyväksynyt sukupuolineutraalia avioliiton.
Mikä olisikaan ollut se pointti, että 2019 messuille jo pari vuotta aiemmin hyväksytyn lain vastustajat olisivat tulleet? En usko, että siellä olisi tarjottu esiintymismahdollisuuksia ja tiloja kovin monelle muullekaan voimassa olevan lain vastustajille.
Timo: Minä olen niin vanhanaikainen – ja sen puoleen vanhakin – kristitty, että meillä kotona ja koulussa opetettiin aina Raamattu kirjoittamaan isolla kirjaimella. Se kun ei ole mikä tahansa kirja.
Uskon vakaasti, että sekä sinä että minä olemme Raamatun sanaan pitäytyvä kristittyjä.
Minä olen kokenut seksuaalisen suuntautumiseni vuoksi vuosikymmeniä olevani omassa Suomen ev.lut. kirkossani syrjitty. Rakkauttani ja kiintymystäni vuosikymmeniä kestäneeseen suhteeseen vaimoni kanssa ei ole haluttu kirkon piirissä hyväksyä.
Minä kuitenkin vilpittömästi uskon, että sama Jeesus meidät on kaikista synneistä meidät lunastanut. Ja viime lopuksi lauletaan samassa taivaan kuorossa. Minulla on ehkä semmoinen epävireinen altto, sinulla ehkä kirkas tenori?
Kun puhutaan syrjinnästä, niin on hyvä kerrata, miten rikoslain 11 luvun 11 §:ssä syrjintärikos kuvataan:
Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä
1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,
2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka
3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan
rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä tai kiskonnantapaisena työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Painotan tässä noita sanoja ”ilman hyväksyttävää syytä”. Se mahdollistaa esimerkiksi sen, että seurakunnan pappi voi edelleenkin kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevia henkilöitä avioliittoon, koska kirkon avioliittokäsityksen mukaan avioliitto on miehen ja naisen liitto. Hän ei silloin ”hyväksyttävän syyn” perusteella syyllisty syrjintään.
Toisaalta pappi ei voi jumalanpalveluksessa kieltäytyä yhteistyöstä naispuolisen papin kanssa, koska siinä on kysymys julkisesta tilaisuudesta ja seurakunnan työnjohdollisesta asiasta (näin kiteytettynä Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO:2009:95) ja voi johtaa jopa tuomioon syrjinnästä (näin KKO 2010:74).
Nämä kaksi kiistakysymystä jakavat kirkon jäseniä, eikä niihin taida lakia lukemalla ratkaisua löytyä.
Kiitos selventävästä kommentistasi Risto.
Silloin ei ole kiistaa, kun kirkko toteuttaa sitä kristillisyyttä mikä nousee raamatusta . Ja se on tietysti yhteyttä Kristuksessa vaikka seurakunnan ihmiset on mistä tahansa lähtökohdista tai yhteiskuntaluokista .
Olen samaa mieltä. Kristus nimenomaan korosti, että meidän pitää rakastaa kaikkia lähimmäisiämme.
Suomessa tapahtuu asioita, joita ei toivoisi täällä enää 2020-luvulla tapahtuvan.
Yllä kuvailtu esimerkki, jossa uskonvakaumusta käytetään perusteena syrjintään on vain yksi esimerkki.
Miksi tämä ”maailman onnellisin kansa” on täynnä aggressiota ja vihaa? Koko ajan tulee lisää (: https://yle.fi/a/74-20120224 ), https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000010786187.html .
Todellakin, myös Suomessamme tapahtuu asiota, jota ei pitäisi tapahtua.
Toki on niinkin, että meillä ei ole yhteistä/yhtenäistä käsitystä siitä, mitä pitäisi tapahtua.
On meillä ollut vihaa ennekin (v. 1918 ja sen jälkiseuraamukset vuosikymmeniksi). On syrjitty ja kuisattu niin uskonnon kuin sosialistisen/kommunistisen ideologian voimalla, vain esimerkkeinä.
Syrjitty on uskonnon ja uskonnollisuuden nojalla: niitä jotka uskovat ja niitä jotka eivät usko ns. halutulla tai vaaditulla tavalla. Ja on tehty fyysistä, henkis-hengellistä, psykologista ja (sosiologien joskus käsittelemää) symbolista väkivaltaa. On pelottelua, uhkailua, eristämistä, ”cancelointia” jne. Kunakin aikana tietys ”kuisat” saavat erityishuomion.
Saa nähdä, milloin ”tapaus Räsänen” tulee uudelleen parrasvaloihin… vai tuleeko?
On toisaalta niinkin, että saatamme kokea asioita sellaisiksi, joiksi niitä ei ole tarkoitettu tai joita ne eivät edes tosiasiallisesti ole. Niistä sitten tietysti olemme erimielisiä, ja saatamme itsekin muuttua ”väkivaltaiseksi” (laajasti ymmärrettynä).
Meillä tuntuu olevan sellainen suuntaus, että yritämme lain ja määräysten voimalla muuttaa ihmiset rakastaviksi ja (jonkin määritelmän mukaisiksi) ”hyviksiksi”, vaikka meillä on eri käsitys siitä, mikä on hyvää ja mikä väärää. Meiltä on pudonnut hyvän ja oikean ehdoton (totuus)pohja – sokka on pudonnut (tai pudotettu?) ja yritämme sitoa hyvyys- ja ”oikea” -käsitteen johonkin, mitä emme edes usko pohjimmiltaan olevan olemassa. Olemme ”vihdoin” pääsemässä moniarvoisuuteen, mutta haluamme itse määåritellä ”sen oikean arvon”, jonka mukaisesti muidenkin tulisi ajatella. Tuleeko yhä vaikeampaa, kun perustamme eri todellisuus- ja ihmiskäsitykselle. Jääkö ratkaisuissa lopulta jäljelle vain vallankäyttö (vähän kuin tapahtuu luonnossa)? Evoluutio ei tunne hyvvyytä, kenties vain tarkoituksenmukaisuutta.
Jukka: En ihan ymmärrä ajatuksenjuoksuasi.
Mielestäni ainakin meillä kristityillä pitäisi olla mielessämme Jeesuksen opetukset hyvästä ja pahasta. Mielestäni monet muihinkin uskontoihin kuuluvat ihmiset ( maltilliset muslimit, hindut, buddhalaiset…) noudattavat lähimmäisen ja kukin oman jumalansa rakastamisen sääntöjä. Toki on sitten näitä rahanpalvojia, jotka eivät tosiaankaan välitä hyvästä eivätkä pahasta, vaan pelkästään omasta mammonastaan ja omasta hyvinvoinnistaan.
Jos sinulla on sellainen käsitys, että esim. kansanedustaja Räsänen on jonkinlainen marttyyri, niin sano se. Älä kiertele. Jos olet sitä mieltä, että Suomessa on vääränlaiset lait ja määräykset, niin osoita se seuraavissa vaaleissa. Jos Suomen kansan enemmistö on kanssasi eri mieltä, niin se kuuluu demokratiaan. Jos moniarvoisuus on mielestäsi väärin, niin muuta, herra pieksut, mihin hyvänsä niistä maista, joissa se oikeasti on väärin. En nimittäin oikeasti usko – ellei sitten itäinen ystävällismielinen naapurimaa vyöry rajan yli – että Suomesta tulee ihanteittesi yhteiskuntaa.
Seija,
Tarkoitukseni oli vain kertoa, että syrjinnän kokemukset ovat moninaiset, ja että kunakin aikana korostetaan tiettyjä asioita. Siinä merkityksessä otin tuon ”Räsästapauksen” esille. Kukin saa (periaatteessa) päättää (tai valita) moniarvoisessa yhteiskunnassa kuka on ”marttyyri”, ja miksi. Ja niitä löydetään eri piireistä, eri perustein.
Tapaus Räsänen on tässä (vain yhtenä) esimerkkinä ihmiskuvan ja -käsityksen erilaisista ymmärtämisistä, ja sen ilmenemisestä moniarvoisessa ajassamme. Moraalinen ”totuus” etsitään oikeusjärjestelmän kautta. Ja sitä kautta pyritään etsimään myös oikea käsitys ihmisen olemuksesta, oikeastaan todellisuuskäsityksestäkin, joka riippuu maailmankatsomuksesta. Näin on riippumatta siitä, mikä on oma mielipiteemme ko. asiasta.
Mitä taas tulee muihin uskontoihin, en arvoi tai arvioinut niiden eduatajien tai harjoittajien moraalisuuttaan, hyvyyttään tai pahuuttaan (syntisiähän kaikki olemme, ja teemme kaikki pahaa sanan absoluuttisessa merkityksessä, kristinuskon ymmärtämässä merkityksessä, uskonnosta tai maailmankatsomuksesta huolimatta). Se, mitä itse kukin pitää pahana, on eri asia, erityisesti moniarvoisessa ajassa.
Moniarvoisuus taas on hyvin moninainen käsite, ja voidaan ymmärtää seurauksineen moninaisesti, siis monella tavalla. Siinä on hyviä ja ongelmallisia puolia. Arvoja on eri tyyppisiä, on kauneusarvoja ym. ja on perustavia totuus/hyvyys-arvoja. Jälkimmäisten olemuksesta taas käsitykset vaihtelevat: toiset uskovat, että on ehdottomia hyvyysarvoja, toiset eiväät niihin usko. Kuitenkin ihmiset toimivat ikäänkuin ehdottomia (heidän) hyvyysarvojaan kuitenkin olisi.
Moniarvoisuus on vaikeampaa kuin halutaan ymmäärtää. On arvoja, joista olemme yhtä mieltä, ja on arvoja, joista emme ole yhtä mieltä. Siinä pulma.
Kuitenkin on niin, että jos aidosti haluamme moniarvoisuutta sen laajassa merkityksessä ja ymmärryksessä, joudumme pohtimaan väistämättä kenen ”hyvä” on tavoitteena(mme) ja kenen kenen määrittelemä ”paha” on kiellettyä. Jos ei ole absoluuttia olemassa, jää jäljelle vain kiistely siitä kenen käsitys voittaa. Syntikäsityksestäkin tulee lopulta vain mielipidekysymys.
Jukka: Minusta mieleltään terveissä ihmisissä asuu käsitys oikeasta ja väärästä. Kutsumme sitä omaksitunnoksi. Kymmenen käskyä on meille kristityille ja juutalaisille tiivistelmä hyvästä ja pahasta. Mutta samankaltainen peruskäsitys on tuntemissani muissakin uskonnoissa
Synti on toinen juttu. Minulle nuorena rippikoulussa opetettiin, että synti on sitä, mikä erottaa ihmisen Jumalasta. Synti ei siis ole mielipidekysymys. Näin opettaa myös kirkkoni (https://evl.fi/sanasto/synti/).
Moniarvoisuus ei minusta myöskään ole pulmallinen asia. Sehän tarkoittaa vain sitä, ettei maailma ole mustavalkoinen (https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/Moniarvoinen?searchMode=all ). Mutta jos etsit maailmaa, jossa kaikki ovat jakamistasi arvoista yhtä mieltä, niin voi olla vaikeaa.
Tapaus Räsäseen liittyen vielä: Suomi kuuluu länsimaisiin demokratioihin. Kansanedustaja Räsänen on ilman minkäänlaista diskriminointia saanut esittää näkemyksensä esim. homoista ja homoseksuaalisuudesta televisiossa aivan maksuttomilla, verovaroilla kustannetuilla televisio- ja radiokanavilla. Jopa useaan kertaan. Jos yhteiskuntamme ei olisi moniarvoinen, ehkä kansanedustajan ääntä ei olisi kuultu. Se, että kaikki ihmiset eivät jaa hänen näkemystään… niin, no suurin osa suomalaisista ei niin tee. Ei edes suurin osa kirkkorahvaasta.
Seija hyvä,
olet toki siinä oikeassa, että emme yksimielisyyteen pääse – etenkään moniarvoisessa maailmassa.
Eri näkökulmien sallittu ilmaiseminen viestinnässä on oleellinen demokratian toiminnaan edellytys.
Ihmisillä on todellakin (tiedostettu tai tiedostamaton; julkilausuttu tai -lausumaton) käsitys siitä, että on olemassa jotain ehdottoman oikeaa ja on olemassa väärää. Moniarvoisessa maailmassa kuitenkin ihmisillä on tai voi olla eri(lainen) käsitys siitä, mitä tuo oikea ja väärä sittten reaalisesti on – ja mitä se tarkoittaa elämässämme. Ja siitä kiistellään, joskus suorastaan ”taistellaankin”.
Toki voi asian ilmaista, että moniarvoinen maailma ei ole ”mustavalkoinen” – jolla kenties tarkoitetaan sitä, että emme tunnusta samoja asioita oikeiksi tai vääriksi – emme tunnusta hyvyysarvoja samoiksi. Monet jopa väittävät, että ehdotonta oikeaa ja väärää (”mustavalkoista maailmaa”) ei ole olemasaskaan – on vain eri(laisia) näkemyksiä; mutta näin argumentoivat eivät aina toimi loogisen johdonmukaisesti tämän periaatteen mukaisesti argumentoidessaan esim. tietyistä eettisistä kysymyksistä.
Tapaus Räsästä (ja muitakin) voidaan tarkastella moniarvoisesti ja nähdä siinä erilaisia tulkintoja, joista nyt pyritään oikeusteitse luomaan jonkinlainen ”ehdottoman oikeana” määritelty käsitys. Se ei tarkoita, että se käsitys olisi kaikkien oikeana hyväksymä, mikä kuuluu periaatteellisesti moniarvoisuuden olemukseen. Kiistely jatkuu… kuka sanoo viimeisen sanan, vai siirrytäänkö muihin ”konsteihin”. On eri käsityksiä siitä, ketä/keitä kohdellaan kaltoin, ja millaisin perustein. En tässä kiistele siitä, kuka tai ketkä olisivat ”marttyyreitä” tai ”konnia”. (Mielensä pahoittajia lienee puolella jos toisellakin, mikä on oma kysymyksensä.) En ole ottanut kantaa siihen, kuka on oikeassa: oikeulaitos/laitokset voivat tehdä oikean tai väärän päätöksen. En myöskään siihen onko moniarvoisuus itsessään hyväksi vai pahaksi: sekään ei ole mustavalkoinen asia!
Mitä taas syntiin tulee, on tietenkin totta, että synti on se, mikä meidät erottaa Jumalasta. Siitä ei liene erimielisyyttä. Sen sijaan erimielisyyttä on siitä, mitä (kaikkea) tuo ”syntiasia” todellisuudessa ja elämässä tarkoittaa, ja mistä niistä (synti)asioista sopii ylipäänsä puhua. Yleisellä ja abstraktilla tasolla on helppo puhua näennäisen yksimileisesti, koska se voidaan tulkita tuhannella ja yhdella tavalla. Erityisesti moniarvoisessa ympäristössä. Syrjintääkin voi olla moninaisilla tavoilla.
Kuinka ”kaunopuheisesti” on syytä puhua, on oma kysymyksensä, jota on hyvä itse kunkin pohdiskella.
Jukka: En nyt ymmärrä tästäkään vastauksestasi paljon muuta, kuin että pyörittelet sanoja, muttet sano oikein mitään.
Suomessa eduskunta säätää lait ja hallitus ne hyväksyy. Se kuuluu demokratiaan. Jos sinusta eduskuntamme säätää vääränlaisia lakeja, niin äänestä seuraavissa vaaleissa toisin.
Suomalainen oikeuslaitos käsittääkseni on luotettavuudessaan ja puolueettomuudesta aivan maailman huippua. Lienee hyvin harvinaista, että lakia rikkonut tuomittaisiin syyttömäksi tai päinvastoin. Jos sinun oikeuskäsityksesi on erilainen, niin se on tietysti sinun kannaltasi ikävä asia, mutta täällä nyt vain mennään demokratian sääntöjen mukaan. Ovatko asiat mielestäsi esim. Venäjällä paremmin?
Puhumme aidasta ja aidanseipäistä. En ole halunnut ”juupas-eipäs” -väitäntää, jota on liikaakin. Eikä tähän kannata nyt Venäläisten kommervenkkejä sekoittaa, jota pidän (melkein) asiattomana tässä yhteydessä. Heillä on omat ongelmasa, eikä vähäisemmät.
Jos et ymmärrä pohdintojani, voin vain todeta, että ehkä sekin on, jos ei moniarvoisuutta niin kenties ainakin moninaisuutta. Voihan olla, että joku muu edes hiukan ymmärtää?
En kritisoinut demokratian käyttöä, enkä vertaillut eri maiden järjestelmiä. Totesin vain sen vaikeuden, joka seuraa siitä, että perususkomuksemme perustuvat erilaiseen peruskäsityksestä p.o. asioiden olemuksesta. Näinhän moninaisuuden ja moniarvoisuuden vallitessa tuppa olemaan. Sitten helposti pyritään eri tavoin ”estelemään” toistemme näkemysten näkyvyyttä ja soveltamista, kiertämään avoimen demokratian perusperiaatteita. Syntisiä kun olemme. Ja yhteiskuntamme jakautuu yhä enemmän.
Mutta jääköön tähän.